mieheni alkoi äsken itkeä

No miten ois kompromissi? Kerrot että sinusta tuntui, että sinua manipuloitiin ja kerrot ettet pidä siitä. Se estää sinua aidosti osoittamasta rakkautta.

Ja annat silti jotain nimipäivähömpötystä, mutta et siksi, että toinen manipuloi, vaan siksi, että haluat itse niin tehdä.

 

Sä puhut manipuloimisesta ja itsesäälistä ja säälin kalastelusta ym ym...
Onko normaali tunteidensa näyttäminen noita kaikkia?
Hitto jos itkettää niin itkettää, ja kun on mitta täynnä niin noinkin pieni asia voi satuttaa pahasti ja laittaa kovemmankin miehen itkemään.

Olet munkin mielestä aika julma, otatko miehen tunteet huomioon ja noteeraat hänet vain silloin kun asiallisesti sinulle puhuu? Miksi tunteenpurkauksen yhteydessä et noteeraa hänen pahaa mieltään?

Vai eikö saisi olla paha mieli ollenkaan?

 

Mieheni perheessä ei ole juhlittu koskaan synttäreitä.Olin raskaana ja aamulla synttärinäni huomasin ettei asiaa ollut milläänlailla huomioitu.En odottanut isoja eleitä, pelkkä onnea pusun kera ja kahvit olisi riittänyt. Onko se niin kamalaa kerran vuodessa antaa toisen olla tärkeä??

Julmaa on haukkua toisen purkausta manipuloinniksi.Ehkä hän ei osaa muulla tavoin ilmaista pahaa oloaan? Itse syytät häntä olemisesta äitinsä kaltainen! Selvitä välit anoppisi kanssa äläkä lisää painolastia miehesi harteille. Itse olet kumppanisi valinnut.

Syyllistäminen on manipulointia ja yksi pahin muoto vielä. Toisilla se on niin normaali osa elämää ja itseilmaisua ettei tule edes huomanneeksi tekevänsä niin.
Sanoinko että olen syyttänyt miestäni siitä että on äitinsä kaltainen?en huomannut missään kohtaa maininneeni että niin tein.
Sanoin asian tässä, teille.
Tottakai olen itse kumppanini valinnut muuta en ole väittänytkään.

Ettekö tosiaan huomaa miten julmaa on manipuloida syyllistämällä.
On terveempiäkin tapoja.

 

siinä vois olla jotain muutakin takana kun tuolalisesta alkaa itkeä.

ihmiselle joka itkee ei vanhan sanonnan mukaan saa lohdutukseksikaan sanoa älä itke. jos itkettää on itkettävä vaikka olisi kuin mies.

 

Sä puhut manipuloimisesta ja itsesäälistä ja säälin kalastelusta ym ym...
Onko normaali tunteidensa näyttäminen noita kaikkia?
Hitto jos itkettää niin itkettää, ja kun on mitta täynnä niin noinkin pieni asia voi satuttaa pahasti ja laittaa kovemmankin miehen itkemään.

Olet munkin mielestä aika julma, otatko miehen tunteet huomioon ja noteeraat hänet vain silloin kun asiallisesti sinulle puhuu? Miksi tunteenpurkauksen yhteydessä et noteeraa hänen pahaa mieltään?

Vai eikö saisi olla paha mieli ollenkaan?

Nimenomaan normaali tunneilmaisu ei ole näitä kaikkia.

 

Syy itkuun on syvemmällä.Minäkin aloin toissailtana itkeä ihan hurjasti, kun puurolautanen putos lattialle.En tietenkään itkeny kaatunutta puuroa, vaan väsymystä, jaksamista, kaikkea...Varmaan miehesi on tosi väsynyt teidän huonoon yhteyteenne, kaipaa sinua ja huomiotasi.Väkivaltaa väheksyä sitä ja tosi julmaa puhetta ap.

manipulointi ja syyllistäminen on väkivaltaa.
Voihan sitä puhua ääneen, niistä syvemmistä syistä eikä tuolla tavalla arvuutella mikähän sitä vaivaa.

Eihän ihminen aina itsekään tiedosta niin selkeästi niitä asioita että osaisi ne täsmällisesti sanoiksi pukea ja ilman mitään spontaaneja tunnereaktioita...

Kyllä ihmiset yleensä viestii tunneperäisesti aroista asioista jotenkin muuten kuin kertomalla että "minusta tuntuu nyt tältä ja tältä ja pelkään sitä ja sitä...

Eikö se oo ihmissuhdetaitoa et kestää ja osaa lukea muutakin kuin suoraa sanallista viestintää. Ja et osaa ymmärtää toista ja antaa anteeks koska rakastaa, eikä olla napit vastakkain ja miettiä miten voittais riidan ettei vaan antais periks toisen kiukuttelulle ja manipuloinnille...

 

Mieheni perheessä ei ole juhlittu koskaan synttäreitä.Olin raskaana ja aamulla synttärinäni huomasin ettei asiaa ollut milläänlailla huomioitu.En odottanut isoja eleitä, pelkkä onnea pusun kera ja kahvit olisi riittänyt. Onko se niin kamalaa kerran vuodessa antaa toisen olla tärkeä??

Julmaa on haukkua toisen purkausta manipuloinniksi.Ehkä hän ei osaa muulla tavoin ilmaista pahaa oloaan? Itse syytät häntä olemisesta äitinsä kaltainen! Selvitä välit anoppisi kanssa äläkä lisää painolastia miehesi harteille. Itse olet kumppanisi valinnut.

Syyllistäminen on manipulointia ja yksi pahin muoto vielä. Toisilla se on niin normaali osa elämää ja itseilmaisua ettei tule edes huomanneeksi tekevänsä niin.
Sanoinko että olen syyttänyt miestäni siitä että on äitinsä kaltainen?en huomannut missään kohtaa maininneeni että niin tein.
Sanoin asian tässä, teille.
Tottakai olen itse kumppanini valinnut muuta en ole väittänytkään.

Ettekö tosiaan huomaa miten julmaa on manipuloida syyllistämällä.
On terveempiäkin tapoja.

Ehkä sä ajattelet vähän turhan monimutkaisesti..

Ei sen tarvitse aina olla jotain ilkeää suunniteltua manipulaatiota, sitä vaan voi tuntua sille että kukaan ei välitä ja jaksa, ja nyt ei kukaan edes muista nimipäivää. Tulee tunne että niinkö paljon musta välitetään.
Miksi sitä ei saisi sanoa ääneen???

 

Mikä ihmeen maailman napa sinä olet joka määrää kuinka tunteet ilmaistaan ja millä tavoin pitää asiat sanoa? SINUN mielestäsi täytyy jutella asiallisesti. Ehkä miehesi on helvetin väsynyt tuollaiseen kontrollifriikkiin ja kylmään kalaan.

 

Tosi on, että miehelläsi saattaa olla tuollainen käytöskaava, että hän manipuloi. Siitä pitää puhua, mutta sekään ei auta, että jää täysin huomiotta. Paras olisi, jos heti kun huomaat, että se tekee sitä taas, huomauttaisit asiasta lempeästi.

Olen itsekin manipuloija. Sitä ei tosiaan itse aina huomaa, mutta silloin mies huomauttaa.

 

No miten ois kompromissi? Kerrot että sinusta tuntui, että sinua manipuloitiin ja kerrot ettet pidä siitä. Se estää sinua aidosti osoittamasta rakkautta.

Ja annat silti jotain nimipäivähömpötystä, mutta et siksi, että toinen manipuloi, vaan siksi, että haluat itse niin tehdä.

Näin itsekin ajattelin tehdä. Juuri näin, ystäväiseni!
olen erittäin paljon samalla aaltopituudella.

 

Sä puhut manipuloimisesta ja itsesäälistä ja säälin kalastelusta ym ym...
Onko normaali tunteidensa näyttäminen noita kaikkia?
Hitto jos itkettää niin itkettää, ja kun on mitta täynnä niin noinkin pieni asia voi satuttaa pahasti ja laittaa kovemmankin miehen itkemään.

Olet munkin mielestä aika julma, otatko miehen tunteet huomioon ja noteeraat hänet vain silloin kun asiallisesti sinulle puhuu? Miksi tunteenpurkauksen yhteydessä et noteeraa hänen pahaa mieltään?

Vai eikö saisi olla paha mieli ollenkaan?

Nimenomaan normaali tunneilmaisu ei ole näitä kaikkia.

Mikä sä olet määrittelemään mikä on normaalia tunneilmaisua miehellesi???
Alkaa tuntua että sinä olet se manipuloivampi osapuoli.. anteeksi vaan.
Mutta tosi ilkeältä tuntuu sun puheesi.
Mulla oli mies joka väheksyi ja halveksui mun itkuja ja yrityksiä kertoa tunteistani ja pahasta olosta.
Kun en saanut kertoa haluamallani tavalla, en kertonut ollenkaan.
Tulos=avioero pitkän tuskan jälkeen. =/

 

Aika hurjaa ja kylmää on, jos toisen itkuun vastaat että kultaseni nyt sinä manipuloit mutta tässä sinulle nimipvhömpötystä.Siis että ITKU olis manipulointia??? Se on hyvinkin primitiivinen itseilmaisun muoto!!!

 

Mieheni perheessä ei ole juhlittu koskaan synttäreitä.Olin raskaana ja aamulla synttärinäni huomasin ettei asiaa ollut milläänlailla huomioitu.En odottanut isoja eleitä, pelkkä onnea pusun kera ja kahvit olisi riittänyt. Onko se niin kamalaa kerran vuodessa antaa toisen olla tärkeä??

Julmaa on haukkua toisen purkausta manipuloinniksi.Ehkä hän ei osaa muulla tavoin ilmaista pahaa oloaan? Itse syytät häntä olemisesta äitinsä kaltainen! Selvitä välit anoppisi kanssa äläkä lisää painolastia miehesi harteille. Itse olet kumppanisi valinnut.

Syyllistäminen on manipulointia ja yksi pahin muoto vielä. Toisilla se on niin normaali osa elämää ja itseilmaisua ettei tule edes huomanneeksi tekevänsä niin.
Sanoinko että olen syyttänyt miestäni siitä että on äitinsä kaltainen?en huomannut missään kohtaa maininneeni että niin tein.
Sanoin asian tässä, teille.
Tottakai olen itse kumppanini valinnut muuta en ole väittänytkään.

Ettekö tosiaan huomaa miten julmaa on manipuloida syyllistämällä.
On terveempiäkin tapoja.

Ehkä sä ajattelet vähän turhan monimutkaisesti..

Ei sen tarvitse aina olla jotain ilkeää suunniteltua manipulaatiota, sitä vaan voi tuntua sille että kukaan ei välitä ja jaksa, ja nyt ei kukaan edes muista nimipäivää. Tulee tunne että niinkö paljon musta välitetään.
Miksi sitä ei saisi sanoa ääneen???

näin on, manipulointihan ei yleensä tosiaan olekaan mitään suunnitelmallista vaan tiedostamatonta ja opittuja käytöskaavoja

 

Manipuloija tekee niin, että loukkaantuu itse aina ensin, jotta toinen ei voisi kertoa pahasta olostaan. Se on ihan vakiolause, että "sä mitätöit mun tunteet" :'( tai että sanoo, että raksatatko sä mua johon toinen vastaa, rakastan. "Mut mikset sä voinut sanoa, ennenku nä kysyin :'( Totta kai sä nyt sanot niin"

 

Aika hurjaa ja kylmää on, jos toisen itkuun vastaat että kultaseni nyt sinä manipuloit mutta tässä sinulle nimipvhömpötystä.Siis että ITKU olis manipulointia??? Se on hyvinkin primitiivinen itseilmaisun muoto!!!

sulta taisi mennä koko jutun pointti ohi...
luitko tekstiä lainkaa: itkua en ole vähätellyt enkä sanonut että nimenomaan itku olisi manipulointia.

 

Aika hurjaa ja kylmää on, jos toisen itkuun vastaat että kultaseni nyt sinä manipuloit mutta tässä sinulle nimipvhömpötystä.Siis että ITKU olis manipulointia??? Se on hyvinkin primitiivinen itseilmaisun muoto!!!

Tai se itku voi myös olla epäonnistumisen kiukkua. Sitä, kun vanhat konstit ei enää toimikkaan. Siispä järeämmät aseet käyttöön. No, on siinä seassa oikeaa tunnettakin, vaikka muille kaataa. Se on vaan toimintatapa, joka on väärä, tunteet ovat kyllä aitoja.

 

Mikä ihmeen maailman napa sinä olet joka määrää kuinka tunteet ilmaistaan ja millä tavoin pitää asiat sanoa? SINUN mielestäsi täytyy jutella asiallisesti. Ehkä miehesi on helvetin väsynyt tuollaiseen kontrollifriikkiin ja kylmään kalaan.

ohohh, aika tylsää kun aletaan haukkua henk.koht.
En minä määrää enkä voi määrätä miten tunteet kukin ilmaisee. Jos voisin olisi maailma toisenlainen.
Määrään ainoastaa itsestäni ja siitä miten itse käyttäydyn.

 

Säälin sun miestäsi, kokemuksen pohjalta.
Mulla onneksi tuli mitta täyteen, ja tajusin luovuttaa.

Sellanen kun yrittää ilmaista tunteitaan, mut siihen ei reagoida, on kamala tunne pidemmän päälle. Tulle sellanen sisäinen olo että tukehtuu, ja tekis mieli huutaa ja karjua että sais kaiken pihalle ja sitten kunnolla henkeä.

 

Aika hurjaa ja kylmää on, jos toisen itkuun vastaat että kultaseni nyt sinä manipuloit mutta tässä sinulle nimipvhömpötystä.Siis että ITKU olis manipulointia??? Se on hyvinkin primitiivinen itseilmaisun muoto!!!

Tai se itku voi myös olla epäonnistumisen kiukkua. Sitä, kun vanhat konstit ei enää toimikkaan. Siispä järeämmät aseet käyttöön. No, on siinä seassa oikeaa tunnettakin, vaikka muille kaataa. Se on vaan toimintatapa, joka on väärä, tunteet ovat kyllä aitoja.

sä puhut aivan kuin ajattelen, juuri näin!
kyllä mulla ymmärrystä miehelle löytyy mutta joskus vain harmittaa se ilmaisumuoto! en ole itsekään likimainkaan "täydellinen".

 

Vielä..
Suurin osa ihmisistä ei osaa istua pöydän ääreen ja keskustella asiallisesti että no niin, nyt minusta tuntuu tältä ja siltä. Mitäs sinä olet mieltä?
Pakolla ne tunteet tulee ilmaistua vähän erilailla kuin normaalilla keskusteulla.
Ja usein tulee sanottua kaikkea mitä ei edes tarkoita. Jos rakastaa toista, näkee tuon läpi ja ymmärtää ja antaa anteeksi.

 

Mikset voi hyväksyä että olet "syyllinen" siihen ettet muistanut nimipäivänä miestäsi?
Jos se on miehellesi tärkeeä, miksei hän saisi loukkaantua siitä?

Mitä syyllistämistä se on jos miehesi sanoo että edes oma perhe ei muistanut hänen nimipäiväänsä?

Jos rakastat miestäsi, ymmärrät varmaan että voisit hyväksyä tuollaisen sinulle vähäpätöisen asian hänelle tärkeäksi?

 

Siis alkoi itkemään kun ei muistettu NIMIPÄIVÄÄ Meillä ei niitä vietetä koskaan.. Anoppi kyllä varmaan odottaa tänään appiukon nimppareille,mut en mene koska en ymmärrä niiden viettoa :kieh:

näimpä!

 

Mä olen kasvanut manipuloivan äidin otteessa ja olen siinä itsekin hyvin taitava. Oikeastaan se on helppoa, kuin hengittäminen ja tuntui aluksi, että tukehdun, kun se lakkasi toimimasta minun mieheen.

Täytyy kyllä myöntää, ettei se vieläkään kaikkia minun temppuja tunne. se istuu niin tiukassa minussa ja se on niin helppoa. Tavallaan se estää minua tuntemasta rakkautta aivan niin vahvana, kuin se minulle osoitetaan. Koska tiedän, että saan toisen tekemään asioita. On vaikea erottaa, tekeekö se niitä aidosti.

Ehkä se onkin sitä, etten usko olevani rakkauden arvoinen ja yritän siksi huijata sitä itselleni?

 

Sä puhut manipuloimisesta ja itsesäälistä ja säälin kalastelusta ym ym...
Onko normaali tunteidensa näyttäminen noita kaikkia?
Hitto jos itkettää niin itkettää, ja kun on mitta täynnä niin noinkin pieni asia voi satuttaa pahasti ja laittaa kovemmankin miehen itkemään.

Olet munkin mielestä aika julma, otatko miehen tunteet huomioon ja noteeraat hänet vain silloin kun asiallisesti sinulle puhuu? Miksi tunteenpurkauksen yhteydessä et noteeraa hänen pahaa mieltään?

Vai eikö saisi olla paha mieli ollenkaan?

Nimenomaan normaali tunneilmaisu ei ole näitä kaikkia.

Mikä sä olet määrittelemään mikä on normaalia tunneilmaisua miehellesi???
Alkaa tuntua että sinä olet se manipuloivampi osapuoli.. anteeksi vaan.
Mutta tosi ilkeältä tuntuu sun puheesi.
Mulla oli mies joka väheksyi ja halveksui mun itkuja ja yrityksiä kertoa tunteistani ja pahasta olosta.
Kun en saanut kertoa haluamallani tavalla, en kertonut ollenkaan.
Tulos=avioero pitkän tuskan jälkeen. =/

miehelleni tuo onkin normaalia, en sitä sano. mutta voi olla että olisi terveempiäkin tapoja ilmaista itseään kuin syyllistäminen ja säälinkerjääminen.
Esim "tuntuu kurjalta kun et huomioinut nimipäivääni, tuntuu ettet välitä minusta".
Ei minulta tarvitse rakkautta kerjätä, rakastan muutenkin. Tuo hiton kerjääminen on opittu hänen kotoaan jossa rakastaminen piti "ansaita".
Itselläni on tietysti omat juttuni mitä olen kantanut omasta lapsuudestani tähän suhteeseen.
Olisi rakentavaa ottaa vastuu itsestä ja tunteistaan.
En usko millään että teidän avioeron syy olisi ollut vain miehessäsi. Varmasti itselläsi olisi ollut myös paljon korjaamista.
Miksi koet että minä olen manipuloivampi osapuoli meidän suhteessa, siksikö että olet sitä itse?
juuri kirjoitit että kun et saanut ilmaista itseösi suhteessasi haluamallasi tavalla, et ilmaissut ollenkaan ja seuraus oli avioero.
Säälisit mieluumin ex-miestäsi.
Anteeksi, tuo jälkimmäinen oli tarkoitettu vain loukkaamiseen.
Itseäni jotenkin harmitti kun kirjoitat niinkuin tietäisit meidän suhteesta kaiken oleellisen.
Sulla on ehkä tunnepuolella vielä läpikäymättä tuo edellisen suhteesi ongelmat.
tsemppiä

 

Meilläkään ei aina noita nimipäiviä muisteta, mutta olisin kyllä TODELLA huolissani, jos mieheni alkaisi itkeä, oli syy mikä tahansa !! Hän ei niin tunteitaan helposti näytä. Ehkäpä nyt helpottaa miehesi oloa, kun sai purettua itseään ja sinäkin huomasit miten paha olo hänellä on ! En osaa muuta neuvoa kuin halittelua ja pusu poskelle. Yrittäkää enemmän jutella tunteistanne.