Menee hermo tohon mieheen!

Pakko avautua kun palaa kiinni! Meillä on 2kk ikäinen vauva, jonka hoitoon mies vakuutteli osallistuvansa raskausaikana. Pari ekaa viikkoa osallistuikin ihan hyvin, mutta nyt elää taas ihan oman napansa ympärillä.

Mies käy töissä, työ suhteellisen rentoa ja kevyttä. Työpäivän jälkeen ei tee kotona mitään oma-aloitteisesti, pyynnöstä jotain joo, mutta silloinkin kauhean vaivannäön ottaa. Vauvalle välillä juttelee ja ottaa syliin

 

Äh, lähti liian aikaisin.

Ottaa siis vauvaa syliin, mutta lähinnä silloin kun vauva tyytyväinen ja perustarpeet kunnossa. Vaipan vaihtaa aivan äärimmäisessä pakkotilanteessa ja apua pyydettäessä ehdin suoriutua hommista yksin, ennenkuin mies saa edes itseään ylös sohvalta. Tuntuu kuvittelevan, että mun elämä kotona on pelkkää lomailua, vaikka hoidan vauvan lisäksi kotityöt ja ruuanlaiton. Ei sano sitä suoraan ääneen ja kieltää ajattelevansa niin jos kysyn, mutta asenne heijastuu kyllä päivittäisissä kommenteissa ("Etkö sä sitäkään oo tehnyt" jne). Eniten mua vituttaa varmaan välillä se, että saattaa öisin herätä kuuntelemaan jos meillä on vauvan kanssa vaikeaa (oon parina yönä itsekin jo itkenyt, kun vauva valvonut yhtäjaksoisesti esim 22 - 05 itkeskellen vähän väliä mahaansa ilman että mikään auttaa), kommentoi mulle aamulla jotain yöstä ja suurinpiirtein taputtaa selkään, mutta ei silloin yöllä viitsi tulla auttamaan tai tukemaan kun sitä eniten kaipaisin.

Tää oli tämmöinen välipurkaus, kyllä se nyt ihan hyvä isä ja aviomies on silloin kun sille sattuu hyvä päivä. Nyt vaan taas vituttaa, kun ite valvonut melkein koko yön ja toinen kuorsaa vieressä. Tekee parisuhteelle parempaa kun päästelee pahimmat höyryt ulos ennenkuin alan nalkuttaa miehelle suoraan

 

Kerropa ihan suoraan miehellesi millaista on olla kotona vauvan kanssa. Itse en kaunistele asioissa yhtään ja sen takia mieheni auttaa arjessa kun olen kertonut asiat suoraan. Jos hän vielä sen jälkeen kuvittelee että jokin asia pitäisi olla tehtynä niin tehköön sitten itse. Minulla kiehahti kun luin ton tekstin. Oma-alotteisuuden puutetta! Anteeksi että tuon asian suoraan esille mutta en kaunistele

 

Me äidit ei lomailla kotona ja on oikeasti rankkaa välillä.

 

Valitettavan yleistä. Meillä mies lasten vauva aikana tiuski kuinka hän AUTTAA minua ja hänelle pitäisi siitä antaa kiitosta. Kukas sitten äidille antaa kiitosta kun on "auttanut" vauvan hoidossa koko päivän ja yön. Lapset ovat miehen ja naisen yhteisiä. Niitä hoidetaan ja kasvatetaan yhdessä. Monelle miehellä asia tuntuu olevat niin, että äiti on vanhempi ja isä hoitaa joskus kun huvittaa. Turha miesten tulla ero tilanteessa itkemään kun halutaan yhteishuoltajuus. Olisivat huoltaneet avioliiton aikana yhdessä.

Tässä vaiheessa jo kissa pöydälle. Keskustelette miehen kanssa asiasta. Yksi konkreettinen tapa millä mies saadaan avaamaan silmiään on, että annat vauvan miehelle pidemmäksi aikaa hoitoon ja lähdet itse muualle. Eiköhän työmäärä avaudu myös hänelle.

Tälläinen purkaus, huoh.

 

Kuulostaa juntilta.
Monet miehet eivät tajua, mikä homma vauvan hoidossa on. Ei siöt kukaan tiedä, ennen kun kokeilee. Jätä säännöllisesti mies yksin vauvan kanssa viikonloppuisin, ja mene päiväksi tekemään jotain, mistä itse tykkäät.
Mies oppii tajuamaan, mikä homma siinä on, ja toivottavasti ymmärtää viikolla auttaa sinua enemmän.

 

Kuulostaa juntilta.
Monet miehet eivät tajua, mikä homma vauvan hoidossa on. Ei siöt kukaan tiedä, ennen kun kokeilee. Jätä säännöllisesti mies yksin vauvan kanssa viikonloppuisin, ja mene päiväksi tekemään jotain, mistä itse tykkäät.
Mies oppii tajuamaan, mikä homma siinä on, ja toivottavasti ymmärtää viikolla auttaa sinua enemmän.

Kenenkään sellaisen, joka ei ole 24h/7 kotona vauvan kanssa, on turha odottaa ymmärtävän mitä se on. En minäkään tiedä, mille tuntuu olla poliisina työvuorossa lauantaina 12h.

Kuten sanoit, parasta on jättää mies säännöllisesti itsekseen päiväksi vauvan kanssa. Antaa miehen tehdä se ruoka, kun tulee töistä kotiin ja ojentaa sille imuri käteen aina välillä.

 

Mö olen vissiin vähÄän outo, kun mun mielestä kyllä päävastuu kodista ja lapsista kuuluu kotona olevalle, olkoon sit äiti tai isä. Meillä on neljä lasta, joista yksi ollut paha koliikki, toinen valvova erityislapsi. Ja kyllä mä silti noiden kanssa olen kotihommia,mruuanlaitot, tiskin, yms.hoitanut.
Samoin yöheräilyt kun miehellä työpäivä . Meillä tosin aamuvirkku mies on viikonloppuisin hoitanut lasten aamut ja olen sillin saanut nukkua.

Itsestäni tuntuisi oudolta ruveta pyytelemään miestä ruoanlaittoon, jos ite oon ollu päivän kotona. Toki silloinkin mies jotain kotihommia tekee, muut suurin osa hoidettu.

Edelleen kun lapset on jo isompia ja molemmat työssä (itsellä vuorotyö, eli paljon iltoja, vkl töissä), mies hoitaa hommat silloin kun on kotona, ruokkii, vaatettaa ym.tarpeellinen ja mä silloin kun olen kotona.

 

Mö olen vissiin vähÄän outo, kun mun mielestä kyllä päävastuu kodista ja lapsista kuuluu kotona olevalle, olkoon sit äiti tai isä. Meillä on neljä lasta, joista yksi ollut paha koliikki, toinen valvova erityislapsi. Ja kyllä mä silti noiden kanssa olen kotihommia,mruuanlaitot, tiskin, yms.hoitanut.
Samoin yöheräilyt kun miehellä työpäivä . Meillä tosin aamuvirkku mies on viikonloppuisin hoitanut lasten aamut ja olen sillin saanut nukkua.

Itsestäni tuntuisi oudolta ruveta pyytelemään miestä ruoanlaittoon, jos ite oon ollu päivän kotona. Toki silloinkin mies jotain kotihommia tekee, muut suurin osa hoidettu.

Edelleen kun lapset on jo isompia ja molemmat työssä (itsellä vuorotyö, eli paljon iltoja, vkl töissä), mies hoitaa hommat silloin kun on kotona, ruokkii, vaatettaa ym.tarpeellinen ja mä silloin kun olen kotona.

Ja vips vain, mies on ulkoistettu isyydestä, vanhemmuudesta, parisuhteesta, perheestä. Sitten vinkumaan elareista. Kun se ei niitäkään maksa ajoissa ja karhuamatta.