vierailija
Oon oikeesti aika epätoivoinen. Oon 21-vuotias nainen ja mun terveys on jo monella tapaa pilalla, kiitos stressin. Krooninen stressi sairastuttaa kehon ja mulla ei oo epäilystäkään siitä etteikö stressi ois syypää, koska ennen kun mun elämään tuli liikaa stressiä aiheuttavia tekijöitä niin olin täysin terve ja oon syntynyt myös täysin terveenä.
Syyllistän itseäni paljon siitä, että menin tekemään virheitä ihmissuhteissa, ajauduin rajusti kiusatuksi ja kiusaaminen aiheutti mulle liikaa stressiä joka päivä! enkä osannu myöskään käsitellä niin suurta määrää henkistä väkivaltaa usean ihmisen taholta ja eri keinoin, koska olin ylä-aste ikäinen ja en aikasemmin moista kokenut joten tilanne oli mulle täysin uusi ja en osannut muuta kuin stressata, jännittää ja pelätä.
Osa kavereista oli myös silleen että " mitä sä välität? " siis kiusaamisesta ja oon syyllistäny myös itseäni hirveesti siitä että miks en osannu olla välittämättä! mutta kun mun luonteessa on vahvasti myös tämä herkkyys, niin kai sen takia ja oli kotiongelmia ja ongelmia oman persoonan kanssa, vähän kaikenlaista sontaa että oli nupin sisällä ja elämässä ulkopuolellakin aika sekasin asiat.
Ja kaikkea mun ois pitäny vaan kestää ja sietää, mutta kun en kestänyt ja sietänyt...
Mä olin liian herkkä, pelkuri ja lopulta myös mun oma keho petti minut.
Ensiksi stressi alkoi näkymään hiustenlähtönä, kuukautishäiriöinä, sitten puhkesi ärtynyt suoli, virtsanpidätys ongelmia, unettomuutta, hiustenlähtö muuttunut kaljuuntumiseksi ja oon kaljuuntunu jo 3v ajan, ilmavaivojen karkailua, keskivaikea masennus ja ahdistus.
Sairaudet ei oo parantunu, vaikka stressi on loppunu. Toisaalta tuntuu myös että kehoon on jääny sellanen jatkuva puolustautumistila päälle eli oon aina vähän peloissani että mitä jos mua aletaan taas kiusaamaan tai jotain muuta vastaavaa..
Mä oon rampannu monilla eri lääkäreillä, jokainen niistä on nostanu kädet pystyyn mun kanssa ja todennut ärtyneen suolen ja hiustenlähdön suhteen että en osaa auttaa, opettele elämään vaivojesi kanssa. Sitten jos kerron virtsanpidätys ongelmista ja ilmavaivojen karkailusta, on naureskeltu vähän päin näköö ja pidetty vainoharhasena.. että eihän varsinkaan noin nuorella voi mitään tälläsiä vaivoja olla. Unettomuuteen, masennukseen ja ahdistukseen ne syöttää hirveitä pillereitä: mirtazapin, ketipinor ja rauhottavia. Yrittävät tehdä musta narkkaria, koska etenkin rauhottaviin jää todella helposti koukkuun..
Tässä tietoa millasta myrkkyä esimerkiksi ketipinor on: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
Auttoko mulla sitten nuo lääkkeet? joo, tietyn aikaa kunnes niistä vaikutus katos ja päätin sitten että minäpä lopetan kokonaan tämän kemiallisen sonnan syömisen kun ei näytä enää ees toimivan ja ei oo varmasti kauhean terveellistä muutenkaan syödä näitä.
Tätä ennen oli testattu pehmeemmät vaihtoehdot kuten melatoniini ja sekin autto jonkun aikaa, kunnes vaikutus katos.
Mä oon aatellu et tää lääkkeen vaikutuksen katoaminen johtuu siitä että keho ikään kuin tottuu siihen lääkkeeseen liikaa ja toleranssia pitäis jatkuvasti kasvattaa jotta siitä lääkkeestä vois jotain hyötyä ehkä vielä saada ja mun mielestä tuo ei oo oikea tie, koska ollaan kuitenkin tekemisissä todella vahvojen lääkkeiden kanssa jotka voi aiheuttaa todella vaarallisia sivuvaikutuksia ja se että näitä lääkkeitä pumpattaisiin ihmisen kehoon suuremmilla ja suuremmilla vahvuuksilla on todella pelottava tie.
Lääkäreihin mulla on mennyt luottamus täysin. Mä en enää niiden luokse mielellään hakeudu, ellen oo täysin kuolemaisillani.
Sitten toki mulle on myös tarjottu keskusteluapua psykologin kanssa, mutta se on turhaa jaarittamista, koska ei minun masennus katoa sillä jaarittelulla vaan ainoastaan sillä että mä saisin terveyteni takaisin.
Ärtynyt suoli, kaljuuntuminen, virtsanpidätys ongelmat ja ilmavaivojen karkailu estää mua elämästä. Mä en koe itseäni enää kovin viehättäväksi ja sen takia parisuhteen solmiminen tai uusien ihmissuhteiden rakentaminen ei tuu kuuloonkaan!. Jos mulla ei ois näitä sairauksia niin mä oisin kiusaamisen jälkeen ajat sitten pystynyt jatkamaan elämääni mutta jos maha jokaisen ruokailun jälkeen möyryää ja piereskelen jatkuvasti ja kallo paistaa hiusten välistä ja pissa välillä tulee housuun kun ei ajoissa ennätä vessaan niin siinä ei paljon sillon elämää jatketa.....
Mä oon 6 vuotta elänyt eristäytynyttä elämää, käyn hoitamassa sossussa ja työkkärissä pakolliset asiat, kiusaamisen takia mulla jäi koulu kesken ja ei oo ammattiakaan, ei yhtään kaverisuhteita tai parisuhdetta.
Haluanko elää näin? en. Sillä tämä eristäytyminenkin tekee jo todella pahaa mielenterveydelle, mutta mulla ei oo muitakaan vaihtoehtoja! Ainut vaihtoehto on se että saisin terveyteni takaisin.
Jos mulla ois mitä muita tahansa sairauksia, jotka ei aiheuttas kiusallisia oireita, mä pystyisin kyllä niiden kanssa elämään.
Oon tietty kuullu myös tästä fodmap - ruokavaliosta, mutta sitä mä en oo ees halukas kokeilemaan koska ruokavalio ei oo ollu syy sairastumiseeni ja ruoka on mulle niin suuri nautinto että mä haluan ite päättää mitä syön!
Kun lääkäreiltä en saanu apua, niin oon turvautunu vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin kuten esim. homeopatiaan ja energiahoitoihin. Mutta niistäkään ei oo löytyny vielä täyttä parannusta sairauksiini. En tiedä millä tavalla mun hoitamisessa on sitten mokattu?
Toisaalta tuntuu että näin mun elämän kuuluukin mennä, palaksi, eikä sieltä oo enää ylöspääsyä. Kovempia aikoja vaan edessä mitkä päättyy ehkä itsemurhaan. Se on sukuvika meillä tämä kun elämä menee pepuilleen. Osa niistä mun kiusaajista odottaa jo lasta ja on parisuhteet ja kaikki luistaa elämässä, tuollasta se mun elämänkin piti olla mutta tuskin onnistun tulemaan koskaan edes raskaaksi kun hormoonitoimintakin varmaan sen verran sekaisin kuukautishäiriöistä päätellen... Pitäkää huoli lapsistanne, neuvokaa niitä tarpeeksi, jotta eivät joudu käymään samanlaista elämänkoulua läpi mitä minä, se nimittäin ei oo hehkeetä kun terveys ja ainut elämä pilalla! mä oon h*lvetin katkera.
Syyllistän itseäni paljon siitä, että menin tekemään virheitä ihmissuhteissa, ajauduin rajusti kiusatuksi ja kiusaaminen aiheutti mulle liikaa stressiä joka päivä! enkä osannu myöskään käsitellä niin suurta määrää henkistä väkivaltaa usean ihmisen taholta ja eri keinoin, koska olin ylä-aste ikäinen ja en aikasemmin moista kokenut joten tilanne oli mulle täysin uusi ja en osannut muuta kuin stressata, jännittää ja pelätä.
Osa kavereista oli myös silleen että " mitä sä välität? " siis kiusaamisesta ja oon syyllistäny myös itseäni hirveesti siitä että miks en osannu olla välittämättä! mutta kun mun luonteessa on vahvasti myös tämä herkkyys, niin kai sen takia ja oli kotiongelmia ja ongelmia oman persoonan kanssa, vähän kaikenlaista sontaa että oli nupin sisällä ja elämässä ulkopuolellakin aika sekasin asiat.
Ja kaikkea mun ois pitäny vaan kestää ja sietää, mutta kun en kestänyt ja sietänyt...
Mä olin liian herkkä, pelkuri ja lopulta myös mun oma keho petti minut.
Ensiksi stressi alkoi näkymään hiustenlähtönä, kuukautishäiriöinä, sitten puhkesi ärtynyt suoli, virtsanpidätys ongelmia, unettomuutta, hiustenlähtö muuttunut kaljuuntumiseksi ja oon kaljuuntunu jo 3v ajan, ilmavaivojen karkailua, keskivaikea masennus ja ahdistus.
Sairaudet ei oo parantunu, vaikka stressi on loppunu. Toisaalta tuntuu myös että kehoon on jääny sellanen jatkuva puolustautumistila päälle eli oon aina vähän peloissani että mitä jos mua aletaan taas kiusaamaan tai jotain muuta vastaavaa..
Mä oon rampannu monilla eri lääkäreillä, jokainen niistä on nostanu kädet pystyyn mun kanssa ja todennut ärtyneen suolen ja hiustenlähdön suhteen että en osaa auttaa, opettele elämään vaivojesi kanssa. Sitten jos kerron virtsanpidätys ongelmista ja ilmavaivojen karkailusta, on naureskeltu vähän päin näköö ja pidetty vainoharhasena.. että eihän varsinkaan noin nuorella voi mitään tälläsiä vaivoja olla. Unettomuuteen, masennukseen ja ahdistukseen ne syöttää hirveitä pillereitä: mirtazapin, ketipinor ja rauhottavia. Yrittävät tehdä musta narkkaria, koska etenkin rauhottaviin jää todella helposti koukkuun..
Tässä tietoa millasta myrkkyä esimerkiksi ketipinor on: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
Auttoko mulla sitten nuo lääkkeet? joo, tietyn aikaa kunnes niistä vaikutus katos ja päätin sitten että minäpä lopetan kokonaan tämän kemiallisen sonnan syömisen kun ei näytä enää ees toimivan ja ei oo varmasti kauhean terveellistä muutenkaan syödä näitä.
Tätä ennen oli testattu pehmeemmät vaihtoehdot kuten melatoniini ja sekin autto jonkun aikaa, kunnes vaikutus katos.
Mä oon aatellu et tää lääkkeen vaikutuksen katoaminen johtuu siitä että keho ikään kuin tottuu siihen lääkkeeseen liikaa ja toleranssia pitäis jatkuvasti kasvattaa jotta siitä lääkkeestä vois jotain hyötyä ehkä vielä saada ja mun mielestä tuo ei oo oikea tie, koska ollaan kuitenkin tekemisissä todella vahvojen lääkkeiden kanssa jotka voi aiheuttaa todella vaarallisia sivuvaikutuksia ja se että näitä lääkkeitä pumpattaisiin ihmisen kehoon suuremmilla ja suuremmilla vahvuuksilla on todella pelottava tie.
Lääkäreihin mulla on mennyt luottamus täysin. Mä en enää niiden luokse mielellään hakeudu, ellen oo täysin kuolemaisillani.
Sitten toki mulle on myös tarjottu keskusteluapua psykologin kanssa, mutta se on turhaa jaarittamista, koska ei minun masennus katoa sillä jaarittelulla vaan ainoastaan sillä että mä saisin terveyteni takaisin.
Ärtynyt suoli, kaljuuntuminen, virtsanpidätys ongelmat ja ilmavaivojen karkailu estää mua elämästä. Mä en koe itseäni enää kovin viehättäväksi ja sen takia parisuhteen solmiminen tai uusien ihmissuhteiden rakentaminen ei tuu kuuloonkaan!. Jos mulla ei ois näitä sairauksia niin mä oisin kiusaamisen jälkeen ajat sitten pystynyt jatkamaan elämääni mutta jos maha jokaisen ruokailun jälkeen möyryää ja piereskelen jatkuvasti ja kallo paistaa hiusten välistä ja pissa välillä tulee housuun kun ei ajoissa ennätä vessaan niin siinä ei paljon sillon elämää jatketa.....
Mä oon 6 vuotta elänyt eristäytynyttä elämää, käyn hoitamassa sossussa ja työkkärissä pakolliset asiat, kiusaamisen takia mulla jäi koulu kesken ja ei oo ammattiakaan, ei yhtään kaverisuhteita tai parisuhdetta.
Haluanko elää näin? en. Sillä tämä eristäytyminenkin tekee jo todella pahaa mielenterveydelle, mutta mulla ei oo muitakaan vaihtoehtoja! Ainut vaihtoehto on se että saisin terveyteni takaisin.
Jos mulla ois mitä muita tahansa sairauksia, jotka ei aiheuttas kiusallisia oireita, mä pystyisin kyllä niiden kanssa elämään.
Oon tietty kuullu myös tästä fodmap - ruokavaliosta, mutta sitä mä en oo ees halukas kokeilemaan koska ruokavalio ei oo ollu syy sairastumiseeni ja ruoka on mulle niin suuri nautinto että mä haluan ite päättää mitä syön!
Kun lääkäreiltä en saanu apua, niin oon turvautunu vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin kuten esim. homeopatiaan ja energiahoitoihin. Mutta niistäkään ei oo löytyny vielä täyttä parannusta sairauksiini. En tiedä millä tavalla mun hoitamisessa on sitten mokattu?
Toisaalta tuntuu että näin mun elämän kuuluukin mennä, palaksi, eikä sieltä oo enää ylöspääsyä. Kovempia aikoja vaan edessä mitkä päättyy ehkä itsemurhaan. Se on sukuvika meillä tämä kun elämä menee pepuilleen. Osa niistä mun kiusaajista odottaa jo lasta ja on parisuhteet ja kaikki luistaa elämässä, tuollasta se mun elämänkin piti olla mutta tuskin onnistun tulemaan koskaan edes raskaaksi kun hormoonitoimintakin varmaan sen verran sekaisin kuukautishäiriöistä päätellen... Pitäkää huoli lapsistanne, neuvokaa niitä tarpeeksi, jotta eivät joudu käymään samanlaista elämänkoulua läpi mitä minä, se nimittäin ei oo hehkeetä kun terveys ja ainut elämä pilalla! mä oon h*lvetin katkera.
.