mies käytännössä asuu täällä, ei maksa kuitenkaan mitään.

Ne matkakorvaukset ny o se ja sama, näkyy kuitenki vasta veronpalautuksissa. Kyllä kulut kuuluu puoliksi laittaa. Toisen autosta en maksais mitään.

Näimpä. Tosiaan puhukaa nää selväksi, ei ny noinkaan voi jatkua.

 

Ärsyttää.. katottiin yhdessä asunto johon muutin edeltä, mies muuttaa virallisesti muutaman kuukauden päästä. Kuitenkin käytännössä asuu jo tässä "yhteisessä" kodissa tai oikeastaan asunut mun luona toukokuusta asti. Mutta maksan yksin vuokran ja sähköt kaikki yhteiset kulut. Itse olen tällä hetkellä työtön ja mies käy meiltä töissä joka aamu, hänellä ei muita menoja kuin tupakka ja autonsa. Kirjoillaan on vielä porukoillaan. Palkka on tuplasti sen mitä mun tulot. Joskus kerran kk saattaa ruokaa ostaa. Se o loppu ny. Miten tän ottaa puheeksi.. kai siltäkin ny voi odottaa osallistumista yhteisiin kuluihin? Kerran tulotkin kaksikertaa sen mitä mun.

 

Hmmm.. Jos näinkin tärkeän asian ottaminen puheeksi tuottaa vaikeuksia, ehdottaisin harkitsemaan yhteen muuttamista.

 

Monoa perseeseen vaan.

 

Minulla on samantapainen tilanne, samasta asiasta on tapeltu vuosia. Ensin mies oli työtön ja oli ihan ok minun maksaa kaikki, kun ei sillä rahaa juuri ollut. Nyt se on ollu jo vuoden töissä, mutta ei edelleenkään maksa mitään, ei edes omia urheilukanaviaan, saliaan eikä osuutta mistään, ei vuokrasta, ei sähköstä, ei autovakuutuksesta, ei mistään. Kun asian ottaa puheeksi, se saa kauhean raivarin ja solvaa kuin vierasta sikaa. Hänellä on kuulemma pieni palkka ja minä vaan yritän häneltä niistää joka pennin, ettei hän sais koskaan mitään. Hänelle jää käteen noin 1 400 kuussa ja minulle ehkä tonni enemmän. Olen aina maksanut lomamatkat ja kaikki, mutta nyt kun se käy töissä, minusta olisi aiheellista edes jokin osuus maksaa. Ehdotin, että molemmat maksaa saman prosenttiosuuden käteen jäävästä palkasta, mutta ei käy. Rahan takiako se on vaan minun kanssa ollu? Kuus vuotta. Oon kai hullu.

 

Selvisikö asia?

 

Minulla on samantapainen tilanne, samasta asiasta on tapeltu vuosia. Ensin mies oli työtön ja oli ihan ok minun maksaa kaikki, kun ei sillä rahaa juuri ollut. Nyt se on ollu jo vuoden töissä, mutta ei edelleenkään maksa mitään, ei edes omia urheilukanaviaan, saliaan eikä osuutta mistään, ei vuokrasta, ei sähköstä, ei autovakuutuksesta, ei mistään. Kun asian ottaa puheeksi, se saa kauhean raivarin ja solvaa kuin vierasta sikaa. Hänellä on kuulemma pieni palkka ja minä vaan yritän häneltä niistää joka pennin, ettei hän sais koskaan mitään. Hänelle jää käteen noin 1 400 kuussa ja minulle ehkä tonni enemmän. Olen aina maksanut lomamatkat ja kaikki, mutta nyt kun se käy töissä, minusta olisi aiheellista edes jokin osuus maksaa. Ehdotin, että molemmat maksaa saman prosenttiosuuden käteen jäävästä palkasta, mutta ei käy. Rahan takiako se on vaan minun kanssa ollu? Kuus vuotta. Oon kai hullu.

Osaavat nuo loismiehetkin vedättää naista. Sama prosenttiosuus oli oikea ja reilu tarjous, jos ei käyn niin lusikat jakoon!

 

 

Osaavat nuo loismiehetkin vedättää naista. Sama prosenttiosuus oli oikea ja reilu tarjous, jos ei käyn niin lusikat jakoon!

mitä tarkoitat?

 

No hei nyt härkää sarvista kiinni... sanot ettei tuossa ole järkeä ja tämä on parisuhdekysymys. Voidaan olla olemattakin, jos on niin vaikeaa.

miten mahtoi käydä tuossa?