NinaTT! Kerrohan, miksi lasta ei saisi kiittää, kehua ja kannustaa?

Tottahan tuo aikuisen esimerkki onkin kaiken perusta. Tämä "tee niin kuin sanon, älä niin kuin teen"- on kieltämättä kasvatuskeinona vähän... omituinen. Mutta vielä en ole ihan ymmärtänyt sen positiivisen tukemisen
(kehun/kannustan kun lapsi toimii oikein) haitallisuutta, jos se osuu oikeaan paikkaan ja käytetään harkitusti. Sen toki ymmärrän että nuo rangaistukset on hyvä jättää minimiin ja pyrkiä korvaamaan "ei":t jollain mielekäämmällä tavalla joka sitten tukee lapsen toimintaa oikeaan suuntaan.

Meillä tuon nuoremman kanssa tulee helposti yhteenottoja ja olenkin joutunut ihan tietoisesti niitä välttämään ja kehittelemään keinoja joilla arki saadaan sujumaan paremmin. Lapsi esimerkiksi osaa hienosti pukea päälleen, mutta se vie oman aikansa (kun kaiken täytyy olla tip-top). periaatteessa lapsen pukemalla selviäisi aikuinen helpommin ja nopeammin, mutta sitä tyttö ei hyväksy ja hänellä on toki oikeus pukea itse, siksi minun vaan täytyy herättää hänet sen verran aikaisessa että se onnistuu. Samoin jos hän -syystä tai toisesta- ei halua laittaa päälleen minun valitsemaani paitaa on edessä sota. Siksi mielummin otan esiin vaikka kaksi paitaa mistä hän saa valita mieleisensä ja sen jälkeen hän sitten yleensä pukeekin tyytyväisenä kaikki vaatteet päälleen.

Elikkä vähän lasta kuuntelemalla meilläkin pääsee monesta tilanteesta helpommalla. Muutoin edessä olisi joka aamu sama tappelu kun pitää lähteä hoitoon tai jonnekin muualle.

Se on hyvä istua sohvalla ja syödä sipsejä miettien samalla, että miten mä saisin tuon lapsen syömään enemmän tuoreita hedelmiä ja kasviksia? Tai sitten vähän yleisempiä: Vastaan hangoitteleva lapsi kannetaan pois. Lapsi sitten alkaa raahaamaan pikkusisarustansa ku tämä on huonossa paikassa hänen leikkiensä kannalta... Tai äiti ei anna lainata soppakauhaa. Naapurin Tomi ei sitten saa lainata mun traktoria. Ja siihen suuntaan.

Tuntuu siltä, että moni vanhempi näkee sen taisteluna: Minä sanon miten asiat on, ja mitä paremmin lapseni siihen alistuvat, se hienompi juttu. On saavutus, että lapsi ei saa päättää yhtään mitään. Mun mielestä taas mitä enemmän lapsi saa ja voi itse päättää, sen parempi. Nyky-yhteiskunnassa pitää ehkä tehdä vähän kompromisseja eikä kukaan ole täydellinen, mutta miks sitä pitäis hävetä, jos lapsi saa päättää omia asioitaan itse? Jos lapsi asettaa itselleen hyviä rajoja? Eikö se ole kaiken kasvatuksen päämäärä, että lapsi osais itse huolehtia itsestään ja asettaa itselleen rajoja?

Menipäs syvälliseks

Tuo valtataistelu pitää kyllä paikkaansa valitettavan monen lapsen ja vanhemman kohdalla ja voin ihan rehellisesti tunnustaa sortuneeni siihen joskus itsekin-onneksi tässä vanhemmudessakin kasvaa itsekin. =) Mutta ihan en nyt allekirjoita noita esimerkkejä tai niistä seuraavia asioita...Kyllä, olen kantanut riehuvan ja huutavan lapsen ulkoa sisälle kun ei muu auttanut, mutta ei tuo siitä huolimatta siskoaan retuuta. Sen sijaan tietää että kun lähdetään sisälle syömään, niin siitä on turha alkaa suuremmin raivoamaan. Ja vaikka meillä on tavaroita, jotka eivät lasten käsiin kuulu, eivätkä saa niillä leikkiä, niin varsin auliisti silti jakavat lelujaan muiden lasten kanssa. Ei nämä jutut ihan noin pelkistetystä yks yhteen mene ainakaan mun oman kokemuksen perusteella.

Ja toki meillä on lapsilla paljonkin asioita joista saavat itse päättää ja mitä suuremmiksi kasvavat, niin sitä enemmän saavat vastuuta itselleen-mutta vastapainoksi meillä on kyllä myös niitä asioita joista lapsi ei päätä. Mun mielestä vastuutakin opetellaan palanen kerrallaan.

 

Yksinkertainen kysymys: lapsi ei anna pestä hampaita. miten toimit? Itse peset aamuin illoin ja lapsi seuraa kiinnostuneena vieressä. annat jopa lapsen joskus harjata sun hampaita, mutta omiaan se ei harjaa. sä oot selittänyt kuinka hyvä asia hampaiden peseminen on ja miksi. mutta lapsi ei silti suostu avaamaan suutaan. lapsi saa itse leikkiä harjalla mutta se ei vahingossakaan mene lapsen suuhun. ei koskaan. lapselta ei siis saa väkisin pestä hampaita, niin jätätkö sä pesemättä?

Jos mun pitäis väkivalloin avata lapsen suu ja tunkea sinne hammasharja niin tuohon on yksinkertainen vastaus: Jättäisin harjaamatta.

Lapsen terveyden kustannuksella harrastat tuota kasvatustapaasi siis? Aika rajua.

 

Tottahan tuo aikuisen esimerkki onkin kaiken perusta. Tämä "tee niin kuin sanon, älä niin kuin teen"- on kieltämättä kasvatuskeinona vähän... omituinen. Mutta vielä en ole ihan ymmärtänyt sen positiivisen tukemisen
(kehun/kannustan kun lapsi toimii oikein) haitallisuutta, jos se osuu oikeaan paikkaan ja käytetään harkitusti. Sen toki ymmärrän että nuo rangaistukset on hyvä jättää minimiin ja pyrkiä korvaamaan "ei":t jollain mielekäämmällä tavalla joka sitten tukee lapsen toimintaa oikeaan suuntaan.

Meillä tuon nuoremman kanssa tulee helposti yhteenottoja ja olenkin joutunut ihan tietoisesti niitä välttämään ja kehittelemään keinoja joilla arki saadaan sujumaan paremmin. Lapsi esimerkiksi osaa hienosti pukea päälleen, mutta se vie oman aikansa (kun kaiken täytyy olla tip-top). periaatteessa lapsen pukemalla selviäisi aikuinen helpommin ja nopeammin, mutta sitä tyttö ei hyväksy ja hänellä on toki oikeus pukea itse, siksi minun vaan täytyy herättää hänet sen verran aikaisessa että se onnistuu. Samoin jos hän -syystä tai toisesta- ei halua laittaa päälleen minun valitsemaani paitaa on edessä sota. Siksi mielummin otan esiin vaikka kaksi paitaa mistä hän saa valita mieleisensä ja sen jälkeen hän sitten yleensä pukeekin tyytyväisenä kaikki vaatteet päälleen.

Elikkä vähän lasta kuuntelemalla meilläkin pääsee monesta tilanteesta helpommalla. Muutoin edessä olisi joka aamu sama tappelu kun pitää lähteä hoitoon tai jonnekin muualle.

Se on hyvä istua sohvalla ja syödä sipsejä miettien samalla, että miten mä saisin tuon lapsen syömään enemmän tuoreita hedelmiä ja kasviksia? Tai sitten vähän yleisempiä: Vastaan hangoitteleva lapsi kannetaan pois. Lapsi sitten alkaa raahaamaan pikkusisarustansa ku tämä on huonossa paikassa hänen leikkiensä kannalta... Tai äiti ei anna lainata soppakauhaa. Naapurin Tomi ei sitten saa lainata mun traktoria. Ja siihen suuntaan.

Tuntuu siltä, että moni vanhempi näkee sen taisteluna: Minä sanon miten asiat on, ja mitä paremmin lapseni siihen alistuvat, se hienompi juttu. On saavutus, että lapsi ei saa päättää yhtään mitään. Mun mielestä taas mitä enemmän lapsi saa ja voi itse päättää, sen parempi. Nyky-yhteiskunnassa pitää ehkä tehdä vähän kompromisseja eikä kukaan ole täydellinen, mutta miks sitä pitäis hävetä, jos lapsi saa päättää omia asioitaan itse? Jos lapsi asettaa itselleen hyviä rajoja? Eikö se ole kaiken kasvatuksen päämäärä, että lapsi osais itse huolehtia itsestään ja asettaa itselleen rajoja?

Menipäs syvälliseks

Tuo valtataistelu pitää kyllä paikkaansa valitettavan monen lapsen ja vanhemman kohdalla ja voin ihan rehellisesti tunnustaa sortuneeni siihen joskus itsekin-onneksi tässä vanhemmudessakin kasvaa itsekin. =) Mutta ihan en nyt allekirjoita noita esimerkkejä tai niistä seuraavia asioita...Kyllä, olen kantanut riehuvan ja huutavan lapsen ulkoa sisälle kun ei muu auttanut, mutta ei tuo siitä huolimatta siskoaan retuuta. Sen sijaan tietää että kun lähdetään sisälle syömään, niin siitä on turha alkaa suuremmin raivoamaan. Ja vaikka meillä on tavaroita, jotka eivät lasten käsiin kuulu, eivätkä saa niillä leikkiä, niin varsin auliisti silti jakavat lelujaan muiden lasten kanssa. Ei nämä jutut ihan noin pelkistetystä yks yhteen mene ainakaan mun oman kokemuksen perusteella.

Ja toki meillä on lapsilla paljonkin asioita joista saavat itse päättää ja mitä suuremmiksi kasvavat, niin sitä enemmän saavat vastuuta itselleen-mutta vastapainoksi meillä on kyllä myös niitä asioita joista lapsi ei päätä. Mun mielestä vastuutakin opetellaan palanen kerrallaan.

tätä on hyvä peesata! :flower:

 

ninaTT et ole lainkaan vastannut mun kritiikkiin, joten nyt kysyn ihan suoraan. Miten pystyt olemaan iloitsematta lapsesi saavutuksista tai katsomaan vierestä kun toinen kokeilee, jotain mitä ei yleisesti saa tehdä (tulevaisuudessa, vaarallista tai toisia satuttavaa).

Sitten vielä kysyisin, että miten meinaat elättää lapsesi ja itsesi, jos olet kotona ja opiskelet?

Iloitsen kyllä lapsestani, saavutti tai ei. Meillä on oikein mukavaa yhdessä Ja olen katsonut useinkin vierestä ku tyttö tekee sellasta, jota joku toinen vanhempi ei hyväksyis. Mä luotan häneen ja hän muhun.

Eletään kotihoidontuella ja työtuloilla. Ihan hyvin sujuu nyt. Tulevaisuus otetaan askel kerrallaan.

 

Yksinkertainen kysymys: lapsi ei anna pestä hampaita. miten toimit? Itse peset aamuin illoin ja lapsi seuraa kiinnostuneena vieressä. annat jopa lapsen joskus harjata sun hampaita, mutta omiaan se ei harjaa. sä oot selittänyt kuinka hyvä asia hampaiden peseminen on ja miksi. mutta lapsi ei silti suostu avaamaan suutaan. lapsi saa itse leikkiä harjalla mutta se ei vahingossakaan mene lapsen suuhun. ei koskaan. lapselta ei siis saa väkisin pestä hampaita, niin jätätkö sä pesemättä?

Jos mun pitäis väkivalloin avata lapsen suu ja tunkea sinne hammasharja niin tuohon on yksinkertainen vastaus: Jättäisin harjaamatta.

Lapsen terveyden kustannuksella harrastat tuota kasvatustapaasi siis? Aika rajua.

Sun mielestä väkivalta on siis ok jos sillä on joku *tarkotus*?

 

Yksinkertainen kysymys: lapsi ei anna pestä hampaita. miten toimit? Itse peset aamuin illoin ja lapsi seuraa kiinnostuneena vieressä. annat jopa lapsen joskus harjata sun hampaita, mutta omiaan se ei harjaa. sä oot selittänyt kuinka hyvä asia hampaiden peseminen on ja miksi. mutta lapsi ei silti suostu avaamaan suutaan. lapsi saa itse leikkiä harjalla mutta se ei vahingossakaan mene lapsen suuhun. ei koskaan. lapselta ei siis saa väkisin pestä hampaita, niin jätätkö sä pesemättä?

Jos mun pitäis väkivalloin avata lapsen suu ja tunkea sinne hammasharja niin tuohon on yksinkertainen vastaus: Jättäisin harjaamatta.

Ja sä et näe et siitä olisi millään tavoin haittaa sun lapsen tulevaisuuden kannalta et häneltä on hampaat pesemättä vaikka vuoden verran kun ei kerran siihen itse suostu? Vai onko se sun mielestä pienempi paha kun et lapselle tehtäisi jotain mitä hän ei halua?

 

Yksinkertainen kysymys: lapsi ei anna pestä hampaita. miten toimit? Itse peset aamuin illoin ja lapsi seuraa kiinnostuneena vieressä. annat jopa lapsen joskus harjata sun hampaita, mutta omiaan se ei harjaa. sä oot selittänyt kuinka hyvä asia hampaiden peseminen on ja miksi. mutta lapsi ei silti suostu avaamaan suutaan. lapsi saa itse leikkiä harjalla mutta se ei vahingossakaan mene lapsen suuhun. ei koskaan. lapselta ei siis saa väkisin pestä hampaita, niin jätätkö sä pesemättä?

Jos mun pitäis väkivalloin avata lapsen suu ja tunkea sinne hammasharja niin tuohon on yksinkertainen vastaus: Jättäisin harjaamatta.

vaikka meillä likka joskus kieltäytyy pesemästä niin en siltikään ikinä ole väkivalloin pessyt.. sit kerron et mitä käy ja hampaat pitää pestä jos ne meinaa pitää ehjinä jne..

yleensä sit suostuu

 

Sun mielestä väkivalta on siis ok jos sillä on joku *tarkotus*?

En käytä väkivaltaa. Hampaat pestään aamuin illoin. Myös silloin, kun "ei huvita".

 

Yksinkertainen kysymys: lapsi ei anna pestä hampaita. miten toimit? Itse peset aamuin illoin ja lapsi seuraa kiinnostuneena vieressä. annat jopa lapsen joskus harjata sun hampaita, mutta omiaan se ei harjaa. sä oot selittänyt kuinka hyvä asia hampaiden peseminen on ja miksi. mutta lapsi ei silti suostu avaamaan suutaan. lapsi saa itse leikkiä harjalla mutta se ei vahingossakaan mene lapsen suuhun. ei koskaan. lapselta ei siis saa väkisin pestä hampaita, niin jätätkö sä pesemättä?

Jos mun pitäis väkivalloin avata lapsen suu ja tunkea sinne hammasharja niin tuohon on yksinkertainen vastaus: Jättäisin harjaamatta.

Ja sä et näe et siitä olisi millään tavoin haittaa sun lapsen tulevaisuuden kannalta et häneltä on hampaat pesemättä vaikka vuoden verran kun ei kerran siihen itse suostu? Vai onko se sun mielestä pienempi paha kun et lapselle tehtäisi jotain mitä hän ei halua?

Mun mielestä väkivalta lasta kohden on erittäin tuomittava teko. Eikö se muka mitenkään vaikuta hänen tulevaisuuteen että häntä pahoinpideltäis joka ilta ja aamu?

 

en lue koko ketjua, mutta mites sellanen kehuminen joka ei ollenkaan liity saavutuksiin vaan lapsen ominaisuuksiin. kuten ulkonäkö, luonne jne. Minä menen vissiin täysin alta riman ku mun lasten ei tarvii tehä mitään ansaitakseen kehuja, he vain ovat niin upeita jne. ovat minusta oikeasti ja luulen juuri tällaisten kehujen jotka ei ole riippuvaisia saavutuksista kehittävän itsetuntoa.

ihan mielenkiinnosta ninatt mitä mieltä olet tällaisesta kehumisesta alitinko täydellisesti riman?? mitä hallaa aiheutan lapsilleni??

Voiko lapselle tulla siitä olo, että äiti ei tykkäiskään jos mä olisin ruma? Tai että rumat ihmiset eivät ole samanarvoisia ku nätit? Tässä on sellanen dilemma, että pitäis jotenkin samanaikaisesti yrittää kertoa lapselle, että sinä olet ihana ja mahtava ja rakastettava, mutta kaikki muutkin ovat samanarvoisia.

Niin no. Kehun myös esim. lapseni kippura varpaita jotka ovat mielestäni mahottoman suloset (mutta eivät varmaan mikään yleinen kauneusihanne) kehun sellaisia minusta positiivisia ominaisuuksia ja annan lasteni ymmärtää, että rakastan heitä juuri sellaisenaan. Opetan lapsilleni muiden ihmisten kunnioitusta ja jos esim. meillä on muita lapsia kylässä kohtelen kaikkia heistä samalla tavalla enkä anna omille lapsilleni erivapauksia. Mutta minun mielestä jokaiselle vanhemmalle kuuluu vastuu siitä, etä kehuvat lastaan ja näin kehittävät hänen itsetuntoaan. MInulla itsellä on huono itsetunto ja yritän ettei se siirtyisi omille lapsilleni, kehun myös itse itseäni (se on ollut kaikista vaikeinta). En kuitenkaan kehu sellaisia ns "saavutuksia" jotka eivät ole mitään jos lapsi piirtää pari viivaa paperiin ja tiedän hänen pystyvän parempaan en kehu. Keskityn kuitenkin mieluummin sellaisiin asioihin joissa lapsi on lahjakas kuin sellaisiin missä ei ole hyvä. eli en mollaa, mutta opastan.

 

Sun mielestä väkivalta on siis ok jos sillä on joku *tarkotus*?

En käytä väkivaltaa. Hampaat pestään aamuin illoin. Myös silloin, kun "ei huvita".

Kuten tuossa jo sanoin: Jos siis puhe ei tehoaisi, eli ainoaksi keinoksi jäisi väkivalta, niin jättäisin harjaamatta.

 

Sun mielestä väkivalta on siis ok jos sillä on joku *tarkotus*?

En käytä väkivaltaa. Hampaat pestään aamuin illoin. Myös silloin, kun "ei huvita".

Kuten tuossa jo sanoin: Jos siis puhe ei tehoaisi, eli ainoaksi keinoksi jäisi väkivalta, niin jättäisin harjaamatta.

Puhe ja väkivaltahan ne ainoat vaihtoehdot ovatkin

 

Sun mielestä väkivalta on siis ok jos sillä on joku *tarkotus*?

En käytä väkivaltaa. Hampaat pestään aamuin illoin. Myös silloin, kun "ei huvita".

Kuten tuossa jo sanoin: Jos siis puhe ei tehoaisi, eli ainoaksi keinoksi jäisi väkivalta, niin jättäisin harjaamatta.

Puhe ja väkivaltahan ne ainoat vaihtoehdot ovatkin

Mikäs sun ehdotus siis on?

 

Yksinkertainen kysymys: lapsi ei anna pestä hampaita. miten toimit? Itse peset aamuin illoin ja lapsi seuraa kiinnostuneena vieressä. annat jopa lapsen joskus harjata sun hampaita, mutta omiaan se ei harjaa. sä oot selittänyt kuinka hyvä asia hampaiden peseminen on ja miksi. mutta lapsi ei silti suostu avaamaan suutaan. lapsi saa itse leikkiä harjalla mutta se ei vahingossakaan mene lapsen suuhun. ei koskaan. lapselta ei siis saa väkisin pestä hampaita, niin jätätkö sä pesemättä?

Jos mun pitäis väkivalloin avata lapsen suu ja tunkea sinne hammasharja niin tuohon on yksinkertainen vastaus: Jättäisin harjaamatta.

Lapsen terveyden kustannuksella harrastat tuota kasvatustapaasi siis? Aika rajua.

Sun mielestä väkivalta on siis ok jos sillä on joku *tarkotus*?

No kyllä mun mielestä jos lapsella olisi joku vakava sairaus ja lääke pitäisi saada annettua et lapsen terveys paranee, niin kyllä mä siinä tilanteessa hyväksyn sen "väkivallan". Jos kyse on hengenlähdöstä niin eikö sekään ole sun mielestä poikkeus? Sillonkaan ei saa lapselle tehdä mitään mitä ei halua?

 

Joskus mä luulen saavani kiinni näistä NinaTT: n ajatuksista, mut sitten taas tulee jotain sellasta minkä edessä oon ihan sanaton. Niinkuin just nyt.

Sitä jäin miettimään, että kun mä nyt olen sellainen vanhempi, että ihan vilpittömästi iloitsen siitä kun näen että lapsi kehittyy ja oppii uusia juttuja, ja todellakin olen niistä niin innoissani että samalla lasta kehun maasta taivaisiin, niin se on siis väärin. Mutta tuntuisi jotenkin hassulle pidätellä sitä iloa, eikö se sit ole teeskentelyä jos ei näytä aidosti iloa silloin kun sitä kokee? Se kehuminen vaan tulee siinä ihan luonnostaan.

Mulla on ollut isä joka ei ole koskaan kehunut mua mistään, ilmeisesti siis aikaansa edellä kasvatuksen suhteen. Ei toisaalta koskaan sanonut pahastikaan. En kyllä muista että olisin lapsena ollut tästä mitenkään iloinen, vaan mietin että mitäköhän pitäisi tehdä että tuosta ihmisestä sais jonkinlaisen reaktion irti.

 

No kyllä mun mielestä jos lapsella olisi joku vakava sairaus ja lääke pitäisi saada annettua et lapsen terveys paranee, niin kyllä mä siinä tilanteessa hyväksyn sen "väkivallan". Jos kyse on hengenlähdöstä niin eikö sekään ole sun mielestä poikkeus? Sillonkaan ei saa lapselle tehdä mitään mitä ei halua?

Nojuu, välittömässä vaarassa olevan hengenpelastus on ehkä ainoa poikkeus. Jos se on hyväksytty aikuista kohtaan, niin sitten myös lasta. Jos esim joku on jäämässä auton alle ja toinen tuuppaa sen siitä väkivalloin sivuun viime tingassa.

Hampaiden pesemisessä ei kuitenkaan ole kysymys välittömästä hengenvaarasta.

 

Sun mielestä väkivalta on siis ok jos sillä on joku *tarkotus*?

En käytä väkivaltaa. Hampaat pestään aamuin illoin. Myös silloin, kun "ei huvita".

Kuten tuossa jo sanoin: Jos siis puhe ei tehoaisi, eli ainoaksi keinoksi jäisi väkivalta, niin jättäisin harjaamatta.

Puhe ja väkivaltahan ne ainoat vaihtoehdot ovatkin

Mikäs sun ehdotus siis on?

Kehuminen, kannustaminen ja tarvittaessa auttaminen.

 

ninaTT et ole lainkaan vastannut mun kritiikkiin, joten nyt kysyn ihan suoraan. Miten pystyt olemaan iloitsematta lapsesi saavutuksista tai katsomaan vierestä kun toinen kokeilee, jotain mitä ei yleisesti saa tehdä (tulevaisuudessa, vaarallista tai toisia satuttavaa).

Sitten vielä kysyisin, että miten meinaat elättää lapsesi ja itsesi, jos olet kotona ja opiskelet?

Iloitsen kyllä lapsestani, saavutti tai ei. Meillä on oikein mukavaa yhdessä Ja olen katsonut useinkin vierestä ku tyttö tekee sellasta, jota joku toinen vanhempi ei hyväksyis. Mä luotan häneen ja hän muhun.

Eletään kotihoidontuella ja työtuloilla. Ihan hyvin sujuu nyt. Tulevaisuus otetaan askel kerrallaan.

Mä myös annan pikkuisteni aika vapaasti kokeilla esim. en kiellä kuumaan uuniin koskemista vaan yhdessä kokeilemme, että se on kuuma ja siihen ei kannata koskea. Silti on tullut paljon tilanteita, joissa olen joutunut kieltämään tai olen hävennyt silmätpäästäni. En mä yksinkertaisesti ole voinut vain hymyillä lapselle, kun hän on sanonut kaverilleen "sä oot ihan tyhmä" tai jotain vastaavaa, jonka on oppinut muilta lapsilta. Olen toki kertonut syyt miksi mä en pidä sellaisista sanoista, mutta todakin mun naamasta ja käytöksestä on huokunut pettymys ja pahamieli.

 

Kehuminen, kannustaminen ja tarvittaessa auttaminen.

Mistä sä kehut jos lapsi ei suostu laittaa harjaa suuhunsa?

Auttaminen on ok. Kyllähän mä nytkin pesen tytön hampaat hänen itse harjattuaan niitä jonkun aikaa. Kannustaminenkin voi olla ihan loistava metodi: Mulle tulee puhdas olo suuhun hampaidenpesun jälkeen. Jospas säkin kokeilisit. Tms.

Mutta kun jo tuolla sanoit, että jos puhe ei tehoa...?

 

Kehuminen, kannustaminen ja tarvittaessa auttaminen.

Mistä sä kehut jos lapsi ei suostu laittaa harjaa suuhunsa?

Auttaminen on ok. Kyllähän mä nytkin pesen tytön hampaat hänen itse harjattuaan niitä jonkun aikaa. Kannustaminenkin voi olla ihan loistava metodi: Mulle tulee puhdas olo suuhun hampaidenpesun jälkeen. Jospas säkin kokeilisit. Tms.

Mutta kun jo tuolla sanoit, että jos puhe ei tehoa...?

Autan.

 

Autan.

Siis ekaks sanot, että mitä teen jos lapsi ei kuuntele puhetta eikä seuraa esimerkkiä eikä suostu siihen, että harja laitetaan suuhun... Niin miten sä saat sen suostumaan?

Väkisinkö laitat harjan suuhun?

 

Jos joku haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi (tosin silloin se ei olis ihan raiskaus) niin siinä ei ole mitään väärää.
.

Nyt tuli sitten jo liikaa mullekin mä en todellakaan halunnut tulla raiskatuksia - mutta siinä ei sitten oo mitään väärää - koska se toinen halusi raiskata
JUU KIITOS JA NÄKEMIIN. kaikia sitä vapaana pidetään

HÄH?! Ei todellakaan ollut oikein. Sua kohtaan ei saa tehdä sellasta mitä sä et halua. Samoin lapselle ei saa tehdä sellasta mitä lapsi ei halua. Lapsella on ihan sama ihmisarvo ja oikeudet ku meillä aikuisilla. Se, että SÄ haluat lapsen toimivan tietyllä tapaa ei oikeuta sua tekemään ihan mitä vaa lapselle.

Samoin KUKAAN ei saa kajota suhun jos sä et sitä halua. Nyt kyllä vähän luit väärin.

Jos sulta kysytään onko tappaminen ja raiskaaminen väärin ja sä vastaat: Jos joku haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi (tosin silloin se ei olis ihan raiskaus) niin siinä ei ole mitään väärää. niin missä kohtaa mä luin väärin? kyllä tuolla lukee EI OLE MITÄÄN VÄÄRÄÄ = mun mielestä se ei ole sun mielestä rangaistava teko

 

mun mielstä siinä on lapselle liikaa vastuuta jos hänen pitää ihan pienestä pitäen asettaa omat rajansa itse. ymmärrän kyllä pointin että monet vanhemmat kieltävät lapsiltaan ihan liikaa sellaista mistä ei oikestaan olisi mitään haittaa. mutta aikuisella on kuitenkin niin paljon enemmän tietoa maailmasta kuin pienellä lasella, että mun mielestä aikuisen pitää auttaa lasta antamalla edes jonkinlaiset rajat.

rippuu myös varmaan lapsen luonteesta: toinen päättää mielellään itse, toinen ahdistuu liiasta rajattomuudesta.

 

Jos joku haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi (tosin silloin se ei olis ihan raiskaus) niin siinä ei ole mitään väärää.
.

Nyt tuli sitten jo liikaa mullekin mä en todellakaan halunnut tulla raiskatuksia - mutta siinä ei sitten oo mitään väärää - koska se toinen halusi raiskata
JUU KIITOS JA NÄKEMIIN. kaikia sitä vapaana pidetään

HÄH?! Ei todellakaan ollut oikein. Sua kohtaan ei saa tehdä sellasta mitä sä et halua. Samoin lapselle ei saa tehdä sellasta mitä lapsi ei halua. Lapsella on ihan sama ihmisarvo ja oikeudet ku meillä aikuisilla. Se, että SÄ haluat lapsen toimivan tietyllä tapaa ei oikeuta sua tekemään ihan mitä vaa lapselle.

Samoin KUKAAN ei saa kajota suhun jos sä et sitä halua. Nyt kyllä vähän luit väärin.

Jos sulta kysytään onko tappaminen ja raiskaaminen väärin ja sä vastaat: Jos joku haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi (tosin silloin se ei olis ihan raiskaus) niin siinä ei ole mitään väärää. niin missä kohtaa mä luin väärin? kyllä tuolla lukee EI OLE MITÄÄN VÄÄRÄÄ = mun mielestä se ei ole sun mielestä rangaistava teko

Siinä lukee jos joku haluaa tulla raiskatuksi. Sisälukutaito on pop.

 

Jos joku haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi (tosin silloin se ei olis ihan raiskaus) niin siinä ei ole mitään väärää.
.

Nyt tuli sitten jo liikaa mullekin mä en todellakaan halunnut tulla raiskatuksia - mutta siinä ei sitten oo mitään väärää - koska se toinen halusi raiskata
JUU KIITOS JA NÄKEMIIN. kaikia sitä vapaana pidetään

HÄH?! Ei todellakaan ollut oikein. Sua kohtaan ei saa tehdä sellasta mitä sä et halua. Samoin lapselle ei saa tehdä sellasta mitä lapsi ei halua. Lapsella on ihan sama ihmisarvo ja oikeudet ku meillä aikuisilla. Se, että SÄ haluat lapsen toimivan tietyllä tapaa ei oikeuta sua tekemään ihan mitä vaa lapselle.


Samoin KUKAAN ei saa kajota suhun jos sä et sitä halua. Nyt kyllä vähän luit väärin.

Jos sulta kysytään onko tappaminen ja raiskaaminen väärin ja sä vastaat: Jos joku haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi (tosin silloin se ei olis ihan raiskaus) niin siinä ei ole mitään väärää. niin missä kohtaa mä luin väärin? kyllä tuolla lukee EI OLE MITÄÄN VÄÄRÄÄ = mun mielestä se ei ole sun mielestä rangaistava teko

niinpä. erittäin harva haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi, joten siinäkään mielessä Nina ei oiein vastannut kysymykseen.