Lokakuun Onnenmurut 2012 *Helmikuussa*

Moikka taas kaikille

Että mua ottaa päähän, ettei mulla oo enää mitään oireita. Eli pitääkö mun heittää jo kirves kaivoon? :'( Joka ikinen oire mitä mulla oli, nii loppu kun seinään torstaina. Pitää varmaan soittaa sille neuvolatädille maanantaina, että mitäs nyt tehdään. Vuotoja ei ole, välillä on menkkamaisia alavatsakipuja. Viimeksi ku tuli keskenmeno, nii ei mitään vuotoja tullu Mua alkaa pelottaa aika paljon nyt..

 

Huomenta kaikille!

Hui kun te kirjottelette aktiivisesti, oon kyllä joka päivä käyny lukemassa teidän kaikkien kuulumiset mutta itse en oo ehtiny tai yksinkertaisesti jaksanu kirjoittaa :ashamed:
Väsymys painaa tällä hetkellä oireista eniten ja pahoinvointi vaivaa muutaman tunnin välein. Siitä oon selvinny parhaiten mehujään voimalla ainakin tähän mennessä
Pelottaa jo valmiiksi ens viikko töissä, kun tän viikon oon ollu kotona sairaslomalla ja rauhassa saanu yökötellä yksinäni.

Isovanhemmille mun puolelta on neljäs ja miehen puolelta seitsemäs lapsenlapsi.

Ajateltiin miehen kanssa kertoa tulokkaasta vasta ensimmäisen ultran jälkeen, mutta paljastuikin että esikoinen (4v.) on lörpötelly jo ainakin toiselle mummulle tulevasta vauvasta. Myös pappa heitti sivulauseessa jonkun kommentin perheenlisäyksestä, joten luultavasti myös siellä tiedetään asiasta.
Sinänsä harmittaa jos vaikka paljastuukin että vauvaa ei tulekkaan lokakuussa, on asiasta erikseen kerrottava ainakin isovanhemmille mutta nyt mennään sillä ajatuksella että raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan ja meille tulee vauva lokakuussa!

Ammateista on ollut galluppia ja täälä on yksi keittiötyöntekijä. Lähinnä päivät menee siihen että seison linjastolla ja rahastan kassalla, mutta päivittäisiin hommiin kuuluu niin tuotteiden ja ruokien valmistus kun kaikki muutkin keittiötyöt.
Vähän alkaa pelottamaan hajuherkkyys, koska tuoksut ovat voimakkaita ja esim. Aurajuuston hajua en voi sietää....

Hiuksia olen värjännyt ihan tavallisesti raskauden aikana, tosin koittanut karsia kaikista voimakkaimpia aineita pois ja jos pystynyt niin käyttänyt joko suoravärejä tai kevyt sävytteitä.

Mahaa ei oo mulle ainakaan vielä ilmestynyt, iltaisin turvottaa välillä kovasti mutta aamulla ja päivällä ei näy muutosta mihinkään suuntaan.
Siitä en jaksa vielä edes murehtia, koska aikaisemminkin mulle on maha pompsahtanut vasta puolen välin paikkeilla ja siltikin sitä saa raahata mukanansa moooonta viikkoo ja kärsiä niistä kivuista ja tuskista kun mihinkään ei sen kanssa taivu

_Janzku_: älä heitä vielä kirvestä kaivoon! Varmasti se pelko jyllää takaraivossa, kun on huonoja muistoja mielessä. Kannattaa muistaa kuitenkin että nyt ei välttämättä käy niin ja oireet on ihan ihmisestä kiinni. Mulla henkilökohtasesti ei oo ollu kahdessa aikaisemmassa raskaudessa mitään oireita ja vuotelinkin muutamaan otteeseen mutta silti molemmilla kerroilla se ihana ihmisenalku siellä ultrassa löyty ja kaikki oli niin hyvin kuin pitikin. Joten nyt leuka ylös ja positiivisella asenteella eteenpäin! =)

Nyt näköjään tulikin tekstiä jopa liiaksi asti, joten täytyy yrittää ryhdistäytyä ja kirjoitella useammin sekä vähemmän kerrallaan



-Mrs. Muddy & KerttuPerttu 7+4

 

Janzku: Voi sua, koita nyt kuitenkin ajatella positiivisesti vaikka varmasti pelottaakin Kuis pitkällä sie nyt olitkaan? Niinkuin Mrs Muddy tuossa sanoikin niin oireet vaihtelee. :hug: Mulla on nyt parin päivän ajan nipistelly alavatsaa, tuntunu vähän sellaista menkkamaista kipuilua. Pelottaa kans et mitä siellä tapahtuu, kun ainakaan netin tietojen mukaan siellä ei pitäis vielä tuntua ihan mitään. Kipuilut tulis vasta joidenkin viikkojen päästä kun kohtu alkais kasvaa... Eli joo, myönnän et pelottaa muakin, mut yritetään pysyä iloisella mielellä, eikös juu Kunnes toisin todistetaan niin meille tulee vauva lokakuussa :heart:

Tutkin tossa tarkemmin näiden ensimmäisten viikojen kehitystä ja kehon tapahtumia, huomasin että just kun oltais lähdössä teneriffalle niin olis viikko 9, jolloin siis pahoinvointia aiheuttavaa hormonia olis eniten. Just Saas nähä millainen reissu tulee... Oottekos te joilla on jo muksuja reissanneet raskausaikana? Teneriffa nyt varmaan on suht turvallinen paikka ruoan suhteen, vai kuinka? Entä tietääkö kukaan mitä alkuraskauden pahoinvointi tykkää lentomatkasta?

T Kiyoko&kaveri 5+3

 

Huomenta!
Täälläkin on palstaa aktiivisesti lueskeltu, mutta en ole ehtinyt kommentoimaan. Nytkin on kiire, joten ihanalle päivittäjälle terveiset:

Vimme 29v. kolmas lapsi la 4.10. sairaala K-HKS

Varhaisultrassa torstaina näkyi 7+0 vastaava pieni mytty. Nyt vaan odotellaan, että aika kuluu ja pieni kehittyis suotuisalla tavalla .

Hyvää viikonloppua! Kommentoin myöhemmin, nyt autokaupoille...

- Vimme + unelma 7+2

 

jatkampas vielä kun tuli mieleen.

Syömisestä ja painosta Mulla on tullut oikeestaan jo ennen kun tiesin raskaudesta hirveä himo tuoreisiin vihanneksiin ja terveelliseen ruokaan ja liikuntaan. Oisko joku hormonijuttu Mut aika ison muutoksen ruokavalioon oon siis tehny, jolloin vois olettaa et painoa saattais jopa vähän tippuakin. Normaalipainoinen ja liikunnallinen olen kyllä muutenkin... Mut siis eihän tuosta ole mitään haittaa? Kun sanotaan et raskaana ei saa laihduttaa. Onko terveellisesti syöminen ja liikkuminen laihdutusta? Kaloreita tulee ehkä ihan himppasen vähemmän kuin kulutus on... Onko olemassa minimikalorimäärää mitä ei saa alittaa? Pyrin itse syömään noin 1800-2100 kaloria.

T Kiyoko & kaveri 5+3

 

Onko täällä ketään kellä ei ole ollut missään raskauden vaiheessa pahoinvointia?

Ku itsellä oli alkuviikosta sellanen huono olo ku olin ollu yövuoroissa ja sit väsy aiheutti vielä hirveen etovaa oloo. Ny ei oo taas mitään....Mietin et onks se ihan normaalia??

Ku kyllä mulla on muita oireita mut alan vaan kehitteleen kaikkia harhoja mieleeni että jos kaikki ei oo hyvin...Viikkoja kuitenkin 6+3

 

Karsu87 mulla on viikkoja 6+2 itellä eikä semmosta yökkäystä ja varsinaista oksentelua ole ollut. Ainut on semmonen etova olo eritysesti sillon kuin vatsa on tyhjä eli aamusin ja jos ei hetkeen ole mitään syönyt. Oon huomannu että oon alitajuntaisesti alkanu välttelemään ruokia mitkä vähänkin yököttää ja menny mielitekojen mukaan. Eilisellä kauppareissulla tarttu mukaan eväitä mitä en oo moniin vuosiin ostanu Pinaattiletut, hedelmäcocktailit, smoothiet ja pastat ja pitsat sekä erityisesti metukka uppoaa just nyt Mutta ehkä sitä pahaa oloa ei ole tullut juurikin siksi kun keho on vältellyt itsekseen ruokia mitkä aiheuttaisi pahan olon? Kahvia en ole moneen aamuun juonut, ei ole tullut mieleenkään keittää :x

 

Karsu87: mulla ei myöskään ole mitään olotiloja. Ehkä jos oikeen yritän jotain oiretta keksiä niin mahassa tuntuu nälkä jotenkin eri lailla, mut en mä sitä vielä edes etomiseksi sanois... Tosin mulla on vasta 5+3 menossa, vissiin kai kuudennesta viikosta eteenpäin tuota pahoinvointia olis enemmän?

 

Mulla ei ollut aiemmassa raskaudessa sekuntiakaan mitään pahoinvointia ja sen perusteella oletan toki, ettei tässä tokassakaan voi olla Saas nähä, miten neidon käy..

Ei tässä vaiheessa mun mielestä kannata ressata oireista tai niiden puutteesta, sehän on ihan satunnaista miten niitä ilmenee - jonain päivänä on, sitten voivat loppua seinään. Tai sitten voi olla tällaista täysin oireetonta kuten itselläni.
Tää alkuvaihe on muutenkin niin absurdia - pitää vaan uskoa, että siellä mahassa joku on, vaikkei siltä tunnu.

 

Karsu87 täälläkään ei havaintoa yökkäilystä, tai edes huonosta olosta. Aivan kuten Little precious on tehnyt, myös ite syön mitä tekee mieli -jos sillä välttäis ellotuksen tunteen.. Ja koitan tosiaan syödä tai juoda jotain vähän väliä, ettei heikottais tyhjän mahan vuoksi.

Ja ainakin kiyoko kirjoitti, miten tekee mieli syödä terveellisemmin.. Niin
samaa on havaittu myös täällä.. Tai lähinnä, et karkkia tms makeeta ei tee mieli sitäkään vähää mitä ennen. Ja tuoreet kasvikset ja hedelmät yms raikas maistuis. Mut tuohon liikkumiseen ei oo tullu valtavaa hurmosta -sitä odotellessa ..välillä tuntuu, et nyt tän raskauden "siivellä" saa ehkä hyvän syyn laiskotella ja "huijata" itteensä Mua kun ei väsytä vielä ainakaan erityisesti..

Toki niin alussa vasta mennään, että kaiketi tuo pahoinvointi ja väsymys voipi olla vielä edessä päin... Täytyis koittaa nauttia tästä hyvästä olosta, ja mietin tuota mitä
Mrs. Muddy kirjoitti, et vattaa saa kyllä kantaa sit riittävän monta viikkoa mukana...

Eilen annoin vähän luvan itelleni vilkuilla H&M:n äippävaatteita....

Piiti ja Tiuku (6+4)

 

Kiyoko: Oon nyt 7+0. Eli nyt alkaa kaheksas raskausviikko. Oon varmaa tajunnu tän ihan oikein?

Kiitos kaikille mun takaisin maan pinnalle palauttamisesta !
Teistä on tosi suuri apu.
Tuntuu vaan nii hassulta et oireet on hävinny. Voiko mulla sit vaan olla nii hyvä tuuri ensikertalaisena, että loppuraskaus on oireeton? Nyt otan positiivisen asenteen tästä lähtien ja saan nyytin lokakuussa, kunnes toisin todistetaan

 

janzku, mullahan on jokainen ONNISTUNUT raskaus ollu aluksi oireeton , ei niistä siis voi oikein mitään päätellä, todennäköisesti siellä masussa siis kaikki hyvin vaikkei vielä oireita olskaan

 

Hei, uusi tulokas ilmoittautuu... toivottavasti mukaan mahtuu vielä!

Uskallan vasta nyt kommentoida, lueskellut olen jo jonkin aikaa. Ekasta plussatestistä on kaksi viikkoa ja testejä palanut senkin jälkeen jokunen.

Unelma kolme 35v, kolmosen la noin 14.10., NKL

Kertomisesta ollut puhetta: Kerrotaan isovanhemmille np-ultran jälkeen. Muille myöhemmin ellei pötsi paljasta enemmin, tuntuu tuo masu aika turpealta etenkin iltaisin.

Monesko lapsenlapsi isovanhemmille: Kolmas kaikille.

Vaunuista: Noita meillä riittää jo ennestään, kun lapset 2,5v ja 4,5v, enkä ole saanut hankkiuduttua entisistä eroon. Uudet tuplat ehkä kuitenkin polttelevat, en tiedä tosin millaiset... vaikka lapsilla jo ihan kohtuullisesti ikää, olen havainnut, että pidemmillä patikkareissuilla ja julkisilla oltaessa liikenteessä parempi olla rattaat mukana tuolla meidän pienemmälläkin vielä.

(.) Syksyllä oli keskeytynyt keskenmeno ja nyt jokseenkin epävarma fiilis tämän raskauden kanssa. Jollain tasolla tiesin tuolloin, ettei kaikki ihan niinkuin edellisissä raskauksissa, mutta sitä haluaa toivoa viimeiseen asti. Jotenkin uskon, että jos kesken menee ei mene spontaanisti eli havaitaan vasta ultrassa. Stressi helpottanee jonkin verran np-ultran jälkeen, mikäli kaikki silloin hyvin. No, mutta koitetaan nauttia, toistaiseksi ainakin ollaan raskaana! Tiistaina digi näytti 3+ eli kuten pitikin.

Oireet eivät ole täysin selviä, mutta kaikenlaista pientä "raskauden piikkiin" ainakin kuviteltavissa olevaa löytyypi... Vatsan turpeus, lievä närästys/kuvotus, väsymys, jano, arat rinnat, temperamentti pääsee valloilleen tavallista helpommin...

Unelma kolme & papu 5+6

 

Meidän molempien vanhemmille tämä on toinen lapsenlapsi, eli eka on tuo meidän esikko kummallakaan meistä ei ole sisaruksia. Todella innoissaan odottaa taas molempien suvut!

Mulla vauvamasu pompsahti esiin kunnolla vasta viikoilla 25.-30. viime raskaudessa, en tarvinnu yhtään mammavaatetta koko raskauden aikana. Mutta nyt housut jo kiristää, vaikkei edellisestä jääny juurikaan kiloja, niinhän se monesti on, että toisessa raskaudessa masu tulee nopeammin esiin. Viime raskaudessa oikein toivoin ja odotin että tulis jo se vauvamassu. Tosi moni ihmetteli kun kuuli, oikeastiko muka odotat vauvaa ja olet jo niin pitkällä!

Minulla ei tosiaan ollut pahoinvointia edell.raskaudessa, pientä kuvotusta ja hajuherkkyyttä vain. Tässä raskaudessa sama juttu, paitsi tänään meinas tulla oksu kun vaihdoin esikon kakkavaippaa...niin ja hampaita pestessä on molemmissa rask. ollu aamulla vähän hankaluuksia. Toivotaan, ettei tule pahempia oireita. Janzku: Kaikki on varmasti hyvin! Tsemppistä muillekin pohtijoille.

 

Mahakivut vaan pahenee Mut tottelen itseäni ja uskon siihen et kaikki menee niinku pitää.

Huomasin tossa et synnytyssairaala puuttuu mun tiedoista, eli OYS:iin ois tarkotus mennä.

 

Tosi paljon tullut tänne juttua päivässä. En eilen käynytkään ollenkaan, kun olen ollut työteissulla.

Nyt on aika kova huoli. Viikon ajan oli ihan selkeästi rinnat tosi arat ja selvä iltaturvotus. Nyt on ollut muutaman päivän rinnat ihan normaalit. Mahaa vähän nipistelee välillä. Oon tietenkin ihan varma, ettei kaikki ole hyvin. Ettei voi olla, että tämä menee niin helposti, kun niin nopeasti tärppäsi. Nuo oireettomista raskauksista kertomiset vähän helpottaa, mutta silti pelottaa. Piti käydä ostamassa uus digitaalinen testi, että saa aamulla ehkä mielenrauhan. En vielä tänään viitsinyt tehdä yksin hotellissa ollessani.

Ar-ultrasta: jos huomenna testi näyttää, että edelleen raskaana ollaan ja on viikkoja yli 5 niinku pitäis, taidan kyllä käydä jossain vaiheessa. Ehkä se vähän antais mielenrauhaa.

Kiyoko: kaikki, joiden kanssa oon raskausajasta jutellu, on sanoneet, että oli alussa menkkamaisia kipuja.

 

Tervetuloa Vimme ja Unelma kolme!
Janzku Toivottavasti kaikki on tosiaan hyvin ja olen kyllä samaa mieltä tuosta että palstalaissiskoista on valtava apu ja ilo. Ei tarvitse olla yksin minkään asian kanssa.
edellisessä raskaudessa Ei ollut pahoinvointia yhtään. Silloin en kyllä osannut mitään pelätäkään, olin ihanan naiivi ja tietämätön. Joskus tieto tosiaan lisää tuskaa.
Kiyoko en usko että ruokavaliostasi on masukille haittaa, kun kuuntelet kehoasi. Se kertoo sinulle kyllä milloin syödä ja kuinka paljon. Eri juttu jos laittaisit itsesi kärsimään nälästä ja liikkuisit kehon vastusteluista huolimatta. Ja menkkakivuista, täällä on niitä satunnaisesti myös enkä edes tiennyt ettei kuuluisi olla. !! Ihan normaalia lienee.

on Minä taidan olla niitä joilla Hcg:n määrä nousee hitaasti. Siksi ei tissitkään ole kai vielä kunnolla kipeät ja muutenkin olot vähän niin ja näin. Olen noilla marketin puikoilla testaillut ja ookoo, viiva vahvistuu joka kerta, muttei vieläkään ole sujut kontrolliviivan kanssa ja viikkoja on kuitenkin varmasti 5+. Tai en tiedä jos nuo testit on jotenkin peppuja. JA TOINEN ASIA!! Ekatestin tein predictorilla kuten esikostakin, voidakseni säilyttää sen muistona niin kuin paketissakin mainostavat. Noh, tänään kaivoin sen esiin ihaillakseni viivoja, niin sen plusviivan ikkuna oli ihan homeessa!! Siis hyi. Minussa kasvanee homesieni. ),:

*muoks tekstin järjestely

 

Olen nyt laiska enkä jaksa rullailla ylös alas että muistaisin mihin piti vastata Eli omaa napaa vain.

Tänään ollu melko oireeton päivä. Aamulla oli vähän vaikeuksia syömisessä, mutta sitten kun loppupäivän piti mahan "tasaisen täynnä" niin helpotti selvästi Väsymys kyllä jatkuu, olisin ollut valmis päikkäreille jo puolenpäivän aikaan. Miekkonen yllätti elokuvalipuilla ja sinnekin meinasin nukahtaa Onneksi otin kylmää vettä mukaan niin piti jotenkin hereillä..

Huomenna ultra! Sydämensykkeen en odota näkyvän, mutta riittää tieto siitäkin että kaikki on siellä missä pitääkin ja pieni vastaisi viikkoja.

IMN & Tuutikki 5+5

 

Iltaa!
Oli puhetta oireista/niiden puuttumisesta. Edellisessä raskaudessa oikein toivoin pahoinvointia ja olin niin iloinen, kun kerran oksensin. Oireita oli siis tosi vähän, ja se oksennuskin jäi yhteen kertaan. Nyt kun on taustalla onnistunut, vähäoireinen raskaus, oon ollu jopa vähän pettynyt, kun tällä kertaa tuntuu etomista olevan enemmän. Ei se näin vähäisenä mitään haittaa, mutta aloitan kohta uudessa työpaikassa, ja silloin haluaisin olla iskussa. Mutta muistan kyllä, miten sitä ekassa raskaudessa, kun ei vielä ollut omalla kohdalla "normaalista" tietoa, ressasi ihan eri lailla. Nyt on valitettavasti tässä samaan aikaan muita murheita, jotka vie huomiota.

IMN, toivottavasti ultrassa kaikki hyvin huomenna. Kuin sunnuntaina menet? Ite ajattelin vähän jättää väliin ar-ultran tällä kertaa. Syinä on, että viimeks kävin täällä Treella Väestöliitolla, siellä oli vain n 80 e, mutta se on lopettanut ja luulen, että muut paikat on aikalailla kalliimpia. Ja muutenkin tuntuu tämä aika menevän niin nopeasti, että kohtahan on jo se viikko 12. Sain muuten jo ultraan ajankin, se on 2.4.

Miten muut, osallistutteko kaikkiin seulontakokeisiin? Ite osallistun vain tuohon nt-ultraan, siis verikokeet ja niitten perusteella tulevat riskilaskurit saa jäädä väliin. Tämä siitä syystä, että mua jotenkin vähän inhottaa koko seulonnat siinä mielessä, että perimmäisenä tarkoituksenahan on se, että sairaat sikiöt abortoidaan. Kuulostaa rajulta, mutta näin se mun ymmärryksen mukaan on. Nimittäin kuten meille lääkiksessä opetettiin, kannattaa vain semmoista valtakunnallisesti seuloa, mikä on tarpeeksi yleistä, todettavissa, vakavaa ja hoidettavissa (ver. rintasyöpä). Ja mikähän kromosomihäiriön hoito oli..? Nyt tarvitsee kyllä sanoa, että en tosiaan yhtään tuomitse ketään, joka seuloihin osallistuu (annanhan itsekin niskaturvotuksen mitata ja mahdollisesti ottaa lapsivesipunktion, jos turvotusta on) ja että toki muitakin syitä osallistua on kuin halu lopettaa mahd. kromosomihäiriöraskaus, esim onhan asian tietäminen hyödyllistä synnytystä ajatellen jne. Mutta siis se ideologia siinä taustalla ärsyttää minua.

Näihin tunnelmiin, Pinusti 6+2

 

Tääki äiti on niin väsyny et koko päivän on menny ihan sumussa. Tekis mieli vaan nukkuu ja nukkuu... Toi meidän tyttö on kipee nii yötki menee lähinnä valvoes ja päikkäritkää ei neidille maistu kun on kipeenä. Ollaa viel kaksistaa tää viikonloppu ku mies reissunpäällä. Miten ikinä jaksan mennä maanantaina töihin? No, se siitä itsesäälistä

Oireettomista raskauksista sen verran, että mulla on kaks edellistä ollu sellasia Tai ainaki lähes, ei pahoinvointia tai vastaavaa. Mitä nyt reippaasti yli puolenvälin jälkeen alko närästää ja senkin sain pidettyä kurissa rennieillä ja jotain selkäkipuja oli mitä nyt kaikilla. Niin ja iskias vaivas alussa jonkii verran mut mun mielestä noi on aika tosi vähäisiä (no oli tietyst kaikki ne et lopussa ei pystyny nukkumaa ja alussa pissatti, oli nälkä yms, mut tarkotin oireettomuudella sitä et olis ollu jotaki suurempaa )
Eli nou panic neidit!

Nyt tää lähtee maate! Huomiseen!

nellinu & sirriäinen 6+6 :heart:

 

Pinusti vielä sulle kommentoin kun en malta olla kommentoimatta Ymmärrän kyllä sun pointin tossa seulontoihin osallistumis-asiassa. Ja tottakai jokainen tekee niin kuin haluaa Itse aion osallistua kaikkiin mahdollisiin (ja mahdottomiin) seulontoihin, ultriin yms. mitä on tarjolla. En osaa sanoa abortoisinko lastani jos paljastuisi joku kromosomihäiriö, nyt ajatellen en todellakaan, mutta uskon ettei monikaan pysty edes ajatella asiaa oikeasti ennenkuin osuisi omalle kohdalle. Nämä on sellaisia asioita mistä ei voi realistisesti kantaansa sanoa ennen kuin... Mutta jos odottaisin kromosomipoikkeavaa lasta, niin jos vaan olisi mahdollista niin sen haluaisin tietää. Ei olisi niin iso shokki sitten lapsen synnyttyä. Osaisi varautua, jos tollaseen asiaan voi edes varautua.. Mutta niinkun sanoin, en yhtään tuomitse tai muutakaan ihmisiä jotka eivät halua tietää, yhtä rakashan se lapsi jokatapauksessa olisi :heart:

 

nellinu ja Piinusti Ah,mikä keskustelun aihe...Ko,.asia on ollut aina enemmän ja vähemmän mielessäni.Lähtökohdat itselläni ovat ne että oma pikkusiskoni on Down-syndroomaa sairastava sekä olen hoitanut/kuntouttanut vaikeasti kehitysvammaisia lapsia sekä aikuisia. Ja vaikka olen nähnyt että heidän elämänsä on varmasti yhtä laadukasta kuin meidän terveidenkin niin olen myös nähnyt kuinka paljon työtä ja erilaisia terapeutteja/lääkäreitä + aikaa nuo lapset tarvitsevat. Olen aina sanonut että jos saan tietää että meille on syntymässä kehitysvammainen lapsi,haluan ehdottomasti abortin.Mutta miksi?Olenhan nähnyt oman siskoni kehityksen lapsesta nuoreksi aikuiseksi eikä se taival ole ihan älyttömän kivikkoinen ollut,kuntoutuspuolella kehitysvammaistenlasten pienikin edistysaskel esim.liikkumiseen tai kommunikoimiseen ovat herättäneet suurempia tunteita kuin terveen lapsen kehittyminen.Olen nähnyt ja tiedän ettei vammaisenlapsen kasvattaminen ole muusta kuin vanhempien halusta kiinni.Jos vanhemmat haluavat lapsen parasta ja lapselle mahdollisimman normaalia elämää hänen omien voimavarojen puitteissa,en näe että se on mitenkään mahdotonta.Mutta siltikin haluan kaikkiin kokeisiin/testeihin/kartoituksiin mitä löytyy ja loppujen lopuksi sinä hetkenä jos sieltä jotain kummallista löytyy katsotaan asiaa uudelleen.Yhtä rakas siskoni on ollut vanhemmilleni kuin minä ja veljeni,ellei jopa rakkaampi koska vaatii enemmän hoivaa ja huolenpitoa.

Tekstin ei ollut tarkotus pahoittaa kenenkään mieltä tai arvostella mahd.vammaisen lapsen vanhempia,toin vain omia mietteitä esille.

nurmo ja tyyppi 7+0

 

Kiitos nurmo ja nellinu kommenteistanne! Varsinkin oli kiva lukea nurmon kokemuksista, kun olet noin läheltä seurannut down-syndroomaa sairastavaa ihmistä. Olen myös ymmärtänyt, että down-lapsen kuntouttaminen ja juokseminen terapiasta ja lääkäristä toiseen käy melkein kokopäivätyöstä. Eipä todella olisi helppo tilanne omalle kohdallekaan, kun työura on alkupuolella ja jo sieltä päin tulee omat paineensa. Hyvä kun on keskustelua. Niinkuin yritin painottaa, en toki ajattele, että sikiöseulontoihin osallistuvat osallistuvat niihin sillä mielellä, että metsästävät lapsesta poikkeavuutta, jonka perusteella abortoida. Varmasti suurin osa (itseni mukaanlukien siinä np-mittauksessa) haluaa mielenrauhaa ja tosiaan jos jotain ilmenee, niin harkitsevat tilannetta sitten uudelleen. Itsekin haluaisin tietää etukäteen, jos kromosomeiltaan poikkeava lapsi olisi tulossa. Esikoista odottaessa ei vielä ollut näitä verikoeseuloja, eli silloin mitattiin vain nt. Minulle sopii hyvin, että mennään nyt samoilla, mutta mitään uusia tutkimuksia ei tarvita. Pienihän se on todennäköisyys tämänikäisenä saada esim juuri down-lapsi, mutta niinpä vain vastikään yksi samanikäinen tuttavani (silloin 27) synnytti kaksoset, joista toisella on down.
Yötä kaikille!

 

Seulonnoista:
Minähän kärähdin np-ultrassa 2008. ja veriseula hälyytti 1:5 riskin.. niskaturvotusta oli yli 6mm. Mä jouduin sen keskeytyspäätöksen eteen rv 19 kun punktio ei onnistunut lapsiveden vähyyden vuoksi ekalla ottamalla, ja toisellakin vietiin loput vedet... turvotusta oli vauvalla yli 3cm joka paikassa, ja ennen tuloksia, vuorokaudessa annettiin lupa keskeytykseen sikiön vakavan poikkeavuuden vuoksi: lääkäri ei antanut mitään toivoa, koska kaikki lapsivesikin oli poissa.
Se on tosiaan tunne jota ei voi selittää. sanotaan että lapsessa on jokin pahasti vialla ja raskaus ei tule jatkumaan normaalisti. Meillä oli ajan kysymys koska vauva luovuttaa kun sydän ei turvotuksia enää kestä, ja kehitys pysähtyy kun lapsivesi puuttuu.
15.12.2008 mulle syntyi siis pieni enkelityttö, jota ei annettu edes nähdä: lääkäri sanoi ettei voi missäänm tapauksessa sitä suositella sikiön turvotuksen vuoksi, oli niin poikkeavan näköinen että lääkärikin sanoi että oli poika...
Tulokset tulivat viikkoa myöhemmin ja oli siis turner-tyttö tuo pieni.

Mä toivoin monta viikkoa, nt-ultrasta lähtien että luonto sen päätöksen tekisi mun puolesta... vaan ei tehnyt. Itse tavallaan joudun elämään sen päätöksen kanssa joka päivä. Eikä se aina ole helppoa., ja yritän ymmärtää että se oli ainoa ratkaisu: raskaus olisi päättynyt jokatapauksessa samalla tavalla jossain vaiheessa.

Ne on tosi raskaita päätöksiä, ja ainakin itse ajattelen niin että jos vakava kromosomipoikkaevuus on, niin keskeytän, koska mä en halua joutua miettimään että kun mä kuolen, minne mun lapsi joutuu..
Tuota turner-raskautta olisin jatkanut, mikäli lapsivettä olisi ollut ja vauvalla jotain toivoa selvitä.. koska turnerhan ei aiheuta älyllistä vammaa. Sen takia se päätös tuntui äärimmäisen kamalalle.. mutta toivoa ei ollut.

Minä katson seulonnan sillä tavalla että on mahdollisuus ennakoida. Jos tulee down lapsi, ei mene synnytyksen jälkeen ensihetket siihen järkytykseen, vaan asiaa on voinut käsitellä jo raskausaikana, ja tutkia aihetta, joka mahdollistaa myös sen että pystyy järjestämään asiat vauvalle parhaalla tavalla.
painotan että esim. mun tapauksessa lääkäri ei missään vaiheessa sanonut juuta eikä jaata mitä pitäisi tehdä, selitti vaan faktat että ilman lapsivettä tärkeät elimet kärsivät vakavasti ja varmasti luonto sitten käynnistää synnytyksen, kun vauva luovuttaa. Lääkärit eivät siis painosta mitenkään.

Mulla on myös taustalla 2005 keskimmäisen lapsen rakenneultralöydös, jossa siis paljastui halkio, ja silloin otettiin myös lv-punktio, ja poissuljettiin noita kromosomihäiriöitä. Mulla on siis terve 6v halkiotyttö täällä myös :heart:
Rakenneultrahan on myös, kuten kaikki ultrat tavallaan tapa seuloa mahdollisia poikkeavuuksia: Se antaa mahdollisuuden varautua esim. sydänvikaan tms että osataan hoitaa heti syntymän jälkeen. Ja minusta se on hienoa että ihmisille annetaan tietoa ja tavallaan valinnan mahdollisuus: niin karulta kuin se kuullostaakin.

Tulipa paasaus

Nyt ruokkii pikkuPentu

 

Jopas täällä tulee tekstiä! Eilen oli töissä päivällä hiljasta niin ehdin lukasta osan jutuista kännykällä... Ihanaa, kun porukka kasvaa!! Tervetuloa kaikki lokakuiset mukaan ja onnea plussista

Omaan oloon ei juuri mitään uutta... Lähinnä odottelen ultraa ja ihmettelen oireiden vähyyttä... Työpäivinä sitä ei edes muista odottavansa, mikä on sinänsä ihan kiva juttu