Nyt meni hermo sen viimeisen kerran...

Poikakissa on kyseessä.

Ei mun omatunto oikeesti anna sitä piikille viedä, mutta mun mielestä vastuullinen eläimen omistaja ei myöskään laita ns. vahinkoa kiertämään. Ihan täysin sisäkissaksi tuosta ei varmaan ole kun nauttii ulkoiluistaan. Tosiaan ois varmaan ihan täydellinen vaikka tallikissaksi.
Se että mä luopuisin koirasta on siinä(kin) mielessä huono ratkaisu että jos kissa silti jatkais käytöstään niin lopulta meillä ei olis kumpaakaan. Koirasta luopuminen olis helpompaa siinä milessä että se ei ole lapsille niin tärkeä mutta kun se on mulle tosi rakas.
Vähän provosoivasti kirjoitin aiemmin miksi nuo eläimet meillä on joo, kyllä mä niistä tykkäänkin kovasti ja ne on meidän perheenjäseniä. Mutta jos ne (se) silti aiheuttaa kohtuutonta hermojenkiristelyä ja haittaa (mitä mun mielestä lähesvuoden jatkunut ympäriinsä kuseksiminen on, ei se oo pikkuongelma) niin ei niin voi jatkua.

Kissa on taas yön aikana käynyt kusemassa kuopuksen sänkyyn, arvatkaa vituttaako?

 

Minä myös myönnän olevani henkeen ja vereen kissaihminen, enkä sen takia välttämättä osaa suhtautua täysin rationaalisesti näihin kissajuttuihin, mutta ihmettelen kyllä silti miksi se kissa on tässäkin automaattisesti se jonka pitää lähteä. Sehän siellä ensin oli, se oli ensin sen koti.

Ymmärtäisin tilanteen tottakai, jos kyseessä olisi jotenkin kipeä kissa, mutta jos tuo tapa on tullut selkeästi sen koiran ottamisen jälkeen, niin kyllä minusta ongelma tuossa tilanteessa on silloin koira, ei kissa.

Jos sen kissan nyt kuitenkin pitää lähteä, niin eikö sille voi edes yrittää löytää parempaa kotia? Tajuan tottakai, että niitä kodittomia kissoja on hirveän paljon enemmän kuin niille koteja... mutta edes yrittää? Entä se koira, eikö sille löytyisi mistään uutta kotia?

Mä näen asian toisella tapaa. Johtuukohan sitten siitä, että mä olen puolestani koiraihminen?

Mun mielestäni ongelma on nimenomaan kissa. Koira oli toki se, joka toi kissan ongelman esiin, mutta se ongelma on kissan, ei koiran korvien välissä. Koira kykenee elämään henkisesti tasapainoista elämää ko. kissan ja vaikka kymmenen muunkin kissan kanssa (olettaen, ettei koira siis jahtaa kissaa tms.) mutta kissa ei tuon koiran kanssa. Eikä minkään muunkaan koiran kanssa. Joten ongelmana on tuolloin kissan suhtautuminen koiriin.

Mikäli koira kusisi sisälle kissan takia, näkisin ongelman olevan koiran korvien välissä, eli vaikka kissa olisikin ollut se laukaiseva tekijä, vika olisi tuolloin koirassa.

 

Poikakissa on kyseessä.

Ei mun omatunto oikeesti anna sitä piikille viedä, mutta mun mielestä vastuullinen eläimen omistaja ei myöskään laita ns. vahinkoa kiertämään. Ihan täysin sisäkissaksi tuosta ei varmaan ole kun nauttii ulkoiluistaan. Tosiaan ois varmaan ihan täydellinen vaikka tallikissaksi.
Se että mä luopuisin koirasta on siinä(kin) mielessä huono ratkaisu että jos kissa silti jatkais käytöstään niin lopulta meillä ei olis kumpaakaan. Koirasta luopuminen olis helpompaa siinä milessä että se ei ole lapsille niin tärkeä mutta kun se on mulle tosi rakas.
Vähän provosoivasti kirjoitin aiemmin miksi nuo eläimet meillä on joo, kyllä mä niistä tykkäänkin kovasti ja ne on meidän perheenjäseniä. Mutta jos ne (se) silti aiheuttaa kohtuutonta hermojenkiristelyä ja haittaa (mitä mun mielestä lähesvuoden jatkunut ympäriinsä kuseksiminen on, ei se oo pikkuongelma) niin ei niin voi jatkua.

Kissa on taas yön aikana käynyt kusemassa kuopuksen sänkyyn, arvatkaa vituttaako?

Miten usein kissa nykyään kusee väärään paikkaan? Päivittäin, viikoittain?

 

Mä varmaan ottaisin johonkin ihan ammatti-ihmiseen yhteyttä ja toivoisin että sillä olisi jotain keinoja mikä voisi auttaa.

-.-

 

Mun kissa lopetti sänkyyn pissaamisen mun kodissa melkein kokonaan, kun oli pari kk mun vanhemmilla hermolomalla. Ne on enemmän kotona kun minä, kissa protestoi kai tylsistymistään.

Päiväsaikaan kotona mulla oli vahakangas päiväpeittona (tosi kiva...), kissa ei tykännyt ees kävellä siinä, ni ei pissannut sänkyyn. Öisin kyllä silti pahimpaan aikaan :/

Mut tosiaan, hermolomalta palattuaan katti on ollut suht nätisti. Saiskos sitä teillä jonnekin
evakkoon vähäksi aikaa?

 

Meillä oli myös narttu joka kusi sohvalle ja sänkyyn. Siinä menikin sitten parin tonnin sohva, kun yritin ja yritin. Meillä ei myöskään mikään auttanut. Annettiin lopulta löytöeläin/kissataloon vai mikä olikaan ja maksettiin siitä 50€, annoin kassillisen ruokaa ja kiipeilypuun siinä samassa. Pahalta tuntui luopua, mutta mielummin noin, kuin piikille nuorta elukkaa. Myöhemmin kuulin, että oli päässyt maalle navetta kissaksi. Ilmatteeks pentu saatiin aikoinaan, mutta kyllä se kalliiks kävi kaiken kikkailun ja lopulta uuden sohvan hankkimisen jälkeen..

 

Ihan kamalalta kyllä kuulostaa jotkut vaihtoehdot kissan tulevaisuuden kannalta. Miksei kissa saa sitten olla pihalla niin paljon kuin haluaa ? Jos se siellä kerran viihtyy ja sisälle kuseminen vähenee huomattavasti ?

Voiko olla myös huomionhakua ? Onko kissa saanut koiran tulon jälkeen huomiota, siis sellaista huomiota, mitä kissa tarvitsee ?

Mulla itselläni on hyvin kovaääninen kollikissa, joka kyllä huomauttaa hyvinkin kuuluvasti, jos ei saa omasta mielestään tarpeeksi huomiota. Voi jatkaa mouruamista tunti tolkulla. Kissa, varsinkin sisäkissa, voi olla hyvinkin sosiaalinen elukka, eikä kylmänviileä omissa oloissaan jurottava karvakasa. Mun nää kaksi sisäkissaa ovat yhdet sosiaalisimmista kissoista, jotka tiedän!

Kyllä mä veisin sen löytyeläin talolle ja kertoisin rehellisesti, miksi kissa on sinne viety. Voihan olla, että joku tosissaan ottaa sen tallikissaksi.

Tsemppiä !

 

En joka kommenttia lukenut, mutta joskus luin että jo pelkkä uuden sohvan osto voi saada kissan sekaisin.
Taikka ihan vaan uusi matto. On ne hassuja eläimiä

 

Kokeile pientä määrää kissanminttua hiekkikseen tai hiekkiksen viereen.

 

Ymmärrän hyvin ap:ta. Äidilläni oli aikanaan kissa joka teki tuota samaa ja vaikka kissasta muuten kovasti tykkäsin olisin itse vienyt sen piikille jo monen monta vuotta aiemmin. Äitini on ihmisiä jotka eivät halua suotta lopettaa eläimiä, mutta lopulta ei ollut enää vaihtoehtoja, kissa alkoi jo oikeasti viedä pienituloisen omistajansa ihan konkurssiin ja eläin itse voi jo niin huonosti että kävi sääliksi.

Okei, voitte taas sanoa ettei kannata ottaa eläintä jos ei ole valmis tekemään mitään sen eteen tai ei ole varaa sen pitämiseen. Kuitenkin joku 4-5v tuota päivittäistä kusk-showta oli jotain mihin en usko monenkaan palstan kissanrakastajan pystyvän. Kissaa oli käytetty eläinlääkärillä lukemattomia kertoja ja todellakin mennyt rahaa noihin tutkimuksiin, kokeiltuihin lääkkeisiin, kaikkiin markkinoilta löytyneisiin kissanarkoittimiin. Kissa oli leikattu ja kaikki mahdollisia hiekkoja ja hiekkalastikkomalleja kokeiltiin. Äiti luki ja kävi läpi kaikkea kissapsykologeilta löytämää tietoa mutta mikään ei auttanut. En muista kuinka monet patjat, sohvat, matot, vaatteet yms noina vuosina joutui vaihtamaan uusiin.

Kenelläkään kissatutullamme ei tullut mieleenkään ottaa kissaa edes kokeiluun. Muutenkin tällä oli ikää jo reilusti ja tuollaiselle uuden, vieraan kodin etsiminen tuntui järjettömältä sekin.

Ap:nkin kohdalla ymmärrän hyvin lopettamisen. Mutta jos Keittis oikeasti olisi halukas tarjoamaan kissalle vielä kodin niin sen mahdollisuuden antaisin, samoin jos löytyy joku luotettava tuttu mutta ventovieraille en laittaisi kissaa enää kiertoon.

 

Ihan kamalalta kyllä kuulostaa jotkut vaihtoehdot kissan tulevaisuuden kannalta. Miksei kissa saa sitten olla pihalla niin paljon kuin haluaa ? Jos se siellä kerran viihtyy ja sisälle kuseminen vähenee huomattavasti ?

Voiko olla myös huomionhakua ? Onko kissa saanut koiran tulon jälkeen huomiota, siis sellaista huomiota, mitä kissa tarvitsee ?

Mulla itselläni on hyvin kovaääninen kollikissa, joka kyllä huomauttaa hyvinkin kuuluvasti, jos ei saa omasta mielestään tarpeeksi huomiota. Voi jatkaa mouruamista tunti tolkulla. Kissa, varsinkin sisäkissa, voi olla hyvinkin sosiaalinen elukka, eikä kylmänviileä omissa oloissaan jurottava karvakasa. Mun nää kaksi sisäkissaa ovat yhdet sosiaalisimmista kissoista, jotka tiedän!

Kyllä mä veisin sen löytyeläin talolle ja kertoisin rehellisesti, miksi kissa on sinne viety. Voihan olla, että joku tosissaan ottaa sen tallikissaksi.

Tsemppiä !

No jos nyt vaikka lähdetään siitä, että kissa ei saa kulkea vapaana taajamassa ilman valvontaa. Kissan omistajan on pidettävä myös huolta siitä, ettei kissa pääse mm. lasten leikkipaikoille.

Lisäksi vapaana kulkeminen ilman valvontaa on kissalle itselleen vaarallista, sillä se voi jäädä auton alle tai joutua ihmisen pahoinpitelemäksi.

Täälläpäin ei kaupungin löytöeläintalo vastaanota ihmisten omia kissoja, vaan niille pitää itse etsiä koti tai viedä kissa lopetettavaksi.

Mä henk. koht. olen sitä mieltä, että jos kissa on kovin stressaantunut ja onneton, on piikki parempi vaihtoehto kuin se jatkuva stressitila.

 

kissahan pissaa uudelleen paikkaan mihin on aiemminkin päästäny. ei riitä pesu, patjat ja kaikki on vaihdettava, ettei kissa haista sitä. kääntäkää kahvat niin, ettei se saa niitä auki. jos se ei ole sohvalle vielä pissannu niin tuskin tekee sitä, mutta voittehan te suojata sohvan vaikka muovilla silloin kun ette ole paikalla, tai nukkumassa.

meillä on eka kissa tullut taloon kun meillä oli jo koira, joten sen puoleen ei tullut ongelmia. pissavaivaa oli kuitenkin, mutta se johtui väärästä hiekasta. uusin kissamme pissaa vessansa lisäksi tiskialtaaseen! oon ruvennu pitään siinä vettä, niin ei mene sinne.

paljon oot kokeillu ja hermojasi kuluttanut. olen itse tosi eläinrakas ihminen ja täyttäisin tän kämpän kaikenmaailman eläimillä jos se ois mahdollista mutta kyllä tuollainen ajaa sitten hermoraunioksi ja jos asiaan ei tule muutosta, niin on sen kissan sitten lähdettävä. lapsille se tulee oleen kova paikka, minkä ikäisiä sun lapset on? jos mahdollisesti voisitte miettiä tulevaisuudessa kissalle korviketta?

todennäköisesti kissa stressaa sitä koiraa, se kokee sen uhaksi ja protestoi. vaikka koira lähtisi se ei välttämättä muutu enää. kaikki elukat ei tule keskenään toimeen koskaan. meillä kävi parivuotta sitten kissanpentu,hylätty pyörähtämässä josko oisi jäänyt meille asumaan. vanhempi kissamme masentui ja käytös muuttui ihan vastakohdaksi. kun pentu lähti pois, meni pari kk ja kissa oli taaas oma itsensä. nyt kun 4kk sitten otimme uuden kissanpennun meille, niin se vastaanotti sen oikein hyvin. kemiat kohtas ja on hyviä kavereita.
kuitenkin, kyllä se ihmisten mieli on tärkeempi kun se, ettei luopuis kerran ottamastaan eläimestä. erittäin vastuullisesti sä kuitenkin asiaa mietit, etkä vaan kärrää sitä johkin mettänreunaan. koitahan jaksella

 

Kyse on nyt kuitenkin vain KISSASTA.
Moni heittää ukkonsakin pihalle paljon löyhemmin perustein.

Ymmärrän täysin ap:n ahdingon.
Meilläkin on ollut sisälle kuseksiva kissa. Sille ei auttanut mikään. Annoin sen sitten mennä ulos ja sille tielle se jäi. JOku varmaan tappoi sen, tai otti talteen omaksi kissaksi.
Eipähän oo enää kusia missään.

 

Mun kaveri mietti kissansa viemistä piikille, koska siitä lähtee karvoja!!
En tiedä onko vienyt, kun en ole nähnyt.
Sanoin kyllä että ei oo oikein hyvä syy lopettaa

 

Luovu siitä koirasta. Kissa oli siellä ensin ja se on lasten lemmikki. Enpä hentoisi lopettaa kissaa vain siksi, että äiti haluaa pitää koiran, jonka osti itselleen ja joka laukaisi kissan ongelmakäyttäytymisen.

 

Siis kissa saa ulkoilla niin paljon kuin haluaa (no yöllä en nouse päästämään ulos mutta ei oo useasti pyytänytkään). Mä olen kans aina ollut taajamissa ulkoilevia kissoja vastaan mutta niin kauan kun kissa pysyy tuossa metsässä ja omassa pihapiirissä niin mennään näin. Naapuritkaan ei ole valittaneet... Pitääpä vähän kurissa koko pihapiirin hiirulaisia ehkä.
Kissa siis saa halutessaan olla rauhassa, yläkerta on kokonaan koiralta kielletty alue ja siellä on sille piilopaikkoja minne voi vetäytyä niin että saa olla lapsiltakin rauhassa.
Tuo kissa käyttäytyy koiraa kohtaan tosi kummallisesti, koiran ollessa ihan pikkupentu ne välillä paini keskenään (ei mitenkään agressiivisesti) mutta nyt koira osaa hillitä itseään niin ettei jahtaa kissaa, kissa sen sijaan menee härnäämään ja provosoimaan koiraa, leikkimään sen hännällä, läpsimään kuonoon, puremaan korvia ja tekemään kaiken maailman sirkustemppuja ihan nenän eteen, joskus koira vieläkin "lähtee leikkiin mukaan" mutta ei se niitten touhu silloinkaan ole mitenkään vihaista mun mielestä kummaltakaan puolelta... Olen kieltänyt ja vienyt kissaa pois ja huutanut yms yms mutta ihan 24/7 mä en niitä voi vahtia. Yöt koira on kodarissa/kylppärissä sellaisen oven takana ettei kissa sinne pääse.
Lapset kenelle tuo kissa on erityisen tärkeä ovat 5v, 10v ja 11v, itse asiassa 11v säästi aikoinaan omista viikkorahoistaan kissan hankintahinnankin. Huomiota ja syliä saa varmasti tarpeeksi.

Nyt kun pissapyykit pyörii koneessa ja kissa on ulkona niin on taas sellainen olo että on se niin ihana etten mä voi siitä luopua ikinä... On pirulainen niin nättikin (ehdottomasti kaunein kissa mitä mulla on koskaan ollut).
Ja siis tämä pissaongelma oli monta viikkoa kokonaan pois tuon vapaan ulkoilun alkamisen jälkeen, en tiedä miksi nyt sit taas sama homma ja lähes päivittäin... Keleistä huolimatta on kuitenkin ulkona halunnut olla.
HUOH :'(

 

Noi on vaikeita asioita. Itse olen luopunut kissasta siksi, koska raapi ja puri ihan tosissaan ihmisiä, oli siis päässä jotain vikaa.

Tällä hetkellä meillä on kolme kissaa. Vain vanhin niistä kusi kerran pyykkikoppaan koska hoidossa ollut koira ei ollut päästänyt sitä laatikolle.

Tsemppiä ap!

 

mun mielestä on aikasen törkeetä luopua eläimestä joka oli teillä ENSIN. ei se kissa halunnut sitä koiraa sinne sen reviirille. : /

 

Kuka teillä siis on kissaihminen?

 

Meillä on kans kissa ja koira. Kissa tuli taloon ekaksi ja koira muutaman vuoden jälkeen. Anna niiden leikkiä keskenään. Jos kissa osoittaa mieltä koska meet väliin ja otat kissan pois tilanteesta. Meillä juoksevat välillä pitkin kämppää ja välillä pesevät toisiaan Kyllä kissa osaa koiralle lähdöt antaa jos alkaa liikaa ahistaan ja ainakin meidän sesse osaa lähteä tilanteesta pois.

 

En minäkään pidä ajatuksesta että kun koira tulee niin luovutaan kissasta. Moni tekee niin..

Kissat on vielä äärettömän fiksuja eläimiä. Omani ovat olleet myös sopeutuvaisia.

 

Otitikohan nyt ajattelematta vaan uuden eläimen? Mä kyllä olen sitämieltä että uusi koti kissalle, koska ei sillä hyvä nytkään ole olla. Pääsee kotiin, missä sitä rakastetaan, ja autetaan ongelmissa

 

En minäkään pidä ajatuksesta että kun koira tulee niin luovutaan kissasta. Moni tekee niin..

Kissat on vielä äärettömän fiksuja eläimiä. Omani ovat olleet myös sopeutuvaisia.

Tuskin ap:kaan olisi kissasta luopumassa jos tämä olisi sopeutunut tilanteeseen...

Mutta hauska lukea että täällä on näin paljon porukkaa joiden mielestä on ihan kiva vaan pestä jatkuvasti kissanpissaisia tekstiilejä (joista siltikin on vaikea saada hajua pois), osteskella vähän väliä uusia sohvia, patjoja, mattoja jne. Kissan tutkituttamiset eläinlääkärillä, kaikki kissakarkoitteet, erilaisten hiekkalaatikoiden, hiekkojen yms kokeilut tarkoittavat käytännössä ettei kissan eteen olla valmiita tekemään mitään... Silti jään miettimään kuinka moni oikeasti on elänyt tuollaista arkea pitkään ( mitään "kyllä meidänkin kissa muutaman kerran pissasi sänkyyn muuton jälkeen.." ei todellakaan lasketa).

 

Onko kissa leikattu? Se voisi helpottaa, jos johtuu tuo merkkaaminen hormoneista.

 

Onko kissa leikattu? Se voisi helpottaa, jos johtuu tuo merkkaaminen hormoneista.

On leikattu keväällä 8,5kk ikäisenä. Koko kuseskelushow alkoi vasta leikkauksen jälkeen.