Menossa naimisiin ja mies haluaisi ottaa minun sukunimeni, mitä ihmettä?

Olemme menossa piakkoin naimisiin, ja olemme puineet sukunimiasiaa. Mies haluaisi ottaa minun sukunimeni, koska hänen mielestään minun sukunimeni on kauniimpi ja harvinaisempi kuin omansa (kastia Virtanen/Korhonen). Minusta taas koko ajatus kuulostaa aivan tyhmältä, että mies ottaisi vaimonsa sukunimen. Minä kun en itse koe olevani miehen kanssa naimisissa mikäli minulla ei ole hänen sukunimeään, ja olen pienestä pitäen unelmoinut siitä, että saan avioitua miehen kanssa ja ottaa hänen sukunimensä. Ei sen yksinkertaisesti kuulu mennä muuten kuin niin, että minä otan mieheni sukunimen! Mies vaikuttaa minusta aivan nössöltä, jos hän ottaisi minun nimeni. Olen kovasti yrittänyt selittää miehelle miksi minulle on tärkeää saada hänen sukunimensä, ja mies on selittänyt minulle miksi hän haluaa ottaa minun nimeni, ja nyt olemme pattitilanteessa. Kumpikaan ei halua ottaa yhdistelmänimeä tai keksiä uutta sukunimeä. Minä haluan koko perheelle yhden ja saman nimen eli miehen nimen, kun taas mies tahtoisi minun nimeni. Miten ratkaista tämä tilanne? Häihin ei ole enää kuin muutama kuukausi.

 

Laittakaa kaksiosainen sukunimi tyyliin Korhonen-Virtanen

 

Laittakaa kaksiosainen sukunimi tyyliin Korhonen-Virtanen

Niin siis kumpikaan meistä ei halua kaksiosaista sukunimeä... AP

 

Tuttavapiirissäni on seitsemän miestä, jotka ovat ottaneet vaimonsa sukunimen. Yksitoista vaimoa on ottanut miehensä sukunimen. Ja loput avioituneet ovat pitäneet molemmat omansa. Tosin suurin osa tuttavapiirini pariskunnista ei edes ole mennyt naimisiin.

Mutta siis. Nykypäivänä ei ole enää mikään outo juttu, jos mies ottaa vaimonsa sukunimen.

 

Se nyt vaan kuulostaha vain sinun päässäsi hullulta. Vähänkö olet vanhanaikainen.

Taidat olla sama, joka odotteli mieheltä vielä oikein erillistä kosintaa, kun tämä suunnitteli teille häitä.

 

Älkää menkö naimisiin, jos tuosta jo tulee kynnyskysymys, niin entäs kun eteen tulee ne isommat asiat.

 

Miehellä jotain velkojia perässä. Yrittää kadota uuden sukunimen turvin.

 

Älkää menkö naimisiin, jos tuosta jo tulee kynnyskysymys, niin entäs kun eteen tulee ne isommat asiat.

+1

Häiden peruminen on vielä pikkujuttu avioeroon verrattuna. Erohan on aivan vääjäämätön seuraus kahden pässinpään liitosta.

Jomman kumman on joustettava, eikä se valitettavasti voi aina olla se mies. Kuka nyt sellaista tossun alla vikisevää nyhveröä haluaisi, joten älä väkisin manipuloi vaivalla löytämääsi rakasta miestäsi puudeliksi. Pahimmassa tapauksessa puudeli kyllästyy justiinaansa ja lähtee käpälämäkeen jonkun vähän kiltimmän naikkosen kanssa.

 

Arpokaa.
Reilu peli.

 

Kauniimpi nimi valittakoon. En itse takuuvarmasti haluaisi Virtaseksi jos olisi kaunis nimi itselläni. Ja jos mies valmis muuttamaan, niin mahtavaa. Oudon vanhanaikaista tuo "haluan miehen paljon rumemman nimen".

 

Kauniimpi nimi valittakoon. En itse takuuvarmasti haluaisi Virtaseksi jos olisi kaunis nimi itselläni. Ja jos mies valmis muuttamaan, niin mahtavaa. Oudon vanhanaikaista tuo "haluan miehen paljon rumemman nimen".

Juuri näin. Ehdottomasti kauniimpi/harvinaisempi sukunimi jatkoon.

 

Ap:n selitykset ovat minusta tyhmiä. Mies ajattelee fiksusti.

 

Joskus 90-luvulla törmäsin naiseen, joka oli ottanut nimekseen yhdistelmänimen sekä omastaan että miehensä sukunimestä. Sukunimi tällä aviovaimolla olikin sitten aika pitkä, kun se oli tyyliin Latva-Nikkola-Rinta-Paavola.

 

Joitain perinteitä on vain hyvä pitää, ilman että siihen sekoittaa tasa-arvoasiaa. Mutta jokainen toki tavallaan.

 

Joitain perinteitä on vain hyvä pitää, ilman että siihen sekoittaa tasa-arvoasiaa. Mutta jokainen toki tavallaan.

Miksei mies voisi ottaa vaimon nimeä, vaikka perinteen mukaan kummankin pitäisi pitää oma nimensä. Sillä, että vaimo ottaa avioituessaan miehen nimen, ei ole pitkää perinnettä. Se vaihe taisi kestää Suomessa vain 60 vuotta.

 

Aloittaja täällä päivittelee tilannetta... Tilanne on edelleen sama, mies haluaa edelleen minun nimeni mutten vain voi sietää moista ajatusta, ja nyt olen alkanut miettiä koko häiden perumista. Mitä minä oikeasti teen? Mies on unelmieni mies, joten minä ehdottomasti haluaisin hänen sukunimensä kun menemme naimisiin... en tosiaan tiedä mitä tehdä nyt...

 

Aloittaja täällä päivittelee tilannetta... Tilanne on edelleen sama, mies haluaa edelleen minun nimeni mutten vain voi sietää moista ajatusta, ja nyt olen alkanut miettiä koko häiden perumista. Mitä minä oikeasti teen? Mies on unelmieni mies, joten minä ehdottomasti haluaisin hänen sukunimensä kun menemme naimisiin... en tosiaan tiedä mitä tehdä nyt...

mitäs jos nyt molemmat pitää omat sukunimensä. sitten kun olette päässeet yhteisymmärrykseen otatte jommankumman sukunimen tai yhdistelmän.

 

mitäs jos nyt molemmat pitää omat sukunimensä. sitten kun olette päässeet yhteisymmärrykseen otatte jommankumman sukunimen tai yhdistelmän.

Mitä järkeä tuossa on, kyllä se nimenmuutos kuuluu tapahtua naimisiin mentäessä jos halutaan muuttaa jommankumman nimeä, ei myöhemmin.

 

Perinteenä on ollut että A ottaa B:n sukunimen, koska koko perheelle on haluttu yhteinen sukunimi. Sitten B keksii pienessä päässään, että tuo nimen ottaminen on yhtäkkiä alistamista, toisen omistamista ja vapaan tahdon viemistä. Hän haluaakin, että tästä lähtien B ottaakin A:n sukunimen. Koska silloin ei ketään "alisteta".

Kertokaa mulle mitä logiikkaa tuo on? Eihän nyt vain sitä kuuluisaa "naisten logiikkaa"?

 

Melkoinen tissiposki ukko, nakkaa pihalle ja hommaa tilalle Mies.

 

Älä mene naimisiin. Ja opettele argumentoimaan paremmin.

Aika, jolloin nainen otti miehensä nimen avioituessaan, kesti vain 60 vuotta, ja ihmiskunta on ollut olemassa huomattavasti pidempään. Väitteesi, että niin on aina tehty, ei siis pidä lainkaan paikkansa.

 

Älä mene naimisiin. Ja opettele argumentoimaan paremmin.

Aika, jolloin nainen otti miehensä nimen avioituessaan, kesti vain 60 vuotta, ja ihmiskunta on ollut olemassa huomattavasti pidempään. Väitteesi, että niin on aina tehty, ei siis pidä lainkaan paikkansa.

Missä vaiheessa ap sanoi, että 1600-luvun Ranskassa jo oli tapana ottaa miehen sukunimi? Ja väite "niin on aina tehty", sanoiko ap niin? Mitä jospa sinä opettelisit ensin lukemaan, sitten sisälukutaidon, sitten argumentoimaan. Josko aloitettaisiin sinun kanssa ihan alusta.

A, niin kuin apina. B, niin kuin banaani....

 

Jo muinaiset roomalaiset ottivat miehen sukunimen.

 

Kannattaa muistaa näissä nimenvaihdoksissa, että mikäli ajokorttinne on myönnetty ennen 2013, niin ajokortin voimassaolo tippuu 15 vuoteen, jos joutuu hakemaan uuden, esim. juuri nimenvaihdoksen takia. Jos on kuorma-autokortti, niin tippuu 5 vuoteen. Eli ei ainakaan minun nimeni vaihdu enää mihinkään.