Milanna85 lopetti palstailun?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Et näköjään itse pääse eroon tällaisista asioista mielessäsi kun pakkomielteisesti niitä tähän ketjuun puhallat.
Pitäisköhän sun pienikulli mennä ja rauhoittua.
Pakkomielteisesti... :D:ROFLMAO::alien: Sinusta siis jos kirjoitan kerran ja kun en saa vastausta, niin kysyn uudestaan, se on pakkomielteistä?

Mietipä itse mitä kaikkea paskaa sinä syydät aina Milannaa koskevissa ketjuissa, uudestaan ja uudestaan.
 
vierailija
Pakkomielteisesti... :D:ROFLMAO::alien: Sinusta siis jos kirjoitan kerran ja kun en saa vastausta, niin kysyn uudestaan, se on pakkomielteistä?

Mietipä itse mitä kaikkea paskaa sinä syydät aina Milannaa koskevissa ketjuissa, uudestaan ja uudestaan.
Kerro toki :)

Itsekkin haluaisin tietää mitä ilmeisesti unissani kirjoittelen.

Sinun tekstisi ja koneesi siällön voin toki tuoda kanssa ihan kaikkien katsottavaksi. On sen verran kykyjä tietokoneiden kanssa ;)
 
Kulta pieni Echo :love::geek::p:rolleyes: :LOL: Ehkä Milanna ei lue sinun kirjoituksiasi, joten hän ei ole täysin perillä kaikista sinun asioistasi. Haitanneeko se? Sinähän luet sitä hanakammin hänen kirjoituksiaan. Ja aivan varmasti muistat kaiken sellaisen, mistä voit sitten myöhemmin taas alkaa nillittään.

Et muuten kommentoinut mitään siihen mun kirjoitukseen, että Suomessa on paljon lapsia, jotka pelkäävät mennä kotiin, menevät nälkäisinä nukkumaan ja pieniä vauvoja heitellään pitkin seiniä. Eivätkö nämä lapset ansaitse sinun ja muiden palstalaisten huomiota ja apua?
Mä ymmärrän jos jotakuta ei kiinnosta lukea mun elämästä. Mutta se että keksii ihan perättömiä juttuja, on jo outoa.
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Ja mikä mussa tekee psykon?
Mikä avuksi kun lapset pelkäävät yksin nukkumista?
Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja Echo, 13.01.2014.





Echo Tunnettu jäsen
Kirjoitin tuohon yhteen ketjuun jo, mutta meillä muksut eivät nykyisin millään nukkuisi yksin. Kuopus hiippailee puolivälissä yötä mun ja miehen väliin nukkumaan, koululainen tulee viereen jo alkuyöstä ja sanoo ettei saa omassa huoneessaan unta. Yövalon vaativat molemmat, nyt joulun aikaan kynttelikkö on ajanut sitä asiaa.

Sen ymmärrän että pitää ottaa jotkut Supernannyn opit käyttöön jos lapsi karkailee sängystään, mutta entä jos lapsi oikeasti pelkää? Pelkäävät että joku kurkkii ikkunasta, pelkäävät jos joku piileksii kaapissa...tarkistaminen ei auta.
Ja meidän parisänky on kyllä niin pehmeä että ymmärrän että siinä saa unen hyvin.
 
vierailija
Tv ja pelaaminen kyllä latistaa mun lapsilla tunne- ja kokemusmaailmaa ja toimintaa
Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja Echo, 30.10.2015.





Echo Tunnettu jäsen
Ei sitten kannata sotkea uskovaisuuteen...mutta onko mulla tavallista addiktoituvampia lapsia vai mitä?

Mun lapset on ihan kädettömiä taas pelattuaan. Peliaikaa on tunti päivässä, joskus menee yli. Loppuillasta katsovat Myytinmurtajaa tai Simpsonia.

Kuvaruudut ja äänet vie meillä perheenjäsenten välisen yhteyden vielä pitkään niiden sammuttamisen jälkeen. Ne vie tunnelman. Silloin kun ne on kiinni, tunnelman pystyy aistimaan, silloin kommunikoidaan, jutellaan, tehdään yhdessä.

Nuo on kuin zombeja pelatessaan. Mä joskus olen oikeasti pelännyt, että mitä jos joku meistä vaikka tuupertuu lattialle ja pitäisi hälyttää apua, niin vaikka ollaan monta kertaa miehen kanssa kerrottu toimintaohjeet, niin huomaavatko nuo pelatessaan jos vaikka mun mies lyyhistyisi kasaan?
Ja mikä kauheinta, välittäisivätkö nuo?

Joillakuilla varmaan on helpompaa yhdistää lasten ruutuaika ja muu arki. Mutta meidän lapsille ei kuvaruudun tillittäminen sovi. Toki annan niiden katsoa jatkossa, mutta entistä enemmän rajaten.
 
vierailija
Tv ja pelaaminen kyllä latistaa mun lapsilla tunne- ja kokemusmaailmaa ja toimintaa
Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja Echo, 30.10.2015.





Echo Tunnettu jäsen

Ei sitten kannata sotkea uskovaisuuteen...mutta onko mulla tavallista addiktoituvampia lapsia vai mitä?

Mun lapset on ihan kädettömiä taas pelattuaan. Peliaikaa on tunti päivässä, joskus menee yli. Loppuillasta katsovat Myytinmurtajaa tai Simpsonia.

Kuvaruudut ja äänet vie meillä perheenjäsenten välisen yhteyden vielä pitkään niiden sammuttamisen jälkeen. Ne vie tunnelman. Silloin kun ne on kiinni, tunnelman pystyy aistimaan, silloin kommunikoidaan, jutellaan, tehdään yhdessä.

Nuo on kuin zombeja pelatessaan. Mä joskus olen oikeasti pelännyt, että mitä jos joku meistä vaikka tuupertuu lattialle ja pitäisi hälyttää apua, niin vaikka ollaan monta kertaa miehen kanssa kerrottu toimintaohjeet, niin huomaavatko nuo pelatessaan jos vaikka mun mies lyyhistyisi kasaan?
Ja mikä kauheinta, välittäisivätkö nuo?

Joillakuilla varmaan on helpompaa yhdistää lasten ruutuaika ja muu arki. Mutta meidän lapsille ei kuvaruudun tillittäminen sovi. Toki annan niiden katsoa jatkossa, mutta entistä enemmän rajaten.
Echo on hyvin vastuullinen vanhempi. Huomaahan sen jo tästä. Suurinosa vanhemmista ei kiinnitä edes moiseen huomiota.

Se näkyy kyllä nykyajan lapsissa.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Tv ja pelaaminen kyllä latistaa mun lapsilla tunne- ja kokemusmaailmaa ja toimintaa
Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja Echo, 30.10.2015.





Echo Tunnettu jäsen
Ei sitten kannata sotkea uskovaisuuteen...mutta onko mulla tavallista addiktoituvampia lapsia vai mitä?

Mun lapset on ihan kädettömiä taas pelattuaan. Peliaikaa on tunti päivässä, joskus menee yli. Loppuillasta katsovat Myytinmurtajaa tai Simpsonia.

Kuvaruudut ja äänet vie meillä perheenjäsenten välisen yhteyden vielä pitkään niiden sammuttamisen jälkeen. Ne vie tunnelman. Silloin kun ne on kiinni, tunnelman pystyy aistimaan, silloin kommunikoidaan, jutellaan, tehdään yhdessä.

Nuo on kuin zombeja pelatessaan. Mä joskus olen oikeasti pelännyt, että mitä jos joku meistä vaikka tuupertuu lattialle ja pitäisi hälyttää apua, niin vaikka ollaan monta kertaa miehen kanssa kerrottu toimintaohjeet, niin huomaavatko nuo pelatessaan jos vaikka mun mies lyyhistyisi kasaan?
Ja mikä kauheinta, välittäisivätkö nuo?

Joillakuilla varmaan on helpompaa yhdistää lasten ruutuaika ja muu arki. Mutta meidän lapsille ei kuvaruudun tillittäminen sovi. Toki annan niiden katsoa jatkossa, mutta entistä enemmän rajaten.
Jep.
Tammikuun oli pleikkari ulkorakennuksessa. Muksut teki tyytyväisenä kaikkea muuta. Me pidettäisiin miehen kanssa pelit ihan pois kokonaan, mutta se ei taida olla kuitenkaan hyvä sekään, kun ikäisensä pelaa tosi paljon.
 
vierailija
Jep.
Tammikuun oli pleikkari ulkorakennuksessa. Muksut teki tyytyväisenä kaikkea muuta. Me pidettäisiin miehen kanssa pelit ihan pois kokonaan, mutta se ei taida olla kuitenkaan hyvä sekään, kun ikäisensä pelaa tosi paljon.
Hyvä se ois vaan. Ja ennemminkin haukkuja tulee vanhemmilta jos suojelee vahingoittavilta asioilta lapsiaan.

Ihmeellistä että on nykyään ihan sääntä, että lapsien pitää saada pelata ja leikkiä kaikilla ihme tietokone tapleteilla.
Mun mielestä ne vois jättää teineille ihan kokonaan.

Ne ei edistä mitenkään lapsen kehitystä ja liikkuminenkin jää liian vähälle monella.

Mun puolesta kokonaan pois. Ei siinä ainakaan kukaan loukkaannu. Tosin kenes kanssa se "petteri" sitten leikkii kun muut lapset istuvat kotona ruudun edessä.
 
vierailija
"Epätavallisen" kärsimyksen pelko
Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja Echo, 06.11.2015.


1 2 Seuraava >



Echo Tunnettu jäsen

Juu on oikein rattoisa ja iloinen ketjunaloitus perjantaille. :rolleyes:

Siis en halua tavallisia kärsimyksiä kuten avioeroa, syöpää tai läheisen menetystä, mutta niissä löytyy ympäriltä monia jotka ovat käyneet saman läpi ja lohduttavat.

Onko ketään joka pelkäisi jotain erityisen noloa, harvinaista kämmäystä, josta koituu muille kärsimystä. Joka saattaa tapahtua sekunneissa, josta jää syyllisyys? Niissä ei vertaistukea heti löydy.
Mä pelkään.

Mä mietin monesti miten päänuppi kestää Konginkankaan rekkakuskilla, Estonian huoltomiehellä, ihmisen yliajaneella. Sitä jossittelun määrää...

Sit joku joka ei voisi kuvitella joutuvansa yhtäkkiä kamalan julkisuuden kohteeksi. Nela Utkinan mies varmasti suree eniten Nelaa, mutta asian julkisuus varmasti rassaa myös.
Ei tuommoista voi etukäteen uskoakaan omalle kohdalle.

Tai sitten se että olet ulkomailla, pyörit lapsen kanssa marketissa, keskityt vain minuutiksi ajatuksiisi ja yhtäkkiä lapsi katoaa jonkun rikollisliigan matkaan. Mä tulisin varmaan hulluksi.

#1
Echo, 06.11.2015
 
"Epätavallisen" kärsimyksen pelko
Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja Echo, 06.11.2015.


1 2 Seuraava >



Echo Tunnettu jäsen

Juu on oikein rattoisa ja iloinen ketjunaloitus perjantaille. :rolleyes:

Siis en halua tavallisia kärsimyksiä kuten avioeroa, syöpää tai läheisen menetystä, mutta niissä löytyy ympäriltä monia jotka ovat käyneet saman läpi ja lohduttavat.

Onko ketään joka pelkäisi jotain erityisen noloa, harvinaista kämmäystä, josta koituu muille kärsimystä. Joka saattaa tapahtua sekunneissa, josta jää syyllisyys? Niissä ei vertaistukea heti löydy.
Mä pelkään.

Mä mietin monesti miten päänuppi kestää Konginkankaan rekkakuskilla, Estonian huoltomiehellä, ihmisen yliajaneella. Sitä jossittelun määrää...

Sit joku joka ei voisi kuvitella joutuvansa yhtäkkiä kamalan julkisuuden kohteeksi. Nela Utkinan mies varmasti suree eniten Nelaa, mutta asian julkisuus varmasti rassaa myös.
Ei tuommoista voi etukäteen uskoakaan omalle kohdalle.

Tai sitten se että olet ulkomailla, pyörit lapsen kanssa marketissa, keskityt vain minuutiksi ajatuksiisi ja yhtäkkiä lapsi katoaa jonkun rikollisliigan matkaan. Mä tulisin varmaan hulluksi.

#1
Echo, 06.11.2015
Juu, allekirjoitan tämänkin edelleen. Varsinkin nyt peilijäisillä keleillä ajaessa on ollut kamalaa kun auto on mennyt vaikka jäisiin uriin tai meinannut lähteä luisuun juuri, kun vastaantulevien kaistalla on tullut auto.
 
vierailija
Juu, allekirjoitan tämänkin edelleen. Varsinkin nyt peilijäisillä keleillä ajaessa on ollut kamalaa kun auto on mennyt vaikka jäisiin uriin tai meinannut lähteä luisuun juuri, kun vastaantulevien kaistalla on tullut auto.
Pakko-oireinen häiriö, OCD
Pakkoajatukset ovat yllykkeitä, mielikuvia tai ajatuksia, jotka palaavat kaavamaisina yhä uudelleen mieleen. Pakkotoiminnot ovat toimintamalleja, joita toistetaan yhä uudelleen kuin pakotettuna. Käytännössä pakko-ajatukset voivat muodostua mistä vain. Suurin osa oireista ovat ihmiselle normaaleja ominaisuuksia – pakkoajatuksen niistä tekee se, että ajatukset tai pelot haittaavat jokapäiväistä elämää, eli ovat kyseiseen tilanteeseen liittyen liian voimakkaita. Erilaisia pakko-ajatuksia ja toimintoja ovat muun muassa:

  • Likaisuuteen liittyvät pelot ja ajatukset: Ihminen kokee esimerkiksi joka puolella olevan runsaasti bakteereita, pelkää niitä ja pesee itseään jatkuvasti.
  • Liiallinen huoli omasta terveydestä ja hyvinvoinnista
  • Seksuaalisuuteen tai aggressiivisuuteen liittyvät pelot, yllykkeet tai ahdistavat mielikuvat
  • Täsmällisyyden tai symmetrian liiallinen tavoittelu ympäristössä tai itsessä (esimerkiksi puheessa, käytöksessä)
  • Kohtuuton säästäväisyys
 

Yhteistyössä