Naapurin lapset juoksevat toisten pihoille

Maailman kauhein asia on se kun lapset leikkii.

Pitävät siinä touhussa vielä ääntäkin.

Ei maar. Mä olen hirveen hyvä kestämään lasten ääniä, työn ääniä tai normaalin elämän ääniä. Junat kulkee, vauvat itkee ja koirat haukkuu. Poraamisestakin tulee ääntä, mut en tunne ketään joka huvikseen porais.

Mut jos ei osaa ryypätä hiljaa, hakata vaimoa hiljaa tai käyttää äänenvaimenninta ampuessaan anopin, niin sit mä suutun.

Kymppivanhana mun reviiri oli noin viis kilsaa kotiovesta ulos, jos olin jalkapatikassa. Naapurin tontilla kävin marja- ja omenavarkaissa ja koska naapurin tyttö oli ihana.

Jos lapset leikkis mun pihalla tuhoamatta suurinta osaa istutuksista, niin mä veisin tarjolle mehua ja keksejä.

Asia vaan on mun kohdallani myöhäistä, koska mä olen jo vittumainen vanha äijä, jota kaikki pelkää. Ja oikeesti toivoisin, et edes lapset mieltäis pihani turvalliseksi paikaksi jossa voi ja saa leikkiä.

Minäkin olisin Äiti Teresa, mutta kun ja jos vain.

 

Laita se aita, jos et halua riidellä naapureiden kanssa sanot syyksi, että suojaat pensaita vahingoilta.

 

Upeista! Eipä unohdeta kun kesä lähestyy

 

Niinpä.

Kukaan ei kuitenkaan osannut vastata kahteen esitettyyn kysymykseen.
"Minkä ikäisinä lapset oppivat ymmärtämään, että mikä on omaa aluetta?
Kauanko tuohon oppimiseen menee aikaa?"

Outoa.

Meillä vanhin oppi 4 vuotiaana ettei naapurin puolelle saa mennä. sitä ennen sai harva se viikko hakea naapurin puolelta.
Mutta kuka opettaisi naapurin aikamiespojalle ettei naapuriin tarvitse joka kerta sännätä kun naapurit pihalla puuhailevat?
Tällaista meidän taloyhtiössä....

 

tavallinen ongelma noilla tiheään asuuilla rivi- ja kerrostalo alueilla. jos lapset ei usko. ei auta kuin tehdä aita tai sitten kestää tilanne

 

tavallinen ongelma noilla tiheään asuuilla rivi- ja kerrostalo alueilla. jos lapset ei usko. ei auta kuin tehdä aita tai sitten kestää tilanne

Kun se aitakaan ei riitä jos on vähä-älyiset vanhemmat.

 

Meillä naapurin lapset olivat tosi kovapäisiä, jatkuvista kielloistani huolimatta tekivät tuota vuosikaudet. Vanhempansa eivät kieltäneet, vaikka tiesivät ja näkivät, eivätkä yleensä edes seuranneet lastensa tekemisiä. Meno loppui vasta ehkä 16 v iässä. Muistona on edelleen ammottava aukko pensasaidassa.

 

saat asian kuulostamaan niin yksinkertaiselta. Eikö se oo sitä kasvatusta kun koko ajan haetaan lapset naapurin pihalta pois ja näin osoitetaan ettei sinne mennä. Ap ei laittanu minkä ikäsiä lapsia kyseesdä

Eikö vanhemmat voisi kuitenkin estää sen naapuriin juoksemisen jollain lailla? Jos siinä olisi naapuripihan tilalla autotie, niin olisiko se silloinkin niin hankalaa/mahdotonta pitää kullannuput ihan vain omalla tontilla?

 

just jonkun naapurin 5-7v likka juoksi meiän kukkapenkin ja pihan läpi kun ei ilmeisesti viitsinyt sitä 3-4m kiertää tuosta kulman ympäri.. Onneksi kukkapenkissä ei vielä ole mitään.. Katto vaan että näkyykö ketään ja juostuaan huomasi minut ikkunassa ja lähti ripeästi pois.. Toivottavasti jäi viimeiseksi kerraksi. Ei tosin ollut ensimmäinen. Talvella näkyi hyvin jäljet lumessa kun joku lapsi oli käväissyt meidän terassilla heittämässä aurauskepin tänne.. Niitäkin ne repii. -.-

Pistä siihen kukkapenkin yläpuolelle jollain lailla siimaa kireälle. Voi se läpijuokseminen ehkä loppua. Tai sit ei.

 

Meidän 1v8kk ja 3v ei juokse naapurin puolelle ja on ollut selvää siitä asti kun tähän paritaloon muutettiin Eikä ole ensimmäisen kerran jälkeen tarvinnut sanoa, ihme että tajusivat ekasta kerrasta kun ovat niin omapäisiä
Meillä olis muuten lupa vaikka ajaa polkupyörällä taloa ympäri jos huvittaisi, mutta en viitti ruveta.. Edes etupihalla ei mennä toisten puolelle vaikka onkin yhtenäistä aluetta, ihan vaan siltä varalta jos naapuri tuleekin autolla pihaan niin ei näe tuollaista pikkuihmistä nurkan takaa.
Jos meillä olis tuota ongelmaa niin virittäisin siimaa pensaanrakoon, siihenpähän jäisivät ihmettelemään

 

Up, up! Eipä unohdeta koko kesän ajankohtaista asiaa!

 

Nostoa!

 

Niinpä.

Kukaan ei kuitenkaan osannut vastata kahteen esitettyyn kysymykseen.
"Minkä ikäisinä lapset oppivat ymmärtämään, että mikä on omaa aluetta?
Kauanko tuohon oppimiseen menee aikaa?"

Outoa.

Meillä oppi koira parissa kuukaudessa tontin rajat ja veikkaisin, että lapsi nyt kuitenkin on vähän fiksumpi. Isoin ongelma taatusti on se, ettei vanhemmat tee tarpeeksi selväksi, että toisten pihoille ei mennä, piste.

 

Isoin ongelma taatusti on se, ettei vanhemmat tee tarpeeksi selväksi, että toisten pihoille ei mennä, piste.

Tämä kyllä varmasti pitää paikkansa!

Ennen narujen ja rimojen virityksiä (jotka taatusti saisi pikkulapsetkin helposti rikki) lapset ilmeisesti pitivät naapuripihoille karkailua kivana leikkinä. Pinkaisu naapuriin ja iskä tai äiskä juoksi perään "kukkuu".

 

Uppista taas!

 

Upp, up, uppp

 

Ei kakaroita mitkään aidat tai kiellot pysäytä, ne juoksee jos ne haluaa.

 

Ei kakaroita mitkään aidat tai kiellot pysäytä, ne juoksee jos ne haluaa.

Aha. Eli ei kannata yrittääkään.

 

Ei saatana että on vähä-älyäisiä vanhempia. Kasvatuskyvyn puutetta.