Mitä ajatuksia herättää: Aloin seurustelemaan 16-vuotiaana 28-vuotiaan mieheni kanssa?

Ihmettelen miten aikuinen voi olla alaikäisen kanssa.

 

No mua kyllä kovasti epäilyttää tuo kuvio. Siis lähinnä miehen puolelta, hänhän on alkanut seurustella lapsen kanssa. Itse aloin seurustella 17-vuotiaana 30-vuotiaan miehen kanssa. Olin mielestäni niiiiiin kypsä kotileikkiin, mitä ei omanikäisten kanssa voinut saada. Lopputulema: kaikki hauskat jutut omanikäisten kanssa (lukiojuhlat+opiskelu+muut bailut) jäivät väliin. Hengattiin miehen aikuisten kaverien kanssa. Mies pompotti ja määräsi kaikesta. Vei mun rahat, itsetunnon ja pahoinpiteli siihen päälle. Ymmärrän, että mies oli kiinnostuntut minusta. Olinhan nuori, kaunis ja helvetin sinisilmäinen. Kukaan aikuinen ihminen ei olisi tuollaista luuseria katsellut. Hyväksikäyttäjä oli koko mies. Ehdittiin leikkiä kotia yli kolme vuotta ja onneksi en tullut raskaaksi. Koko sen ajan kuvittelin, että asiat olivat oikei ja suhde on ihan jees. Onneks tulin aikuisena järkiini.

 

[QUOTE="Miukuli";30293833]No mua kyllä kovasti epäilyttää tuo kuvio. Siis lähinnä miehen puolelta, hänhän on alkanut seurustella lapsen kanssa. Itse aloin seurustella 17-vuotiaana 30-vuotiaan miehen kanssa. Olin mielestäni niiiiiin kypsä kotileikkiin, mitä ei omanikäisten kanssa voinut saada. Lopputulema: kaikki hauskat jutut omanikäisten kanssa (lukiojuhlat+opiskelu+muut bailut) jäivät väliin. Hengattiin miehen aikuisten kaverien kanssa. Mies pompotti ja määräsi kaikesta. Vei mun rahat, itsetunnon ja pahoinpiteli siihen päälle. Ymmärrän, että mies oli kiinnostuntut minusta. Olinhan nuori, kaunis ja helvetin sinisilmäinen. Kukaan aikuinen ihminen ei olisi tuollaista luuseria katsellut. Hyväksikäyttäjä oli koko mies. Ehdittiin leikkiä kotia yli kolme vuotta ja onneksi en tullut raskaaksi. Koko sen ajan kuvittelin, että asiat olivat oikei ja suhde on ihan jees. Onneks tulin aikuisena järkiini.[/QUOTE]

No onko sillä nyt niin paljon merkitystä, alkaako seurustelemaan 16-vuotiaan vai 18-vuotiaan kanssa? muutama vuosihan siinä on vain välissä..

Ja minä olen kyllä saanut elää vapaasti myös omaa elämääni ja tehdä kaikki omat jutut mitä olen halunnut, koska olen itsepäinenkin ja en missään nimessä olisi suostunut mihinkään pompotteluun... Samoin, minä olen antanut myös tehdä miehen omia juttujaan. Ja mä esim. viihdyn hyvin myös hänen kavereiden seurassaan! niin miesten, kuin naisten..

Ja me ei edelleenkään leikitä mitään kotia... Vaan voisitteko pikkusen antaa kunnioitusta ja ymmärrystä toisten ihmisten elämälle, yritämme ihan oikeasti molemmin puolin, tarjota tälle tulevalle lapselle, ehjän kodin ja toistensa kanssa olevat onnelliset vanhemmat.....

:heart:

 

Luinpas minäkin läpi tämän ketjun, ja pakko on sanoa, etten ihan ymmärrä, miksi tieten tahtoen halusit p***asateen niskaasi. Totta kai tilanteesi on eri nyt kuin se oli kolme vuotta sitten, mutta koska avauksessasi nimenomaan painotat tuota 16-28 -asetelmaa, siihenhän ihmiset sitten puuttuvat.

Kyllä mullakin olis pyörähtänyt päässä ajatus jos toinenkin, jos tytär olis sun iässä alkanut pyöriä 12 vuotta vanhemman aikamiehen kanssa, en olis taatusti kovin hyvällä katsonut. Ja syyt on ne, joista monet on jo tuolla aiemmin sanoneet, eli 16-vuotias on vielä lapsi, 28-vuotias on ollut aikuinen jo lähes kymmenen vuotta. Siksi.

Mutta koska kaikesta huolimatta kaikki ilmeisesti kävi parhain päin: mies oli kunnollinen ja rakastaa sua oikeesti, ja sullakin riittää kiinnostusta olla vakaassa parisuhteessa ja kohta äitikin, niin kaikkea hyvää teille nyt jatkossakin.

 

Ei hitto ap, sä oot niin teini!

"mä kirjotan miten haluan, muiden mielipiteet on paskoja jos ne ei oo samaa mieltä mun kaa" No daa-a!

Ei voi kun hämmästellä millanen "mies" edes haluaa leikkiä kotia tollasen lapsellisen ihmisen kanssa. Vaikutat lapsellisemmalta kuin monet 16 vuotiaat joita tunnen. Ei hitto... oot ihan pelle, oikeesti!!

 

Kaikki mielipiteet, jotka poikkeavat omistani, on mulle paskoja. kyllä mä itse tiedän, mitenkä ajattelen ja tunnen. Emmä anna muiden mielipiteiden yleensä henkilökohtaisesti sen kummemmin koskettaa mua, suuntaan tai toiseen. Neutraalilla asenteella siis mennään.

Ja haukkujahan tulee nyt aina idiooteilta ihmisiltä... Asiasta, toisesta ja kolmannesta. Ootko ite pistäny merkille saman? Se on ihan sama mitä sä teet, millanen sä oot... Niin sä et silti PYSTY, koskaan mielyttämään kaikkia! Mut sellanen haukkuminen on kyllä hyvin loukkaavaa...

Missä vaiheessa huomasit, ettei sinun enää tarvitse kehittyä henkisesti, oppia uutta tai tarkistaa mielipiteitäsi? Tapahtuiko tämä siellä 16 vuoden iässä vai jo aiemmin? 10-vuotiaana?

Kaikkia ei tarvitse miellyttää, mutta jos asiallista kritiikkiä saan, toki pohdin, olisiko siinä kenties jotakin perää. Aina voi kehittyä, minä en vielä hyvässä keski-iässäkään katso olevani valmis ja kaikkitietävä.

 

Itseläni on 16 vuotta nuorempi vaimo, eikä ole mitään ongelmia.