Lpasen Äo yli 150 ja koulumenestys n. 8..

Olenko turhan huolissani? Lapsi siis kielellisesti lahjakas, hyvä käytös. En ole pitänyt tarpeellisena "patistaa" lasta opiskelemaan enemmän. Lapsi sosiaalinen, liikunnallinen ja reipas.

 

Öö.. Huolissasi mistä, siis? B)

 

Turha huolehtia... Koulumenestyksestä, siis. Muuten saatkin olla varpaillasi, ettet tule jallitetuksi. Älykkyys ei suojaa elämässä riskeiltä, enemmänkin päinvastoin.

Ei äö:llä elämää tehdä.

 

No se on semmoinen kuin minä kouluaikoina...kunnianhimoton ainakin osittain, mukavuudenhaluinen, eikä tarvitse opiskella koska kokeista pääsee kätevästi läpi muutenkin :snotty:

Älä ole huolissasi

 

Mistä sä tiedät sen äo:n? :xmas:

 

Mistä sä tiedät sen äo:n? :xmas:

Samaa mietin minä.

 

Ihan kuin mina... Mulla lahes sama ao, nyt yliopisto tutkinto yms, mutta nyt vaan kotona. Enka siis ole viela edes aiti, raskaana kyllakin. Korosta tyon merkitysta, mina ainakin luusmuilin aina, koska pystyin. Tsemppia!

 

Mistä sä tiedät sen äo:n? :xmas:

Samaa mietin minä.

Saahan sen testattua, jos haluaa teettä jostain syystä psykologisia testejä. Omat vatipääni on testattu hahmotusvaikeuksien jne varalta. Myös äö.

 

koulupsykologi teetti testin koska epäili alisuoriutumista. En oikein tiedä mitä lapselta "vaatia". Toivon kuitenkin ennen kaikkea että lapsi on onnellinen..

 

Mistä sä tiedät sen äo:n? :xmas:

Samaa mietin minä.

Saahan sen testattua, jos haluaa teettä jostain syystä psykologisia testejä. Omat vatipääni on testattu hahmotusvaikeuksien jne varalta. Myös äö.

Omat vatipääni.... :heart:

 

Omat vatipääni.... :heart:

Ovat nuo sellaisia.. vatipäitä. :heart:

 

...

 

...

Alisuoriutuminen on riski... En osaa kuitenkaan neuvoa, mitä tehdä.

*Nimimerkillä entinen yli- ja sitten alisuorittaja*

 

Varmaan kannattaa ensin yrittää selvittää mistä alisuoriutuminen johtuu, sitten voimiettiä pitääkö huolestua...

 

Varmaan kannattaa ensin yrittää selvittää mistä alisuoriutuminen johtuu, sitten voimiettiä pitääkö huolestua...

Mukavuudenhalua veikkaan: pääsee helpommalla, kun sulautuu massaan ja mitä sitä rehkimään, jos asiat tuntuvat helpoilta. Ja entäpä jos kovasti yrittämällä ei saisikaan parempia tuloksia, joutuisi pettymään... parempi varjella itseään siltä.

Älykkyys ei aina ole järkevyyttä, saatika viisausta. Älyllä voi molempia kyllä kerätä. =)

 

Viisas lapsi kun ymmärtää olla turhan päiten riuhtomatta.Ei tuolla peruskoululla ole kuitenkaan juurikaan merkitystä.Ehtiihän sitä nipottamaan myöhemminkin!

 

Varmaan kannattaa ensin yrittää selvittää mistä alisuoriutuminen johtuu, sitten voimiettiä pitääkö huolestua...

Mukavuudenhalua veikkaan: pääsee helpommalla, kun sulautuu massaan ja mitä sitä rehkimään, jos asiat tuntuvat helpoilta. Ja entäpä jos kovasti yrittämällä ei saisikaan parempia tuloksia, joutuisi pettymään... parempi varjella itseään siltä.

Älykkyys ei aina ole järkevyyttä, saatika viisausta. Älyllä voi molempia kyllä kerätä. =)

Nimenomaan tarkoitin että jos syy esim. epäonnistumisen pelko niin silloin asialle on syytä tehdä jotain! Mutta jos syy vain "laiskuus" niin ei ehkä tässä vaiheessa vielä kannata murehtia.

 

Varmaan kannattaa ensin yrittää selvittää mistä alisuoriutuminen johtuu, sitten voimiettiä pitääkö huolestua...

Mukavuudenhalua veikkaan: pääsee helpommalla, kun sulautuu massaan ja mitä sitä rehkimään, jos asiat tuntuvat helpoilta. Ja entäpä jos kovasti yrittämällä ei saisikaan parempia tuloksia, joutuisi pettymään... parempi varjella itseään siltä.

Älykkyys ei aina ole järkevyyttä, saatika viisausta. Älyllä voi molempia kyllä kerätä. =)

Me aikoinaan väiteltiin lukiossa tästä. Kun luokan kaksi hikipinkoa väitti kiven kovaa, että viisaus ja älykkyys on sama asia eli jos on keskiarvo 10, niin silloin on myös älykäs. Ei mennyt millään jakeluun, että ei ole sama asia tämä ollenkaan eikä viisas ole välttämättä älykäs, vaikka usein näin tietty voi ollakin.
Meillä miehellä erittäin korkea äö (useaan kertaan mitattuna, mutta en muista tarkkaa lukemaa, vissiin 180 ja yli) ja koulumenestys ei ollut kummoinen, koska ei ollut tarpeeksi haastetta, niin koki koulun tylsänä

 

jotenkin epäilen psyykkistä ongelmaa. Lapsi on kovin vaativa itselleen, ehkä on turhaan asettanut oman mittarinsa siihen kasiin..
Mulle ei ole asialla niin väliä, kunhan lapsi tosiaan on onnellinen. en vai tiedä miten tukea tässä ongelmassa, kun mulle ne kasit on ihan ok..

Älykkyys kun on minusta niin laaja-alaista. Tuossa lapsessa se paraiten näkyy tilanteiden analysoimisessa, syy-seuraus, suhteiden pohtimisessa ja ennen kaikkea reiluutena muita ihmisiä kohtaan.

 

Me aikoinaan väiteltiin lukiossa tästä. Kun luokan kaksi hikipinkoa väitti kiven kovaa, että viisaus ja älykkyys on sama asia eli jos on keskiarvo 10, niin silloin on myös älykäs. Ei mennyt millään jakeluun, että ei ole sama asia tämä ollenkaan eikä viisas ole välttämättä älykäs, vaikka usein näin tietty voi ollakin.
Meillä miehellä erittäin korkea äö (useaan kertaan mitattuna, mutta en muista tarkkaa lukemaa, vissiin 180 ja yli) ja koulumenestys ei ollut kummoinen, koska ei ollut tarpeeksi haastetta, niin koki koulun tylsänä

Viisaus kertyy matkan varrella. Äly auttaa kiperissä paikoissa ja ongelmatilanteissa, viisaus estää ne.

 

jotenkin epäilen psyykkistä ongelmaa. Lapsi on kovin vaativa itselleen, ehkä on turhaan asettanut oman mittarinsa siihen kasiin..
Mulle ei ole asialla niin väliä, kunhan lapsi tosiaan on onnellinen. en vai tiedä miten tukea tässä ongelmassa, kun mulle ne kasit on ihan ok..

Älykkyys kun on minusta niin laaja-alaista. Tuossa lapsessa se paraiten näkyy tilanteiden analysoimisessa, syy-seuraus, suhteiden pohtimisessa ja ennen kaikkea reiluutena muita ihmisiä kohtaan.

Millainen lapsi muuten on?

Jos verrataan häntä vaikka Mossadiin, keskimmäiseen tyttäreeni?

Mossad on perfektionisti, Pikku-Myy, jos ei osaa, ei opettele. Vaatii itseltään mahdottomuuksia, ei ole ikinä tyytyväinen aikaan saannoksiinsa ta i itseensä. Piikitteleväinen, vetäytyvä: ei halua laittaa itseään alttiiksi. Vaatii samaa täydellisyyttä kaikilta muiltakin, erityisesti opettajaltaan. Musta-valkoinen, analyyttinen, älykäs ja pystyvä... mutta alisuorittaja. Ei pety, jos ei odotakaan kuin jotain epämiellyttävää.

Opettaja on tehnyt ihmeitä Mossadin kanssa, mutta suoritusprofiilin epätasaisuus hankaloittaa oman itsensä kanssa pärjäämistä ja nakertaa itsetuntoa. silloin on kaksi tapaa toimia: joko ylisuorittaminen tai alisuorittaminen, molemmilla haetaan samaa: hyväksyntää, joka lapsella jo on.

 

monennella luokalla? mutta oli missä vaan niin kasin keskiarvo on ihan hyvä ja niillä numeroilla elämässä pärjää, varsinkin jos nyt kysymys ala-asteen numeroista eikä niillä numeroilla nyt mitään opiskelupaikkaa yliopistoon yms vielä haeta.

 

Mitä haittaa alisuoriutumisesta muka on? Arvosanat ovat kuitenkin hyvät, eikö? Sillä ei ole mitään merkitystä onko se 8 vai 9. Miksei lapsi saisi päästä vähän helpommalla jos ei kuitenkaan ihan ranttaliks pistä?

 

Kasi on hyvä numero ja ole ihan tyytyväinen vaan. Ilmeisesti lapsi on aika nuori vielä? Se oman potentiaalin hyödyntäminen täysillä saattaa tulla kyseeseen vasta myöhemmin.

Minua ainakin nyppi, kun pienessä koulussa oli levinnyt sana siitä, että koulukypsyystestissä olin saanut "erittäin lahjakkaan" lapsen äo:n ja sitten opettajat odottivat kieli pitkällä minun heittävän volttia. Ala-aste meni joten kuten kapinoidessa. Tein läksyt, mutta kokeisiin en lukenut (en itse asiassa lue kyllä vieläkään). Keskiarvo roikkui kasin tienoilla, kutosluokalta pääsin keskiarvolla 8,9.

Yläasteella iski murrosikä ja identiteettikriisi sun muu heti (River Phoenix kuoli, Kurt Cobain kuoli...) ja keskiarvo tipahti yli puoli numeroa. Sitten ryhdistäydyin ja päästessäni sieltä pois oli todistuksessa vain kymppejä ja ysejä, ensinmainittuja enemmistö. Lukio meni ihan heittämällä läpi, Internet kiinnosti enemmän kuin opiskelu ja sen jälkeen olinkin kotiäitinä.

Olen vasta kypsemmällä iällä, liki kolmekymppisenä kiinnostunut opiskelusta tosissani ja suoritankin useammassa paikassa opintoja samanaikaisesti. Tietoa olen aina haalinut, mutta peruskoulussa ei aina saa opiskella sitä, mikä itseä kiinnostaa. Lukiossa oli vähän vapaampaa ja sain opiskella mm. sanskriittia.

Sanoisin siis vain, että älä huoli. Sosiaalinen puoli on kuitenkin se tärkein. Ei se äly katoa. Ja vaikkei koulunkäynti maistu, voi sitä älykkyyttä hyödyntää opiskelun ulkopuolellakin. Turha vatvoa sitä liikaa. Alisuoriutuminen yhdellä saralla voi näkyä potentiaalinsa mukaisena suoriutumisena toisella alalla. Tärkeää on antaa lapsen olla lapsi. Nimenomaan samalla lailla kohdeltu kuin perheen muutkin lapset.

Minua luultiin vajaaälyiseksi, siksi minulle se testi teetettiin. Olin syrjäänvetäytyvä lapsi, joka viihtyi vain aikuisten seurassa. Miettivät josko olisin kehitysvammainen ja kuuluisin jonnekin laitokseen. Luuletko, että sellainen tekee kovin onnelliseksi? Älyä arvostetaan liikaa, etenkin pienten lasten kohdalla. Lapsuus eletään vain kerran.

 

Mitä haittaa alisuoriutumisesta muka on? Arvosanat ovat kuitenkin hyvät, eikö? Sillä ei ole mitään merkitystä onko se 8 vai 9. Miksei lapsi saisi päästä vähän helpommalla jos ei kuitenkaan ihan ranttaliks pistä?

Näi itse kokeneena sanoisin, että alisuoriutuja ei opi ponnistelemaan. Tällöin voi olla, että hän ei saavuta potentiaaliaan ikinä. Edes yliopisto ei tarjoa haastetta, jos tyytyy pelkkään hyvään arvosanaan.