Olenko ainut, joka tykkää romanttisista kirjoista? En piittaa kylläkään Harlequinin nykyajan pokkareista, ihan kauheaa skeidaa, mutta yleensä aina valitsen kirjan, jossa romanttista särmää.
Viimeksi luin yllätys yllätys - Rhett -kirjan, Tuulen viemää ja sen ns. kolmas osa eli kerrottiin Rhetin näkökanta kyseisessä tarinassa. Pettymys oli. Toistettiin sitä samaa melkein. Olisin kaivannut jotain uutta. Oli vähän kuin Tuulen viemää kertausharjoitus. Ihmekös tuo! Mies kirjoittanut. Eihän ne osaa olla minun kaltaisen romanttisen ihmisen romanttisia
Taidan olla ihan dorka
