OAJ: Yli kolmevuotiaan paikka ei ole kotona

Eskarin voi käydä myös kotiopetuksena.

"2. Lasten kanssa tekemisissä oleminen kasvattaa sosiaaliseksi.(premissi)"
Tässä oli se virhe. Pelkästään toisten kanssa oleminen ei kasvata ketään sosiaaliseksi.

Päiväkodeissa on valtavia eroja. Itse työskentelen onnekseni ryhmässä, jossa osapäivälapsetkin lasketaan kokonaisiksi, sijaisia saa kun on tarvetta ja tilat ovat lapsimäärälle riittävät. Meillä siis todella on varhaiskasvatusta ei vain säilytystä. Meillä sosiaalisia taitoja oppii, vaikka meilläkin ongelmaa on mm. määräilyn kanssa. Olen ollut myös aivan päinvastaisissa ryhmissä. Näissä ryhmissä tilat ovat pienet, henkilökuntaa vähän ja lapsia paljon.

Ei niin. Ei pelkästään. Mutta kuten sanoin, ei yksilöiden välisiin eroihin kannata mennä, vaan puhua yleisellä tasolla. Onko mielestäsi niin, että sosiaaliseksi kasvaa todennäköisimmin:

a.) olemalla ja toimimalla muiden kanssa.
b.) olemalla toimimatta muiden kanssa.
c.) muiden kanssa olemisella ei ole mitään korrelaatiota sosiaalisuuden suhteen.

Sosiaalinen kognitio eli sosiaalisten tilanteiden hallinta on tieteessä perinteisesti määritelty taitona. Taito on opittavissa ja oppiminen on tietojen, taitojen tai tapojen omaksumista. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa siis sitä, että jos olet jatkuvasti tilanteissa joka haastaa sinua kyseisen taidon osalta, sen oppii omaksumalla. Toki tämä on siis yksilöllistä, kuten kaikki oppiminen. Mutta mikään tieteellinen fakta ei puolla sitä, että sosiaalisuuteen oppisi parhaiten olemalla yksin tai edes sitä, etteikö ryhmätyöskentelyyn altistaminen kehittäisi kyseistä taitoa.

 

Paikkakunta Helsinki, ja edes voileipää ei 5-vuotias saa itse voidella. Kaikki tulee passattuna.

Tällaista on ainakin monella kotona olevalla lapsella.

 

Ei niin. Ei pelkästään. Mutta kuten sanoin, ei yksilöiden välisiin eroihin kannata mennä, vaan puhua yleisellä tasolla. Onko mielestäsi niin, että sosiaaliseksi kasvaa todennäköisimmin:

a.) olemalla ja toimimalla muiden kanssa.
b.) olemalla toimimatta muiden kanssa.
c.) muiden kanssa olemisella ei ole mitään korrelaatiota sosiaalisuuden suhteen.

Sosiaalinen kognitio eli sosiaalisten tilanteiden hallinta on tieteessä perinteisesti määritelty taitona. Taito on opittavissa ja oppiminen on tietojen, taitojen tai tapojen omaksumista. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa siis sitä, että jos olet jatkuvasti tilanteissa joka haastaa sinua kyseisen taidon osalta, sen oppii omaksumalla. Toki tämä on siis yksilöllistä, kuten kaikki oppiminen. Mutta mikään tieteellinen fakta ei puolla sitä, että sosiaalisuuteen oppisi parhaiten olemalla yksin tai edes sitä, etteikö ryhmätyöskentelyyn altistaminen kehittäisi kyseistä taitoa.

Tarkoituksena ei ollut verrata tilanteita, joissa lapsi on päiväkodissa tai päinvastoin ilman kontakteja suunnilleen saman ikäisiin lapsiin. Vaan sitä, onko päiväkoti yli 3-vuotiaalle tarpeellinen sosiaaliseksi kasvamisessa. Isoilla ja keskikokoisilla paikkakunnilla kun on muitakin paikkoja tavata toisia lapsia ja jopa ihan niitä samoja lapsia eli ei vain aina vaihtuvia.

Olen lto ja oman kokemukseni mukaan kotona mahdollisimman pitkään olleet lapset ovat pääsääntöisesti sopuisampia kuin nuoresta asti päiväkodissa paljon olleet. Sama juttu lapsilla, jotka tulevat päiväkotiin perhepäivähoitajalta tai ovat vaikkapa mummon hoitamia. Tosin vastaavasti tuo sopuisuus tuntuu menevän niillä, jotka ovat päiväkodissa esim. 10 päivää kuukaudessa, vaikka olisivatkin aloittaneet hoidon jo 1-vuotiaana.

 

Itse luin 4-vuotiaana. Myös mittareiden lukemisen ja kellon osasin samassa iässä. Lisäksi osasin laskea plussa- ja minuslaskuja sekä 1, 2, 3, 5, 9 ja 10 kertotaulut jo pitkästi ennen kouluikää.

Koulussa olin aina luokkani parhaita ja lukionkin ka oli yli yhdeksän. Ystäviä löytyi ja harrastuksia oli useita.

Veljeni oppi lukemaan toisen luokan alussa ja koulumenestyksensä oli alle keskinkertaisen. Ystäviä ei pahemmin.

Arvatkaa kumpi oli päiväkodissa ja kumpi ei?

 

Päiväkodissa, eli heikosti valvotussa lapsilaumassa, vallitsevat viidakon lait, eli se menestyy, joka lyö koviten. Tämän lapsi oppii päiväkodissa. Lapsi oppii huutamaan, kiroilemaan ja kiusaamaan. Toki päiväkodissa yritetään korjata tuota, mutta resurssipula on niin paha, että se ryhmän toinen hoitaja on juuri silloin pissattamassa yhtä lasta ja se toinen hoitaja laittamassa laastaria toiselle.

Kotihoitoisen lapsen vanhemmat taas valvovat lapsen käytöstä leikkipuistossa, ja oikaisevat sitä silloin kun joku käyttäytyy huonosti. On täysin päivänselvää, että kotihoitoisen lapsen käytös ja sosiaaliset taidot kehittyvät paremmin. kun hänellä on esimerkki, joka näyttää miten yhteiskunnassa kuuluu toimia, eikä lapsi saa väärän käytöksen mallia.