Miten te olette pystyneet siihen? :'( Olin tänään mukana tukena kun ystäväni kävi nukuttamassa rakkaan lemmikkinsä ikiuneen. Mua itketti myös ihan mielettömästi ja tunnelma oli todella haikea ja surullinen. Kun pääsin kotiin ajattelin heti, miten kestän jos ja kun oma koira joskus menee viimeiselle piikille.. Jotenkin sitä on velkaa olla vierellä ihan viimeiseen asti, toisaalta ajatus tuntuu todella ahdistavalta.
Moniko ollut loppuun asti vierellä lemmikkinsä lopetuksessa?
- Viestiketjun aloittaja Snoopy
- Ensimmäinen viesti
Minä, jokaisen kohdalla. Ja saanut usein kunnian viedä muidenkin sukulaisten koiria/kissoja ym. Minusta se on helpompi olla vierellä ja hyvästellä kun miettiä sitä jälkeen päin. Ja jotenkin oon kokenut olevani sen eläimelle velkaa
tossuliini
Minä olin viimeksi kun meidän edellinen kissa jouduttiin lopettamaan kun loukkasi ittensä tosi pahasti, selkä meni eli vioittui tosi pahasti niin oli pakko lopettaa. Ei se itkemättä mennyt se reissu, puhelin sille koko ajan ja itkin ja nytkin meinaa tulla itku kun muistan sitä hetkeä, se oli kauhea paikka.
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
Meidän koira ei ollut lopetuspikillä, mutta taisteli nukutuspiikki vastaan. Eläinlääkäri ei lopulta uskaltanut antaa lisää ja koira vaan pysyi hereillä. Toimenpide saatiin tehtyä silti. Koira nukahti kun pääsi tuttuun autoon.
Turkilmas
Se oli kauheeta. Mun rakas koira, jonka syöpä runteli. Pelkäs hysteerisesti eläinlääkäriä, sain kiskoa sen sinne väkisin. Ja kun armoa ei annettu, oli lopulta pakko luovuttaa. Itkin jo ennen lopetukseen menoa. Halusin rauhoitella itseäni ja poltella röökin rauhassa ennen sisälle menoa. Vaan koira-kulta tiesi minne ollaan menossa ja veti mut väkisin sisälle. Tahtoi raukka pois tuskistaan.
Ja miten paljon mä halusinkaan perua koko jutun. Mielessäni toivoin ettei lääkäri laittaiskaan sitä kuollettavaa satsia. Itkin ja hyväilin uskollista ystävääni.
Vieläkään en voi kertoa asiasta itkemättä, tuosta on nyt 5 vuotta. Voi hemmetti että oli kamalaa :'(
Ja miten paljon mä halusinkaan perua koko jutun. Mielessäni toivoin ettei lääkäri laittaiskaan sitä kuollettavaa satsia. Itkin ja hyväilin uskollista ystävääni.
Vieläkään en voi kertoa asiasta itkemättä, tuosta on nyt 5 vuotta. Voi hemmetti että oli kamalaa :'(
Kahdesti oon sen reissun tehnyt ja piakkoin on kolmas edessä :'( :'( :'( Mutta mielummin viimeiseen asti vierellä kuin se että olisi yksin. Meillä on kyllä molemmat nukahtaneet ihan rauhallisesti ja sitten annettu se viimeinen nukutus.
:'( :'( :'( Mutta mielummin viimeiseen asti vierellä kuin se että olisi yksin. Meillä on kyllä molemmat nukahtaneet ihan rauhallisesti ja sitten annettu se viimeinen nukutus.Minä vein vanhan koiramme viimeiselle piikille ja olin sen kanssa loppuun asti. Ensin eläinlääkäri antoi rauhottavan piikin ja mentiin toiseen huoneeseen odottamaan. Lääkäri sanoi että nopeasti katsoo yhtä toista koiraa ja tulee sitten antamaan sen lopullisen piikin.
Noh, sillä menikin sitten noin 15 minuuttia ennen kuin tuli takaisin! Koira alkoi jo virkoamaan siitä rauhotuspiikistä ja oli tosi ahdistavaa kun se asia pitkittyi. Onneksi koira sitten nukahti heti kun se viimeinen piikki laitettiin.
Noh, sillä menikin sitten noin 15 minuuttia ennen kuin tuli takaisin! Koira alkoi jo virkoamaan siitä rauhotuspiikistä ja oli tosi ahdistavaa kun se asia pitkittyi. Onneksi koira sitten nukahti heti kun se viimeinen piikki laitettiin.
Keittiönoita
Meidän jyrsijät ovat kuolleet kotona, mutta miukulaisen kanssa olin loppuun asti eläinlääkäriasemalla. Toisen miukulaisen kanssa en ollut, mutta tyttäreni oli. Kyse oli siis kissasta, jonka tyttä oli saanut kummitädiltään 4-vuotissynttärilahjaksi ja joka asui jo tytön kanssa yhdessä tytön muutetua omaan asuntoon. Jos tuo meidän koira pitää jonain päivänä viedä piikille - eli että kuolema ei tule yöllä yllättäin -. niin toki olen mukana loppuun asti. Istun siinä eläinlääkriaseman lattialla - kuten aikoinaan kissanikin kanssa - ja pidän lemmikkiäni sylissäni loppuun asti. Siltellen, rapsutellen ja lempeästi jutellen.
Turkilmas
Ai miten ihana. Oikeesti tosi kaunista saada lähteä omassa kodissaan.Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
Mutta ei tuo meidän koiruli pelännyt lopetukseen menoa, päinvastoin kiskoi itsensä väkisin sisälle eläinlääkäriin.
Se pelkäs sitä ekaa kertaa. Kun mentiin ihmettelemään miks koira oksentelee. Tuli ihan puun takaa tuo syöpä, luultiin että oli (tapansa mukaan) onnistunut syömään taas jotain moskaa roskiksesta.
Lopetus tehtiin parin viikon päästä diagnoosista. Ja silloin koira oli varsin levollinen. Tiesi tasan tarkkaan mitä oltiin tekemässä.
Voi perse että itken taas täällä :'( :'(
surullinen
Meidän koira kuoli yllättäen torstaina. Löysin sen omalta pediltään nukkumasta ikuista unta. 10-v ehti juuri täyttää. Aikamoisena yllätyksenä tämä tuli. Menin antamaan koirille ruokaa ja löysin vanhemman koiran makaamasta pedistään. Heti huomasin, et jokin on pielessä. Koskin siihen ja sitten tajusin aika äkkiä. Se ei reagoi mihinkään, ei hengitä. Paniikissa huusin miestä apuun. Se oli tosi karmea kokemus ja vieläkin itken. Olen kokenut myös sen, että eläimelle pitää varata lopetuspiikki ja koko päivän saa miettiä, et kohta lähdetään ja sitten on kaikki ohi. Kamalaa sekin oli, mutta ei tämä toinenkaan vaihtoehto mitenkään helppo ollut. :'(
Meille jäi vielä toinen koira. Se on ihan masentunut nyt. Makoilee vaan apaattisena. Se ei ole koskaan ennen ollut yksin ainoana koirana ja sääliksi käy reppanaa. Sillä on pallo hukassa pahemman kerran nyt kun sen pitäisi selvitä yksinään. Ja minä yritän olla itkemättä lasten nähden, koska lapset ei kunnolla tajua mitä on tapahtunut. 3-vuotiaalle yritin selittää, et koira on mennyt koirien taivaaseen ja lapsi kysyi, että eikö se voi laskeutua sieltä alas ja kun kerroin, että ei voi, niin alkoi itku sekä lapsella että mulla
Meille jäi vielä toinen koira. Se on ihan masentunut nyt. Makoilee vaan apaattisena. Se ei ole koskaan ennen ollut yksin ainoana koirana ja sääliksi käy reppanaa. Sillä on pallo hukassa pahemman kerran nyt kun sen pitäisi selvitä yksinään. Ja minä yritän olla itkemättä lasten nähden, koska lapset ei kunnolla tajua mitä on tapahtunut. 3-vuotiaalle yritin selittää, et koira on mennyt koirien taivaaseen ja lapsi kysyi, että eikö se voi laskeutua sieltä alas ja kun kerroin, että ei voi, niin alkoi itku sekä lapsella että mulla
Minä olin Aapon kanssa koko ajan, yksin.
Se oli jotain ihan kamalaa. Itkin ja halasin koiraa. Ell antoi koiralle rauhoittavan piikin, ja jätti meidät kahdestaan huoneesee, että saadaan olla vielä viimeset hetket yhdessä :'(
Ja kun se viimeinen piikki annettiin, mulla oli sydän pysähtyä siiitä surusta ja ikävästä, joka velloi yli. Kamalinta oli lähteä ja sulkea ovi perässä, ja jättää aapo makaamaan sinne pöydälle. Kädesä oli enään vain panta ja remmi.... :'(
Se oli jotain ihan kamalaa. Itkin ja halasin koiraa. Ell antoi koiralle rauhoittavan piikin, ja jätti meidät kahdestaan huoneesee, että saadaan olla vielä viimeset hetket yhdessä :'(
Ja kun se viimeinen piikki annettiin, mulla oli sydän pysähtyä siiitä surusta ja ikävästä, joka velloi yli. Kamalinta oli lähteä ja sulkea ovi perässä, ja jättää aapo makaamaan sinne pöydälle. Kädesä oli enään vain panta ja remmi.... :'(