*Lokamassut 2009 Heinäkuussa*

Hanne minkälaista työtä teet, jos saapi kysyä? Itse teen istumatyötä (terv.hoitaja olen) ja tämä alkaa tuntua aika raskaalta! Kylkiluihin painaa ja pakko nousta välilä jaloittelemaan että pystyy olla.Supistuksia en ole tuntenut yhtenäkään työpäivänä, mikä on aivan mahtavaa =)
Vähän tuo pisti silmään, että sinun täytyisi ITSE järkätä sulle sijainen, mielestäni työnantajan se kuuluisi tehdä... Kun itse jäin silloin aiemmin pitkälle sairaslomalle supistusten vuoksi, pomo ei puhunut sijaisista mitään ja sanoi että ehdottomasti työt jättää sivummalle ja pois mielestä kokonaan ja keskittyä vauvan ja omaan hyvinvointiin.
Mutta toivottavasti nyt saat huokaista helpotuksesta ja lepäillä hyvin :hug:

nöpötin ja pikkuinen 26+1 :heart:

 

hanne:
Minähän sanoin että ei pomo varmasti närkästy kun on tuollaisesta asiasta kyse :hug:
Oikein mukavaa, että sait asian pyörimästä mielestä =)

Täällä tuli nuorin (9v) siskoni hakemaan pojan tuohon etupihalle leikkimään. Meillä on siinä kristillinen koulu, jonka piha on aidattu, joten turvallisin mielin uskalsin pojan sinne päästää...tosin vilkuan vähän väliä tuosta ikkunasta

Nyt alkaa oikeasti iskeä ymmärrykseen, että tässä ei ole enään pitkä aika kun tämä raskaus päättyy...tässä aamulla mies tokaisi mahastani, että voipi olla että sä olet tiineenä, niin vastasin lonkalta, että sitähän tässä ollaan oltu viimeiset puoli vuotta...siis PUOLI VUOTTA...luoja miten kamalan nopeasti tämä aika onkaan kulunut. Niin pitkä aika oltu raskaana ja silti tuntuu, että vastahan sitä saatiin tietää

Nyt ei oikein tosiaan malttaisi odottaa, että syksy koittaa (huomatkaa miten kiertelen tuota LA:ta ).
Meillä on oikeastaan kaikki valmiina...kantopussi puuttuu, joskaan se ei ole ihan pakko ostos vielä, ehtisi sen myöhemminkin hankkia.

Rintareppu ei ole mielestäni kovin käytännöllinen ihan vastasyntyneelle...n.1kk iästä eteenpäin on parempi mielestäni.
Kantoliinakaan ei ole kovin suojaava edes takin sisällä syys viimoissa, joten tuo kantopussi on hyvä, se kun on kevyesti topattu ja tosi tiivis =)
Suosittelen miettimään tämmöistä kapinetta. Siitä on lisäksi helppo imettää sitten liikkeessäkin ollessa

Mutta nyt tölläämään tuosta ikkunasta ja suunnittelemaan taas lisää kuvituksia :wave:

paapelo+poju+Deri 27+3

 

Hanne minkälaista työtä teet, jos saapi kysyä? Itse teen istumatyötä (terv.hoitaja olen) ja tämä alkaa tuntua aika raskaalta! Kylkiluihin painaa ja pakko nousta välilä jaloittelemaan että pystyy olla.Supistuksia en ole tuntenut yhtenäkään työpäivänä, mikä on aivan mahtavaa =)
Vähän tuo pisti silmään, että sinun täytyisi ITSE järkätä sulle sijainen, mielestäni työnantajan se kuuluisi tehdä... Kun itse jäin silloin aiemmin pitkälle sairaslomalle supistusten vuoksi, pomo ei puhunut sijaisista mitään ja sanoi että ehdottomasti työt jättää sivummalle ja pois mielestä kokonaan ja keskittyä vauvan ja omaan hyvinvointiin.
Mutta toivottavasti nyt saat huokaista helpotuksesta ja lepäillä hyvin :hug:

nöpötin ja pikkuinen 26+1 :heart:

Minä olen yksityisellä työnantajalla työssä joten siitä johtuen meillä ei ole ihan helppo järkätä sijaista tänne ja varsinkin siksi kun työnantaja on itse kesälomilla niin olen ihan yksin eikä ole ketään muuta kuin minä joka pystyy/osaa tällä hetkellä pitää firmaa pystyssä. Järjestelen siis ammatikseni juhlatilaisuuksia ja kun juhlat sattuu yleensä viikonloppuihin niin sen takia päivät voivat silloin hyvinkin vierähtää 12-16h kestäviksi. Onneksi ensi viikonloppu on nyt vapaa kun sain siihen sen tuuraajan.

Yllättävän hyvin olen pystyny istuma työtä tekemään vielä vaikka kyllä se maha-asukas painelee ikävästi välillä paikkoja, mutta silloin yleensä keksin jotain muuta hommaa jonka pystyy tekemään seisoaltaan

 

Moi kaikille!

Reissusta palattu, oltiin mökillä ja sitten käytiin risteilyllä juhlistamassa meidän 5-vuotishääpäivää.

Reissun aikana tuli hyviäkin uutisia sillä mun maksa-arvot ovat edelleen laskeneet, kaikki muut testitulokset olivat ok ja päättivät ettei koepalaa oteta Kerrassaan helpottavaa ja hienoa ja vaikka mitä muuta, esikoisen kohdalla kun tämä laskuvaihe kesti ihan tuhottoman kauan... Eli näiden osalta loppui sairasloma sunnuntaihin.

Muuten olo onkin aika kamala Edellisviikolla oli neuvolassa huolissaan mun supisteluista ja sovittiin että ennen töihin paluuta täytyy käydä lääkärillä joka arvioi sen olenko työkykyinen... Perjantaina sitten kävin ja sanoi ettei ole mitään asiaa mun työhöni... Eli sairasloma jatkuu nyt ensi viikon torstaihin jolloin olen menossa omalla neuvolalääkärille... Saa nähdä oliko mun työt jo tässä ennen äippäloman alkua....

Mun supistukset ovat siis jo ihan kunnon supistuksia, ja siihen kun liittää tosi pahat liitoskivut ym. niin olo on kerrassaan hankala Parina iltana kun on tullut tehtyä liikaa on ollut tosi pahat supistelut ja hirmuinen painontunne alhaalla, mietti jo tuleeko tässä lähtö Onneksi kuitenkin edelleen ollaan yhtenä kappaleena...

Miehellä ja pojalla kesäloma joten rauhallisessa merkeissä pyritään jotain tässä vielä tekemään ettei nyt koko loma mene ohi...

Tsemppiä kaikille joilla sokereiden kanssa ongelmia! Mä meen huomenna toiseen sokerirasitukseen, ekassa ainakin oli kaikki ok!

Mutta ihania masunkasvatuspäiviä kaikille!

Mutilainen ja Torsti 27+2 B)

 

Mutilainen:
Hienoa, että arvot on laskussa, mutta ikävää, että supistelee. Rauhallista eloa, niin toivottavasti se sillä pysyy kurissa.

Nyt kun alkaa olla jo sen aika, että moni esikoistaan odottava masumamma alkaa miettiä, miltä ne supistukset sitten oikeasti tuntuvat, niin löysin vanhan Vauva-lehden, jossa on juttu nimeltä Supistaa! nro5/2009 s.78.

Ajattelin kopsata sen jutun tähän teille esikoistaan odottaville, joille ei vielä tulloin tullut lehti tai ette ole tilanneet, siinä on mielestäni aika kivasti kerrottu pääpiirteittäin tästä asiasta =)

Laitan sen tulemaan seuraavaan viestiin, joten he jotka ovat jutun lukeneet voivat skipata. Juttu on suht pitkä, joten en tiedä kaappaanko koko seuraavan sivun haltuuni juttuni kanssa
Iski kirjoittamis himo...yksi näistä ns. mielihaluista

paapelo+poju+Deri 27+3

 

Pikaisesti vaan.. Mummi on meillä tämän viikon ja ollaan koko ajan jossain menossa niin ei ehdi oikein koneella istumaan. Harvinaista

Pikki juu meidän rattaat tuli perjantaina. Maanantaina laittoivat postiin. Pyysin sieltä My Wendy Housesta vielä DHL-koodin, jotta pystyin seuraamaan paketin kulkua ja osasin sitten olla kotona sen tullessa. Oli kyllä tosi hyvä ja nopea palvelu siellä. Mua vähän huvitti noi skannausjutut, mäkin pistin sähkölaskun sinne, ja ajokortin
Harjoiteltiin jo reissaamista rattailla ja tosi hyvät ne on. Ainoana miinuksena hieman jäykkä kääntyvyys ja työntöaisan paksuus meidän nykyisiin rattaisiin verrattuna. Olin alussa vähän hukassa, kun ei olleetkaan niin näppärät äkillisissä käännöksissä. Mutta muuten kyllä loistavat ja niissä on myös parempia juttuja mitä meillä ei oo nykyisissä rattaissa kuten irrotettava istuinpäällinen, kapeampi istuinosa (meidän nykyisissä mahtuisi melkein 2 lasta vierekkäin). Sanoinkin miehelle, että ei olis uusia rattaita edes tarvinnu jos se vauva osaisi heti istua niin voisi sulloa kummatkin vierekkäin noihin vanhoihin Mut on se kyl huippu se "vauvapussi" sitten kun sisaristuimen laittaa siihen päälle. Vauvaa ei edes huomaa olevan siellä Ilmankos joku joskus sanoi jossain palstalla, että ärsyttävää kun kaikki kysyy missä se vauva on

Tervetuloa skye! Kyllä tänne mahtuu

heketsille hyvää matkaa tänne Suomeen! Toivottavasti jaksat istua lennon ajan ja onneksi matkustatte bisneksessä. Jaloittele paljon!

Muuten täällä menee paksusti. Ens maanantaina olis seuraava neuvola (uudessa paikassa). Ja panikoin yhä enemmän siitä sikainfluenssasta, nyt kun eilen uutisissa sanoivat, että aalto iskeekin odotettua aikaisemmin

Mutta nyt pitää taas mennä :wave:

 

Vauva-lehti 5/2009

Supistaa!

Synnytyksen käynnistyminen on yhä ratkaisematon arvoitus. Emme vieläkään tiedä, miksi synnytys käynnistyy juuri tiettynä hetkenä. Sen tiedämme, että synnytys käynnistyy yleensä toistuvilla supistuksilla.
Mistä esikoistaan odottava sitten tietää, että synnytys on käynnistynyt?
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Kati Ojalan mukaan synnytyssupistukset kyllä tunnistaa. Ne tulevat tasaisin välein ja tihentyvät ja voimistuvat synnytyksen edetessä.
Ennen odottajaa neuvottiin pysyttelemään kotona, kunnes supistuksia on tullut viiden minuutin välein vähintään kahden tunnin ajan. Ojalan mielestä parempi ohje on se, että äiti pysyy kotona, kunnes hänestä tuntuu siltä, että sairaalaan on pakko lähteä.
Vain hyvin harvoin kohdunsuu avautuu niin, ettei synnyttäjä tunne supistuksia juuri lainkaan. Näin voi joskus käydä uudelleen synnyttäjän kohdalla. Myös kovin ennenaikainen synnytys voi käynnistyä salakavalasti ilman kipuja.
Monet odottajat tuntevat vatsaa kiristäviä harjoitussupistuksia jo varhain, toiset eivät koskaan. Herkästi supistelevassa kohdussa voi olla paljon reseptoreita, joihin supistelua aiheuttava oksitosiinihormoni kiinnittyy.
Odottajan ei tarvitse huolestua harjoitussupistuksista, sillä ne valmistelevat sikiötä synnytystä varten. Harjoitussupistukset eivät kypsytä kohdunsuuta eivätkä edistä synnytyksen etenemistä.
Ennakoivat supistukset ovat eri asia kuin harjoitussupistukset. Usein odottava äiti luulee synnytyksen alkaneen, kun limatulpan irtoamista tai lapsiveden menoa seuraavat voimakkaat ennakoivat supistukset. Synnytys ei kuitenkaan ole käynnissä ennakoivien supistusten aikaan.
Joskus ennakoivat supistukset alkavat jo kahta vuorokautta ennen synnytyksen käynnistymistä ja ovat niin kovia, ettei odottaja pysty nukkumaan. Ennakoivien supistusten tarkoitusta ei tiedetä.

Harjoitussupistukset
valmistelevat sikiötä synnytystä varten. Ne eivät kypsytä kohdunsuuta eivätkä jouduta synnytystä.

Ennakoivat supistukset
voivat alkaa jo kaksi päivää ennen synnytystä, mutta ne eivät käynnistä sitä.

Synnytyssupistukset
avaavat kohdunsuuta ja aiheuttavat kipua vatsassa ja/tai selässä. Supistuksen kesto lasketaan huipusta loppuun. Hyvä supistus palautuu hitaasti ja kestää noin 30-45 sekuntia.

Ponnistussupistusten
aikana äiti työntää vauvan ulos. Kipu tuntuu emättimessä.

Jälkisupistukset
palauttavat kohdun normaaliksi synnytyksen jälkeen. Jälkisupistukset voivat olla viiltävän kipeitä.

Mieli vaikuttaa kipuun

Lähes kaikki synnyttäjät pitävät synnytystä kivuliaana. Puolet naisista tuntee kivun kovana ja kaksi kymmenestä ajattelee, että synnytyskipu on sietämätöntä.
Kohtu on tunto hermoja sisältävä ja herkästi kipua aistiva elin. Synnytyssupistuksen aikana se joutuu hapenpuutteeseen eli iskemiaan. Samankaltaista iskeemistä kipua aiheuttaa esimerkiksi sydänkohtaus tai maitohappojen kertyminen kihaksiin urheilun aikana.
Toisilla naisilla supistukset tuntuvat eniten ristiselässä, toisilla vatsassa. Kun vauva työtnyy lantioon, äiti kokee paineen kipuna. Ponnistusvaiheessa kipu tuntuu vaginan alueella välilihassa.
Synnytyskivun kokeminen on yksilöllistä. Tarkasti ei tiedetä, miksi yhden naisen synnytyssupistukset ovat kovempia kuin toisen. Osasyy saattaa olla nasten erilaisissa kipuhermotuksissa. Ajatusta tukevat naisten kokemusket Papa-kokeesta. Yhden mielestä se tekee kipeää, kun taas toinen ei tunne mitään.
Synnyttävän naisen mieli vaikuttaa voimakkasti kivun kokemiseen. Synnytys voi olla erityisen kivulias, jos nainen tietää synnyttävänsä kuolleen tai vakavasti vammautuneen vauvan.
Käynnistetyn synnytyksen supistukset ovat erilaisia kuin luonnostaan etenevän synnytyksen. Äidit kokevat ne usein polttavampina ja tiheinä, koska kohdunsuu avautuu nopeasti lyhyessä ajassa. Kalvojen puhkaisu on yksi tapa vauhdittaa synnytystä ja saada kohtu supistelemaan tehokkaasti.

Pakko ponnistaa

Ponnistusvaiheeseen asti synnyttävä äiti on odotellut: seuraavaa supistusta, kohdunsuun aukeamista ja vauvan laskeutumista.
Ponnistussupistukset muuttavat tapahtumien kulkua. Vihdoin äiti saa itse vaikuttaa synnytyksen etenemiseen. Tyntäessään vauvan ulos hän tietää, että urakka on kohta ohi.
Joskus ponnistamista haluavaa synnyttäjää kielletään ponnistamasta. Kielto tuntuu sietämättömältä, mutta siihen on syynsä. Vauvan tarjoutuvan osan eli pään tai pepun pitää olla laskeutunut matalalle lantioon ennen kuin äiti voi ponnistaa. Jos aloittaa ponnistamisen liian aikaisin, ponnistusvaiheesta tulee pitkä ja äiti väsyy.

Yllättävät jälkisupistukset

Supsitukset eivät lopu synnytykseen. Jälkisupistukset yllättävät monen synnyttäjän. Ne alkavat synnytystä seuraavana päivänä vuodeosastolla, kun äiti imettää. Imetyksen aikana naisen elimistöön erittyy kohtua supistavaa oksitosiinia.
Mitä useampi synnytys, sitä voimakkaampina tulevat jälkisupistukset. Ensimmäisen laspen jälkeen äiti ei välttämättä edes huomaa niitä. Jo toinen synnytys voi aiheuttaa niin voimakkaita jälkipolttoja, että äiti tarvitsee kipulääkettä niiden lievitykseen. Kipulääkkeen voi ottaa jo ennen imetystä.
Jälkisupistukset ovat hyväksi äidin terveydelle, sillä niiden tehtävänä on supistaa kohtu synnytyksen jälkeen takaisin normaaliksi. Verenvuoto ei lakkaa, jos kohtu ei supistu.

Asiantuntijana naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Kati Ojala, Oys

Lähde: Terveyskirjasto

 

Tuli meleen noista supistuksista kun joku sanoi, et " kyllä sen huomaa kun on tosi kyseessä " . Vastaukseni tähän on " Ei välttämättä " . Käly esim luuli, et hän on saanut jokun mahataudin ku mahaan sattui julmetusti, mut tavaraa vaan ei tullut vaikka pinnisteli kuinka. Hänen kun piti juhlistaa omaa syntymäpäiväänsä tuolloin päivän etu ajassa, niin mein äiree meni sinne kaffeelle ja kokeillessaan mahaa ja hetken udeltuaan tarkemmin olotilaa totesi vaan et on parempi soittaa kaffi vieraille etteivät tule suotta, sillä sankari lähtee nyt synnyttämään. Jos olisi paljonkin pidempään käly kotona ollut olisi poika saattanut syntyä kotona, sillä kälylle oli taksissa iskenyt tarve ponnistaa, mutta oli pystynyt olemaan ponnistamatta. Tarkkaan en ole udellut, et kauanko sairaalassa sitten vielä kului ennenkuin poika maailmaan pääsi, mut kovin kauaa se ei ole voinut kestää.

Hugis katsoin itse tuon kyseisen kätilöt jakson ja totesin ettei olisi pitänyt. Painajaisiahan siitä tietty tuli ja katsoessa kyyneleet vain valuivat pitkin poskia.

Mirmi sinutko diagnosoitiin vain sokerirasituksen perusteella? Meil täällä Tampereella sokerimittarin kotimittauksia varten saa neuvolasta ja siellä myös opastetaan sen käyttö ja neuvotaan hieman tuota ruokavaliota.

Nyt oon saanut kaikki verhot suihkuverhoa myöten pestyä Mullako pesän rakennus vietti?


pinkkimieli ja pallopää 23+4

 

Heippa kaikille pitkästä aikaa ja terveisiä Unkarista ja Italiasta!
Eilen siis palailtiin reilu 2vko kestävältä reissulta, matka oli tosi ihana mutta niin oli ihanaa päästä kotiinkin
Reissu sujui siis kaikin puolin hyvin, tosin masussa on ollut paineen tunnetta jo muutaman viikon ajan, neuvolalääkärissä kävin ennen reissuun lähtöä ja lääkäri sanoi ettei vaavi ainakaan ole kovin alhaalla. Täytyy pyytää päästä uudestaan lääkäriin jos vaan jatkuu..
Rinsessalle tuli osteltua iso kasa ihania vaatteita, oli pakko ostaa jops uus matkalaukku
Ostin kyllä tuolle esikoispoitsullekin

Mulla oli tullut kirje Kättäriltä synnytystapa-arvioon ja se on vasta vkolla 37+3??
Minusta aika myöhään.. Tosin jos tää vaavi on loppuun asti perätilassa niin luulisi että tekisivät sen aikasemmin??

Nyt ei muuta kuin kuvien lataamista koneelle, siinähän se loppuilta vierähtää
Teitin lukemisia ja kommentointia teen myöhemmin

Inka & rinsessa 28+1 :heart: :heart:

 

Joo nuo supistukset kun todella on niin yksilöllisiä, tai se miten ne kokee.

Omasta mielestä ne myös muistuttavat hieman siinä ikävämmässä vaiheessa ennemminkin ripulitaudin aiheuttamaa mahan kramppailua, kuin mitään menkka jomotuksia, mutta ne ekat supistukset kyllä oli menkkajomotuksen kaltaisia, mutta kovempia.
Sitten taas ponnistussupistukset omasta mielestä tuntui samalta, kuin se tunne, kun on tuo maha tauti ja on pakko äkkiä päästä vessaan ja vapauttaa se ihanainen tavara maleksimasta sieltä ja todella kun ne ponnistus supistukset vielä menettelee samalla kaavalla, kuin tuossa pöpössä, eli maha vaan pinnistää vaikket itse välttämättä mitään teksikään.
Tiedän kyllä, karsea vertauskuva, mutta näin omalla kohdalla

 

Onnistuikohan kuvan laitto...
Kun ihan piti teilleki laittaa mielipiteen saamiseksi.. Tuo on kuulema pieni tuo minun maha.. Vaan kun peilistä kattoo ite, niin isompi se on, mitä tuossa kuvassa..
Enkö minä sitten vaan osaa ottaa kunnollista masukuvaa...

 

Kiitos paapelo erittäin valaisevasta kielikuvasta supistusten suhteen

 

alisa
eipä kestä

Marsupilami:
No ei tuo minusta niin pieneltä kyllä näytä...sehän voi vähän riippua millaisia vaatteita käyttää...jotkut vaatteet laskeutuu niin, että ne tavallaan "syö" mahan, eli vaikutelma pienenee, kun taas jotkut "tyrkkää" mahan esille niin, että näyttää jopa isommalta, kuin se ehkä oikeasti onkaan.
Mutta hyvä kuva tuo on ja hieno on masukin =)

 

Heiiiiiii mammat... Täällä vali-vali-fiilis...
Olikos täällä muilla lapsia pienellä ikäerolla?
Kun kun, olen nyt miettinyt pääni puhki lastenkuljetusta kun vauva syntyy..
en millään tahtoisi ostaa tuplarattaita kun prkl menin just viime kesänä omat tyttöjen vanhat myymään ja ostettiin pojalle tuliterät brion happyt jotka on niiiiiin helmet.

-Sisaristuimia ei kai brioon enää saa, kun tekevät vaunuista niin huterat?

-Kantoliinasta mulle tulee sellainen mielikuva, että vauva sitten tahtoisi aina olla sylissä eikä suostuisi rattaissa olemaan ollenkaan. Ja kuitenkin talvi puskee sit päälle niin pitäisi olla kunnon varustus että vauva ja äiti tarkenee

-Seisomalaudalla ei ehkä kuitenkaan tuo poika (sitten 1v3kk) vielä jaksais seisoskella?

Onko nämä tosiaan vaihtoehdot jotka mulla on?
Pitääkö mun sit vaan pistää rahat tuplarattaisiin

byäääääh...

marsupilamin on ihana masu :heart:

chilitin ja poju 23+4

 

Tuli katseltua tuota Michael Jacksonin muistokonserttia, mutta kai se olisi nukkumaan suunnattava.

Pinkkimieli kyllä mä käsitin, että diaknoosi raskausdiabeteksestä tehtiin ihan sokerirasituksen perusteella, koska arvot olivat kovasti nousseet vuoden takaisesta. Kyllä ainakin lääkäri ja terveydenhoitaja kovasti neuvoja ja ohjeita jakelivat. Tosiaan en tiedä, mitä odottaa äitipolin käynniltä. Luultavasti sieltä saa jonkun mittarin mukaan ja neuvoja ruokavalioon. No sen näkee sitten loppuviikosta. Nyt olen jo paljon positiivisemmalla mielellä, aluksi meinasin jo vähän masentua. Mielessä kävi, että vahingoitanko nyt omalla syömiselläni vauvan terveyttä, kun kovasti pelottelivat neuvolassa, ettei keuhkot kehity kunnolla, jos sokeriarvot ovat koholla yms.

Chilitin meille tulee ikäeroa 1v2kk ja aiemmin tossa kirjoittelin, että tuplat on hankittu. Mietin kanssa mahtavatko olla tarpeelliset, mutta nyt pääsen ainakin helpommin neuvolaan ja kaupoille. Myös kantoliina löytyy ja seisomalauta, joten välillä pääsee liikkeelle ihan yksöisrattaidenkin kanssa. Luulen, että menee jonkin aikaa ennenkuin poika jaksaa siinä laudalla seistä. Mutta alussa voi leikkipuistoon mennessä laittaa vauvan liinaan ja vaihtaa sitten perillä vaunuihin nukkumaan, kun esikoinen leikkii leikkejään.

Ollaan menossa häihin viikonloppuna ja kovasti olen koittanut etsiä jotain päällepantavaa. Ei haluaisi enää ostaa äitiysvaatteita ja tämä vatsa on niin iso, ettei se sovi mihinkään vanhoihin mekkoihini. Huono valikoima on juhlavista ja edullisista äitiysmekoista ainakin H&M:llä.
Pitääkin muistaa kuvata tätä vatsaa. En ole tainut vielä yhtäkään kuvaa ottaa.

Ei se auta kuin rientää unten maille.

Mirmi + vatsa 27+4

 

Marsupilami- Ihana massu =) Sä oot sen näköinen kuin olisit nielaissut koripallon, etkä vaan piilottanut sitä paidan alle niinkuin koulussa meillä tavattiin tehä jos oli iso paita Tämän siis tarkoitan kohteliaisuutena =)

pinkkimieli ja pallopää 23+4

 

( . )Niin sitä piti vielä kommentoda omasta massusta, et nyt en nää enää kuikuilematta varpaitani ja mahan sisään vetäminen ei muuta vatsan kokoa enää ollenkaan. Itsestäni tuntuu, et oon nielaissut koripallon, kun ei tuo maha anna lainkaan periksi juuri mihinkään suuntaan ja polvet yhdessä istuminenkaan ei enää oikein onnistu, kun mahalla on muka liian vähän tilaa silloin jos ei pääse "putoamaan" jalkojen väliin.
Kävelyni on nykyään lyllertämistä Jos vahingossa erehdyn kävelemään normaalia vauhtiani, niin johan alkaa mahan sivuun pistämään. Tänäänkin matkaan jonka yleensä olen kävellyt kymmeneen minuuttiin meni varmaankin 15min. Ei niin kivaa. Kuinkahan hidas musta vielä tuleekaan?

 

Mirmi Mitä ne sun arvot sitten olivat, jos saan udella? Mulla oli vain yksi arvo rajalla, niin siksi tarkkailemaan jouduin. Ymmärrän kyllä jos on roimasti yli rajojen joku / jotkut arvot, niin eivät näe tarpeelliseksi enää varmistaa diagnoosia tarkkailulla. Ja tietty käytännöt vaihtelevat kaupungeittain.
Minulle tuli maanantaina se kutsu tuonne TAYSiin ja aika on vasta ensiviikon torstaina. Kutsussa mainitaan näin "Teillä on kätilön ja gynekologin vastaanotot sekä tarvittaessa sisätautilääkärin vastaanotto. Napakorut häiritsevät ultraäänitutkimusta, siksi pyydämme..."
Eli ultaavat ainakin vauvan, jotta arvoivat kokoa ja kuulemma tutkivat kohdunsuun tilanteen. Minulle terkkari sanoi neukussa, et jos aika on lähellä neuvolan lääkäriaikaa, niin paranee peruuttaa neuvola lääkäri aika, koska ihan yhtä kattava ( ellei parempikin ) tutkimus tuo tuolla äippäpolilla.

 

Pinkimieli aika jännää, että käytäntö on niin erilainen eri kaupungeissa, mutta itse tiedän tosiaan enemmän kunhan olen äitipolilla käynyt. Kutsussa lukee vain diabeteshoitajan vastaanotto.
Arvot olivat paasto 4.7, tunnin jälkeen 12.3 ja 2 tunnin jälkeen 9.7. Eli kaksi jälkimmäistä koholla.

Täällä vielä roikun, vaikka nukkua pitäisi.

 

Kiitos paapelo valaisevasta tekstistä! :flower: Mahtavaa, että viitsit sen meille tänne näpytellä. Ja kiitos myös hauskasta vertauskuvasta! En ollut kuullutkaan mistään ennakoivista supistuksista, joten taas tuli uutta.

marsupilamin massu on ihan sopivan kokoinen! Kylläpäs meillä en monenmoisia kumpuja. :heart:

Omaan napaan ei mitään ihmeellistä, paitsi rinnat vuotaa ihan järkyttävästi! Jouduin jopa ostamaan niitä "tissipehmusteita", vai mitä ne suomeksi on?

 

Heissan näin heinäkuussa!

Supistuksista olitte kirjoitelleet - täällä ei ole niitä vielä kuulunut, paitsi öisin. Mutta sitä on ollut ihan raskauden eka viikoista lähtien. Vatsalihakset on joskus aamuisin kuin treenin jäljiltä. Loistava vinkki että mangesium voisi auttaa! Syön kyllä Multivitan raskausvitamiinia, mutta ehkä pitäisi napata miehen mangnesiumpurkista vielä lisää...

Eilen oli neuvola ja sain valitukset painonnoususta. 645 g per viikko on nyt tullut viimeisimpänä vajaana kuukautena ja kun se 500 g on ihanne. Myönnän kyllä että on tullut syötyä välillä kuin rekkamies, mutta kun on jatkuva nälkä :ashamed: Sanoihan se neuvolantäti kyllä että ei siinä mitään jos syö paljon mutta katsoo sitten mitä syö. Eli kasvikset ja vihannekset ja marjat kun muistaa. Ajattelin myös vältellä kaikkea makeaa.

Mutta ei kai tuo 645 g/ viikko ole mitenkään hirveästi...olen lukenut jostain yli kilonkin viikottaisista painonnousuista. *yrittää lohduttautua*

Vauva kasvaa yläkäyrän tuntumassa ja mahdollisesta sokerirasituksesta oli puhetta. Sitä isoa vauvaa juuri pelkään. Mutta neuvolantäti kyllä sanoi että kun olen melko lyhyt, voi sf-mitta näyttäytyä isompana sen vuoksi. Aika herkästi tuntuvat tuolla neuvolassa asioihin tarttuvan, hyvä sinänsä, vaikka onkin jotenkin vaikea tottua sellaiseen kontrollin alla olemiseen...

Pääasia kuitenkin että pojalla kaikki kunnossa ja äitikin yrittää olla stressaamatta liikaa :|

Apollo + Töppönen rv 23+4

 

Raskausdiabetesdiagnoosin sain esikoista odottaessa vaikka sokerirasitus oli ok, mutta KERRAN oli runsaasti sokeria virtsassa. Tuon kerran jälkeen sain mittarin kotiin, ja aika pian huomattiinkin hiilihydraattisopimattomuus. Tällä kertaa olen käynyt kahdessa sokerirasituksessa, ja arvot normaalit. Jännityksellä odotan loppuraskautta, alkaako ruokavaliolle jälleen tulla tarvetta.

Heketsin tissipehmusteet ovat siis liivinsuojuksia, oletan!

Synnytyssupistukset tuntuivat minulla lähinnä selässä ja vatsan sivuilla, eikä vessassakäynnin tunnetta ollut lainkaan. Kivuliaita ne kyllä ovat, sellaisia jotka saavat puuskuttamaan. Nämä harjoitussupistuksethan ovat lähinnä epämiellyttäviä eivätkä aina sitäkään. Kuukautiseni ovat lähes kivuttomat, joten niihin kipuihin en osaa verrata. Näin ne tuntemukset vaihtelevat henkilöstä toiseen.

Minulla on nyt heinäkuussa kaksi ultra-aikaa, tänne omaan neuvolaan keskiraskauden ultra (jota en osannut odottaakaan, sain ajan nyt neuvolassa käydessäni) ja pari viikkoa myöhemmin synnytyssairaalaan ns. kontrolliultra sen varhaisen niskaturvotuksen ja sitä seuranneiden tutkimusten tiimoilta. Kumpikin järjestäjä haluaa pitää ultransa, joten käydään sitten tiiviisti tsekkaamassa tilanne. Eipä tuo minua haittaa, mukava nähdä masumelskaajaa :heart: .

Tänään sataa, huomena helle?
~Tiila 25+1

 

Huomenta!

apollo:
Ei tuo ole vielä kovakaan nousu, se voi niin kovin vaihdella tässä loppuraskaudessa. Yhtenä kuuna, ei luonnollisestikaan tule kuin tyyliin kilo, mutta kas, seuraavassa käynnissä onkin painoa voinut tulla huikeat 1000g/vk. Ja sitten se voi taas laskea.
Ja minäkin kun olen pikkuinen kuin pistaasi pähkinä, meni pojasta sf-mitta yläkäyrällä koko raskauden ja oli kyllä tosi tukalaa sen pallon kanssa. Mutta ihan normaalikokoinen poika sieltä yliajalla sitten syntyi eikä ole sokereita mittailtu.

Täällä tulee pojalle ja kuopukselle ikäeroa 1v5kk.

Olen sumplinut homman niin, että vauva matkaa liinassa/pussissa kunnes lumet sataa maahan. Sitten poika pulkkaan ja vauva rattaisiin.
Poika tykkää kävellä ihan kauhean mielellään ja vaikka kaikki pitkätkin matkat joten se ei ole ongelma. Ja Seisomalauta on valmiina sitten kevättä varten, ollaan sillä harjoiteltu jo pariin kertaan, on aika jännä vekotin pojasta...missään lumisohjossa siitä ei ole mitään iloa.
Ja jos tulee tilanteita että on kiire, niin poika rattaisiin ihmettelemästä maailman ihmeitä ja vauva kantoon. =)

Täällä tuli taas nähtyä unia...minut pakotettiin synnyttämään Tanskaan, kun toivoin mahdollisimman luonnollista synnytystä
Sairaala vain hommasi minulle lentolipun ja pisti kirjettä eteenpäin, että taas yksi hippi tulossa
Mistä näitä unia oikein tulee

Derillä taitaa olla asennon hakemis kausi...suureksi osaksi on koppa alaspäin ja ah, sitä jytää, joka sen ansiosta kohdistuu suoraan alavärkkiin, tuntuu kuin yrittäisi jo väkisin pusata itseään ulos
Ja välillä sitten jysähtää mahassa ja tyyppi onkin poikittain...vaikuttaa ihan lupaavalle, joskos hän oisi jo vakiinnuttanut asentonsa seuraavaan neuvolaan mennessä...silloin olisi melkein 30 vikkoa kasassa =)

Ajateltiin mennä katselemaan, joskos ne mustikoiden raakileet alkaisi olla kypsiä...nam!

Ja muuten laitoin tuonne heinäkuisten pinoon vadelmanlehtiteestä linkin, tai se on vain johonkin verkkokauppaan, jossa esitellään tuote suht suppeasti, mutta silti...käykää katsomassa.

En aio tärvätä rahoja tuon ostoon, kerään itse lehdet ja lisään kuivattuja villivattuja sekaan...meidän metiköissä kasvaa noita pilvinpimein, samoin kuin kaikkia muitakin mahdollisia marjoja

paapelo+poju+Deri 27+4

 

Sateista keskiviikkoa

Eilen käytiin lasten kanssa keräilemässä metsämansikoita. Saatiin ihan muhkea saalis, mikä kylläkin katosi hetkessä parempiin suihin
Olipa yllätys kun koitin noukkia nuorimmalle maasta marjoja, niin eipäs polvet enää kestäneetkään painoa, vaan humpsahdin maahan Likat meinasi tikahtua nauruun kun äiti oli rähmällään mansikoitten seassa

Painoa itsessään ei ole tullut vielä kuin 2,6 kg lähtöpainosta, mutta maha ottaa oman tilansa.
Tämä onkin kuin vararengas minun ympärillä, vyötärö on kadonnut taivaan tuuliin jo ajat sitten
Sf mitta oli 26cm viimeviikon käynnillä, joten kovasti kummastelivat, kun ei sokeritkaan ollut koholla, että mitenkäs tämä nyt näin isoksi meinaa kasvaa
Elokuun puolivälissä on sitten ylimääräinen ultra asian tiimoilta.... Hmm...
Mutta, pääasia että neitonen voi hyvin, kasvakoon maha millaiseksi lystää :heart:

Marsupilami & neitonen 27+1

 

Kiitos paapelo, sinulta saa arvokasta tukea täällä palstalla :flower: