Mun mies on tässä vuoden kuluessa ollut poissa niin, että käytännössä viettää kotona 1-2 tuntia ennen kuin menee nukkumaan. Tekee pitkää työpäivää ja sen jälkeen vielä rakentaa taloamme. Meidän lapsemme jo isompia (12v, 9v ja 5v), joten pärjäämme ihan ok. Käytännössä mä hoidan tällä hetkellä ihan kaikki kotiasiat ja muut, mies käväisee kotona syömässä ja nukkumassa. Mun mielestäni se on ihan kohtuullista, että jako menee tässä kohtaa näin. Välillä stressaa, kun tää härdelli vaikuttaa aika tavalla mun opiskeluihini (valmistun vuoden sisällä), mutta tämä on väliaikaista ja ihan itsemme aikaansaamaa.
Mä toivon sulle jaksamista! Itselleni ainakin raskausajat olivat sen verran hankalia (olin tolkuttoman väsynyt alusta loppuun), että itse asiassa vauva-arki tuntui jopa helpommalta. Meillähän ekalla ja tokalla oli suurin piirtein tuollainen ikäero kuin teillä tulee olemaan. Tosin meillä keskimmäinen oli ns. helppo vauva ja yöt saatiin nukuttua, välillä vaan imetystä ja taas unien jatkoa. Se oli hyvä asia, sillä esikoinen lopetti tuossa kohtaa päiväunien nukkumisen, joten päivällä en olisi voinut nukkua vauvan kanssa. Silloin kun olin lasten kanssa kotiäitinä, niin kyllä mä aika pitkälle arkisin hoidin asiat yksinäni, siis siivoukset, pyykinpesut yms. myös. Mies osallistui tuollaisiin juttuihin lähinnä viikonloppuisin, kun hänellä oli vapaata, lasten kanssa kyllä touhusi iltaisin myös arkisin. Meillä ainakin homma toimi tuohon tyyliin.
.