Kaikille teille joilla jo kovin supistelee toivon et tilanne vähän helpottaa ja vauvat sais kasvaa viel hetken masussa.
Oma vointi on ollut hyvä, välillä tuntuu "ihan pelottavalle" kun tuntuu ettei mikään vaivaa, kieroutunutta tiedän!! Tämä on neljäs raskauteni ja kaikista helpoin, jokaisessa aikaisemmassa olen saanut kärsiä tosi ikävistä liitos- ja repäisykivuista ja nyt ei sitte mitään, *koputtaa puuta*. Ainoa vaiva on kellon ympäri vaivaama närästys, toki masu kovottelee välillä napakastikin mutta ei kipeästi. Pitäisi olla varmasti enemmän kuin tyytyväinen ettei entiset vaivat kiusaa, mut jotenki on niin epäluuloinen olo. Maha on jo valtavan iso et kyllä huomaa siitä raskaana olevansa ja vauva liikkuu tarpeeksi, mut en tiedä.
Synnytyksistä täällä ollut puhetta. Itseäni on alkanut stressaamaan koko synnytys, tai ei synnytys itsessään vaan se etten kerkeä sairaalaan. En haluaisi synnyttää kotona tai ambulanssissa.
1. synnytys kesti n. 8,5h (ponnistusvaihe 1h37min, meinasin täysin uupua mutta hyvin meni kuitenki, muutaman tikin sain.)
2. kesti 5,5h josta ponnistusvaihe enää n. 30min
3. oli 3h4min, ponnistus 4min.
Meiltä on sairaalaan matkaa tunnin verran niin jos synnytys hyvin lyhenee (kuten joka kerta on) niin enhän minä sairaalaan kerkeä. Ja kun itsellä on synnytys joka kerta alkanut heti säännöllisillä supistuksilla, n.5minuutin välein niin sitä pitää olla melkein heti puhelin kourassa (raskauden aikana ei ole tullut kertaakaan niitä "ihan oikeita" supistuksia. Yhtään kertaan en ole osannut odottaa (tai sitähän sitä nimen omaan odotetaan
mut kuitenki ku tilanne alkaa täysin yllättäen ja viimeksi ekasta supistuksesta kolmen tunnin päästä tyttö oli jo maailmassa). Ekassa taisin saada kohdunkaulan puudutteen, mutta joka ei juurikaan vaikuttanut, uutta ei keretty laittamaan kun tilanne kehittyi niin nopsaan. Ilokaasua henkäilin, mutta siitä tuli silloin äärettömän pahaolo. Toisessa myös laitettiin kohdunkaulanpuudute, mutta en kokenut että olisi tälläkään kertaa auttanut yhtään. Ilokaasun voimin sit mentiin kun mutakaan ei voinut enää antaa. Kolmannessa ei ollut mahdollisuuksia saada ilokaasun lisäksi mitään koska reilu puol tuntia sairaalaan tulon jälkeen tyttö jo syntyi. En tiedä
miten te muut olette kokeneet sen ilokaasun, mut minusta tuntui ettei se vaikuttanut juuri mitenkään. Mut kuitenki oli jotenki helpompi supistuksen aikaan keskittyä siihen sen hengittelyyn, vaikkei juuri tehonnut.Neuvolassa ollan jo keskusteltu tulevassa synnytyksestä ja ohjeeksi sain et kun supistuksia on tullu puol tuntia on ambulanssa soitettava. Ei pitäisi stressata mutta minkäs teet.
itse saan kuulua myös heihin onnekkaisiin joiden mies tykkää silitellä ja jutella vauvalle. Kovasti silittelee ja paijailee mahaa, itse tykkään kovasti tästä hellyydestä. Mies olisi myös valmis petipuuhin, mut itse en ole kovin niistä innostunut. Itsellä menee paikat jotenki tosi kipeiksi ja maha on sitte niin kireä. Mutta silloin tällöin aina muistin virkistämiseksi puuhaillaan. Muuta hellyyttä on sitte ihan riittämiin, ja ihania kommenteja saa kuulla mieheltä vauvamahasta ja muusta päivittäin.
Säde ja poitsu 33+4