MARRASKUUN 2012 masuasukit <3 *toukokuussa*

Tervetuloa uusille kirjoittajille!

Tänään oli töissä pakollinen kurssi, onneksi oli toiseksi viimeinen lajissaan. Töissä en ole kertonut kuin pomoille, päivystäjä kun näki tietenkin sen viimeisimmän sairaslomalapun, missä asiasta mainittiin. Työkavereille ei olla meinattu mitenkään kertoa, huomaahan ne sen sitten jossain vaiheessa. Niitä on kuitenkin vähän yli sata ja eikä niitä juurikaan näe kovinkaan paljon. Samaan aikaan on aina jokunen siinä tauolla tai sitten aloittamassa/lopettamassa hommia. Ja tietää että se juttu leviää samantien, kun mieskin on samassa paikassa töissä, niin varmasti on sitten asia yleinen puheenaihe siellä. Tosin se ei juurikaan haittaa, jos ne työkaverit tietää, mutta jotenkin vähän ahdistaa sitten se, kun asiakkaatkin alkaa huomaamaan. Ei vaan huvittaisi sitten tuntemattomilta kuulla muutenkaan kauheasti kommenttia. Kun en kauhean sosiaalinen tapaus ole vieraiden ihmisten kanssa muutenkaan.

Kynsien kasvussa en juurikaan ole eroa huomannut. Mutta murrosikä tuntuu täälläkin alkaneen uudestaan. Onneksi naama ei vielä ainakaan kuki, mutta selässä on kivan kipeitä patteja. Ja hiukset rasvoittuu nopeammin.

Nimistä ollaan vähän keskusteltu, mutta mitään lopullisempia päätöksiä ei ole tehty. Jos poika tulee, niin mies haluaisi, että nimi alkaa samalla kirjaimella kuin hänellä. Kun on hänen isälläänkin samalla kirjaimella alkava nimi.

Tirppana83 & 10+6

 

Menin ja tilasin sitten kotidoplerin ja ens viikon alkupuolella pitäis tulla. Oon niin odottanut et pääsisi testaa sitä en tiä uskallanko ennen ultraa kokeilla jos en saa ääniä kuuluviin ekalla kerralla, sit ei meinaa nukuta ultraa edeltävänä yönä.

Nimistä sen verran,että oon miettinyt niitä jo alusta alkaen. Mies vaan sanoo ei tai joo. Meillä on niin,että oon itse juuriltani eksoottinen, nii lapsi saa kansainvälisen nimen. Tytölle tiedän jo mut pojan nimi on tosi vaikee päättää,mut onneksi on aikaa eikä oo ihan tän illan juttu.


Uskoa täynnä ja muru 11+0

 

huomenta leidit :wave:

jos ei ruoka maistu niin ei vauvalla hätää ole se vaan vetää kaiken tarvitsemansa ravinnon äidistä. josta seurauksena saattaa olla hiusten huononemista/lähtöä, ihon oireita, väsymystä..
sota-aikaan kun eräs kolmatta odottava äiti joutui evakkoon, oli noin 8:lla kuulla, ei ollut ruokaa aikoihin. huoli oli kova että mitenhän vauva selviää... äidiltä lähti hiuksia ja hampaita, mutta niin pullukka vauva syntyi ajallaan kuin olla ja voi tämä on tosi tarina
eli jos ei ruoka maita, niin ei siitä tarvii ressata seurauksia saattaa tulla, mutta ei ainakaan vauvalle
ja jos ei lämmin ruoka maistu, kannattaa kokeilla niin, että tekee ison salaatin jääkaappiin, paistaa siihen kanasuikaleita (antaa jäähtyä) ja lisää niitä salaattiin, tai sitten tonnikalaa... tai sitten syö pelkkää salaattia
ei sen ruuan tarvii joka päivä lämmintä ollakkaan ...
itellä kans välillä ei maistu oikein kunnolla, niin sitten syön jotain kivaa keittoa /lientä, tai sitten noita erilaisia salaatteja.

väsymys no näin aamupäivisin sitä ei ole havaittavissa, päikkärit ois niiiiiiiiiiiiiiiin tarpeen kyllä!!!! viiden aikaan iskee totaalinen usva päähän, ja jos ei oo mahollisuutta huilaamiseen, niin tuskaa on pysyä virkeenä....

etova olo se tuli mullekin takaisin tuon saikun jälkeen... mut huomaan että sen suurin aiheuttaja on levon puute.
ei auta itku markkinoilla .... jaksettava on. vaikkakin terkkari painotti pariin kertaan että MUISTA!!! - hän voi sitä saikkua antaa HETI jos en jaksa. niin... mutta ei mulla nyt mikään kamala hätä ole...-ja olen niin kovin kovin tunnollinen...

osa-aikatyö semmosen määkin tahtoisin :attn: ois niin huippua saada tehdä jotain 20h viikossa, sais palkan siltä ja sitten liitosta vielä loput.... ja lasten ei tarttis olla hoidossa pitkiä päiviä..... saa nähdä sitten miten onnistuu, mä ainakin haluan takaisin töihin heti kun mahdollista.

äitiysloman pitäminen onko kukaan ajatellut olevansa lyhyempää aikaa? siis että vain sen ekat 3-4 kk? ite pohtinut, että jos vauvan hoito järjestyisi... niin siinä tapauksessa.... eikä kannata nyt syyttävää sormea osoittaa, oon tähänkin asti tehnyt töitä kotona, eli en siis hoidattaisi edes vieraalla
joka tapauksessa aloitan lomani jälleen varhennettuna, mitä sitä turhaan viime metreille, kun saa nauttia hiukan kauemmin ja ison vatsan kanssa ei ole enää niinkään kiva olla pitkiä työpäiviä. ja sitten saa rauhassa alkaa keskittymään synnytyksen lähestymiseen. ja laitella kaikkea valmiiksi, ja LEVÄTÄ
sitten kun mun äitiysloma on lopuillaan , mies pitää isä-kuukauden :heart: näin pääsee arki sitten taas rullaamaan
mä haluan kuitenkin takaisin tilipäivän äärelle, en TODELLAKAAN jää kotihoidontuelle.... paras ois jos anoppi jäisi eläkkeelle ja tulisi hoitamaan lapsia, mutta tuohon kaikkeen onneksi on vielä aikaa

kenen piti päästä ultraan yksityiselle eilen??? kuka se oli ??? toivottavasti oli kaikki hyvin, kun ainakaan omaan silmääni ei ole osunut hänen kirjoittamaansa... :hug:

tulossa kaunis päivä, ja varmaan aika lämminkin, ei tuule lainkaan.... kävin jo pihalla kurkkimassa, ja voi että miten ihanan kuulosta, kun kaikenlaiset linnut laulavat kuorossa :heart:
lapsilla kuukauden verran enää kouluakaan... kesä ON lähellä, vaikka ei keli siltä näyttäisi aina

suloista sunnuntaita

 

Nimistä meijän nimi reppu on ihan tyhjä.. mutta onnex vielä ei tarvitse sitä miettiäkkään =)

Kertominen meinattiin julkasta perheille äitienpäivänä. ke olis se nt- ultra mutta sillä varauksella että siellä ultrassa näyttäs kaiken olevan ok. Koulussa kerron sit kesän jälkeen ku silloin ei enää voi edes mahaa peitellä, koulua on enää 3,5 viikkoa joten enköhän saa pidettyä salassa

:wave: Tosiaan mamma 2012 oli eilen ultra ..miten asiat oli??

Äippäloma pitää vähän kattoo kuinka tuo koulu alkais ja milloin äippäloma loppuu,,aloitan varmaan koulun heti ku pystyn vaikka etä opiskeluna. olis enää n. 1 vuosi että valmistun.

Kummit niistä on tullut jo mielenvaiva , elämä on tässä vähän muutellut asioita ja kamupiiriin on jäänyt harva mutta tärkeät tyypit. jokaisella vaan on jo 2-3 kummitettavaa eikä he halua lisää (ymmärrän kyllä) ja kyllä kummit halutaan uudelle tulokkaalle ku kerran ekallakin on.

rontti1 11+4 ( 12+1)

 

täällä myös odotellaan mamma2012:n ultrakuulumisia. Toivottavasti kaikki on hyvin!!

me myös mietittiin, että tuo äitienpäivä ois hyvä kertomisaika olettaen tosiaan, että keskiviikon ultrassa kaikki on kunnossa. Ajattelin, että vois tehdä mummolle kortin, jossa lukis niminä xxx (esikoisen nimi) & Papu (tai jotain vastaavaa). Vois katsoa, meneekö viesti perille. Jos ultrasta saa paljon kuvia niin vois vaikka sellaisen laittaa kortin mukana. Oletteko te saaneet kuvia matkaan? Muistan esikoisen rakenneultrasta (silloin ei tarjottu nt:tä) vuodelta 2007-08 että saatiin mukaan YKSI kuva.

 

Juuri tuolla aiemmin kyselit tuon pistävän kivun aiheuttajasta. Mulla on ollut samanlaisia kipuja nimeomaan munasarjojen kohdilla, ja se on ilmeisesti kohdun kannattimien venymisestä johtuvaa kipua. Eli ei syytä huoleen, lääkäri kuvaili, että se saattaa tuntua ikäänkuin veitsen iskulta tai muuten vihlovana kipuna, ja saattaa kestää hetken aikaa. On kuitenkin vaaratonta.

Nt-ultrasta me saattin viisi kuvaa kotiin viemisiksi ja ultraus tapahtui siis Keski-Suomen Keskussairaalan äitipolilla. Täällä myös jätettiin niskaturvotukset mittaamatta, koska emme osallistuneen veriseulaan. Kätilö kuitenkin sanoi katsovansa silmämääräisesti turvotuksen ja jos olisi huomannut siinä jotain hälyttävää tai poikkeavuuksia, niin sitten olisi ottanut asian esiin ja suositellut myöhemmän vaiheen seulantaa.

Acacia ja toukka 13+5

 

Kertomisesta meillä tietääkin jo kaikki, siis lähisukulaiset ja suurin osa läheisistä ystävistäni. Vanhempani saivat tietää heti muutama päivä plussatestin jälkeen kun mies oli ruvennut vihjailemaan niille. Itse en olisi kertonut heille vielä piitkään aikaan.. ainakin luulen niin.

Dopplerista! Tänään olin kuulevinani sydänäänet, jotain jumputusta sieltä kuului, joka oli paljon nopea tempoisempaa kuin omani... Mutta mulla on siis tuo näytöllinen doppleri, missä kuuluisi näkyä syke... mutta jumputuksen aikana ei näy näytöllä mitään, ainaostaan kuuluu se jumputus..

Huomenna poksuu jo rv12!! Niin se aika vaan menee..

Lily_ + kundi 11+6

 

Kiitos lohdutuksesta fourth gift ja kyllähän sen toisaalta omakin järki sanoo, ettei vauvalla varmasti ole hätää ja terveitä lapsia syntyy myös niille, joille ei ruoka maistu, mutta silti sitä murehtii kaikkea turhaakin =)

Nimistä Ollaan mietitty jo nimiä valmiiksi, mutta vasta lapsen syntyessähän sen sitten tietää, että vieläkö nimi tuntuu hyvältä vaihtoehdolta juuri sille lapselle.

Äippälomasta Jos nyt vihdoin(!) saamme lapsen, niin haluaisin olla kotona mahdollisimman pitkään vielä äitiysloman jälkeenkin. Rahahan sen ratkaisee ja missä vaiheessa sitten alkaakin tuntua siltä, ettei jaksa enää kituuttaa kotihoidontuella. Ja voihan olla, ettei oma pää kestäkään olla pitkään kotona, vaikka nyt haluaisinkin olla Olen myös miettinyt, että voisin tehdä jotain parin päivän opettajansijaisuuksia hoitovapaalla, koska mun vanhemmilla luultavasti olisi mahdollisuus silloin tällöin hoitaa lasta. Sijaisuudet toisi hiukan taloudellista apua.

Joskos sitä menisi hiukan pihalle touhuumaan... :wave:

idylli 14+1 (työnimi uupuu edelleen...)

 

Taidanpa tunkea mukaan myös teidän marraskuisten joukkoon, tuonne lokakuisiin ilmottauduin jo eilen, mutta koska la on kuukautisten mukaan 31.10. (ultran mukaan 2.11.) niin täällä mennään enemmänkin samoilla lijoilla eli tässäpä viesti kopsattuna tuolta lokakuisista:

Täällä vielä yksi uusi odottelija ilmottautuu. Olen tässä viikkojen kuluessa alkanut kaipaamaan vertaistukea, kun ei ole ketään kenen kanssa höpistä vauvajuttuja eikä mieskään aivan aina jaksa.

Eli 27-vuotias nainen odottelee esikoistaan saapuvaksi 31.10. ja synnytyspaikka OYS

Mulla on ollut tyttöolo ihan alusta asti, vaikka sille ei todellakaan ole yhtään mitään perusteita. Pahoinvointia ei ole juurikaan ollut. Hajut ällöttivät jonkin aikaa, mutta sekin meni ohi. Väsymystä sen sijaan on ollut. Työpäivien jälkeen aika on kulunut sohvalla nuokkuen ja oon vetänyt surutta 9 tunnin yöunia eikä tämä tunnu helpottavan ollenkaan. Päänsärkyäkin on tässä viime aikoina ollut varsinkin aamuisin, mutta vielä olen sinnitellyt vielä ainakin ilman lääkkeitä.

Nt-ultrassa olen käynyt kahteen otteeseen, kun ensimmäisessä oli vielä liian pieni mittailtavaksi. Toisessa näkyi hyvin ja kaikki oli kuulemma kunnossa Rakenneultra on vasta 20.6. eli pitkä on odotusaika. Onneksi sydänäänet on kuuluneet sekä neuvolassa että lääkärissä ja aina kuunnellaan kuulemma jatkossakin. Kovasti haluttais sukupuoli tietää, mutta saapa nähdä kertovatko. Mielelläni kuulisin, mitä ovat muille Oulussa sanoneet.

Keskiviikkona kävin ylipainon vuoksi ensimmäisessa sokerirasituksessa ja niinhän siinä tietenkin kävi, että paastoarvo oli hieman koholla (5,5) ja diagnoosi raskausdiabetes. Nyt sitten odottelen diabeteshoitajan yhteydenottoa ja yritän skarpata syömisten kanssa. Onko muita kohtalotovereita?

Muuten täällä eletään jännittäviä aikoja, kun pikkuhiljaa on alettu kertoilla lähimmille. Äitienpäivänä koittaa jännittävin hetki, kun kerrotaan äideille. Anoppi on odottanut ensimmäistä lapsenlasta niin kauan, että ihana kertoa hänelle tällaisia uutisia.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Pampula84 ja pikkupapu 14+4

 

Muuten piti kysyä, että onko muita, joilla ei ole vieläkään MITÄÄN muutoksia rinnoissa? Siis ei aristusta, ei muita kipuja, ei turvotusta, ei nännien tummenemista, ei yhtään mitään? Oon vähän huolissani asiasta, kun kaikissa raskausjutuissa aina mainitaan, että yleensä viimeistään rv12 tienoilla rinnoissa alkaa tapahtua muutoksia ja mulla on nyt jo 15.viikko menossa. Mitä jos mun rinnat ei reagoi mitenkään raskauteen eikä maitokaan nouse lapsen synnyttyä jne. Olenko ihan turhaan huolissani?

 

Idylli, mulla ei oo aiemmissa raskauksissa daisarit kasvanu ku vasta sitten, kun maito on noussu pari päivää synnytyksestä. Tällä kertaa varustus kasvoi huomattavasti alussa, ovat olleet arat ja pari kertaa on tullut samanlainen tunne niihin kuin maito olisi noussut.

HK3 13+1

 

Kertomisesta Eli täälläkin meinaan varmaan kertoa sit äitien päivänä vähän yleisemmin asiasta. Nyt tietää jo pari kaveria ja molempien vanhemmat ja sisarukset. Huomenna on tuo nt-ultra ja sopivasti viikon päästä tulee se 12 viikkoakin täyteen.

Äitiyslomasta Ei ole mikään kiire sitten takaisin töihin, niin kauan aion vapaalla olla kuin suinkin voi. Ensimmäinen kuitenkin kyseessä. Toki jos suht lyhyellä ikäerolla tulee sitten toinen, niin voisi siinä välissä koittaa käydä töissä jonkun kuukauden. Ja varmaan alkuun olisi tehtävä lyhyempää työviikkoa, kun kyllähän se 12 tuntia on liian pitkä aika olla tarhassa 3-vuotiaallekin, saati sitten pienemmälle. Ja aika usein nuo työpäivät siihen venähtää, kun ei miehelläkään juuri lyhyempiä ole, 10-tuntisia päiviä suunnilleen hänelläkin. Mutta aika näyttää miten sitten toimitaan.

Tirppana83 & 11+0

 

idylli:hug: kyllä se siitä... ja kunhan JOTAIN edes ales saa, niin hyvä. Ja jos ei pureskeltavat uppoa, juoda on PAKKO tämä oli siis käsky

mamma2012 niinpä olikin... kerrohan meille eilen saamasi uutiset????

kotona lasten kanssa mulla on itsellä vuosia takana lasten kanssa, on nähnyt sen puolen sekä rahattomuuden ja siitä aiheutuneen stressin... ennemmin edes osa-aika-duuniin kuin kotiin kokonaan. tänä päivänä KAIKKI on niin kallista, että jotain on itsekin tienattava... ja sitten mulla tulee tuo kiitettävä ikäkin vastaan... olis kiva että ei tarttis nelikymppisenä istua työkkärissä jonossa
haaveena jatkaa kotona työskentelyä vauvankin jälkeen, mutta vuoden päästä voi ajatukset ollakin eri

joku tarmonpuuska iski tuli sitten siivottua ihan perusteellisesti, vessankin jynssäsin niin, että pytyn päältä voisi vaikka syödä

 

Täälläkin ollut tarmonpuuska...oon painanut pihahommia koko päivä, lapioinut multaa, kärränyt sitä kottikärryllä ja nyt selkä kiittää...auts. Alaselkä tuppaa väsymään tälläisessa hommassa. Mutta eipähän tarvinnut lähteä salille

Kotonaolosta suosittelen jos vain mahdollista olemaan mahdollisimman pitkään. Itse olen ollut molemmista sen 3-vuotta ja päivääkään en oo katunut. Tosin se on maksanut mulle sen ettei mulla oo vakipaikkaa ikinä ollut. Mutta pidän silti arvokkaammalta sitä mitä olen pystynyt lapsilleni antamaan. Nyt on sen verran hyvä rahatilanne että luulen automaattisesti olevani sen 3-v kotona taas ja viimeisen kerran. Ja oon sit 40-veenä työkkärin jonossa

Tervetuloa uusille!

Nyt ruoanlaittoon ja peliä kattomaan!

Nelli 12+1

 

Hei kaikille; - tosiaan olin eilen siellä yksityisellä tarkistamassa tilannetta kun kaikki oireet yllättäen katosi...

En eilen päässyt kertomaan uutisia, mutta siellä oli kaikki hyvin :wave: Turhaan siis huolestuin. Kiiitos "mukana elämisestä" ja tsemppaamisesta.

Kyytiäinen vastasi ultran mukaan raskausviikkoja 9+6 (omien laskujeni mukaan 10+2) ja pituutta hänellä oli 33mm. - Hurjan iso Hetken aikaa, kun oltiin ultrattu, niin hän ilmeisesti heräsi ja alkoi liikkua :heart: Näin ensikertalaiselle tuli kyllä tippa linssiin.

Ultraaja katsoi muutoinkin, että kaikki on kunnossa; kädet ja jalat olivat oikeassa asennossa, molemmat aivolohkot löytyi ja ehjyt selkäranka näkyi. Pienen sydän sykki kovasti

Ja kumma kyllä, - nyt on niitä oireitakin taas tullut... Väsymys ja etova olo palasivat heti kun lääkäri totesi kaiken olevan kunnossa

Äitiyslomasta. Näin ensimmäistä lasta odottaessa ajatuksena olisi ehdottomasti olla ainakin lapsen ensimmäinen vuosi kotona, - mahdollisuuksien mukaan pidempäänkin.

Nimestä. Ollaan sen verran kauan toivottu että vanhemmiksi joskus tullaan, joten molemmille sukupuolille on nimet valmiina!

Nyt katsomaan matsia ja tsemppaamaan Suomi voittoon!!!

Mainasi unohtua: Tervetuloa kaikille uusille mukaan!

Mamma2012 + kyytiläinen 10+3

 

Ihanaa mamma2012,että kaikki oli hyvin. Se eka ultra oli jotain niin ihanaa, ei sitä unohda ikinä.

Minä olen kyllä ajatellut olla äippälomailla niin kauan kuin siltä tuntuu. Toki rahatilanne voi jossain vaiheessa vaatia töihin palaamista, mutta onneksi on vakipaikka odottamassa sitä hetkeä.

Meilläkin on nimiä kovasti pohdittu. Tytölle on koko nimi jo mietittynä, mutta pojalle vielä hakusessa. Itse tosin luotan siihen, että kun sen vaavelin näkee, niin tietää kyllä, mikä nimi sille passaa.

 

Heips!

Vielä voisi mukaan ilmoittautua yks marraskuinen lisää. Hyvin hiljaa ollaan pysytty koko asiasta enkä ole oikein uskaltanut hehkuttaa mutta jospa nyt.. Mukava oli lukea muiden kuulumisia ja huomata etten ole ainut "mukavien" oireideni kanssa, joskin ne nyt on jo hävinneet.

Olen itse siis vielä hetken 24v ja oulun seudulta. Kakkosen la on 11.11.2012 eli meneekös tämä nyt sitten näin Tirpsis, toinen, 11.11.2012, OYS ja poika olo (ei tällä muistilla muista missä järjestyksessä ne kaikilla luki
Yks neitihän meiltä jo löytyy, hän on syntyny 24.11.08

Ensimmäisestä oireita oli pelkkä huimaus, nyt kaikkea muuta.. Oli huimausta,etomista,rinnat oli niin arat yli kuukauden ettei liiveistä tietoakaan (tosin samakait se näille rusinoille onko niitä vai ei..eh..) väsymys ihan kokopäivän ja lisäksi jostain flunssa joka jatku kurkkukivulla,siihen päälle älytön nuhakuume joka kesti melkein viisi viikkoa, mutta nyt jo viides päivä ilman kuumetta joten ehkä se on menossa ohi.

Ultrassakin käyty, saatiin kivoja 3d kuvia mukaan, esikoisesta sellaisia ei edes ollut Seulantaan osallistuttiin, kaikki oli hyvin ja ultraajan kanssa naurettiin vedet silmillä kun toisella oli niin kovat jamit päällä.

Syömisestä puheen ollen.. Ei ole paljoa mikään maistunu, salaattia olen vetäny ämpäri tolkulla, grillailtu kans paljon. mitään raskasta ei tahdo upota.

Nimeä ei olla mietitty.. Katsoo niitä lähemmin

Tällähetkellä oon kotona esikoisen kanssa, koitin puolivuotta käydä töissä mutta siitä ei tullut yhtään mitään selkäni takia. Rahallisesti ei nyt niin kiire ole kyllä töihin palatakkaan ja olen nauttinut kotona olemisesta. Vuosi ollaan uudessa talossa asuttu joten sisustus ja muut hommat on oikein mieluisia puuhia. Nytkin kesä tulee ja pääsee taas pihan kimppuun josta tällä hetkellä löytyy vasta nurmikko (mikäli se on vielä elossa....) Pikkuneitin kanssa aika kuluu niin nopeaa ja kohta (toivottavasti) toinen liittyy mukaan ja aijon nauttia kotona olemisesta niin kauan kuin mahdollista

idylli: Rinnoista kysyit.. Esikoista odottaessa ei ollut mitään, a/b kuppi pysyi samana, imetyksen aikana kasvoi vain hieman ja toiset b kupin imetysliivitkin jäi isoksi Kyllä sitä maitoa silti tuli, joten elä huoli.

Kertomisesta...Oma mummu ja pappa tietää. Miehen vanhemmat tietää, lipsahti vahingossa kun puhuin veljeni kanssa puhelimessa ja kerroin ultra ajan.. Esikoisen täti tietää myös mutta muuten ei olla huudeltu. Eikä aikomus ollutkaan kertoa ennenkuin itse huomaavat.. (ei tätä palloa voi olla enää huomaamatta)
Jotenkin sain tarpeekseni esikoisen kohdalla jokapäiväisestä hössöttämisestä, ethän tee sitä ja ethän tee tätä, muista syödä, onko kipuja, supistaako, onko maha kasvanu, miten oot jaksanu, onko paha olo, miltä tuntuu, joko on tavarat ostettu, onko kiva olla mahan kans, muista ettet syö sitä ja tätä mutta näitä pitää muistaa syödä että saat kaikki vitamiinit ym ym. lopussa se jatkuva utelu joko olette menossa, joko se tulee, supisteleeko, et vastaa puhelimeen joko siis ootte laitoksella (joo sori olin nukkumassa vielä...) oman mielenrauhan vuoksi pidän salassa niin pitkään kun mahollista

Kauhea miten pitkästi tekstiä. Josko sitten koirien kanssa vielä ulos, mahtava ilma!
Vaikuttaapi olevan mukava tämä marraskuisten poppoo joten kiva käydä jatkossakin lueskelemassa

Tirpsis + mörriäinen 12+6 (kai)

 

Onko kenelläkään muulla nivusissa tullut repäisy-liitoskipuja ku on yrittänyt nostaa/vetää jotain painavaa! Sain tänään sellaisen ja voin kertoa että otti kipeetä ja jonkin aikaa oli vaikee kävelläkin. Nyt tietenkin pelkään et lähtikö istukka irti tai jotain muuta ikävää....

Uskoa täynnä ja muru 11+1

 

Moikka mammoille:wave:

Tännepäs oli tullut paljon tekstiä sitten viime käynnin... Ultrakuulumisia on tullut hurjasti lisää, ja uusiakin tullut joukkoomme-tervetuloa vaan =)

Mulla oli viime keskiviikkona nyt se nt-ultra uudestaan, kun ekalla kerralla sikiö oli liian pieni. Tuolloinhan la:a siirrettiin kahdella viikolla eteenpäin, noh, nytpäs kävi sitten niin, että TAAS la muuttu (tällä kertaa taaksepäin. Eli; uusi la on 9.11.. Jospa se nyt pysyis tossa...

Kaikki oli muuten täydellisesti, mutta oikeassa aivolohkossa oli pientä kokoeroa verrattuna vasempaan. Terkkari oli kyllä sitä mieltä, että turha on huolestua, kun muuten kuulemma täydellinen vauva, ja sanoi, että kokoero tod. näk. tasoittuu kasvun myötä. Lähetti silti ultrakuvat varmuuden vuoksi saikulle äitipolille, että kattovat siellä vielä niitä. Soittaavat kuulemma viikon sisällä, mikäli pitää mennä jatkotutkimuksiin... Vähän tietty mietityttää nyt toi homma, mutta terkkari osas niin vakuuttavasti mulle asian perustella, että uskon, ettei täs nyt hätää ole..En kehtaa turhaan panikoidakaan...tulee jotain, jos on tullakseen... Pitää vaan jaksaa uskoa, että kaikki ok.

Mulle sokerirasitus tulee nyt eka kerran, ku painoindeksi on piirun verran yli sen 25...Täällä se tehdään muistaakseni jotain viikolla 23...?

Täytyy mennä..

Palaillaan!!

Sani ja pompula 13+2 :heart:

 

mamma2012 ihan mahtavaa, että siellä on kaikki paremmin kuin hyvin. Täällä ihan tippa linssissä luin sun uutiset!!

Ja tervetuloa kaikki uudet! :wave:

 

Helou mammat!

Täältä taas merkkaillaan mukana oloa pitkän ajan jälkeen, kun ei ole muka ollut yksinkertaisesti energiaa alkaa kirjoittamaan vaikka lukemassa on käynytkin |O

Väsymys vaivaa edelleen tosi pahasti ja kuvotus on taas palannut tauon jälkeen kuvioihin. Onneksi ei ole töitä tälle kuulle niin saa välillä rauhassa levätäkkin kun esikko on puolta päivää tarhassa
Innoissani olen odottanut että lapaset saisivat vähän täytettä tissikeijun myötä, mutta ei ole vielä käynyt meillä : / Toisaalta ei rinnat ole kipeätkään että onhan seki plussaa. Uusi teini-ikä on myös majoittunut järkyttävän finnikokoelman muodossa. Kysyinkin mieheltä että miten ei ole vieläkään tissit kasvanu, maha on kuin rantapallo ja naama kukkii aivan valtavasti että eikö kaikki ollut aivan toisin esikoisen kohdalla? Mies siihen tyytyi vain toteamaan että kyllä se aika kultaa muistot on niin totta
Eka sokerirasituskin on nyt takana ja kaikki arvot ok, joten seuraavaa odotellessa.

Nyt esikkoa nukuttamaan kun ei meinaa rauhottua omaan sänkyynsä!
Kysymys vielä, kuinka vanhana olette siirtäneet lapset pinnasängystä ns. isojen lasten sänkyyn? Mietin vain että kerkeääköhän tuo pinnis esikolta tokalle vai pitääkö nukuttaa ekaksi äippäpakkauslaatikossa.

Palaan paremmalla ajalla kommentoimaan

Rusina ja Ykä 13+4

 

mamma2012 suuren suuret onnittelut mä odotin koko päivän niin malttamattomana uutisia sulta :wave: hienoa että kaikki oli kuten pitääkin!!!! nyt sitten vaan alat naatiskelemaan oireettomasta olosta

pinnasängystä taapero-sänkyyn no meillä ikäeroksi tulee 1v 8kk, puoli vuotta siis ois aikaa opettaa tuo taaperoinen kapuamaan lasten sängystä pois... en kyllä toista pinnasänkyä haluaisi hankkia, aika vähän aikaa se sitten olisi enää käytössä... isommilla ikäeroa on kanssa alta pari vuotta, ja esikoisen siirsin lasten sänkyyn kun kakkonen tuli ilmoille. kyllä ne äkkiä oppii

repäisykivut siis todellakin ovat tosi kivuliaita!!! eilen koitin vaan kylkeä kääntää sängyssä, niin nivuseen repäisi niin etten voinut edes hengittää!! sattui ja sattui, mutta hetken kun odotti ja lähti toisella tavalla liikkumaan niin helppasi. ne voivat kyllä säikäyttää, mutta vaarattomia ovat
ei niiden kyllä niin kovaa tarttis vihlaista tai sitten se sattuu, kun nousee sohvalta ylös....

boobs täysin oireettomat ihan basic b-kuppi, mulla tosin ei ole maitoa tullut paria viikkoa kauempaa yhdellekkään lapselleni, ei ole enää mikään pettymys. eikä yllätyskään. tulee jos tulee ja ei tule jos ei tule. mutta oireettomuus ei ole tae siitä että maitoa ei tule. on mulla kahdessa odotuksessa oireilleet.
pulloilu onkin meidän juttu, enkä ole kokenut että jäisin mistään paitsi. se on kuitenkin tosi helppoa ja näppärää. ruuat kulkee mukana aina, missä sitten ikinä liikkuukaan

jahaaa, sitten oisi lasten nukkumaan menon aika....

ja kiva että vieläkin uusia uskaltaa remmiin mukaan meillä tulee rattoisa reilu puoli vuotta olemaan yhdessä

fourth gift ja pikkupalleroinen 10+ ööö oisko 4 mä oon niin sekasin välillä

 

Nopsa tervehdys täältä!
Tervetuloa uudet ja kiva että mamma 2012 sai hyviä uutisia.
Viikonloppu on nyt ollut vapaata ja eilinen päivä meni sohvalla maatessa, olo oli aivan järkyttävä. Kamala yrjötysolo, mutta mitään ei tietty tullut. Tänään ollaankin sitten istutettu tuonne takapihalle omenapuita, luumupuun, marjapensaita ja sen sellaista

Nimet Muutamia nimiä on päässä jemmassa, mutta niitä aletaan tarkemmin tutkia myöhemmin. Esikolle nimi oli valmiina ja sen halusin ehdottomasti. Onneksi vielä sopikin pojalle niin hyvin, ei tarvinnut alkaa vaihtamaan.

Kotonaoleminen Esikoisen kohdalla olin kotona kunnes hän täytti 1 1/2 vuotta, sitten meni hoitoon perhepäivähoitajalle, jossa on nyt ollut tähän saakka. Seuraavasta uskon olevani ainakin samanajan, tai sitten niin että saan laitettua esikoisen mukavasti koulutielle. Jotain keikkaa voisi toki silloin tällöin heittää niin saisi samalla hieman aikuista seuraa. Vaikka uskon että tulemme käymään mll:n perhekahvilassa ja perhekerhoissa, jossa saa lisää seuraa niin lapset kuin aikuisetkin.

Nyt laittamaan poitsua yöpuulle, tarkemmin kuulumisia ensikerralla.

Niipa 11+0

 

Kiitos Fourth gift rohkaisevista sanoista! Säikäytti mut vaan täysin! Ens ke onkin ultra niin näkee taas pikkuisen jolla toivon mukaan on kaikki hyvin <3

Ja piti vielä lisätä että oli hieno kuulla Mamma2012 upeista ultrakuulumisista!!!

Uskoa täynnä ja muru 11+1

 

mamma2012 ihanaa, että kaikki oli kunnossa!!:heart:

tervetuloa uusille:wave: mukavaa, että joukko kasvaa ja palsta pysyy aktiivisena!

rusinameillä esikko siirtyi taaperosänkyyn 1,5 vuotiaana, kun ei enää pysynyt pinnasängyssä eikä osannut sieltä kuitenkaan turvallisesti poistuakaan. oli ihan hyvä aika ja helposti meni tuo siirtyminen uuteen sänkyyn. nykyäänhän meillä enemmänkin näitä ongelmia, kun ei uskalla millään nukkua omassa uudessa huoneessaan. varmaan nukutaan sitten marraskuussa koko konkkaronkka samassa huoneessa..

nimi olisi tytölle valmiina. ja ihana sellainen pojalle yksi ok ehdotus, mutta ei ihan iske. mulla olis yks niiiiin hyvä ehdotus, mutta mies ei innostu. pöh.

äitiyslomalla olisin ilmanmuuta kolme vuotta jos vain olisi mahdollista. esikon kanssa olin pitkään kotona ja sen jälkeen kävin koulun loppuun. tunteja ei ollu kovinkaan paljon, joten hoito saatiin järjestymään ilman päiväkotia. hetkeäkään en kadu, että kotona olin pitkään! nyt jo harmittaa, että samaa en pysty seuraavalle tarjoamaan. raha tulee vastaan.. mutta jos tekis (siis yrittäis) kolmannen heti perään niin sais olla kotona pidempään ja sitten pääsisivät yhdessä hoitoon

tissit ovat tässä raskaudessa olleet tooodella arat melkein alusta asti. nyt on vähän helpottanut, mutta ilman liivejä ja koskettaessa yhä kipeät. juurikaan ei ole kasvaneet mielestäni, ehkä vähän 'kiinteämmät' vain MUTTA siis esikon raskaudessa tissit eivät oirehtineet millään tavalla ennen kuin viikolla 15 olivatkin yhtäkkiä kasvaneet kaksi kokoa kipeät eivät olleet missään vaiheessa.

repäsykivuista ja muistakin kivuista no, niitä ne kai on, kun vaikka ylösnoustessa sattuu niin vietävästi. lisäksi tuolla nivusten seuduilla sellaista jomotusta havaittavissa. liekö siellä paikat sitten venyy ja paukkuu. pari kertaa tullut huonossa asennossa tai noustessa oikein oikein ikävä 'muljahdus' vatsalla. ei ihan keskellä, vaan enemmän jommalla kummalla sivulla. aivan kuin sisäelimet muuttelisivat asuinpaikkojaan. mitä lie sekin?? kaiken lisäksi vielä tänään on taas ollut hieman menkkamaista juilintaa eli ehkä kohdun kasvukipuja. hämmästyttää vaan, että vielä näillä viikoillako? kuinka pitkään teillä näitä kestänyt???

seuraavalle saa nauraa tiedättekö, kun olin siellä np-ultrassa ja kaikkihan oli hyvin. ultrattiin vatsan päältä ja näkyvyys ei vielä ollut hirveän hyvä (taaksepäin kallistunut kohtu). no vauva pyöri ja hyöri eikä missään vaiheessa ultraaja saanut häntä profiilia näyttämään. lopuksi sanoi, että on nyt kaikki muut nähnyt, mutta pikkuinen ei nyt vaan suostu menemään oikeaan asentoon, että profiilin näkisi. sanoi, että voidaan katsoa vielä alakautta jos haluan, mutta hänelle tämä kyllä riittää ja on vakuuttunut, että kaikki on hyvin. no en lähtenyt vaatimaan alakautta ultrausta, kun nenäluunkin mittasi. (itse en kyllä todellakaan tunnistanut nenäluuksi) niin kuvitelkaa mitä olen tänään keksinyt pelätä. että jospa sillä vauvalla ei olekaan profiilia!! kasvoton vauva! näin siitä jotain untakin ja nyt en saa tätä ajatusta pois mielestä! ymmärrän siis järjellä, että tämä ei nyt varmaan hirveän todennäköistä, mutta nämä hormoonit!

annis ja bebe 12+3