Millä syillä olette 'saaneet' lapselle mahantähystykseen lähetteen?

Mä en taas tiedä että missä oikein mennään tuon meidän jurrikan syömättömyyden ja syiden kanssa.

Mahantähystykseen ei saatu viime lääkärikäynnillä lähetettä eikä koettu sitä enää tarpeelliseksikaan. Silloin oli ollut lyhyen aikaa käytössä Losec, mutta silloin ei havaittu mitään vaikutusta joten lääkärin kehotuksesta lopetettiin.

Kasvaa ja kehittyy, mutta on laiha poika, 6 v täyttää pikapuoliin.

Nyt on alkanut taas syödä äärimmäisen vähän niitäkin ruokia mitä ylipäätään syö ja tämän tuosta valittelee vatsakipua. Suoli toimii päivittäin ja normaalin tuntuisesti- ei ummetusta eikä sanottavimmin kovallakaan.
Mutta röyhtäilee ihan kamalan paljon! Joten aikani kuunneltuani päätin taas alkaa kokeilla Losecia ja se on vähentänyt röyhtäilyjen määrää. Itselläni on kaikenlaista vaivaa mahan kanssa aina, refluksiinkin viittaavaa.

Pitäisköhän sitä taas vinkua lähetettä polille ja toivoa parasta, että saa lääkärin joka sais tuosta pojasta jotain irti...... kaikenlisäksi lapsi kun on hyvin sisäänpäinkääntynyt vieraiden seurassa ja karsastaa suunnattomasti kaikkia 'valkotakkisia'.

Mä oon niin loppu tämän kanssa

 

Kipujen takia.

 

Refluksille kuulostaisi, kurjaa jos se todella paha olo on jo vaikuttanut luonteeseenkin Oma vajaa 3v on syönyt Losecia jo 2vuotta.
Joillekin sopii paremmin Nexium, oletteko sitä jo kokeilleet?
Meillä poika tähystettiin, kun vaadin sitä itse ja kun lääkkeet eivät silloin auttaneet. Ei sitä lähetettä helposti antanut.

 

Meillä syntymästä saakka ollut syömisongelmia, prepulsid ollut käytössä (nyt vähennelty) ja on seurannassa sisätautilääkärillä. Syksyllä tyttö täytti 2v ja viime keväänä käytiin tähystyksessä. Siellä ei löytynyt mitään poikkeavaa.

Oireita oli syömättömyys, nielemisvaikeus ja pienempänä oksentelu. Iän myötä oireet ovat kokonaan helpottaneet, nyt pikkuhiljaa puretaan prepulsidlääkitystä.

 

Meillä 7- vuotiaalla refluksi, joka todettu kolmisen vuotta sitten. Ensimmäset oireet oli jatkuva äänen käheys jonka alunperin oletettiin kuuluvan toistuviin korvatulehduksiin. Nielu- ja kitarisat leikattiin, mutta ääni oli silti yhtä käheä. Onneksi meille sattui lääkäri joka osasi yhdistää nämä asiat toisiinsa ja kirjoitti lähetteen keskussairaalaan erikoisllääkärille. Sairaalassa asiat etenivätkin sitten vauhdilla ja tähystys tehtiin aika nopealla aikataululla. Pahimpien oireiden aikaan lääkkeenä oli Prepulsid, mutta nyt kun pidämme huolen ruokavaliosta niin pärjäämme tarvittaessa otettavalla Nexiumilla. Tähystys tehdään kuulemma uudelleen n. 9- vuotiaana ja poliklinikalla käymme seurannassa 2 krt vuodessa.

 

Vielä piti sanomani, että myös meillä tosi hoikka lapsi joka pitkään vältteli tiettyjä ruoka-aineita. Nyt asiaan perehdyttyämme olemme huomanneet niiden olleen juuri ne pahimpien oireiden aiheuttajat. Ennen tähystystä tehtiin vielä sairaalassa ph- rekisteröinti( muistaakseni nimi oli tämä), jossa nenän kautta laitetaan ohut muoviletku vatsaan. Letkun päässä on rekisteröintilaite ja mukana kuljetetaan pientä laukkua jossa on mittari. Tämän annetaan olla vuorokauden ja laite rekisteröi takaisinvirtausta ruokatorvessa. Tämän kokeen tulos oli meillä varmasti se ratkaiseva nopeaan tähystykseen.

Meile lääkäri sanoi, että oireet pitää saada kuriin myös sen takia, että kurkkuun nouseva vatsahappo syövyttää myös hampaat.

 

Vatsakipujen ja ripulin takia olisi saatu 13-vuotiaalle tytölle tähystys. Mutta peruimme sen sitten, koska tiukalla ruokavaliolla pysyy poissa. Laktoosi-intoleranssi mikä ei näy missään testissä, on hällä pahentunut niin, ettei kestä kuin laktoosittomia maitotuotteita. Ja ei näy edelleenkään siis testeissä, vaikka oireet on melkoiset laktoosia nautittuaan..

 

Taustaa:

Poika syntyi vähän ennen aikojaan (käynnistettiin mun voinnin takia) ja pulautteli jatkuvasti- tai neuvolan terkankin mielestä oksensi, ei pulautellut.

Söi kutakuinkin hyvin, mutta alkoi pikkuhiljaa vältellä tiettyjä ruokia.
Nyt on tilanne se, että on todella rajoittunut ruokavalio. AINA mulle sanottiin että on normaalia, älä hätäile, kyllä se siitä, on normaalia, kaikki kunnossa......

Koska poika on vetäytyvä ja ujo luonteeltaan, saatiin vihdoin ja viimein (olen ollut syntymästään asti huolestunut syömisestään) lähete tutkimuksiin, josta meidät ohjattuiin psykiatriselle......
Käytiin pitkä tie jossa lähdettiin mua syyllistäen päätyen mahdolliseen autismiin.

Siis voi sanonko mä |O

Autismia se ei ole. Siitä on psykiatrin lausunto.

Mutta ei mitään kummempaa- allergiakokeita on otettu, keliakiaa ei ole ja lasten syömisongelmiin erikoistunut lääkäri meinas että on saattanut olla refluksia ja se vaikutti syömisiin niin, että poika ei syö vieläkään.

Ja juuri tänään luin jostain lehdestä että hoitamaton refluksi aiheuttaa suuria ongelmia jatkossa lasten syömisiin.

Voi miksi tämä on aina niin hankalaa? Hemmetin moisen takun kävin jo esikoisen kanssa, ennenkuin mut otettiin vakavasti ja diagnosoitiin reuma. Miksi , oi miksi aina pitää taistella tuulimyllyjä vastaan?

Eli mitään Nexiumia tms ei olla kokeiltu, tähystetty ei ole.
Sen sijaan mä olen saanut terapiaa:headwall: ja poika henkilökohtaisen avustajan pakkomaistattamaan ruokia hoitopaikassa.