Kaksivuotiaan uhmaikäisen äitinä alkaa välillä olla oma hermo kovilla. Tänäään etenkin saatu ekstra-annos itkupotkuraivareita ja eieieiei-elämää. Samoin hermo menee myös tuon edelleen uhmaikäisen kovapäisen miehenkörilään kanssa, joka osaa olla ihana kuin mikä, mutta flunssaisena järkyttävä valittajakääpä.
Tällä hetkellä tämä äiti haaveilee omasta pienestä lomasta jossa vallitsisi täysi hiljaisuus ja rauha, omasta äänieristetystä huoneesta, jossa on ISO lukko ovessa sekä paremmasta huomispäivästä. Hohhoijaa!!! Turhaa valitusta tämäkin, mutta tuntuu, että tänään on saatu taas tätä naiseuden ja äitiyden riemua oikein roppakaupalla... :headwall:
Tällä hetkellä tämä äiti haaveilee omasta pienestä lomasta jossa vallitsisi täysi hiljaisuus ja rauha, omasta äänieristetystä huoneesta, jossa on ISO lukko ovessa sekä paremmasta huomispäivästä. Hohhoijaa!!! Turhaa valitusta tämäkin, mutta tuntuu, että tänään on saatu taas tätä naiseuden ja äitiyden riemua oikein roppakaupalla... :headwall: