Moniko ollut loppuun asti vierellä lemmikkinsä lopetuksessa?

:hug: Kaikille...

 

Kädesä oli enään vain panta ja remmi.... :'(

Tuota en muuten tullut ajatelleeksikaan Jasu-kissahan mulla oli huopaan käärittynä mukanani, kun eläinlääkäriasemalta lähdin. Mutta tosiaan...tuota mammuttia ei haudatakaan vaan menee tuhkaukseen ja tuhka haetaan vasta myöhemmin kotiin. Eli lähteissä on sitten vain hihna ja kaulapanta

 

Pakko myöntää että mä en pystynyt siihen olin siihen asti kun nukahti siihen rauhoittavaan, mutta kun se viimeinen piikki annettiin niin oli pakko poistua odotus huoneeseen.

 

minä olin.. ei tässä enempää pysty nyt kirjottaa sumusilmin; 3 vuotta tulee 15 joulukuuta.

 

Minä :'(
Ja oli mieskin kyllä mukana kun olin jo tukevasti raskaana. Itkusta ei tullut loppua... Tapahtuma oli kuitenkin hyvin rauhallinen ja Martina (lääkäri) osasi olla niin hienotunteinen ja ymmärtäväinen ja kuitenkin tehdä vaan työnsä.

Vieläkin ikävä punakuonoa! :flower:

 

KOiramme kuoli luonnollisesti kotona äkkiarvaatta sydänkohtaukseen, silittelin koiraa viimiseen hengenvetoon asti , ja itkin kuin hyeena..

Ja jos tilanne niin vaatii että piikin kautta lopetus, niin mukaan menisin ja silittelisin.

 

Kädesä oli enään vain panta ja remmi.... :'(

Tuota en muuten tullut ajatelleeksikaan Jasu-kissahan mulla oli huopaan käärittynä mukanani, kun eläinlääkäriasemalta lähdin. Mutta tosiaan...tuota mammuttia ei haudatakaan vaan menee tuhkaukseen ja tuhka haetaan vasta myöhemmin kotiin. Eli lähteissä on sitten vain hihna ja kaulapanta

Kaulapanta jäi meillekin muistoksi kun haukku tuhkattiin. Uurna haudattiin sitten takapihalle.
Kaulapannassa on vieläkin koiran turkin tuoksu. Mä joskus sitä katselen kun äiteellä käyn ja vedet kihoaa heti silmiin

 

Olen ollut, ja tulen olemaankin mikäli joskus vielä lemmikin omistan. En minäkään haluaisi kuolla jonkun vieraan lääkärin läsnäollessa ilman läheisiä.

 

Mukaan menen minäkin kun lähdön aika tulee. Toivottavasti ei vielä moneen vuoteen! Surettaa nää teidän kirjoitukset ihan hirveästi. Ja monelle teistä se on yhä arka paikka vaikka ystävän poismenosta olisi jo useampi vuosi.

 

2 kertaa oman kanssa, toisella kertaa jopa yksin, ei meinannut autolla ajosta tulla mitään. muutaman kerran olen isäni koiria vienyt kun isän sydän ei kestänyt mennä

 

Eihän se maailman ihanin hetki ole, mutta en voisi olla poiskaan lemmikkini viereltä. Neiti oli mukana kun hänen koiransa lopetettiin ja koira nukahti ikiuneen pää neidin sylissä.

 

Neljä olen vienyt lopetettavaksi, ja kolme niistä omaa joiden vierellä olen ollut ja yhtä sylissä pitänyt loppuun asti. Sain olla rauhassa niin kauan kuin halusin eikä mua pöllytetty pois vaan rauhassa jätin jäähyväiset rakkaalle. Aina se on yhtä raskasta, mutta sen tietää jo pentua ottaessaan että se on edessä joku päivä.

 

Minä olin.. En pysty ilman kyyneleitä edes ajattelemaan tilannetta..

 

:'(
Mie olin myös noin kuukausi sitten.
Istuin lattialla ja pidin Rouvaa sylissä silittelin ja juttelin hiljaisella äänellä....
äh en pysty enempää kirjoittaa tulee itku... :'( :'(

 

Kaulapanta jäi meillekin muistoksi kun haukku tuhkattiin. Uurna haudattiin sitten takapihalle.
Kaulapannassa on vieläkin koiran turkin tuoksu. Mä joskus sitä katselen kun äiteellä käyn ja vedet kihoaa heti silmiin

:hug: :hug: :hug: Likan miukulainen on likalla uurnassa yöpöydällä. Mäkään en varmaan tuon mammutin tuhkaa aikanaan mihinkään hautaa vaan se uurna kulkee mukanani minne ikinä sitten maailmassa menenkin. Ja kun mut aikanaan itse poltetaan, olen lapsilleni sanonut, että mammutin tuhka pitää laittaa samaan paikkaan kuin minunkin. Me ollaan ton koirulin kanssa yhdessä aina.

 

Nyt mä vollotan täällä.... :'(

Onneksi meidän tapauksessa ell tuli kotiin, eikä väsynyttä koira-vanhusta tarvinnut enää raahata klinikalle. Mutta kyllä se oli hirveää. Koiran takia pidin itseni koossa niin pitkään, kunnes kaikki oli ohi. Tassusta pidin kiinni, silittelin ja kerroin miten hieno koira se on. Ikävä on hirveä :'(

 

koiran kanssa joskus 14 vuotiaana ja kani 19 vuotiaana..
meillä eläimet viedään piikille,ihan pienetkin,kuten tuo kani..ja kauheaahan se on mutta rakkaimman rinnalla loppuun saakka..

koiran kanssa oli kamalaa kun näki sen kun sydän löi viimeisen kerran :'(
kanin kanssa tuntui pahalle se kun ell ei löytänyt kunnolla ilm. sydäntä (?) jonne viimeisen piikin laittoi :'(

 

Olen ollut, ja tulen olemaankin mikäli joskus vielä lemmikin omistan. En minäkään haluaisi kuolla jonkun vieraan lääkärin läsnäollessa ilman läheisiä.

Kuule kun eläin nukutetaan ennen lopetuspiikkiä. Ei hän tiedä enää oletko siinä ihan viimeisessä vaiheessa vieressä kun on jo unessa. Toiset ihmiset vaan on niin herkkiä ettei pysty olemaan enää läsnä, eiköhän sen koiranikin ymmärtäisi sen.

 

Äää, nyt itkettää taas..tästä tulee parin kk:n päästä kolme vuotta kun olin mukana..Saattamassa meidän rakasta kisua ikiuneen. Toinen oli ollut niin kipeä ja omissa oloissaan monta viikkoa, niin kipeä ettei kehrännyt enää ollenkaan. Jostain syystä tuona hetkenä tapitti mua silmiin ja kehräsi.. :'( Voiko eläin vaistoa sen jotenkin? Miksi se kehräsi..se oli pääsemässä kivuistaan ja kissojen taivaaseen, mutta tiesikö se sen?

Niin ja itseasiassa huomenna tulee 3vuotta meidän toisen kisun lopetuksesta.. :'(

 

Äää, nyt itkettää taas..tästä tulee parin kk:n päästä kolme vuotta kun olin mukana..Saattamassa meidän rakasta kisua ikiuneen. Toinen oli ollut niin kipeä ja omissa oloissaan monta viikkoa, niin kipeä ettei kehrännyt enää ollenkaan. Jostain syystä tuona hetkenä tapitti mua silmiin ja kehräsi.. :'( Voiko eläin vaistoa sen jotenkin? Miksi se kehräsi..se oli pääsemässä kivuistaan ja kissojen taivaaseen, mutta tiesikö se sen?

Niin ja itseasiassa huomenna tulee 3vuotta meidän toisen kisun lopetuksesta.. :'(

Kyllä kisu tiesi, että pääsee pian tuskistaan ja kiitti sinua.. Olen varma, että eläimet vaistoavat omistajansa surun.

 

Kyllähän tässä taas itku tuli. Molemmat on koettu, luonnollinen poismeno ja piikki ja kyllä se jälkimmäinen kamalampaa oli. :'( Ja itkettää vieläki ajatella, vaikka aikaa edellisen koiran kuolemasta on jo 5v... :'(

 

Olen ollut, ja tulen olemaankin mikäli joskus vielä lemmikin omistan. En minäkään haluaisi kuolla jonkun vieraan lääkärin läsnäollessa ilman läheisiä.

Kuule kun eläin nukutetaan ennen lopetuspiikkiä. Ei hän tiedä enää oletko siinä ihan viimeisessä vaiheessa vieressä kun on jo unessa. Toiset ihmiset vaan on niin herkkiä ettei pysty olemaan enää läsnä, eiköhän sen koiranikin ymmärtäisi sen.

Joo, niinhän se tehdään, ja kuoleman hetkellä itse kullekin on ihan se ja sama vaikka kupsahtais Kauppatorilla. Koira tuskin ajattelee eläissään tulevaa kuolemaansa, ettei halua olla silloin yksin. Mutta se ajatus, että toinen on ihan yksin... Ei se mulle niin kauheeta ollut ettenkö olis pystynyt siinä olemaan.

 

Kaulapanta jäi meillekin muistoksi kun haukku tuhkattiin. Uurna haudattiin sitten takapihalle.
Kaulapannassa on vieläkin koiran turkin tuoksu. Mä joskus sitä katselen kun äiteellä käyn ja vedet kihoaa heti silmiin

:hug: :hug: :hug: Likan miukulainen on likalla uurnassa yöpöydällä. Mäkään en varmaan tuon mammutin tuhkaa aikanaan mihinkään hautaa vaan se uurna kulkee mukanani minne ikinä sitten maailmassa menenkin. Ja kun mut aikanaan itse poltetaan, olen lapsilleni sanonut, että mammutin tuhka pitää laittaa samaan paikkaan kuin minunkin. Me ollaan ton koirulin kanssa yhdessä aina.

Mamman tuhka on mulla makkarissa myös uurnassa ja se vipataan samaan paikkaan mihin mun tuhkat sit aikanaan.

 

Olen ollut, ja tulen olemaankin mikäli joskus vielä lemmikin omistan. En minäkään haluaisi kuolla jonkun vieraan lääkärin läsnäollessa ilman läheisiä.

Kuule kun eläin nukutetaan ennen lopetuspiikkiä. Ei hän tiedä enää oletko siinä ihan viimeisessä vaiheessa vieressä kun on jo unessa. Toiset ihmiset vaan on niin herkkiä ettei pysty olemaan enää läsnä, eiköhän sen koiranikin ymmärtäisi sen.

Joo, niinhän se tehdään, ja kuoleman hetkellä itse kullekin on ihan se ja sama vaikka kupsahtais Kauppatorilla. Koira tuskin ajattelee eläissään tulevaa kuolemaansa, ettei halua olla silloin yksin. Mutta se ajatus, että toinen on ihan yksin... Ei se mulle niin kauheeta ollut ettenkö olis pystynyt siinä olemaan.

aijaa, no mulle se vaan oli niin kauheaa että en voinut olla.

 

Meidän koiran kävi ell lopettamassa kotona, siinä koiravanhusta veljeni kanssa siliteltiin kun sai viimeisen piikin.
Kissa lopetettiin eläinlääkärillä, ensin yritettiin koko päivä tehdä kissan hyväksi kaikki mahdollinen jos olisi vielä vahvistunut mutta sitten oli se elämäni vaikein päätös tehtävä. Kissa oli niin levollisen oloinen ja painautui syliin ihan kuin lohduttaakseen meitä että nyt hänen on hyvä olla. Tuolla se Juulin tuhkauurna on vitriinikaapissa. Vietiin itse Juuli tuhkattavaksi Mäntsälään ja saatiin sitten kisu samalla reissulla kotiinkin. vieläkin itku tulee joka kerta kun uurnan näen.