mieheni alkoi äsken itkeä

siis oikeasti itkeä että "olis se ollut mukava kun edes oma perhe olis muistanut nimipäivänä".
Ja painui sisälle ovet paukkuen.
Arvatkaapa luistaako seksielämä. Arvatkaapa onko henkistä yhteyttä.
Raivostuttaa tuollainen syyllistäminen ja manipulointi. Eniten oksettaa itsesäälin kerjääminen. Siinä manipulointia kerrassaan.
Miehen kotona on aina muistettu nimipäivät(kin) runsaskätisesti.
Meillä oli aamulla heti riitaa niin en sen takia huomionut vaikka muistin nimipäivän.

 

Siis miehes alko ITKEMÄÄN kun sitä ei muistettu nimipäivänä? Ei herranjestas..
Mä en tiedä ku lapsen nimpparit, en omiani saati miehen.. ei hyvää päivää..

 

Nimipäivä?!
Jestas, kaikesta sitä ihminen voikin vetää herneet

 

Siis alkoi itkemään kun ei muistettu NIMIPÄIVÄÄ Meillä ei niitä vietetä koskaan.. Anoppi kyllä varmaan odottaa tänään appiukon nimppareille,mut en mene koska en ymmärrä niiden viettoa :kieh:

 

Nimipäivä???? Ei kai kukaan tosiaan juhli nimipäiviä?

Onpa lapsellinen ukko.

 

Huh.. Kiitos kun muistutit! Kävin heti hakemassa Mignon-munan karkkikätköstäni päivänsankarille! =)

Yritä puhua asia selväksi. Muistaako hän aina sinun nimipäiväsi?

 

No tee sille kortti ja vie kahvikuppi käteen. EhkÄ se vaan haluaa nyt olla hetken erityishuomion kohteena.

Älä väheksy miehen kyyneleitä. Joskus nainenkin itkee, eikä sitäkään saa väheksyä. hän on tehnyt tiettäväksi, että haluaa nyt jotain nimipäivähömpötystä, joten ei sitä ole vaikea järjestää. Ilmeisesti se on hänelle nyt hetkellisesti hyvin tärkeä juttu.

 

muistaako miehesi sinua nimipäivänä?ja onko teillä tapana juhlia niitä?

 

Kyllä vaan!
ja mua ottaa pttiin, en lähde mukaan tuohon hommaan. Siis joo ollaan yleensä huomioitu nimipäivät mutta en ala syyllistymään nyt kun ehdointahdoin hän yrittää minua syyllistää ja kerjää itsesääliä.
Äitinsä juuri lähetti pojalleen itsetehdyn kortin runoineen ja mukana 20euroa.
Ihan tavanomaista, niin hän aina tekee.
Anoppi on kaikessa aika yliampuva ja joskus jopa teatraalinen, tätä en sano haukkuakseni vaan ihan tosiasian todetakseni.
Mä olen niin allerginen tollaseen itsesäälissä kieriskelyyn.

 

niin,samaa mieltä kyllä siinä että täytyy miestenkii saada itkeä,ja saada huomiota..turhista me joskus naisetkii itketään..

mutta että nimppareiden takia??

 

muistaako miehesi sinua nimipäivänä?ja onko teillä tapana juhlia niitä?

on meillä tavattu muistaa nimipäivät kortilla ja jollain pikkulahjalla.
Mutta kun itse olin lapsi meillä ei nimipäiviä juhlittu eikä noteerattu, hyvä kun syntymäpäivät muistettiin...

 

No onko se kortti niin vaikea asia? jotkut tajuaa, että toinen rakastaa lahjojen kautta, toinen haluaa puhetta, joku haluaa tekoja, joku saattaa haluta kosketusta.

 

Älä oo lapsellinen. "äiti, toi alotti...!" Keität sille nyt ne kaffeet ja pyydä anteeks et unohdit, ei oo vaikeeta. Tollanen toisen väheksyminen on pahinta. Jos muutenki menee huonosti, et auta asiaa nyt yhtään.

 

niin,samaa mieltä kyllä siinä että täytyy miestenkii saada itkeä,ja saada huomiota..turhista me joskus naisetkii itketään..

mutta että nimppareiden takia??

aika monesta turhanpäiväisestä asiasta täällä naisetkin itkee, milloin mies on 15min myöhässä, milloin väärää leipää ostettu kaupasta, ja eroa jo suunnitellaan.

kun on paska fiilis, pienikin asia kaataa maailman, eikä varmasti oloa paranna se, et toinen sitten vielä jättää tahallaan huomioimatta asian.

 

Siinä se rakkaus punnitaan, että suostuuko tekemään toisen mieliksi ihan älyttömissäkin jutuissa, vaikka tietää itse olevansa oikeassa.

 

Syy itkuun on syvemmällä.Minäkin aloin toissailtana itkeä ihan hurjasti, kun puurolautanen putos lattialle.En tietenkään itkeny kaatunutta puuroa, vaan väsymystä, jaksamista, kaikkea...Varmaan miehesi on tosi väsynyt teidän huonoon yhteyteenne, kaipaa sinua ja huomiotasi.Väkivaltaa väheksyä sitä ja tosi julmaa puhetta ap.

 

No tee sille kortti ja vie kahvikuppi käteen. EhkÄ se vaan haluaa nyt olla hetken erityishuomion kohteena.

Älä väheksy miehen kyyneleitä. Joskus nainenkin itkee, eikä sitäkään saa väheksyä. hän on tehnyt tiettäväksi, että haluaa nyt jotain nimipäivähömpötystä, joten ei sitä ole vaikea järjestää. Ilmeisesti se on hänelle nyt hetkellisesti hyvin tärkeä juttu.

Kyllä mä ymmärrän että hänellä nyt tarve huomioon. Mutta minulta voi saada huomiota jollain muulla tavalla kun manipuloimalla tai syyllistämällä, menen ihan kylmäksi tollasesta. En väheksy kyyneleitä enkä mitenkään pilkannut tms kun tilanne oli päällä. Olin vaan ihan normaali mutta en vaan regoinut niin kuin hän olisi ehkä toivonut: "voi voi no anteeksi nyt ja hyvää nimipäivää , voitko mitenkään antaa anteeksi hei älä nyt itke"-tyylisesti.
Muakin loukkaa tollanen käytös!
Mieheni on kuin ilmetty äitinsä, kertakaikkiaan. Anopille on hirveän tärkeää myös että hänet muistetaan synttärinä ja nimpparina ja aina muutoinkin sopivasti.

 

Perheillä voi olla suuriakin eroja juhlimiskulttuureissa. Meidän suvussa on juhlittu synttärit, nimipäivät ja muistettu pikkunimipäivätkin (toisen nimen nimipäivä ), mutta miehen suvussa hädin tuskin onnitellaan syntymäpäivänä. Yhteielon alkuaikoina oli todella sovittelua saada juhlimistavat juuri meidän oman perheen näköisiksi ja kyllä minä pahoitin mieleni useamman kerran, kun se pienen pieni sana `Onnea`jäi mieheltä useamman kerran juhlapäivänä sanomatta.

 

Syy itkuun on syvemmällä.Minäkin aloin toissailtana itkeä ihan hurjasti, kun puurolautanen putos lattialle.En tietenkään itkeny kaatunutta puuroa, vaan väsymystä, jaksamista, kaikkea...Varmaan miehesi on tosi väsynyt teidän huonoon yhteyteenne, kaipaa sinua ja huomiotasi.Väkivaltaa väheksyä sitä ja tosi julmaa puhetta ap.

manipulointi ja syyllistäminen on väkivaltaa.
Voihan sitä puhua ääneen, niistä syvemmistä syistä eikä tuolla tavalla arvuutella mikähän sitä vaivaa.

 

miten musta tuntuu, et se NIMIPÄIVÄ ei nyt ollu ihan se pointti. Vaan kaikki noi mitä ap luetteli. Kamelin selkä vaan katkes tässä kohtaa.

 

Syy itkuun on syvemmällä.Minäkin aloin toissailtana itkeä ihan hurjasti, kun puurolautanen putos lattialle.En tietenkään itkeny kaatunutta puuroa, vaan väsymystä, jaksamista, kaikkea...Varmaan miehesi on tosi väsynyt teidän huonoon yhteyteenne, kaipaa sinua ja huomiotasi.Väkivaltaa väheksyä sitä ja tosi julmaa puhetta ap.

mikä oli sun mielestä julmaa puhetta

 

Syy itkuun on syvemmällä.Minäkin aloin toissailtana itkeä ihan hurjasti, kun puurolautanen putos lattialle.En tietenkään itkeny kaatunutta puuroa, vaan väsymystä, jaksamista, kaikkea...Varmaan miehesi on tosi väsynyt teidän huonoon yhteyteenne, kaipaa sinua ja huomiotasi.Väkivaltaa väheksyä sitä ja tosi julmaa puhetta ap.

Näin minäkin uskon! Ehkäpä olisi syytä hieman huomioida miestäsi ja antaa hänenkin tuntea olonsa tärkeäksi. Ehkä hänellä on olo, että hän on täysin ulkopuolinen teidän perheessä ja siksi kaipaa huomiota ja nyt se sitten purkautui tuolla tavoin ja syyksi oli helppo laittaa se että kukaan ei muistanut nimipäivänä... :/

 

miten musta tuntuu, et se NIMIPÄIVÄ ei nyt ollu ihan se pointti. Vaan kaikki noi mitä ap luetteli. Kamelin selkä vaan katkes tässä kohtaa.

näinhän se juuri on. Aamusta asti katsos on ollut riitaa ja huipentui tuohon mitä kerroin.
Pointti on siinä että en hyväksy tuota tapaa kalastaa huomiota, asioista voi myös puhua ilman syyllistämistä ja ihan suoraan kertoa mistä on paha ol jne.
Tätä olemme harjoitelletkin, kumpikin.
Ei ole kypsää ja rakentavaa tuollainen käytös mieheltä.
En tietenkään itsekään aina kypsästi käyttäydy. Meillä on tosiaan muistettu nimipäivät jne
En ole miestäni pilkannut, olen ennekin nähnyt hänen itkevän milloin mistäkin. Ja musta on hyvä asia että mieskin itkee kun itkettää.

 

Mieheni perheessä ei ole juhlittu koskaan synttäreitä.Olin raskaana ja aamulla synttärinäni huomasin ettei asiaa ollut milläänlailla huomioitu.En odottanut isoja eleitä, pelkkä onnea pusun kera ja kahvit olisi riittänyt. Onko se niin kamalaa kerran vuodessa antaa toisen olla tärkeä??

Julmaa on haukkua toisen purkausta manipuloinniksi.Ehkä hän ei osaa muulla tavoin ilmaista pahaa oloaan? Itse syytät häntä olemisesta äitinsä kaltainen! Selvitä välit anoppisi kanssa äläkä lisää painolastia miehesi harteille. Itse olet kumppanisi valinnut.

 

Älä oo lapsellinen. "äiti, toi alotti...!" Keität sille nyt ne kaffeet ja pyydä anteeks et unohdit, ei oo vaikeeta. Tollanen toisen väheksyminen on pahinta. Jos muutenki menee huonosti, et auta asiaa nyt yhtään.

ystävä hyvä, ei tässä olekaankysymys siitä "kumpi aloitti", ei ollenkaan....
millä tavalla minä häntä väheksyn? en hyväksy tuota tapaa millä hän ilmaisee itseään, olen tottunut siihen että asioista voi puhua suoraan eikä tarvitse arvausleikkejä harrastaa kun ne usein osuu ihan metsään.
Olen nimenomaan sitä mieltä ettei tässä ollut kyse mistään nimipäivän unohtamisesta vaan jostain muusta, kuten tässä jo monet oivalsikin.