NinaTT vastaatko tähän

No mut ethän sä ihan oikeasti edes halua ymmärtää, haluat vaan inttää ja vääristellä.

No mitä minä esimerkiksi tässä ketjussa olen inttänyt ja vääristellyt? Eikö se nyt ole sanomattakin selvää, jos kiintymysvanhemmuuteen ei kuulu pukata lapsia maailmaan sarjatulella (vai miten sinä asian ilmaisit), se tarkoittaa sitä, että joko ei harrasteta seksiä, käytetään ehkäisyä tai mennään aborttiin, jos tulee raskaaksi. Missä se vääristely nyt taas on, voitko kertoa? Vai onko tässäkin taas joku oma logiikka, joka pätee pelkästään kiintymysvanhemmuuden kohdalla, koska se on kasvatusfilosofia?

 

No mitä minä esimerkiksi tässä ketjussa olen inttänyt ja vääristellyt? Eikö se nyt ole sanomattakin selvää, jos kiintymysvanhemmuuteen ei kuulu pukata lapsia maailmaan sarjatulella (vai miten sinä asian ilmaisit), se tarkoittaa sitä, että joko ei harrasteta seksiä, käytetään ehkäisyä tai mennään aborttiin, jos tulee raskaaksi. Missä se vääristely nyt taas on, voitko kertoa? Vai onko tässäkin taas joku oma logiikka, joka pätee pelkästään kiintymysvanhemmuuden kohdalla, koska se on kasvatusfilosofia?

Lue itse, jos kiinostaa. Johan annoin listan kirjoista, joista tietoa löytyy.

 

Tätä juuri tarkoitin tuolla aiemmalla viestilläni Jos joku oikeasti kysyy jotain ihan asiallista, vastaus on tätä luokkaa. Minä tykkään tällaisista asioista enemmän keskustella ihmisten kanssa, kuin lukea kirjaa. you know keskustelupalstat..

En tajua, miksi yksinkertaiseen kysymykseen ei voi vain vastata, vaan mieluummin etsitään joku linkki, josta ei kovin äkkiä edes selviä vastausta kysymykseen. Jos toinen henkilö on perehtynyt aiheeseen, mikseio jotain asiaa voisi kysyä häneltä?

Koska sinun kohdallasi se on se ja sama miten perehtynyt toinen on aiheeseen ja mitä hän vastaa; sinä intät vastaan joka taupauksessa, etkä ymmärrä, mitä sinulle yrittää selittä / usko mitä sinulle sanotaan.

 

Lue itse, jos kiinostaa. Johan annoin listan kirjoista, joista tietoa löytyy.

Tuolta antamastasi sivustolta jo sen verran katsoin, että aatteessa peräänkuulutetaan yhteisöllisyyttä ja sanotaan, että lapsi kaipaa muita lapsia, mutta sisaruksista ei tosiaan puhuta sanaakaan. Puhuttiin myös ihmisen luonnollisista tavoista, mutta en löytänyt mitään kommenttia seksistä, ehkäisystä ja sisaruksista.

Kirjastoa ei minulla tässä käden ulottuvilla ole, joten voitko nyt edes sanoa, missä noista kirjoista mahdollisesti löytyisi tietoa juuri tästä asiasta, vai löytyykö sitä ylipäätään ollenkaan?

 

Tuolta antamastasi sivustolta jo sen verran katsoin, että aatteessa peräänkuulutetaan yhteisöllisyyttä ja sanotaan, että lapsi kaipaa muita lapsia, mutta sisaruksista ei tosiaan puhuta sanaakaan. Puhuttiin myös ihmisen luonnollisista tavoista, mutta en löytänyt mitään kommenttia seksistä, ehkäisystä ja sisaruksista.

Kirjastoa ei minulla tässä käden ulottuvilla ole, joten voitko nyt edes sanoa, missä noista kirjoista mahdollisesti löytyisi tietoa juuri tästä asiasta, vai löytyykö sitä ylipäätään ollenkaan?

Aloita vaikka näistä:
* Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus
* William Sears: Kiintymysvanhemmuuden kirja

 

Koska sinun kohdallasi se on se ja sama miten perehtynyt toinen on aiheeseen ja mitä hän vastaa; sinä intät vastaan joka taupauksessa, etkä ymmärrä, mitä sinulle yrittää selittä / usko mitä sinulle sanotaan.

No jos sinusta on vastaan inttämistä se, että ajattelee asioita ihan maalaisjärjellä ja normaalilla yleismaailmallisella logiikalla, niin ehkä meidän ei kannata sitten keskustella. Tottakai minä uskon mitä minulle sanotaan, jos se myös perustellaan hyvin. "Tässä kohtaa logiikka ei vain päde" ei ole mielestäni perustelu, vaan pitää myös sanoa, miksi joku logiikka ei päde. Siitähän tässä useimmiten on ollut kysymys.

 

 

Aloita vaikka näistä:
* Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus
* William Sears: Kiintymysvanhemmuuden kirja

Eli noissa perustellaan tämä ristiriita?

 

Eli seksistä pidättäytyminen, ehkäisy ja abortitko ovat suotavia tässä aatteessa? Mitäs kävi luonnollisuudelle, vai sekö koski vain lasta ja sen hoitoa, ei muuta elämää?

No mitähän epäluonnollista on ehkäisyssä?

Musta on ihan hullua ylipäätä muodostaa mielipidettä esim kiintymysvahnemmuudesta yhden palstalaisen mielipitseiden perusteella. Mä en usko hetkeäkään, että koko kiintymysvanhemmuudessa ylipäätä ehkäisynkäyttö (jopa ihan hormonaalisten ehkäisyjen käyttö) olisi jotenkin paheksuttavaa tai väärää. Ko kasvatusmenetelmään taitaa kuulua pitkä imetys (tai pitkä ja pitkä) ja tiettyjen kriteerien täytyyessä imetys on kuitenkin aika tehokas, joskin hyvin epäluotettava, ehkäisymenetelmä.

Hyvin pikaisen googlettamisen jälkeen törmäsin seuraavaan dokumenttiin kiintymysvanhemmuudesta ja pikaisesti selatessani sitä läpi seksuaalineuvojen toivossa, dokumentin teksti vaikutti hyvinkin maalaisjärkeen käyvältä ja loogiselta, varsinkin jos pystyy unohtamaan omat negatiiviset mieleyhtymät koko kiintymysvanhemmuutta kohtaan. Väittäisin, että lähestulkoon jokainen vanhempi jossain määrin noudattaa noita kiintymysvanhemmuuden nimikkeen alle kerättyjä tapoja toimia (perustan tietojani nyt hyvin pitkälti linkittämääni dokumenttiin). Itsekin olen pyrkinyt ja pyrin toimimaan tavoilla, joita dokumentista löytyy, mutta en koskaan voisi tituleerata olevani kiintymysvanhempi tai noudattavani kiintymysvanhemmuuden oppeja (ihan oman negatiivisen mieliyhtymän johdosta koko sanaan).

 

No mitähän epäluonnollista on ehkäisyssä?

Musta on ihan hullua ylipäätä muodostaa mielipidettä esim kiintymysvahnemmuudesta yhden palstalaisen mielipitseiden perusteella. Mä en usko hetkeäkään, että koko kiintymysvanhemmuudessa ylipäätä ehkäisynkäyttö (jopa ihan hormonaalisten ehkäisyjen käyttö) olisi jotenkin paheksuttavaa tai väärää. Ko kasvatusmenetelmään taitaa kuulua pitkä imetys (tai pitkä ja pitkä) ja tiettyjen kriteerien täytyyessä imetys on kuitenkin aika tehokas, joskin hyvin epäluotettava, ehkäisymenetelmä.

Hyvin pikaisen googlettamisen jälkeen törmäsin seuraavaan dokumenttiin kiintymysvanhemmuudesta ja pikaisesti selatessani sitä läpi seksuaalineuvojen toivossa, dokumentin teksti vaikutti hyvinkin maalaisjärkeen käyvältä ja loogiselta, varsinkin jos pystyy unohtamaan omat negatiiviset mieleyhtymät koko kiintymysvanhemmuutta kohtaan. Väittäisin, että lähestulkoon jokainen vanhempi jossain määrin noudattaa noita kiintymysvanhemmuuden nimikkeen alle kerättyjä tapoja toimia (perustan tietojani nyt hyvin pitkälti linkittämääni dokumenttiin). Itsekin olen pyrkinyt ja pyrin toimimaan tavoilla, joita dokumentista löytyy, mutta en koskaan voisi tituleerata olevani kiintymysvanhempi tai noudattavani kiintymysvanhemmuuden oppeja (ihan oman negatiivisen mieliyhtymän johdosta koko sanaan).

No jotenkin olen ollut siinä käsityksessä, että ehkäisymenetelmät eivät ole ihmislajille tyypillistä toimintaa sen enempaaä kuin esim pinnasänkykään, mutta voin toki olla väärässä.

 

Meillä on toiminut kylpy ja hammaspesu aina ihan eri aikaan,mutta hammaspesussa ei olekkaan ollut koskaan mitään ongelmia Ikinä en antaisi kylpyleluksi hammasharjaa.

Kummastelinpa vain joidenkin toimintaa

 

Meillä on toiminut kylpy ja hammaspesu aina ihan eri aikaan,mutta hammaspesussa ei olekkaan ollut koskaan mitään ongelmia Ikinä en antaisi kylpyleluksi hammasharjaa.

Kummastelinpa vain joidenkin toimintaa

Siis joo, onhan se lähes rikos ihmiskuntaa vastaan. :xmas:

 

No jotenkin olen ollut siinä käsityksessä, että ehkäisymenetelmät eivät ole ihmislajille tyypillistä toimintaa sen enempaaä kuin esim pinnasänkykään, mutta voin toki olla väärässä.

Jaa, no ainakaan tuossa dokumentissä ei pinnasänkyä pidetty minään saatanan esikartanon kidutuslaitteena, vaan ihan varteenotettavana lapsen nukkumispaikkana (toki painotetaan perhepeti-muotoa, eli pinnasänky on kiinni vanhempien sängyssä ns. sivuvaununa). Silmään myös osui maininta, että perheen nukkumajärjestelyjä ei kannata lyödä lukkoon vaan etsiä itselle toimiva tapa nukkua.

 

[QUOTE="ihmettelijä";26349294]En ole koskaan lukenut sanaakaan kiintymysvanhemmuudesta, ja nyt kysynkin: tuleeko lapsesta normaali, jos jo pienenä annetaan hänelle se kuva että hän saa määrätä kaikesta? Eikö terveen lapsen itsetunto ja psyyke kehity juuri sillä, että hänelle asetetaan rajoja? Ainakin psykologit ovat sitä mieltä, että lapselle rajojen laittaminen tuo turvaa, ja juuri uhmakausina niissä rajoissa pysyminen on erittäin tärkeää. Millaisia tyranneja näistä lapsista kasvaa, jos jo vauvana ovat tottuneet siihen että saa mennä nukkumaan silloin kun huvittaa? Ihmettelen vaan...Ja miten se empatiakyky kasvaa, jos ketään muuta ei oteta huomioon kuin oman itsensä...[/QUOTE]

Sen huomaa ettet ole lukenut kiintymysvanhemmuudesta.

Pieni VAUVA ei tarvitse "rajoja" tai "kasvatusta". Vauvalle ei opeteta empatiaa vaan vauvaa kohtaan tunnetaan empatiaa - se on se ensimmäinen askel. Alle puolivuotiasta ei tarvitse opettaa siihen kuka määrää kaapin paikan tai miten tulee käyttäytyä, jotta hän aikuisikään mennessä sen oppisi. Pieni vauvako pitäisi opettaa nukkumaan ja esimerkiksi syömään kello kädessä, ettei hänestä aikuisena tulisi tyranni? Et ole tosissasi? Lapselle pitää asettaa rajoja (mikä ei ole vähääkään ristiriidassa kiintymysvanhemmuuden kanssa vaan sisältyy siihen), mutta vauva ei ymmärrä tai opi muuta kuin turvattomuutta jos sanot että sori beibi, ruoka-aika meni jo. Tai että en ota sua nyt syliin kun sun pitää oppia ettei aina saa mitä haluaa.

 

Niin ja mitä tulee lapsiluvun säätelyyn, niin ihmiskunta on kyllä aina jollain keinolla pyrkinyt säätelemään jälkeläistensä määrää, joko pitkällä imetyksellä,pidättäytymällä seksuaalisesta kanssakäymisestä, yrteillä,loitsuilla ja lopulta nykyaikaisen lääketieteen avulla. Eikä sekään ole ollut ollenkaan epänormaalia, että lapsiluvun säätelyn epäonnistuessa epätoivoiset vanhemmat on päätyneet nykyaikana hyvin tuomittavaan lapsenmurhaan.

 

Ei se nyt ihan sitäkään ole.

Mutta joo, en mä kyllä mikään kiintymysvanhemmuusasiantuntia ookaan; meillä on ruoka-ajat, uniajat ja mutsiki on kauhee natsi. MUTTA mihinkään en pakota. Se taitaa olla se suurin ihmettelyn aihe mun kohdalla...

Tuo pisti miettimään, että jos lapsi vetää liinat kiinni päiväkodin ovella, huutaa, karjuu ja roikkuu jalassa niin jätätkö menemättä töihin etkä pakota lasta jäämään hoitoon?

 

On kai sanomattakin selvää että jos perheessä on kolme lasta vaikkapa parin vuoden ikäeroilla,niin ihan kaikki ei voi pyöriä yhden lapsen tai yhden aikuisenkaan pillin mukaan. Siinä kysytään joustoa ja toisaalta yhteisiä pelisääntöjä. Joskus jokainen joutuu tekemään asioita jotka eivät sillä hetkellä ole omassa top 10:ssä mutta se kuuluu elämään.

Meidän perheessä lapset on pienillä ikäeroilla juurikin siksi että olemme miehen kanssa yhtä mieltä siitä että vaippa-aika on vain yksi jakso elämässämme. Toiveissamme oli kuitenkin enemmän lapsia kuin yksi ja meille oli kaikilla tavoin järkevintä "tehdä" lapset perätysten. Taloudellisuus,sisarusten suhteet,työt,oma jaksaminen,elämä pikkulapsiajan jälkeen. On ihanaa ajatella että muutaman vuoden päästä kaikki lapsemme ovat kouluikäisiä ja elämä muuttuu taas tietyiltä osin erilaiseksi. Rakastin lastemme vauva-aikoja mutta en ikinä suostuisi tekemään lapsiani vaikka kymmenen vuoden välein ihan vaan siksi että voin imettää kaikkia viisivuotiaaksi ja keskittyä vain ja ainoastaan yhden lapsen tarpeisiin vastaamiseen kerralla. En myöskään nää itseäni vauvan äitinä yli nelikymppisenä.

Joten joo,varmasti on mukavaa puuhastelua yhden lapsen kanssa tuo kiintymysvanhemmuus mutta usean lapsen perheessä valitettavasti kusee.

 

[QUOTE="ihmettelijä";26349294]En ole koskaan lukenut sanaakaan kiintymysvanhemmuudesta, ja nyt kysynkin: tuleeko lapsesta normaali, jos jo pienenä annetaan hänelle se kuva että hän saa määrätä kaikesta? Eikö terveen lapsen itsetunto ja psyyke kehity juuri sillä, että hänelle asetetaan rajoja? Ainakin psykologit ovat sitä mieltä, että lapselle rajojen laittaminen tuo turvaa, ja juuri uhmakausina niissä rajoissa pysyminen on erittäin tärkeää. Millaisia tyranneja näistä lapsista kasvaa, jos jo vauvana ovat tottuneet siihen että saa mennä nukkumaan silloin kun huvittaa? Ihmettelen vaan...Ja miten se empatiakyky kasvaa, jos ketään muuta ei oteta huomioon kuin oman itsensä...[/QUOTE]

Eihän näiden kiintymysvanhempien lapsilla ole uhmaa. Uhmaaminen on vain keksitty juttu niiden mielestä.

 

Aloita vaikka näistä:
* Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus
* William Sears: Kiintymysvanhemmuuden kirja

Eikä ihmiset enää osaa kasvattaa lapsiaan ilman hörhökirjoja!!

 

Tuo pisti miettimään, että jos lapsi vetää liinat kiinni päiväkodin ovella, huutaa, karjuu ja roikkuu jalassa niin jätätkö menemättä töihin etkä pakota lasta jäämään hoitoon?

Mutta siis eihän sellaista koskaan tule tapahtumaan kun jo vauvana käytiin päiväkodin portilla harjoittelemassa ja äiti otti aina yhden askeleen eteenpäin ja pikkuhiljaa lapsi antoi äidin mennä jopa autolle asti.

 

Eikä ihmiset enää osaa kasvattaa lapsiaan ilman hörhökirjoja!!

Ja miksi ihmeessä kenenkään yhden tyypin kirjoittama kirja kertoisi yhtään mitään kenenkään toisen lapsista? Se on vain yksi mielipide ja ihan oma valinta että pitääkö sitä oikeana vai ei. Ihan sama kuin mä sanoisin että joo,Anna Wahlgren on kirjottanu ihan sikahyvän kirjan,lukekaa kaikki sieltä miten lapsi tulee kasvattaa.

 

Mulla ei riitä HERMO sellaseen lastenkasvatukseen, ku Ninalla. Huomaa sen IRLkin: mä ku karjun jo pää punasena komentoja, on Nina vielä tyyni ku viilipytty.

Siis mitä?

Siis karjut komentoja?

Siis pakolla jyräät tahtoasi????

 

[QUOTE="vieras";26349984]Mutta siis eihän sellaista koskaan tule tapahtumaan kun jo vauvana käytiin päiväkodin portilla harjoittelemassa ja äiti otti aina yhden askeleen eteenpäin ja pikkuhiljaa lapsi antoi äidin mennä jopa autolle asti.[/QUOTE]

Niinpä...mistäköhän se sitten johtuu ettei näille lapsille tapahdu samoja asioita kuin useille muille?
Ei ole uhmaa, ei kiukuttelua, ei kieltäytymistä, ei omaa tahtoa...

Harmi kun en lähtenyt tuohon leikkiin kun lapset oli pieniä;
nyt jälkiviisaana voi todeta, et paljolta olis varmaan sitten säästynyt?

 

Armaat ystävät. Nina ei ole kiintymysvanhemmuuden luoja, määrittelijä tai johtaja. Hänen blogiaan ei kannata lukea kuin piru raamattua ja muodostaa mielipidettään sen perusteella. Kiintymysvanhemmuuden hoitofilosofia (joo, siksi sitä hienosti ja ällöttävästi kutsutaan) keskittyy ensisijaisesti vauvaan. Päämääränä ei ole antaa lapselle kaikki ja enemmän, uuvuttaa itseään piippuun, pyöriä vauvan ympärillä kuin hän olisi maailman napa. Ei ole ratkaisevaa imetätkö ollenkaan, nukutko perhepedissä, kannatko kantoliinassa jne. vaikka nämä (lapsen tarpeista johtuen) ovatkin tyypillisiä hoitotapoja "kiintymysvanhemmille". Ideana on se vauvaikäisen tarpeet ei ole luotu aikuisen kiusaksi, ne ei ole perusteettomia eikä itsekästä "pompotusta" joka pitää kitkeä lapsesta mahdollisimman pian ennen kuin muodostuu huonoksi tavaksi. Kun vauva itkee nälkää, väsymystä tai läheidyydenkaipuuta, hän tarvitsee ruokaa, unta tai syliä - ei sitä, että aikuinen OPETTAA että nyt ei ole ruoka- tai uniaika tai että sinun täytyy opetella sietämään pettymyksiä. Pettymyksiä opetellaan sietämään sitten kun perusturvallisuus on luotu! Vauvaa ei tarvitse opettaa tavoille tai sietämään pettymyksiä, se ei ole sen kehitysvaiheen tehtävä. Vauvan tarpeet ja niiden ilmaisu on hieno taito, ei epämiellyttävä ominaisuus joka aikuisen pitää kitkeä pois. Huomatkaa, että on eri asia "pompata joka inahdukseen" ja minimoida kaikki pettymykset 2-kuisen elämästä kuin 2-vuotiaan.

Jos vauva kirkuu vaunuissa selkä kaarella, hänen paikkansa on sylissä. Ei se kasvata hänestä mielivaltaista tyrannia, vaan tasapainoisen ja empatiaan kykenevän ihmisen, joka ehtii opetella rajoja vielä myöhemmin elämässään. Jos vauvalla on nälkä, hän kaipaa ruokaa, vaikka äitiä turhauttaisikin imettää taas tunnin päästä - ei se kasvata vauvasta itsekästä tyrannia, vaan ihmisen jolla on mahdollisuus luottaa kanssaeläjiin ja joka sen myötä toivon mukaan oppii vastavuoroisten ihmissuhteiden arvon.

Ja jos niitä mukuloita tulee kolme vuoden välein, tai vaikka kolme kerralla, niin kiintymysvanhempi vastaa niiden kolmen tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla omat rajansa tuntien. Eikä sittenkään ajattele että vauvan itku on vain ilkeyttä tai yritys hallita perhettä, ja että lapsille on heti osoitettava kenen säännöillä tässä pelataan.

 

Hei vrs ja muut! Eikö teille ole mukaan koskaan tullut tällaista tilannetta:

Minä lapselle: Nyt mennään hammaspesulle.
Lapsi: En tahdo pestä hampaita
Minä: Kyllä ne hampaat nyt pitää pestä, ettei tule reikiä (ym. perusteluja)
Lapsi: Ei en tahdo
Hampaat pestään kuitenkin vaikka huonosti joko niin, että lapsi pesee itse tai minä huitaisen. Eikö teillä siis koskaan pidä tuolla tavalla pakottaa hampaiden pesuun? En siis käytä väkivaltaa tai käy käsiksi, mutta kyllähän tossa jyrätään lapsen mielipide ja pakotetaan pesemään hampaat.

Olisiko teillä vastaava keskustelu ehkäpä näin:
Äiti lapselle: Nyt mennään hammaspesulle.
Lapsi: En tahdo pestä hampaita
Minä: Kyllä ne hampaat nyt pitää pestä, ettei tule reikiä (ym. perusteluja)
Lapsi: Ei en tahdo
Äiti: Ok, ei sitten pestä kun et kerran halua.

Tai

Äiti lapselle: Pestäänkö hampaat?
Lapsi: En tahdo pestä hampaita
Äiti: Ok, ei sitten pestä kun et kerran tahdo.