Minulla 2.v tyttö ja meillä vaihdettin tavalliseen sänkyyn elokuun alusta.
Ikää siis oli sen samat kuin teillä suurin piirtein.
Meillä nukkumaan meno oli ja on viekin toisinaan vaikeata.
Aikaa on jo kulunut pari kuukautta ja vieläkin omasta sängystä meinataan livahtaa leikkimään tai sitten tyttö hakee leluja sänkyynsä ja leikkii siellä.
Ihan alussa se oli aika rumbaa koska tuli ihan älyttömän monia kertoja pois sängystä ja veimme aina takaisin ja rauhallisesti sanoimme vain että "nyt pitää nukkua jne."Vakuuttelimme että kaikki nukkuu jne.
Pikku hiljaa se alko tepsiä mutta kyllä sitä veivaamista edelleen on.
Ei enää huutoa niinkuin alussa oli sitäkin.
Eli voin vain sanoa että se on niin yksilöllistä miten äkkiä lapsi oppii omaan sänkyynsä.Alussa se on niin mukava huomata että pääse itse pois sieltä.
Voin vain toivotella kestämistä ja ajankanssa se loppuu.
Meillä siis kuukausi pahinta ja nyt toinen kuukausi mennyt jo hyvin.
Muutamia kertoja pitää muisuttaa sängyssä pysymisestä.
Ainiin...olen nyt ottanut välillä sellaisen käytännön että meillä on pieni yhteinen hetki ennen nukkumaan jäämistä yksin.
Olemme valinneet kirjan minkä olemme selailleet yhdessä ja sitten olen toivottanut hyvät yöt jne.
Eli ei kannata vain viedä ja jättää lasta pimeeseen huoneeseen samantien ja ovi perässä kiinni...
Kyllä se siis siitä! =)