Muita joiden miehet ovat 10-12h päivässä poissa?

Normaaleina työpäivinä on tuon 10h pois ja näin keväällä pari viikkoa kun on isäänsä auttamassa venehommissa, niin saattaapi olla jopa 15h pois. ässähän se menee vauvan ja tuon 3-vuotiaan kanssa, ei rupee ahdistamaan kun mulla on auto ja kotoa pääsen pois ihan koska vaan. Ulkoillaan paljon ja muutenkin puuhataan kaikenlaista- ei tässä tylsää kerkiä tulemaan

 

Meillä miehen työtunnit on 10-14h keskimäärin, välillä tosin vaan sen 3h myös. Usein työpäivinä ei nää lapsia hereillä ollenkaan. 3 lasta, kaikki kotihoidossa.
Pärjäähän sitä, välillä hatuttaa ja välistä ei!
Tosin meillä mies sit vapaapäivinä hoitaa vaikka kaiken vapaaehtoisesti, ja tekee paljon myös työn ohella vaikka ei tartteisi. Kultaakin kalliimpi on <3

 

Ei ap voi olla tosissaan? Mies poissa elämästään 10h päivässä ja siitä sitten maailmanloppu fiilis? Työttömänäkö teidän pitäisi olla jotta voisitte olla yhdessä 24h/7? Itselläni 8,5h työpäiviä plus työmatkaan menevä aika on yli 10h päivässä poissa lasteni elämästä....

Palstaämmien mielestä ainoa kelpo mies on se joka käy töissä, tienaa helvetisti rahaa mutta on silti aina kotona tekemässä kotityöt ja hoitamassa lapset.

 

Mun mielestäni sitä ei tarvitse hyväksyä, jos työ vie kohtuuttomasti aikaa elämästä. On toki aloja, joissa pitkät päivät kuuluvat asiaan, mutta tällöin on vapaitakin vastaavasti enemmän. Jos joku vain ahneuttaan/tyhmyyttään suostuu kohtuuden rajat ylittäviin työaikoihin lasten ollessa pieniä, se kertoo vain vääristyneestä arvomaailmasta. Meillä ameeban lailla venyvistä työpäivistä seurasi aikanaan vain työuupumus, kiukkuinen isä ja lopulta uran vaihto. Nyt on taas työehtosopimuksen mukaista toimintaa ja tyytyväinen mies ja muu perhe. Pakkohan tässä maailmassa ei ole kuin kuolla, joten kannattaa miettiä, kuinka paljon työlle haluaa uhrata.

 

Meillä mies on kans töissä pitkiä päiviä. Ja jos ei ole töissä, yrittää nukkua, sillä työt alkaa klo 02. Vaihtelevasti tulee kotiin, joskus kahden aikaan ja joskus kuudelta.

Nyt kuulemma heinäkuu mennään niin, että mies on töissä 02-21. Ehdotin, että nukkuisi siellä autossaan, muutenkin lyhyeksi jäävät unet lyhenevät entisestään, jos ajaa kotimatkatkin tuohon päälle.

Jaksaminen sitten.. niin. Meillä on yksi lapsi (8kk) ja silti tunnen kyllä toisinaan olevani väsynyt nimenomaan siihen, että käytännössä vastuu arkena jää täysin mulle. Mies tosin vähän liiankin usein lyhentelee omia yöuniaan, jotta voisi olla vauvan kanssa. Siitä se sisäinen ristiriita sitten syntyy, kun en pidä oikein siitäkään - ajaa vielä töissä ojaan tms, kun jatkuvasti yrittää pärjätä lyhyillä unilla.

 

No meillä mies on harvoin ennen kuutta kotona ja lisäksi tekee reissutyötä eli on viikosta 1-3 yötä pois. Viikonloput on pääasiassa kotona.

Mä olen kanssa viimeisilläni raskaana ja vaikka saankin olla päivät yksin kotona (vajaa 3v hoidossa siihen saakka kun vauva syntyy), niin kyllä tuntuu raskaalta välillä olla koko ilta esikoisen kanssa kaksin.

Mies on tehnyt reissutyötä koko esikoisen elinajan, joten en muusta edes tiedä. Välillä kyllä mietin että ois ihanaa jos mies tulis joka päivä ennen viittä kotiin. Mutta toistaiseksi mies jatkaa reissuhommia, se on yhdessä päätettty.

Niinä iltoina kun mies on pois, niin me kyläillään paljon tai kulutetaan aikaa jossain leikkipaikoissa. Onneksi mulla on mun vanhemmat ja kaksi veljeä perheineen lähistöllä ja niillä kehtaa viettää paljonkin aikaa. Mulla hajois pää jos me vaan oltais kahdestaan (kohta kolmestaan) kotona..

 

meillä mies oli ennen lasten tuloa koko viikon pois ja tuli vaan viikonloppusin kotiin, rekkakuski ku on ja ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen vaihto hommiin jossa on joko yön tai päivän poissa. Tunteina noin 14-15 tuntia. Yhteensuuntaan työmatkaa 125 kilsaa. Vaikeeta välillä ollut mut tähä asti ainaki pärjätty. Molemmat lapset alle 3 vuotiaita.

 

Itse en näe ukkoani välillä viikkoon, kyllä se kotona käy aina yöllä, mutta tulee, kun olen nukahtanut, nukkuu pari tuntia ja taas mennään. Mutta näin täällä SUOMESSA SUOMALAISENA, on tehtävä ihan saatanasti töitä, jos sattuu olemaan niitä, jotka haluaa tehdä lisää suomalaisia

Äläpä jauha paskaa! kenenkääen, edes suomalaisen; ei tarvitse tehdä NOIN paljon töitä että elää. Ja jos pitää, niin on tumpeloinut elämänsä itse aika pahasti! Ja jos tähän aloitukseen liittyy joku talon rakennus yms. niin sittenhän on taas omista valinnoista kysymys.

 

Meillä mies vuorotöissä,sen yöviikolla nähdään iltapäivästä kun itse tulen töistä n.neljä tuntia.Iltaviikolla mä lähden ennenkuin mies herää ja on lähtenyt töihin jo kun itse tulen ja itse olen jo nukkumaan kunnes mies tulee.
No aamuviikolla nähdään sitten myöskin se n.neljä viis tuntia kunnes mennään nukkumaan.
No meil ei pieniä lapsia,tyttö jo 7v.ja itse olen myös töissä.

 

Tästäkin aiheesta taas "vuoden äiti" -kilpailut.

Meillä oli tuollainen tilanne muutamia vuosia sitten, mutta ei onneksi enää. Mies vaihtoi työpaikkaa kun mun pää ja hänen fysiikkansa ei kestänyt enää 12-16 tuntisia työpäiviä. Tärkeintähän tossa tilanteessa on huomioida vaakakupin molemmat päät: finanssipuoli ja oma terveys, ja mitä pitää tehdä, että ovat tasapainossa.

 

meillä oli mies 400km päässä kaksi viikkoa putkeen kun oli alle 2v ja olin viimeisilläni raskaana... sitten oli pidempi viikonloppu ja taas lähti, oli välillä pidempiäkinjaksoja pois jos työt oli siinä vaiheessa. että kaikkihan on suhteellista... onneksi synnytys osui vapaaviikonlopun kohdalle ja kerkes olla 2 vrk kotona ja sitten taas lähti. oli mukava tulla sairaalasta kotiin vauvan kanssa kun tiesi että tunnin päästä saa jäädä pärjäämään yksin lasten kanssa. mutta mepäs pärjättiinkin hyvin

no sitten sai onneksi siirron kotikaupunkiin ja ei ole lähtenyt enää kauemmas vaikka käsky on käynyt.

 

Tästäkin aiheesta taas "vuoden äiti" -kilpailut.

Meillä oli tuollainen tilanne muutamia vuosia sitten, mutta ei onneksi enää. Mies vaihtoi työpaikkaa kun mun pää ja hänen fysiikkansa ei kestänyt enää 12-16 tuntisia työpäiviä. Tärkeintähän tossa tilanteessa on huomioida vaakakupin molemmat päät: finanssipuoli ja oma terveys, ja mitä pitää tehdä, että ovat tasapainossa.

Asiaa. Tällä palstalla kuuluu kehua, kuinka ainoa merkki miehestä on yön aikana rypistynyt lakana, mutta kuinka silti ei tunnu missään, oma valinta ja muuta sellaista. On se Pete niin kultainen, kun tiskaa kuitenkin aina ekana vapaapäivänään ja perheensä vuoksihan se töitä tekee!

Totta kai terveet äidit yhden talouden pyörittävät, mutta kukaan ei välitä siitä, että lapset eivät näe isäänsä kuin muutaman tunnin viikossa. Koskahan sitä perhe-elämää on tarkoitus viettää, kun lasten lapsuus kulutetaan töissä?

 

Meillä mies on poissa normaalisti 7-17. Välillä sitten on työmatkoja 1-4 yötä poissa, niitä on muutamia vuodessa. Viikonloput lähes poikkeuksetta pois töistä, joskus harvoin joutuu töihin viikonloppuna max kerran kuussa ja tällöin on siis kyseessä joku kiireellinen juttu ja soitto tulee että NYT töihin.
Näin siis yleensä, sitten taas kohteesta riippuen voi olla että työ aika onkin esim klo 16-24 + työmatkat.

 

Meillä mies on kans töissä pitkiä päiviä. Ja jos ei ole töissä, yrittää nukkua, sillä työt alkaa klo 02. Vaihtelevasti tulee kotiin, joskus kahden aikaan ja joskus kuudelta.

Nyt kuulemma heinäkuu mennään niin, että mies on töissä 02-21. Ehdotin, että nukkuisi siellä autossaan, muutenkin lyhyeksi jäävät unet lyhenevät entisestään, jos ajaa kotimatkatkin tuohon päälle.

Jaksaminen sitten.. niin. Meillä on yksi lapsi (8kk) ja silti tunnen kyllä toisinaan olevani väsynyt nimenomaan siihen, että käytännössä vastuu arkena jää täysin mulle. Mies tosin vähän liiankin usein lyhentelee omia yöuniaan, jotta voisi olla vauvan kanssa. Siitä se sisäinen ristiriita sitten syntyy, kun en pidä oikein siitäkään - ajaa vielä töissä ojaan tms, kun jatkuvasti yrittää pärjätä lyhyillä unilla.

Ehdota painavammin. Ihminen ei voi revetä kahtia. Poliisillakin voisi olla kanta ajamiseen noilla unimäärillä. Väsynyt ja juopunut voivat olla yhtä vaarallisia ratissa.

Moni mies nykypäivänäkin kuvittelee, että pienten isää tarvitaan eniten muualla. Rahantuloa ei ehkä voi estää, mutta voisi sitä ainakin hiukan rajoittaa ja lykätä
tulvaa myöhemmäs.

 

Mun mies yrittäjä, yleensä työviikot menee näin: MA vp, TI-KE 9.30-18, TO 17-24.30, PE-LA 9.30-21, SU 10-24.30. Viikolla tosin välillä päivät venyy puoleenyöhön ja pe-la aamuviiteen.... Onneks työmatka on pari minuuttia kävellen. Lisänä jalkapallo 2-4krt/vko.

Osallistuu kyllä kotitöihin (imurointi, lattioiden pesu, tiskikoneen tyhjennys, koiran lenkitys). Nyt tosin mä vastaan pääosin kodista kun vauva syntyy pian joten en käy töissä.

 

[QUOTE="joo";26218585]Mun mielestäni sitä ei tarvitse hyväksyä, jos työ vie kohtuuttomasti aikaa elämästä. On toki aloja, joissa pitkät päivät kuuluvat asiaan, mutta tällöin on vapaitakin vastaavasti enemmän. Jos joku vain ahneuttaan/tyhmyyttään suostuu kohtuuden rajat ylittäviin työaikoihin lasten ollessa pieniä, se kertoo vain vääristyneestä arvomaailmasta. Meillä ameeban lailla venyvistä työpäivistä seurasi aikanaan vain työuupumus, kiukkuinen isä ja lopulta uran vaihto. Nyt on taas työehtosopimuksen mukaista toimintaa ja tyytyväinen mies ja muu perhe. Pakkohan tässä maailmassa ei ole kuin kuolla, joten kannattaa miettiä, kuinka paljon työlle haluaa uhrata.[/QUOTE]

Kerrohan sinä Taivaan rannan maalari onko normaalityössä käyvä ahne kun työaika on 8h plus matkat päälle? Olet ihan poissa tästä yhteiskunnan arkielämästä

 

Ei tuo enää onneksi ole töissä 12+ h kuudesti viikossa.

Mutta joskus tekee 10-15 h työvuoroja. Ei se haittaa, koska vapaa-aikaa on vastaavasti sitten enemmän.

Silloin, kun meillä oli juuri 2 v täyttänyt esikoinen ja vastasyntynyt vauva, niin mies oli töissä 6 päivää viikossa (joskus seitsemänkin), aamusta yöhön. Tai siis jossain vaiheessa oli töissä, jossain vaiheessa opiskeli ja teki töitä, mutta kotona ei siis juurikaan ehtinyt olla. Sitä jatkui useampi vuosi. Oli se aika syvältä näin jälkikäteen ajateltuna, mutta en mä sitä silloin osannut pahana pitää - kaikkeen tottuu ja sopeutuu, ja mä pärjäsin lasten kanssa oikein hyvin. En kuitenkaan halua palata entiseen, nykytilanne on oikein hyvä: mies on arjessa läsnä, kotona paljon.

 

mun mies luiruaa työpäivän päätteeksi kavereidensa luona minä itse raadan 3 ja 1 vuotiaan kanssa kotona. kyselee kotia tullessaan vain että onko valmista ruokaa ja että olenko hakenut olutta kaupasta koska "mukava ottaa muutama lätkää katsellen"

 

Mun mies on töissä 12 h kerrallaan+ reilun tunnin työmatkat. Oli yö tai päivä. Onhan se raskasta, toisaalta sitten on vapaapäiviäkin. Mutta varsinkin yövuoron jälkeen alkaa mulla hermot kiristyä, kun mies haluaa nukkua ja vauva huutaa. Pieni asunto, niin äänet kuuluu enkä voi kuudeksi tunniksi vauvan kanssa lähteä pois kotoakaan.

 

Miten te jaksatte? Oletteko vastuussa arjen pyörittämisestä yksin?

Kaipaisin vertaistukea. Nyt kun esikoinen jäi kotiin (3v) ja itse olen viimeisilläni raskaana tuntuu tämä jotenkin ylitsepääsemättömän raskaalta. Mies on yrittäjä ja tekee 5-6 päivää viikossa töitä. On luvannut lyhentää päiviä kunhan vauva syntyy, mutta katsotaan nyt kuinka käy...

Auts, moni jo kommentoinut MITEN HE JAKSAVAT....Ihme kisailua kenellä on rankempaa...

Hyviä ideoitakin täällä on ja osaa niistä kannatan, eli säänöllisiä päivätoimia/kerhoja/tapaamisia niin päivät menevät kivemmin. Esim. samassa tialnteessa olevan kanssa.
Mä usein kävin myös omilla sukulaisilla sillon kun mies töissä, oltiin monta tuntia siellä ja sukulaiset oli onnellisia (siis vanhemmat eronneet ja heillä kävin ja oikeasti tykkäsivät, tehtiin yhdessä ruokaa jne. ei menty passattavaksi)
Kannattaa myös ottaa omaa aikaa kun mahdollista, siis kun lapsi/lapset nukkuu niin tekee mistä itse tykkää ja sitten lasten kanssa siivoo, laittaa ruokaa jne.
Joskus, tai mulla ainakin, auttoi sekin että mies soitteli välillä töistä, vaikka ruokkiksella, sai vähän kertoa kuulumisia ja sai toiselta tukea.
Monilla paikoilla on avointa päiväkotitoimintaa, seurakunnan kerhoja, puistiparkkia jne, niistä kannattaa ottaa selvää. Isompi leikkii kavereiden kanssa ja itse saa jutella toisten kanssa ja lapsilla eri lelut (eikä oma koti mene sekaisin)
Elämä helpottuu kun tulee rutiinit lasten kanssa, yhden kanssa voi olla vielä vaikeeta mutta kun lapsia on useampia itsekin on näppärämpi ja osaa valita mitä kannattaa tehdä ja mitä ei =)
Apuakin kannattaa ottaa vastaan jos sitä tarjotaan (esim. isovanhemmat, kummit, ystävät ottavat joskus isomman kylään)


Kyllä se siitä! Miestä ei kannata syyllistää jos/kun tekee töitä yhteisen hyvän eteen. Mielummin niin että hän pitäisi vapaata silloin kun se töissä olis helpompaa tai sulla olis erityisen hankalaa/kaipaisit vapaata.

 

[QUOTE="veera";26219011]Kerrohan sinä Taivaan rannan maalari onko normaalityössä käyvä ahne kun työaika on 8h plus matkat päälle? Olet ihan poissa tästä yhteiskunnan arkielämästä[/QUOTE]

No luehan sinä neropatti tekstini kokonaan, niin huomaat siinä puhuttavan kohtuudesta useampaankin kertaan. Kohtuullista on työskennellä lain vaatima määrä, mutta kohtuutonta on suostua jokaiseen venymiseen, jota joku keksii ehdottaa. Uraakin voi pikkulapsiaikana edistää kohtuudella, ei todellakaan ole pakko tehdä esim. 12-tuntisia päiviä kuutena päivänä viikossa vuoden ympäri. Jos on pakko, on työnsuunnittelu perseellään.

 

Mä en ymmärrä sitä, että moni pitää esim. lasten kotihoitoa niin arvokkaana asiana, että sen vuoksi mies eristetään perheestä täysin. Sillä niinhän se käytännössä on, jos mies painaa vuosikaudet pitkää päivää, jotta pystyy elättämään perheen. Sitten siihen vielä päälle kodinhoitoon väsynyt äiti, niin johan on perheonnea parhaimmillaan.

 

Meillä mies töissä ja työmatkalla 11h ma-pe. Viikonlopun pituinen työmatka kerran vuodessa. Mun kaikkien tuttujen miehet on myös sen 8h päivässä töissä, 8-16.

 

Meillä miehellä normaali työvuoro on 12h, ja pidempi vuoro on 16h. Aika keskenään sitä saa kotihommat tehdä, ja muut mahdolliset mitä nyt mieleen tulee. Tällä hetkellä on vielä kohtalaisen helppoa kun lapsi on vasta tulossa, mutta mielenkiinnolla odotan aikaa kun tulokas on maailmaan asti päässyt ja pitäisi alkaa luovimaan noiden työvuorojen kanssa, että kaikilla olisi hyvä olla :/

 

[QUOTE="alma";26219513]Mä en ymmärrä sitä, että moni pitää esim. lasten kotihoitoa niin arvokkaana asiana, että sen vuoksi mies eristetään perheestä täysin. Sillä niinhän se käytännössä on, jos mies painaa vuosikaudet pitkää päivää, jotta pystyy elättämään perheen. Sitten siihen vielä päälle kodinhoitoon väsynyt äiti, niin johan on perheonnea parhaimmillaan.[/QUOTE]

Tuskin tässäkään on siitä kyse, vaan siitä että MIEHEN ON PAKKO tehdä pitkää päivää silloin kun työtä on tarjolla, monella yrittäjällä se on näin. Tai yrityksen alkuvaihessa on pakko tehdä pitää päivää. Harvalla yrittäjällä on varaa palkata apulaista ja harvaa duunia voi tehdä vain osa-aikaisesti. Jos se yrittäjän työ on unelmatyötä ja silti jaksaa perhe-elämää (vaikka sitten tekeekin pitkiä päiviä)...