Mitä tekisit jos miehelläsi olisi suhde?

Mä lähtisin
Pakkaisin kamat ja muuttaisin pois heti. Mies tietää tän olen suhteen alussa sanonut että se on sitten kerrasta poikki siitä en tingi.

 

Ukko saisi lähteä välittömästi ja todellakin pakkaisi IHAN ITSE tavaransa!

 

Nuorempana olisin sanonut kanssa, että se on kerrasta poikki ja mies samantien ulos.
Nyt en oikeasti enää tiedä... Riippuisi varmasti tilanteesta, millainen suhde (pelkkää seksiä vai tunteita mukana), suhteen keskosta ja monesta muusta asiasta.
Sen tiedän, että en minä nyt ihan ehdointahdoin kovin kevyesti tätä meidän perhettä rikkoisi.
Kyllä tämä perhe olisi pienen taistelun arvoinen asia.
Sitä en kyllä tiedä, miten mieheen voisi koskaan enää sen jälkeen luottaa...

 

En ainakaan mikään pelle suostuisi olemaan, niinkuin eräät. Taitais miehestä tulla yksinhuoltaja. Mä saisin paljon vapaa-aikaa.

 

no siinä kävi niin,että itse pakkasi kamansa ja lähti. Mä olin aivan romuna. Parin kuukauden päästä alko vinkuminen takaisin.. Ei muuten tullu takas!!!

 

[QUOTE="anna";26134903]Miksi pitäisitte lapset?itse suostuisin vain vkl-äidiksi tai viikko-viikko systeemillä,myös miehen pitää kantaa lapsista vastuu.[/QUOTE]

Minä arvioisin tilanteen lasten edun kannalta. Syyttömien ei tarvitse kärsiä yhtään enempää kuin erossa muutenkin pakko.

 

[QUOTE="kolmen äiti";26135276]
Sen tiedän, että en minä nyt ihan ehdointahdoin kovin kevyesti tätä meidän perhettä rikkoisi.
Kyllä tämä perhe olisi pienen taistelun arvoinen asia.
Sitä en kyllä tiedä, miten mieheen voisi koskaan enää sen jälkeen luottaa...[/QUOTE]

Se mieshän sen perheen olisi rikkonut pettämisellään. Mun mies ainakin tietää kyllä mikä olisi tilanne pettämisen jälkeen eli ero tulisi heti. Samoin olisi jos minä pettäisin (siinä tilanteessa minä olisin se joka saisi ekaksi muuttaa kotoa pois).

Joku tuossa kirjoitti, että kuitenkin suurinosa anelisi miestään jäämään jne. Voihan se ollakin, mistäs sitä ikinä tietää ihan varmuudella, mutta omalla kohdalla tiedän sen että reagoisin voimakkaasti ja toimisin nopeasti. Meillä on käynyt sellainen "kiva" väärinkäsitys joskus (jossa minun oma mielikuvitukseni näytteli aika isoa roolia), jolloin mieskin pääsi näkemään miten nopeasti se ero olisi käynyt, tavarat jaettu ja suhde päätetty. Ja vihaisena myönnän tekeväni ensin ja miettivän sitten eli jos paljastuisi että miehellä on suhde, niin varmasti ukko olisi heitetty pihalle ennenkuin edes kävisi mielessäkään mikään muu vaihtoehto.

 

Olisin helpottunut, etenkin jos mieheni tahtoisi suhteen takia erota.

Uskoisin, että saisimme sovittua lasten asumiset ja tapaamiset hyvin. Minä haluaisin jäädä nykyiseen kotiimme, toivoisin että mies löytäisi samalta alueelta (koulun ja päiväkodin takia) itselleen kivan asunnon, niin tapaamiset ja asumiset olisi helppo järjestää. Luulen, että lapset olisi minulla enemmän kuin miehellä, mutta mies kuitenkin olisi enemmän läsnä kuin joka toinen viikonloppu. Ehkäpä to-ma joka toinen viikko ja toisella viikolla 1-2 yötä.

 

Se mieshän sen perheen olisi rikkonut pettämisellään.

TOKI mies sen perheen itse olisi rikkonut... mutta silti nykyään näen mustan ja valkoise lisäksi myös erilaiset harmaan sävyt... Pystyn ymmärtämään, että joskus ihminen löytää itsensä tilanteesta, johon on vaan jotenkin ajautunut.

En hyväksy uskottomuutta, mutta pystyn ymmärtämään, että joskus siihen ajautuneella ihmisellä on syynsä.
Ja jos mieheni katuisi suhdettaan ja haluaisi jatkossa panostaa suhteeseemme... En tiedä olisiko minusta sitä estämään.

Mutta kuten sanoin, aikaisemmin minäkin olin ehdottomampi. Ehkä omaa ajatusmaailmaa on muuttanut ystäväni, jonka kamppailua olen seurannut vierestä.
Hänen miehensä jäi kiinni uskottomuudesta. He päättivät kuitenkin vielä yrittää. Kävivät avioliittoneuvonnassa jne. Se suhde päättyi eroon, mutta ei siksi että ystävältäni olisi puuttunut tahtoa tehdä kaikkensa suhteensa eteen. Ja minä arvostan häntä siitä! Kynnysmatoksi hänkään ei sitten kuitenkaan suostunut jäämään. Ja minä arvostan häntä myös siitä!

 

Eroaisin.

 

Pyytäisin häntä olemaan hienovaraisempi ja kääntäisin katseeni pois.

 

tulisi ero. en usko että pystyisin antaa anteeksi ja alkaisin terrorisoida miestä. ei kukaan ansaitse semmostakaan ja lapset kärsisi siinä samalla.

 

Varmaankin itkisin ja olisin todella hämmästynyt. Kertaluontoisen hairahduksen (ns. kännipano) voisin todennäköisesti antaa anteeksi (yhden kerran, jos hairahtaisi toisenkin kerran, suhde olisi siinä). Sen sijaan suhdetta en antaisi anteeksi edes silloin, kun kyseessä olisi ensimmäinen kerta, eli ero olisi edessä. Huolimatta siitä, että
- ikää mulla on 34 vuotta
- lapsia meillä on kolme
- yhteisiä vuosia kasassa tähän mennessä 15
- yhteistä asuntolainaa on
- ja itse asiassa okt:kin rakenteilla.

Mun mielestäni liiton ulkopuolista suhdetta ei voi kutsua hairahdukseksi, jota voisi perustella joillain lieventävillä asianhaaroilla. Kyllä siinä tuo pettäjä tietää tasan tarkkaan, mitä tekee.

 

Eroaisin. Mulle olisi kertapettämisessäkin kovasti nieltävää, mutta jatkuvaa suhdetta en edes yrittäisi sulattaa. Saisi haistaa paskan ja hommata mulle ja tenaville muuttoauton.

 

Salaa joskus toivon että mieheni löytäisi itselleen uuden rakkaan, koska hän ei minun kanssani jaksa. Ei löydä iloa vaan olen pilannut hänen elämänsä.
Itse asiassa toivotin uuden vuoden päivänä että toivottavasti hän löytää uuden onnen tämän vuoden aikana.
Mutta toivoisin että hän itse kertoisi suhteesta ja siitä että haluaisi lähteä. Ja varmaan siinä tapauksessa hän lähtisi yhteisestä kodista, ja mä yrittäisin lunastaa hänen osuuden itselleni.
Lasten huoltajuus tulisi olemaan kinkkinen. Hän sanoo, että haluaa toisen pojan huoltajuuden itselleen, varmistaakseen etten muutu kusipääksi nartuksi joka ei anna isän tavata lapsiaan. itse toivoisin tietenkin viikko-viikko systeemiä.

Mutta itku tulis ja orpo olo olis pidemmän aikaa. Mutta toivoisin että pidemmällä aikavälillä voisimme yhdessä pohtia lasten tulevaisuutta, olla edes siedettävissä väleissä vaikka ei ylimpiä ystäviä oltaiskaan.

 

[QUOTE="vieras";26135077]Suurin osa näistä "lähtijöistä" ja "miehen ulosheittäjistä" sun muista suu vaahdossa uhoavista ämmistä todellisuudessa vain itkisi ja masentuisi ja roikkuisi miehessä kiinni eikä uskaltaisi tai pystyisi suhdetta lopettamaan.[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä.

Tää on oikein "hard core -femmareiden" mekka tää palsta.

En usko että kovinkaan moni pystyisi tuosta vain lähtemään keskustelematta ensin asiasta ja miettimättä omia ja kumppaninsa tuntoja. Eikä yhtä monella olisi edes mitään paikkaa missä asua ennen lopullista, laillista eroa (sitä jossa ositetaan omaisuus jne.).

Koittakaas arvon naiset nyt hieman niellä sitä ylpeyttänne ja muotoilla niitä vastauksianne vähän totuudenmukaisemmiksi. Nykyisellään nuo herättävät lähinnä hilpeyttä!

 

Täysin samaa mieltä.

Tää on oikein "hard core -femmareiden" mekka tää palsta.

En usko että kovinkaan moni pystyisi tuosta vain lähtemään keskustelematta ensin asiasta ja miettimättä omia ja kumppaninsa tuntoja. Eikä yhtä monella olisi edes mitään paikkaa missä asua ennen lopullista, laillista eroa (sitä jossa ositetaan omaisuus jne.).

Koittakaas arvon naiset nyt hieman niellä sitä ylpeyttänne ja muotoilla niitä vastauksianne vähän totuudenmukaisemmiksi. Nykyisellään nuo herättävät lähinnä hilpeyttä!

No joo, sä herätät hilpeyden lisäksi sääliä. Tokihan sen nyt pettäjän suusta tollaset kommentit ymmärtääkin. Sun mielestähän pettäjiä pitää ymmärtää maailman tappiin tai korkeintaan pistää vahinko kiertämään. Vaimoshan petti sua tosi pitkään, sä jäit suhteeseen roikkumaan ja nyt itse petät vaimoasi mennen tullen. Monesko pano tai suhde sulla tällä hetkellä olikaan menossa? Että joo, terveistä ja normaaleista parisuhteista puheen ollen...

 

Kyllä se vaan valitettavasti mun kohdalla menisi niin että lähtisin. Oli kyse sitten yhden illan hairahduksesta tai ihan suhteesta. Mulle tulis hirveä suru, mutta mä en pystyisi elämään suhteessa jossa tulisin aina ajattelemaan sitä pettämistä.... Mulla kun vaan tuppaa olemaan norsun muisti ja valtava mielikuvitus..

 

Mä en tiedä. Varmaan just roikkuisin miehessä, ja yrittäisin tehdä sen elämän mukavaksi, antaisin anteeksi, vaikka sisimmässäni olisin katkera...

 

Pyytäisin häntä olemaan hienovaraisempi ja kääntäisin katseeni pois.

Sama suomeksi?

Hyväksyisitkö siis suhteen?

 

Pyytäisin häntä olemaan hienovaraisempi ja kääntäisin katseeni pois.

Oletko siis itse toinen nainen, kun vastaat näin? Onko palstalaisen mies?

 

Mä liimaisin sen munan reiteensä kiinni ja heittäisin sen ulos.

 

Mä liimaisin sen munan reiteensä kiinni ja heittäisin sen ulos.

Siis miehen heittäisin ulos...

 

Onnittelisin kun hänen ei tarvii pillituskassa enää elää.

 

Sama suomeksi?

Hyväksyisitkö siis suhteen?

Hyväksyisin sen, että ihminen ei keskimäärin ole monogaaminen. Vaikka itsekin kuvittelen tietäväni itseni, en voi olla varma edes itsestäni; en siis sano, ettenkö koskaan pettäisi. Itse en ole parisuhteessa tällä hetkellä.