Muita joiden miehet ovat 10-12h päivässä poissa?

"jep"
Mun mies on töissä 14-16 tuntia ja usein viikolla tulee kotiin kun lapset on nukkumassa ja lähtee aamulla ennen kuin heräävät. Itse näen miestä vilaukselta muutaman minuutin ajan. Viikonloppuisin yrittää olla enemmän kotona. Toivoisin että tulevaisuudessa mies voisi osallistua enemmän arkeen.
 
Joinain päivinä muttei onneksi aina. Tekee normaalilla työajalla vuorotyötä, päiviä, iltoja ja jokatoisen viikonlopun. Yksi pitkä päivä (8-20) neljän viikon listassa. Työpäiviin sisältyy aina 30min palkaton ruokatunti eli vaatteiden vaihtoineen ja työmatkoineen noille n.8,5h työpäiville tulee helposti pituutta se 10h, onneksi ei juuri enempää. Kuntosalilla käy kolme kertaa viikossa ja tällä hetkellä hyvin epäsäännöllisesti juoksulenkeillä.

1,5v kuopus on helppo kuin mikä eli hänen kanssaan pitkätkään työpäivät ei olisi ongelmia mutta tokihan se parisuhdetta raastaisi jos ei yhteistä aikaa juuri jäisi ja surullista lapsi-isä-suhteelle jos toinen on aina töissä. Nuo 5v ja 7v erityislapset taas on niin haastavia että voin myöntää että miehen työviikonloput on rankkoja ja joskus viikolla iltavuorotkin ottaa päähän. Mutta kuten sanottu, jonkunhan sitä on tämänkin pesue elätettävä eli mitäs sitä toisen töistä valittamaan kun kuitenkin tekee vaan ihan normaalia työaikaa.
 
,mkxncgddcv
Meillä mies tekee yötyötä ja joutuu siis koko ajan pitämään eri rytmiä. Nukkuu Joka Päivä 06-15, oli töitä tai ei. Minusta tämä on välillä ollut raskasta, mutta jaksettava se vaan on!
Meillä ei ole juuri koskaan niitä leppoisia sunnuntai-aamuja jotka itse muistaan lapsuudesta, että koko perhe heräilee ja viettää aamua yhdessä. Ja lähtee ehkäpä yhdessä ulkoilemaan:(
 
"vieras"
Mä olen pyörittänyt yksin arkea viimeiset 2 vuotta, kun mies on opiskellut viikot toisella paikkakunnalla. Nyt meillä on vajaa 3v ja toinen syntyy ihan näinä päivinä. En kyllä varmaan jaksais jos en tietäis tän olevan väliaikaista. Tulevassa työssä miehellä on 24h vuorot mutta sitten myös useampi päivä vapaata.
 
Meillä mies tekee yötyötä ja joutuu siis koko ajan pitämään eri rytmiä. Nukkuu Joka Päivä 06-15, oli töitä tai ei. Minusta tämä on välillä ollut raskasta, mutta jaksettava se vaan on!
Meillä ei ole juuri koskaan niitä leppoisia sunnuntai-aamuja jotka itse muistaan lapsuudesta, että koko perhe heräilee ja viettää aamua yhdessä. Ja lähtee ehkäpä yhdessä ulkoilemaan:(
Miksi nukkuu vapaapäivinäkin noin? Ilmeisesti valvoo vapaayöt siis?

Ehdottomasti kääntää rytmik normaaliksi vapailla ja jos ei siihen kykene niin päivätöihin.
 
"Viima"
Meil mies lähtee töihin klo6 ja tulee kotiin klo 16.30. Tai myöhemmin. Ja mun mielest ihan normi aika. Viettää kaiken vapaa ajan kotona. Mä käyn kaupas kun hän on lapsen kanssa. Saan sen hetken "omaa" aikaa. Mies lähtee aikasemmin töihin jotta pääsee aikasemmin kotiin. Tahtoo olla perheensä kanssa. Aamulla se tunti on niin pieni aika verrattuna illast.
 
"mona"
[QUOTE="alma";26219513]Mä en ymmärrä sitä, että moni pitää esim. lasten kotihoitoa niin arvokkaana asiana, että sen vuoksi mies eristetään perheestä täysin. Sillä niinhän se käytännössä on, jos mies painaa vuosikaudet pitkää päivää, jotta pystyy elättämään perheen. Sitten siihen vielä päälle kodinhoitoon väsynyt äiti, niin johan on perheonnea parhaimmillaan.[/QUOTE]

No toki miehen duuni mahdollistaa lasten kotihoidonkin ja nykyisen elintason, mutta yksi iso syy miksi meillä mies tekee edelleen reissutyötä on se että mies pitää työstään PALJON. Toki molempia harmittaa kun perheelle jää vähemmän aikaa, mutta kyllä se oma työviihtyvyyskin on tärkeää, se vaan on niin iso osa päivästä, jonka siellä työpaikalla joutuu joka tapauksessa viettämään. Kyllä meidän perheonni vaarantuu enemmään siitä että jommankumman työviihtyvyys on 0.

Mutta ollaan tästä asiasta puhuttu ja jos jossain vaiheessa tuntuu etten jaksa arkea pyörittää, niin mies alkaa etsiä heti uutta duunia, on se sit mieluisaa tai ei.
 
Tämä taitaakin olla melko yleinen aihe varsinkin yrittäjien lapsiperheissä.

Yrittäjänä ollessa nuo työmäärät valitettavasti ovat melkoisia. Meilläkin on se tilanne tällä hetkellä että miehellä on liikaa työtä yhdelle, mutta liian vähän kahdelle. Tilapäisesti saattaa saada jonkun tuttunsa hommiin. Talvella taas saattaa pyöritellä peukaloitaan ja miettiä mistä repii rahaa firman laskujen maksuun.

Meillä käytiin illalla aika hyvä keskustelu asiasta mitä järkeä tässä on. Jos tuo työmäärä näkyisi edes tilipussissa tulisi siitä jotain kompensaatiota tähän tilanteeseen. Fakta on kuitenkin se, että mies ei kovinkaan hyvin tienaa, mutta vapaa-aikaa eikä vuosilomaa ei myöskään juurikaan ole. Lupasi ruveta selvittelemään tilitoimistosta mitä jos lopettaisikin firman. Tappiotahan siitä meille tulee, mutta ihan sama. Kaikkea ei voi rahassa mitata ja mieskin haluaa viettää enemmän aikaa perheensä parissa.
 
"vieras"
Meillä aika samansortin tilanne. Kotona vilkas 4 v,uhmainen 1v9 kk ja vauvan LA tässä parin viikon päästä. Mies lähtee klo 8 ja tulee 19 jälkeen..kerkii hetken hengaamaan lasten kaa ennen kuin menevät nukkumaan. Sanoisin, ettei nyt kovin iisibiis-meininkiä mutta tuskin ainakaan helpottaa vauvan myötä...huoh. Onneksi kesä tulossa, muuten ei tiedä kuinka jaksais kaikki pukemiset ym. koirankäyttöjen yhteydessä...
Nyt täytyy kyllä sanoa, että minä en aivan jaksa ymmärtää. Miksi ihmeessä "tehtailla" lapsia, kun tilanne perheessä on tuollainen? Miehen työajat eivät varmaankaan ole tulleet yllätyksenä. Uskon, että on raskasta ja raskaammaksi käy, mutta on kyllä itseaiheutettua pitkälti. Toivottavasti jaksat ja toivottavasti liittonne kestää.
 
[QUOTE="alma";26219513]Mä en ymmärrä sitä, että moni pitää esim. lasten kotihoitoa niin arvokkaana asiana, että sen vuoksi mies eristetään perheestä täysin. Sillä niinhän se käytännössä on, jos mies painaa vuosikaudet pitkää päivää, jotta pystyy elättämään perheen. Sitten siihen vielä päälle kodinhoitoon väsynyt äiti, niin johan on perheonnea parhaimmillaan.[/QUOTE]

Miehen alalla (rekkakuski) ei paljon muuta vaihtoehtoa olekaan kuin pitkät päivät. Onneksi ei sentään enää aja pitkää matkaa - silloin lähti sunnuntai-iltana töihin ja tuli kotiin lauantaina. Eli tuohon nähden tämä nykyinen yötyö + iltapäivällä viimeistään kotona on kyllä huomattavasti parempi. Poikkeuksena sitten nuo satunnaiset 19h/vrk älyttömyydet. Vaikka niissäkin onneksi on välissä taukoja ja lepoaikaa, mutta ei se täällä kotona tietenkään minua helpota.

Kaikkeen kuitenkin tottuu ja tiesinhän minä tämän, kun mieheni valitsin ja lapsia halusin. Tottakai olen silti toisinaan väsynyt, mutta oletan sen olevan normaalia ja kuuluvan kuvioon pienen lapsen kanssa. Ei tämä ehkä ikuista ole, mutta työstään tykkäävää 37-vuotiasta miestä ei niin vaan laitetakaan alaa vaihtamaan. Enkä edes halua, mieluummin olen miehen kanssa, joka saa tehdä sellaista työtä kuin itse haluaa. Hyvänä plussana siihen tulee se, että se kyseinen työ tosiaan mahdollistaa lapsen kotihoidon ainakin muutamaksi ensimmäiseksi vuodeksi.
 
Viimeksi muokattu:
"lianna"
Ollaanko me muka niin kovin erikoinen perhe? olen ajatellut että meitä on muitakin...mutta kun tätäkin lukee niin herää miettimään.

Meillä mies siirtyi lyhennettyy työaikaan kun lapset syntyi. Tietty tämä ei ole kaikilla mahdollista jos äidin tulot ei ole olleet kummoiset ennen lapsen tuloa maailmaan. Tai pienyrittäjillä. Mutta luulisi että ihan palkollisenakin on paljon väkeä. Ja ihan mahdoton työajan lyhennyskään tuskin kaikille on, munkin mies on ihan perusinssi

Meillä "ideologiana "on ollut se että sitä AH NIIN TÄRKEÄÄ työtä saa tehdä loppuelämänkin. Lapset on kerran pieniä. Ja silloin ollaan sen perheen kanssa niin paljon kuin mahdollista. Toki tarkoittaa tarkan markan taloutta (onneksi vähän säästöjä), mutta ei tuo nyt ihan mahdotonta ole. Mieskin koki että hän ei todellakaan ole niin korvaamaton töissä etteikö voisi tehdä 6h työpäiviä... Paljon korvaamattomampaa on menettää sitä perheen yhteistä aikaa. Jos niin kuin oikeasti pistetään asioita merkitys järjestykseen.
 
"alma"
Kyllähän nuo jatkuvasti pitkää päivää tekevät on oikeasti vähemmistö. Eikös suomalaisten keskimääräinen työäaika ole kuitenkin vain vähän yli 7h. Yksi asia, mihin kyllä itsekin pystyy vaikuttaaan on työmatkat. Monella ainakin pääkaupunkiseudulla ne ovat tunnin suuntansa. Meillä työmatkat on 10-20min, koska olemme päättäneet asua suht pienessä asunnossa Helsingin keskustassa. Samalla rahalla joku sitten osta sen 200 neliöisen omakotitalon jostain Nurmijärveltä, ja käyttää 10h viikossa matkustamiseen.
 

Yhteistyössä