Huomenta! =)
Pitkästä aikaa tännekin raportoin =)
Ensin tsemppiä niille joille syntymäpäivät vauvoille on varattu jo! :heart:
Olen ilkiö omanapainen nyt, mutta kerronpa omia kuulumisia..
Täällä helppo kivuton supistukseton raskaus on muuttunut välillä jopa hel*etilliseksi..
On ollut outoja "koko maha ratkeaa" kipukohtauksia joihin olen ottanut panadolia. Ensimmäinen tuli joskus rv 23+5 jolloin tein Jorvin reissun ja mitään ei löytynyt. Muutaman kerran on tullut sen jälkeen ja kestänyt 1-2 tuntia ja mennyt ohi panadolilla.
Maanantaina alkoi sitten taas kerran tällainen kipukohtaus aamuyöstä ennen viittä joka jatkui ja jatkui vaan. Lopulta olin sitten synnytysvastaanotossa makaamassa käyrillä. Vauvalla kaikki hyvin ja painoarvioksi saatiin rv 33 tasan 2000g. Siinä sitten ihmeteltiin mikä vaivaa ja otettiin verikokeita. Kaikki arvot täydelliset ja pissa puhdas. Ei viitteitä mihinkään tulehdukseen. Sain vielä kotona ottamieni panadolien kaveriksi Litalginin jolloin kipu saatiin lopullisesti pois. Kohtauksen jälkeen supisteli aika iloisesti, mutta loppui pikkuhiljaa sitten. Päivällä pääsin kotia ja kaikki oli ok. Ohjeeksi annettiin kipulääkitys: Panadolia ja tuota litalginia, jos ei auta niin takaisin. Ilmoille heitettiin virtsakiviä, mutta verikokeissa ja pissanäytteessä ei ollut viitteitä siihen.
Tiistaina kohtaus tuli uudestaan, keskellä päivää. Otin samantien 1g Panadolia ja kohtauksen sain sillä kuriin. Supisteli taas kun kivut olivat häipyneet, mutta rauhoittui suht nopeasti.
Eilen sitten keskiviikkona tunsin jo sängyssä ennen ylösnousua että kohtaus on taas tulossa. Nousin ylös ja kas kipukohtaus oli taas päällä. Kipu on niin sietämättömän kamala että siinä ei pueta edes vaatteita päälle. Ei pysty liikkumaan suuntaan ei toiseen. Otin loput panadolit mitä kotona oli 750mg. Helpotti jonkin verran että sain edes lapseni taksiin, maanantaina isoveljensä puki siskon ja laittoi taksiin. Parin tunnin päästä kaivelin jo litalginiä purkista. Kohtaus ei meinannut rauhoittua silläkään, yltyi vaan. Lopulta jo itkin täällä ja puhisin. Pelottikin että mikä vaivaa ja mies lähti töistä viemään mua sairaalaan ja kuopusta hoitoon.
Taas oltiin synnytysvastaanotossa ja melkeinpä heti pääsin vatsanseudun ultraan jossa ultrattiin munuaiset ym. Sieltäpä sitten näkyi jotain tukosta ja laajentunut munuaisallas. Eli jotain virtsakiveä.
Hoitona nyt kipulääkitys, koska muuta ei lähdetä raskaana olevalle tekemään. Ymmärsin että jos en superannoksilla kipulääkitystä pärjää niin sitten meikkuun jossa tehdään joku virtsateiden tähystys ja vähän ronkitaan paikkoja että tukos lähtee liikkeelle. Mielellään sitäkään ei tehtäisi kuitenkaan raskaana olevalle.
Kipukohtauksen aikana supisteli taas 3-5min välein ja käyrässä piirtyivät kätilön silmille. Päätti näyttää lääkärille jotta tehtäisiin sisätutkimus. Supistelu sitten siinä innostui jo 2min välein aika napakaksi.
Ja tutkimuksessa selvisi että kohdun suu oli lyhentynyt 1,5 sentiin ja pehmentynyt. Se siis oli ollut aiemmin 3cm ja kiinteä. Muiden lasten kohdalla on ollut vielä kiinteä ja 3cm rv 35-36. Onneksi ei kuitenkaan ollut aukenemaan päin vielä.
Että sellaista tänne.. Olishan se ollut ihme että tämä raskaus olisi mennyt niin hyvin kuin on mennyt :kieh:
Viimeistään synnytyksen jälkeen tehdään kuukauden päästä ultraus munuaisiin mulle ja katsotaan sitten siitä jatkot. Ja kipuja voi siis verrata ihan synnytyskipuihin, kun ovat pahimmillaan.
Nyt on hyvä olo, mutta jotenkin sitä jännittää kokoajan iskeekö kohtaus ja missä iskee?! Toivottavasti kivet, hiekat mitä nyt tukkeena on jossain olis eilen lähteneet niin liikkeelle että tulisivat ulos pissan mukana ja olis viimeinen kohtaus. tän mahan kanssa ne kivut on yhtä hel*ettiä. Enköhän mä kerkeä olemaan kipeä sitten synnytyksessä ihan tarpeeksi :kieh:
Tässä pienimuotoinen avautuminen...hermot hilppasen kireellä..
:ashamed:
Kantsis varmaan kuitenkin alkaa laittaa vauvelin vaatteita pesuun ja paikoillen...??
Chira ja tyttöPötkylä rv 33+3
