Miten psykiatrista apua saa?

Tarvitsisin mt-palveluja, mutta en saa niitä koska en ole masentunut (ja silloinkin kunnallisen avun piiriin pääsee vain jos on viittä vaille tappamassa itseään). Millekään lääkitykselle ei ole tarvetta, mutta lapsuuden/nuoruuden traumoja pitäisi päästä purkamaan. Mihin olla yhteydessä?

Kaupungin mt-puolelle olen soitellut mutta sanoivat suoraan että jos ei ole masentuneisuutta tai itsetuhoisuutta niin en ole niiden palvelujen piirissä. Ja yleensäkin kunnallisen apu taitaa olla sitä lääkepurkki kouraan - tyyliä. Minua ei lääkkeet voi auttaa. Yksityiseen ei ole varaa, mutta tuntuu että on pakko jotenkin päästä sinuiksi menneiden tapahtumien kanssa, puhua niistä jollekin ja käsitellä ne pois koska ne vaikuttavat todella haittaavasti nykyelämääni. Kyse on asioista joita en voi läheisille kertoa.

 

No mikset esitä olevasi masentunut? Jos se kerran on avain niihin palveluihin, niin johan tommoset "traumat", joita koet itselläsi olevan, aiheuttaa masennusta tai itsetuhoisuutta pitkittyessään, luulisin. Olet liian kiltti, kun anot aikaa sinne, ole ensi kerralla vaativampi! Itse pääsin aikanaan samantein kunnallisen puolen psykiatriselle sair.hoitajalle, kun olin suht pahassa jamassa.. Sain heti ajan tavis-terkkarille, joka varasi mulle ajan sinne psy.hoitsulle.. ko.hoitaja soitti mulle vielä kotiin, että jos en pysyty odottamaan sitä meille sovittua tapaamista, niin voisin mennä akuutti-potilaana Aurooraan. Lääkärillekin sain ajan, joka kartoitti, että tarvitsenko lääkitystä ja minkälaista, jos tarvitsen.. Ja jos et saakaan akuutti-apua, niin koita saada sellainen ei-kiireellinen aika omalle terv.keskus-lekurille, niin sitäkin kautta pääset purkamaan noita solmuja ja sitä kautta löytyy, toivottavasti, apua ja kuuntelevaa korvaa sullekin.. Tsemppiä!

 

Mt-puoli on tukossa, Suomessa kun näitä ongelmia riittää. Jos et oikeasti aidosti kärsi traumoista ja ne eivät haittaa elämääsi nykyään, mielestäni sinun ei pidä vaatia hoitoa. Siellä jonossa on masentuneita, itsetuhoisia ja muuten psyykkisesti sairaita ketkä tarvitsevat apua.

 

Jonkunlaista ryhmätoimintaa voi löytyä (esim. http://www.naistenkartano.com)
ja ihan netistäkin suljettuja keskusteluryhmiä. Keskusteluapua saa myös seurakunnilta, eikä siinä välttämättä tarvitse sekaantua uskontoon. Yksi apu ovat kirjat ja kurssit. Jos vaivan kanssa pärjää normaalielämässä, niin itseapu voisi riittää. Tietysti psykoterapia olisi parasta, mutta sitä nyt ei vaan riitä kaikille. Itse olen käynyt joitakin jaksoja yksityisesti psykiatrilla. Kyllä se kirpaisee taloudellisesti, mutta niistä lääkärikäynneistä saa kuitenkin jonkin verran takaisin kela:lta. Vaikka sinulla ei nyt olisi varaa yksityiselle, voi joskus myöhemmin olla.

Olisi kyllä kiva kuulla vähän minkälaisesta ongelmasta on kyse...

 

Ongelmiani on mm:

- Seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa lähisukulaisen toimesta. Joudun edelleen olemaan säännöllisesti tekemisissä tämän henkilön kanssa mutten voi ääneen puhua tapahtuneesta.
- rankka koulukiusaaminen ala-asteella, kerroin yhdelle ystävälle edellä mainitusta, ja tämä levitti jutun koko luokalle ja minua kiusattiin siitä. Häpesin liikaa kertoakseni kenellekään aikuiselle, paha oloni purkautui väkivaltaisena käytöksenä kiusaajiani kohtaan jolloin kaikki aikuiset ympärilläni (sekä opettajat että vanhempani) leimasivat minut "pahaksi".
- Teininä minut heitettiin kotoa. Aloin itsekin uskoa siihen että olen paha, ja inhota itseäni.
- Yritin kaksi kertaa itsemurhaa, epäonnistuessani ensimmäisen kerran sain sukulaisilta kuittailua siitä että yritänkö hakea huomiota vai mitä tämä on, toisella kerralla minulle huudettiin että enkö ymmärrä mitä tämä tekee vanhempieni maineelle.
- Itsemurhayritysten jälkeen sain psykiatrista apua, mutten kyennyt puhumaan mistään. En voinut ääneen sanoa mistä paha oloni johtui.
- Nuorena aikuisena olin henkisesti rikki ja päädyin huoraamaan. Itseinho ja häpeä kulki mukana.

Nyt tuo kaikki on mennyttä elämää. Muutin pois ja aloitin uuden elämän. Olen onnellinen. Mutta tuntuu että kaikki tuo on pakko jotenkin käsitellä, se kummittelee mielen perukoilla ja aiheuttaa välillä todella inhottavia olotiloja. Nyt kun pystyisin puhumaan asioista, en enää saa apua.

 

Korosta sitä, että koet inhottavia olotiloja. Ei se apu ole tarkoitettu sellaisille, ketkä haluavat vain jutella, ilman kärsimystä. Valitettavasti.

 

Terveyskeskukseen lääkärille ja sieltä lähetteellä eteenpäin. Ellei sun kotikunta ole sellainen, johon saa ajan psykologille ilman lähetettä (Seinäjoella esimerkiks saa, numero on netissä jokaisen ulottuvilla).

 

Oho.. No jos nuo pitää paikkaansa, sulla on todellakin tarve päästä hoitoon. Sulla on kaksi itsemurhayritystä takana ja olet myynyt itseäsi.. Sun omanarvontunne ja itsetunto ei ole kunnossa ja tarvitset siihen PITKÄkestoisen terapian. Onko sun elämä vuoristorata-elämää? Välillä menee onnellisesti ja seuraavaksi tosi huonosti ja epätasapainoisesti? Sulla on suuri riski itsetuhoisuuteen. Hae ja vaadi apua siis! Saat siitä kun pysyt tiukkana etkä anna periksi!

 

Joo, sinun kohdallasi ei tosiaan ole kyse mistään pikkujutuista! Terveyskeskuslääkärin kautta varmaan alkaisi järjestymään hoitoa. Ihme etteivät mielenterveystoimistossa järjestäneet sitä. Voi olla että sinun kunnassasi (ehkä pienessä sellaisessa?) on katastrofaalinen mt-hoitotilanne, mutta eihän sitä hoitoa olisi pakko heti saada, kunhan pääsisit edes jonoon. Omia ongelmia ei kannata väheksyä, silloin ei kyllä saa hoitoa.

 

Yksityinen taho?

 

[QUOTE="vieras";28873183]Oho.. No jos nuo pitää paikkaansa, sulla on todellakin tarve päästä hoitoon. Sulla on kaksi itsemurhayritystä takana ja olet myynyt itseäsi.. Sun omanarvontunne ja itsetunto ei ole kunnossa ja tarvitset siihen PITKÄkestoisen terapian. Onko sun elämä vuoristorata-elämää? Välillä menee onnellisesti ja seuraavaksi tosi huonosti ja epätasapainoisesti? Sulla on suuri riski itsetuhoisuuteen. Hae ja vaadi apua siis! Saat siitä kun pysyt tiukkana etkä anna periksi![/QUOTE]

Ongelma onkin että NYT asiani ovat hyvin, paremmin kuin ikinä. Minulla on maailman ihanin aviomies, hänen kauttaan olen saanut sen perheen ja tuen jota aina kaipasin. On kauns asunto ja opinnot loppusuoralla, elämä mallillaan. En ole mieleltäni epävakaa, enkä missään nimessä onneton. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin ikinä. Nyt on kaikki hyvin. Olen saanut otettua kunnon etäisyyttä tuohon menneeseen elämään, ja tuntuu että vihdoinkin kun voisin puhua asioista ääneen jollekin ja käsitellä asioita, niin en enää saa apua koska en ole enää masentunut tai itsetuhoinen. Elämänhallinta toimii, mutta jos palaan mielessäni lapsuuteen/nuoruuteen niin voin pahoin. Asialle on pakko tehdä jotain mutta mitä tehdä kun ammattiapu on ulottumattomissa? En voisi kuvitellakaan että tekisin itselleni mitään nyt kun olen vihdoin saavuttanut sen ns. "normaalin elämän" josta koko lapsuuden ja nuoruuden vain haaveilin.

Mutta se menneisyys on vain työnnetty jonnekin piiloon ja se vaatii käsittelyä. Vaikka nyt kaikki on hyvin, se varjostaa onnellisuuttani ja estää minua mm. hankkimasta omia lapsia, joita kuitenkin haluaisin.

 

Ongelma onkin että NYT asiani ovat hyvin, paremmin kuin ikinä. Minulla on maailman ihanin aviomies, hänen kauttaan olen saanut sen perheen ja tuen jota aina kaipasin. On kauns asunto ja opinnot loppusuoralla, elämä mallillaan. En ole mieleltäni epävakaa, enkä missään nimessä onneton. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin ikinä. Nyt on kaikki hyvin. Olen saanut otettua kunnon etäisyyttä tuohon menneeseen elämään, ja tuntuu että vihdoinkin kun voisin puhua asioista ääneen jollekin ja käsitellä asioita, niin en enää saa apua koska en ole enää masentunut tai itsetuhoinen. Elämänhallinta toimii, mutta jos palaan mielessäni lapsuuteen/nuoruuteen niin voin pahoin. Asialle on pakko tehdä jotain mutta mitä tehdä kun ammattiapu on ulottumattomissa? En voisi kuvitellakaan että tekisin itselleni mitään nyt kun olen vihdoin saavuttanut sen ns. "normaalin elämän" josta koko lapsuuden ja nuoruuden vain haaveilin.

Mutta se menneisyys on vain työnnetty jonnekin piiloon ja se vaatii käsittelyä. Vaikka nyt kaikki on hyvin, se varjostaa onnellisuuttani ja estää minua mm. hankkimasta omia lapsia, joita kuitenkin haluaisin.

On tosi ymmärrettävää, että nuo lapsuuden ja nuoruuden aikaiset järkyttävät tapahtumat ja tragediat (seksuaalinen hyväksikäyttö) vaivaavat ja painavat mieltä. Olet kokenut ihan liikaa. Minusta sinun pitää kertoa nuo KAIKKI lääkärille ja korostaa, että niiden ajattelu tekee pahan olon ja kaipaat keskusteluapua, jotta pääset niistä yli. Vaikka nyt asiasi ovat hyvin onnellisesti, traumat lapsuudessa on käsiteltävä ja annettava anteeksi.

 

Kuulostaa siltä että tarvitsisit terapiaa. Voisit yrittää hakea Kelan kustantamaa kuntoutuspsykoterapiaa. Ennen hakemista täytyy olla 3 kk hoitosuhde sekä hoitava psykiatri joka kirjoittaa B-todistuksen Kelaa varten. Diagnoosi tarvitaan Kelan terapiaa varten, esim. masennusdiagnoosin alle mahtuu paljon kaikenlaista vaikka et tällä hetkellä tuntisi itseäsi masentuneeksi. Varaa aika terveyskeskuslääkäriin joka kirjoittaa lähetteen psykaitrialle tai jos on rahaa niin varaa aika yksityiselle.

 

Olen siis ollut jo yhteydessä kaupungin mielenterveystoimistoon ja terveyskeskukseen sekä kouluni mielenterveyspalveluihin. Jokaiseen noista olen selittänyt että minulla on kipeitä menneisyyden asioita jotka täytyisi käsitellä ja aina puhelimessa minulle on tarjottu mahdollisuutta lääkityskartoitukseen mutta homma on kuivahtanut kasaan siinä vaiheessa kun on tullut ilmi että minulla ei ole tarvetta mielialalääkitykselle, en ole alakuloinen, enkä milläänlailla isetuhoinen nykyään. Sitten minulle sanotaan että palveluja ei ole tarjolla minun tilanteelleni, jonoa on paljon ja jonossa on niitä itsetuhoisia ihmisrauniota riittämiin ja suositeltu yksityisiä palveluita. Olen googlannut hintoja ja yhteystietoja ja joutunut toteamaan että siihen ei ole varaa.