Miten selvisit alusta taaperon ja vauvan kanssa?

Olen pienessä shokissa, tää onkin aika vaikeeta. Meille tuli ikäeroa 1v9kk, vauva nyt kaksi viikkoa vanha. Taapero on jo suurimmasta järkytyksestä toennut, vanhemmat eivät. Mies on nyt lomalla, ja on vielä 5 viikkoa. Mutta miten niiden lasten kanssa pärjää yksin? Meidän esikoinen on hyvin helppo ja vaivaton lapsi, mutta aikalailla rutiineissaan kiinni. Jos esim. iltarutiinit keskeytyy, ne pitää aloittaa alusta.

Kertokaa kokemuksia miten olette selvinneet alkuajoista?

 

Hengissä ollaan mutta...

No, en oo ikinä elämässäni itkenyt enempää kuin sen neljän kuukauden aikana kun olin yksin näiden lasten kanssa. En varmasti. En siis ilmeisesti kovinkaan kunniakkaasti ole tähän pisteeseen edennyt. Ihan hulapaloota.. :hug:

 

Hyvin siitä selviää, opit uudet "rutiinit" siihen mennessä ku miehesi palaa töihin! Kaikki panikoi alussa...

 

Sanotaanko näin, että onneksi kuopus oli pullovauva. Muutoin ois varmaan hajonnut pää.

 

Meillä suunnilleen sama ikäero. Esikoinen vielä sairstui aika pahasti vauvan syntymän aikoihin. Muutenkaan ei ole mikään helppo lapsi, todellakaan. Vauva sen sijaan on helppo ja tyytyväinen, vaikkakin huono nukkumaan. Muuten on mennyt kaikesta huolimatta aika hyvin. Kun vaan univelkojen kanssa jaksaa. Se on edelleen melkoinen ongelma, kun taaperokin on alkanut nukkua huonosti. Jatkuva väsymys. Vauva nyt 5 kk.

 

Meillä lapsilla ikäeroa 1 v 6kk. Mies suunnitteli pitävänsä vähän pitemmän isyysloman ja säästi osan kesälomastaankin voidakseen sitten kuopuksen synnyttyä olla kotona. Vaan työantaja ei antanut pitää edes koko isyyslomaa kerralla, saatikka mitään pitämättömiä kesälomia. Siinä sitten oltiin. Jäin lasten kanssa kolmestaan kotiin, kun vauva oli viikon ikäinen. Oli se rankkaa. Suorastaan ihan kamalaa se alku. Ja itse vielä haluttiin pieni ikäero, vaikka moni varmaan luulikin, et meille kävi vahinko. Kyllä se siitä pikku hiljaa lähti sujumaan. Mm kantoliinasta oli kovasti apua. Vauva nukkui usein päivisin liinassa,kun touhusin jotain esikoisen kanssa. Tsemppiä sulle! Kyllä se helpottaa, kun lapset kasvaa.

 

Meidän tytöillä on ikäeroa 2v4kk ja mies oli ekat 5 viikkoa kotona. Onneksi olikin, koska kuopuksen synnytys päättyi sektioon ja mun piti 6 viikkoa ottaa rauhallisesti... Meillä arjen sujumista helpotti oleellisesti se, että vauva sattui olemaan ns. perustyytyväinen vauva ja esikoinen on myös rauhallinen tapaus Alusta alkaen pyrin tuomaan vauvan meidän olemassaoleviin rutiineihin mukaan ja jatkamaan päiviä mahdollisimman pitkälle samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Kyllä se siitä lähtee sujumaan

 

hyvin selvittiin...ikäeroa tuli vajaat 1v3kk!!! Hyvin yksinkin pärjää kunhan ei turhaan stressaa...tsemppiä =)

 

meillä ikäeroa 11kk ja nyt olin ekaa kertaa viikon yksin,alku oli ihan hirveetä mut loppuviikosta alkoi jo vähän helpottaa..toivotaan et jatkokin menee hyvin
kyl se siitä kun arki alkaa kunnolla rullaamaan

 

Meillä ikäeroa oli 1v10kk. En mä kokenut tossa mitään hankaluutta, tai siis shokkia. Eihän asiat sujuneet mitenkään helposti, joutui vähän miettiä etukäteen missä välissä teki ruokaa jne, mutta ei mitään ylivoimasta ollut. Esikoinen oli kans helppo lapsi, toi kakkonen sitten ihan päivastainen. Huusi ekan vuoden varmaan 80% hereillä olo ajastaan, ei nukkunut yöllä ei päivällä. Mut pelasti kantoliina, jonka hommasin, kun vauva ei suostunut olemaan kuin sylissä. Mä en tajua tota iltarutiinia-juttua, siis mitä sillä tarkoitat. Mutta kyllä se siitä alkaa sujua.

 

Miksette kertoneet tätä vuosi sitten? :headwall:

 

Hyvin meni. Illat saattoivat esikoisen kanssa venyä, kun vauvan tarpeet menivät edelle aluksi. Sain 2 vuotiaan onneksi enemmänkin tykkäämään viivytyksestä kuin että hän olisi jäänyt paitsi jostain. Tosin taitavat nuo lapset muutenkin tykätä valvoa

 

Meillä lapsilla ikäeroa 3v ja ero tuli kun vauva oli 1,5viikkoinen... muutettiin lasten kanssa vauvan ollessa 1kk ja esikoinen oli just täyttänyt 3v. Isä on paljon lasten elämässä mukana ja esikoinen on ollut paljon isän luona, mutta paljon sitten toki ollaan lasten kanssa ihan kolmistaan ja hienosti ollaan pärjätty. Nyt vauva 3kk

 

Miksette kertoneet tätä vuosi sitten? :headwall:

Kyllä se usein kerrotaan, mutta kun on tarpeeksi kova vauvakuume, niin se menee ohi korvien. Tai itse ainakin ajattelin, että kyllä mä kestän ja jaksan kun olen niin vahva ja "hyvä äiti"...

 

Sanotaanko näin, että onneksi kuopus oli pullovauva. Muutoin ois varmaan hajonnut pää.

Täysimetin vauvaa 6kk, söi 1,5 tunnin välein...aikamoistahan se oli, mut aikansa kutakin. Tän laitoin vaan siksi, et mua kaikki "pelotteli" ettei toisen lapsen imetys tuu onnistumaan, en arvostellakseni toisen valintoja!

 

Miksette kertoneet tätä vuosi sitten? :headwall:

Sori, sillon ei ollut vielä kokemusta. Mun esikoisella ja kakkosella on ikäeroa 5 vuotta, ja vannon että se on paljon parempi... epäilinkin sitä, mutta nyt voin varmaksi todeta.

 

Meillä muksuilla ikäeroa 1v4kk,nuorin on nyt pian 4kk.
Ekat 3kuukautta oli tosi rankkaa,vaikka vauva alkoikin nukkumaan heräämättä ja syömättä yönsä siinä2,5kk. Esikko vilkas tyttö, ehtivä. Ja tietää kyllä että silloin on oikea aika pahanteolle kun pikkuveljeä syötetään

Nyt menee tosi kivasti eikä päivisin enää niin kyttää kelloa että koska se on neljä että mies pääsis töistä kotiin

 

hyvin oon selvinnyt,paremmin vaan kun ukko on häipynyt töihin,ettei ole ollut passattavana.löytyy ne omat rutiinit aika helposti.nyt on neljäs tulossa eikä pelota tippaakaan,muuta kuin se että mies on liian pitkällä lomalla.

 

Meillä on ikäerona 1v5kk ja musta vauva arki sujui ihan hyvin Vaikeukset ovat alkaneet vasta viime aikana kun on kaksi uhmaikästä..

 

Aika huonosti selvittiin alkuaika. Ikäeroa juurikin 1v 9kk ja esikoinen aivan järjettömän villi. Sinä aikana kun mä istuin 5 min ja imetin, niin se kerkes jo tekeen vaikka mitä. Olis pitänyt aina sitoa se paikalleen imettämisen ajaksi. Siihen päälle vielä reissuhommia tekevä mies ja huonosti syövä koliikkivauva. Olin aivan loppu kun pienempi täytti puoli vuotta.

 

mä olen miettinyt samaa.. mut varmaan helpoiten luulisin selviäväni jos vaan keskityn lapsiin enkä mihinkään muuhun kunnes rutiinit on selkärangassa.
meille tulee ikäeroa n kk päästä 2v 9kk joten esikko on jo suht omatoiminen. mieitn vaan että miten hän suhtautuu..

 

meille tulee ikäeroa 1v4kk ja nyt alkoi kyllä hirvittää

 

Mä en tajua tota iltarutiinia-juttua, siis mitä sillä tarkoitat. Mutta kyllä se siitä alkaa sujua.

Annan esikoiselle iltamaitoa sohvalla, vauva haluaakin tissiä. Lapsi ei tykkää kun sen rutiinit keskeytyy, ja silloin ne pitää aloittaa alusta. Minne se itkevä vauva pannaan siksi aikaa? Tai siis sittenhän joudun joka tapauksessa keskeyttämään esikoisen kanssa, kunnes saan imetettyä. Tai jotain. :ashamed:

 

Näin vastaa äiti jolla lapsilla ikäeroa 1v4,5kk...

Kai niistä vaan selvisi jotenkin! Esikoinen jäi tottakai vauvan tultua vähemmälle huomiolle. Isi tuli tytölle tärkeämmäksi kuin aiemmin. Eli iskä siis teki esikoiselle enemmän hommia, laittoi puurot, pesi pyllyn vaihtoi vaipan ym..

Meillä mies tekee 3 vuoroa töissä, eka ilta lasten kanssa jännitti sikana! Onneksi meilläkin esikoinen ollut aina helppo. Tutia ei jätetty pois unilta, näin oli helpompi saada iltaisin nukkumaan.

Imetyksen kanssa oli välillä hankalaa, välillä joutui pienin jättämään syönnit kesken kun piti hoitaa isompaa... Mutta kun oikeat imuotteet alkoivat löytymään, iltapalalla oli kaikki yhdessä Isompi söi itse puuroa, minä omaa sekä vauva tissiä

Kokemusta löytyy nyt 9kk edestä, kysy jotain jos osaisin vaikka vastata =)

 

Sanotaanko näin, että onneksi kuopus oli pullovauva. Muutoin ois varmaan hajonnut pää.

Täysimetin vauvaa 6kk, söi 1,5 tunnin välein...aikamoistahan se oli, mut aikansa kutakin. Tän laitoin vaan siksi, et mua kaikki "pelotteli" ettei toisen lapsen imetys tuu onnistumaan, en arvostellakseni toisen valintoja!

Joo. Mulla oli lääkitys esteenä yms. Esikoista imetin 4 kk aikoinaan. Kuopus oli siitä kiitollinen lapsi, että varmaan 5 minuutissa oli 200 ml mennyt, röyhtäys ja petiin. Jo ihan synnäriltä alkaen. Oli pieni ehtinyt laihtua kohdussa istukan "vanhennuttua" ja oli aina sudennälkäinen. Silti yösyöttöjä jatkettiin 1,5 vuoden ikään asti, kun ei paino pysynyt kasvun perässä.

Pullo antoi meillä aikaa muun elämän pyörittämiseen. Mutta kaverit ovat taas sanoneet, että esim. maitoallergista kuopusta vaikeampi hoitaa kuin esikoista, jolle voinut vain vetäistä rinnan esille. Erilaisia tapauksia, pääasia, että vauva saa ruokaa.