Alkuperäinen kirjoittaja hyvä kysymys;29640459:
On olemassa myös universaalia kauneutta, tai ainakin sellaista "kauneutta" missä mikään ei pistä silmään eikä häiritse yhtäkään katsojaa.
Hmm, tarkoitat varmaan että mikään ei pistä huonolla tavalla silmään? Mutta entäs hyvällä tavalla? Mietin tässä vaan, että haetko nyt sitä,että kauneus olisi sellaista, josta kenelläkään ei ole mitään sanottavaa?
Alkuperäinen kirjoittaja hyvä kysymys;29640459:
Ihmistä yleensä miellyttää kansallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta terveen näköinen kanssaihminen. Iho on puhdas ja terveen värinen, ei syyliä, luomia jne. ja katse kirkas ja eläväinen. Miellyttävännäköinen ihminen on iloisen näköinen, rypyt otsalla ja kurtistuneet kulmat kertovat uhasta ja aggressiosta.
Symmetriset piirteet viehättävät myös, suuret silmät, sopusuhtaiset piirteet, huulet suunnilleen saman paksuiset jne.
Kyllä se niin on, että possunnenä ei ketään kaunista ja harvalla se mahtuu söpön määritelmään, varsinkin jos verrokiksi asetetaan muuten samannäköinen, mutta ei niin pystyllä nenällä että sieraimet näkyy.
Toiset vaan on kauniimpia kuin toiset, vauvatkin. En tajua, miksi se on niin tabu, ettei siitä saa edes mainita ja jos mainitsee, heti vedotaan siihen, että kauneus on kuitenkin katsojan silmässä ja mitä väliä jollain ulkonäöllä. Tämä oli hyvö avaus, koska olen pohtinut itse samaa usein.
Tottakai jotkut ovat kauniimpia kuin toiset, ei se tietenkään mikään tabu ole. Mutta väitätkö, että kaikkien mielestä samat ihmiset ovat kauniita tai kauneimpia? Että sadasta esimerkkihenkilöstä kaikki valitsisivat kauneimpien joukkoon samat ihmiset, samoilla kriteereillä? Väitän, että ei. Vaikka jokainen "tietäisi", että suuret silmät ovat kauniimmat, osa valitsisi kuitenkin kauneimmaksi jonkun pienisilmäisen. Loppujen lopuksi kokonaisuus kyllä ratkaisee. Aikuisten kohdalla siihen vaikuttaa todella paljon koko olemus ja esim. tyyli, mitä kokee toisen edustavan. Ja jokin karisma tai muu...
Ja en nyt tiedä, mitä tarkoitat possunnenällä - jotain vähän pystyä nenää vai oikeasti epämuodostunutta, mutta noin muuten nuo luettelemasi asiat ovat kauhean yleispäteviä. Se, että jollain on hyvä iho ja suuret silmät (esimerkiksi) ei vielä tee hänestä kaunista. Hän voi silti olla ihan tavallisen näköinen tai jonkun mielestä jopa epämiellyttävän tai jopa ruman näköinen. Ja itse asiassa olen kanssasi eri mieltä tuosta iloisuus vs kurtistuneet kulmat -kohdasta - riippuu ihan, missä tilanteessa ja millä lailla ne kulmat ovat kurtussa. Joskus se voi näyttää jopa (siinä tilanteessa) paremmalta kuin kestohymy ja kasvoille liimautunut iloinen ilme. Ja muutenkin - jos puhutaan ilmeistä, niin eikö nyt ole aika normaalia, että joskus ne kulmat ovat kurtussakin. Ja joo, tajusin että tarkoitat yleisilmettä, mutta jopa sen suhteen olen eri mieltä - ei se iloisennäköinen ole aina kauniimpi kuin se, jolla on "kulmat kurtussa".
Alkuperäinen kirjoittaja hyvä kysymys;29640459:
Onhan sillä väliä. Miellyttävänänäköiseen ihmiseen luottaa helpommin, häntä pitää ystävällisempänä jne. Nämä positiiviset ennakkoasenteet sitten heijastuvat varsinkin kehittyvillä vauvoilla itsetuntoon, onhan se ihan eri asia kun sinua lähestytään ihastuksen vallassa ja hoetaan, että onpa kaunis lapsi kuin että hymyillään vaan ihan tavallisesti, koska onhan kaikki vauvat kuitenkin hellyyttäviä, jos ei muuta. Vauva ei vielä edes koe eroa siinä, onko hän hyvä vai näyttääkö hän vain hyvältä, yltiöpositiivinen lähestymistapa joka tapauksessa kehittää vauvan kokemusta omasta itsestään positiivisena olentona.
Tässä puhutaan nyt vähän sekaisin vauvojen ja aikuisten kauneudesta, mutta luuletko sinä, että tilanne on sellainen, että on kauniita vauvoja, joita lähestytään positiivisesti ja heille kehittyy hyvä itsetunto, ja sitten rumia vauvoja, joita lähestytään vältellen tai jopa inhoten, ja heille kehittyy huono itsetunto? Ei kai kukaan ole niin rajoittunut, että kykenee hymyilemään ja näkemään positiivisesti vain sen muskarin söpöimmän vauvan? Aika ylipositiivisesti on tapana lähestyä kaikkia vauvoja, ei siksi että olisivat söpöjä, vaan koska ovat vauvoja.
Ja minusta olisi muuten tosi hyvä, jos ainakin lopetettaisiin se tyttövauvoille ja pikkutytöille söpöyden, kauneuden ja herttaisuuden viljely. Sehän kuitenkin opettaa samalla, että hänessä hyvää on juuri se söpöys, ja kun samaan aikaan leluteollisuus kannustaa pikkutyttöjä ulkonäkö- ja jopa parisuhdekeskeisiin leikkeihin,niin aika rajoittuneen minäkuvan voi lapsi pahimmillaan saada. Enemmän hallaa minusta tuolla kauneuden korostamiselle saa aikaan. Vai onko se sitten söpöä, kun pikkutyttöä kiinnostaa eniten vaatteet, hiukset ja meikkileikit?
Alkuperäinen kirjoittaja hyvä kysymys;29640459:
Myöhemmin elämässä voi sitten tulla ongelmia, jos koko itsetunto rakentuu pelkän ulkonäön varaan, silloin olisi jo hyvä erottaa ulkoa annettu kauneus ja oman persoonan ja saavutusten ansiot.
Niin, ja kannattaa muistaa, että ulkoa annettu kauneus on eri asia kuin lopullinen tilanne. Kauneusihanteen mukaiset piirteet ei takaa, että olisi kaunis saati hyvännäköinen - ja sitten taas joku muu voi olla, vaikka hänessä olisikin jotain rosoisuutta.
Pojat ovat olleet vauvoina paljon söpömpiä.