Tässä hieman taustaa... Meillä 4 kk ikäinen vauveli ja esikoinen on kaksi vuotias. Mieheni on ihana isä ja puoliso. Mutta muutama asia on alkanut ahdistaan viimeisen kuukauden aikana. Esim. jos minä teen seksiin aloitteen yleensä mies ei halua, josta minä tietysti loukkaannun ja kun mies on nukahtanut hiivin pois makuuhuoneesta ja saatan itkeä asiaa vaikka kuinka kauan.mutta hän tietää että kun hän tekee aloitteen minä olen aina valmis koska olen meistä kahdesta se aktiivisempi. Mies selittää haluttomuuttaan väsymyksellä ja työpaineilla. Olen miettinyt että olenko minä muuttunut jotenkin vastenmieliseksi toisen lapsemme syntymän jälkeen.Hellyydenosoituksia mieheni kyllä välillä sattaa antaa pusuttelua ja halailua. Välillä saattaa illan aikana sanoa että rakasteltaisiinko tänään, johon minä tietysti että tottakai, ja sitten kuitenkin kun ilta tulee niin mies sanoo ettei jaksakaan... Rakastan miestäni valtavasti enkä osaisi kuvitellakaan elämää ilman häntä, mutta tuntuu että tilanne on kuin naru kaulassa joka kiristyy ja happi loppuu,mua ahdistaa. Olen jopa miettinyt että voisiko tämä olla jotain synnytyksen jälkeistä masennusta...? Onko ketään kuka osaisi auttaa? Kohtalotovereita?