olen ihastunut toiseen

mieheen ja pahasti!! Oon kylläkin naimisissa ja meillä on myös lapsi.. yhdessä ollaan oltu miehen kanssa 6 vuotta ja viimeinen vuosi on tökkinyt pahemman kerran! kaikki mitä mieheni tekee ärsyttää suunnattomasti. asioista ei voida puhua kun ne aina päättyvät pahaan riitaan.. yleensä joka ikinen päivä on jonkunlaista kinaa ja ihan turhanpäiväisistä asioista.. oon niin kyllästynyt tähän nykyiseen tilanteeseen. rakastan toki miestäni, mutta eritavalla mitä aiemmin. tuntuu kuin asuisi kämppiksen kanssa!! seksiä ei oo ollu moniin kuukausiin.. ja hänkin sanoo rakastavansa mua.. tuntuu että tästä pitää päästä pois ja pian.. ja nämä tunteet oli jo ennen kuin tutustuin tähän toiseen..
no nyt olen tämän toisen miehen kans pitänyt yhteyttä pari kuukautta, yleensä puhelimen kautta. seksiä eikä muutakaan olla harrastettu.. mutta puheet on nyt menny siihen suuntaan että joku päivä sekin toteutuu.. oon ollu paljon iloisempi ja paremmalla tuulella muutenkin. nyt en vaan tiiä mitä tekisin asioitten kanssa. toisaalta uusi houkuttelee kovasti, mutta totta, sehän on vaan sitä uutuuden viehätystä.. ja voii mennä ohi hyvinkin nopeesti..
no en tiiä, täytyy miettiä asioita harkiten, mutta olisi kiva kuulla jos jollain muulla samankaltaisia kokemuksia..
 
Tyttö, tyttö!
Auttaisiko asiaa, jos saisitte seksipuolen kuntoon miehesi kanssa. Pitempiaikainen pidättäytyminen aiheuttaa kränää molemmissa osapuolissa. Silloin sitä alkaa haaveilla paremmasta kohtelusta ja mikä vain voi käydä.
Ethän ole kertonut sille salarakkaalle kotiasioistasi? Jos olet, hän osaa kyllä käyttää tietoa hyväksi ja voidella sinut. Mietihän vähän pidemmällä tähtäimellä. Onko salarakkaasi vain lyhytaikainen ilo? Salailulla tuskin voi aloittaa mitään pysyvämpää.
No, tämähän oli vain minun mielipide. Minä kannattaisin salasuhteen lopettamista tykkänään.
 
aivan.. tuota mä oonki miettiny.. mies kyllä tietää et oon naimisissa ja lapsikin on. ongelmista enkä muustakaan perheeseemme liittyvästä ole hänelle kertonut! ja hän kyllä osaa puhua kauniisti =) sillä kai siihen sit niin helposti retkahtaa kun kotona ei puhuta eikä pussata.
ehkäpä siis yritän saada asiat ensin mieheni kanssa kuntoon.
katotaan mitä tapahtuu..
 
kohtalotoveri
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.06.2005 klo 10:03 tytti kirjoitti:
mieheen ja pahasti!! Oon kylläkin naimisissa ja meillä on myös lapsi.. yhdessä ollaan oltu miehen kanssa 6 vuotta ja viimeinen vuosi on tökkinyt pahemman kerran! kaikki mitä mieheni tekee ärsyttää suunnattomasti. asioista ei voida puhua kun ne aina päättyvät pahaan riitaan.. yleensä joka ikinen päivä on jonkunlaista kinaa ja ihan turhanpäiväisistä asioista.. oon niin kyllästynyt tähän nykyiseen tilanteeseen. rakastan toki miestäni, mutta eritavalla mitä aiemmin. tuntuu kuin asuisi kämppiksen kanssa!! seksiä ei oo ollu moniin kuukausiin.. ja hänkin sanoo rakastavansa mua.. tuntuu että tästä pitää päästä pois ja pian.. ja nämä tunteet oli jo ennen kuin tutustuin tähän toiseen..
no nyt olen tämän toisen miehen kans pitänyt yhteyttä pari kuukautta, yleensä puhelimen kautta. seksiä eikä muutakaan olla harrastettu.. mutta puheet on nyt menny siihen suuntaan että joku päivä sekin toteutuu.. oon ollu paljon iloisempi ja paremmalla tuulella muutenkin. nyt en vaan tiiä mitä tekisin asioitten kanssa. toisaalta uusi houkuttelee kovasti, mutta totta, sehän on vaan sitä uutuuden viehätystä.. ja voii mennä ohi hyvinkin nopeesti..
no en tiiä, täytyy miettiä asioita harkiten, mutta olisi kiva kuulla jos jollain muulla samankaltaisia kokemuksia..
Tuo teksti voisi olla minun kirjoittamaa. Olen ollut mieheni kanssa 6v ja suhde ollut viimeisen vuoden ajan ihan kuollut. Mies haluaa ja rakastaa minua. Minä lähinnä rakastan sen takia, koska meillä on ihana yhteinen historia. Olen tavannut toisen miehen johon olen ihastumassa kovaa vauhtia. Tuntuu etten voi jatkaa enää mieheni kanssa jos ajattelen toista. Avuton ja voimaton olo kun en tiedä mitä tekisin.
 
Tässä kun lukee näitä parisuhdepuolen viestejä, niin tulee väkisin mieleen vanha taikauskomus 7 vuoden koitoksesta suhteessa (mitenköhän se meni kun en muista...). Aika suuri osa pettämisistä saa alkunsa tämän palstan perusteella 6 tai 7 vuoden yhdessä olon jälkeen näin päällisin puolin tarkasteltuna, olenko oikeassa?

Siinä on varmasti jotain totuutta että sellaisen ajan jälkeen alkaa kaivata vaihtelua. Pitäisi vain tulkita se vaihtelunhalu toisin; ei niin että koko kumppani laitetaan vaihtoon. Yhteinen aika voi tuntua rutiinilta, mutta eikö se tavallaan se ihanuuskin piile siinä ettei tarvitse joka asiaa sanoin selittää.

Kun on oppinut tuntemaan toisen ajatuksia puolesta sanasta niin ei saisi unohtaa kuitenkaan vastata niihin ajatuksiin! Vastaus tunteisiin ei tule pitkän ajankaan jälkeen niin automaattisesti kuin ymmärrys yhteisistä arkisista asioista; alkuaikanahan sitä vakuutellaan kovasti päivin ja öin kiintymystä mutta myöhemmin pidetään itsestäänselvyytenä että kyllä se tietää mitä mä haluun ja tekee sen kun on valmis....

Eli vaikka toinen tietäisi että rakastaa niin pitää se muistaa näyttääkin, koska rakkaus on jokaisen perustarve ja ruumis kaipaa näyttöä... muuten alkaa sielukin kärsiä :)

--- ja tuo mun nimimerkki jonka vasta rekisteröin ei siis tarkota rakastajien määrää vaan lasten määrää ;) ----
 
anne-68
Mä, vaan en alkais elämään kuolleessa,epätyydyttävässä suhteessa vain tavan vuoksi.Tottakai sitä on alttiimpi suhteeseen vieraan kanssa jollei kotona ole mitään mikä tyydyttäisi yhtäkään sun,naisen,tarpeista.Eli suhde on kaput.Mut silti en hyväksy pettämistäkään,en missään tilanteessa.Parempi on tehdä ensin tilit selviksi miehesi kanssa,ja katsoa sitten uusiin suuntiin.Et ainakaan loukkaa ketään.Siis jos olet sitä mieltä ettei teillä miehesi kanssa ole enää mitään tehtävissä suhteen pelastamiseksi?Joskushan sekin tilanne voi tulla eteen,miksei nyt?jollei kuukausiin ole seksiä ollut,kertoo se hvin paljon suhteen tilasta.Ja miten hoitaa suhdetta sekstaamalla kun ei toinen kerran yhtään "nappaa"?Olen mäkin ollut tilanteessas,tosin en alkanut millekään kenenkään kanssa ennenkuin olimme sopineet eroavamme.Isoja päätöksiä nämä ovat,mut pakko niitäkin joskus on tehdä.Onnea matkaan.
 
Nekku
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.06.2005 klo 13:20 kohtalotoveri kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.06.2005 klo 10:03 tytti kirjoitti:
mieheen ja pahasti!! Oon kylläkin naimisissa ja meillä on myös lapsi.. yhdessä ollaan oltu miehen kanssa 6 vuotta ja viimeinen vuosi on tökkinyt pahemman kerran! kaikki mitä mieheni tekee ärsyttää suunnattomasti. asioista ei voida puhua kun ne aina päättyvät pahaan riitaan.. yleensä joka ikinen päivä on jonkunlaista kinaa ja ihan turhanpäiväisistä asioista.. oon niin kyllästynyt tähän nykyiseen tilanteeseen. rakastan toki miestäni, mutta eritavalla mitä aiemmin. tuntuu kuin asuisi kämppiksen kanssa!! seksiä ei oo ollu moniin kuukausiin.. ja hänkin sanoo rakastavansa mua.. tuntuu että tästä pitää päästä pois ja pian.. ja nämä tunteet oli jo ennen kuin tutustuin tähän toiseen..
no nyt olen tämän toisen miehen kans pitänyt yhteyttä pari kuukautta, yleensä puhelimen kautta. seksiä eikä muutakaan olla harrastettu.. mutta puheet on nyt menny siihen suuntaan että joku päivä sekin toteutuu.. oon ollu paljon iloisempi ja paremmalla tuulella muutenkin. nyt en vaan tiiä mitä tekisin asioitten kanssa. toisaalta uusi houkuttelee kovasti, mutta totta, sehän on vaan sitä uutuuden viehätystä.. ja voii mennä ohi hyvinkin nopeesti..
no en tiiä, täytyy miettiä asioita harkiten, mutta olisi kiva kuulla jos jollain muulla samankaltaisia kokemuksia..
Tuo teksti voisi olla minun kirjoittamaa. Olen ollut mieheni kanssa 6v ja suhde ollut viimeisen vuoden ajan ihan kuollut. Mies haluaa ja rakastaa minua. Minä lähinnä rakastan sen takia, koska meillä on ihana yhteinen historia. Olen tavannut toisen miehen johon olen ihastumassa kovaa vauhtia. Tuntuu etten voi jatkaa enää mieheni kanssa jos ajattelen toista. Avuton ja voimaton olo kun en tiedä mitä tekisin.
Ja minä mahdun tähän joukkoon myös mukaan. Yhdessä oltu myös 6-vuotta ja nyt olen ihastunut toiseen mieheen. Omani kanssa myös tökkinyt viimeisen vuoden ja haluan jotain muuta. Hyvin meillä menee, mutta silti jotain puuttuu. Vaikea tilanne.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.06.2005 klo 10:03 tytti kirjoitti:
mieheen ja pahasti!! Oon kylläkin naimisissa ja meillä on myös lapsi.. yhdessä ollaan oltu miehen kanssa 6 vuotta ja viimeinen vuosi on tökkinyt pahemman kerran! kaikki mitä mieheni tekee ärsyttää suunnattomasti. asioista ei voida puhua kun ne aina päättyvät pahaan riitaan.. yleensä joka ikinen päivä on jonkunlaista kinaa ja ihan turhanpäiväisistä asioista.. oon niin kyllästynyt tähän nykyiseen tilanteeseen. rakastan toki miestäni, mutta eritavalla mitä aiemmin. tuntuu kuin asuisi kämppiksen kanssa!! seksiä ei oo ollu moniin kuukausiin.. ja hänkin sanoo rakastavansa mua.. tuntuu että tästä pitää päästä pois ja pian.. ja nämä tunteet oli jo ennen kuin tutustuin tähän toiseen..
no nyt olen tämän toisen miehen kans pitänyt yhteyttä pari kuukautta, yleensä puhelimen kautta. seksiä eikä muutakaan olla harrastettu.. mutta puheet on nyt menny siihen suuntaan että joku päivä sekin toteutuu.. oon ollu paljon iloisempi ja paremmalla tuulella muutenkin. nyt en vaan tiiä mitä tekisin asioitten kanssa. toisaalta uusi houkuttelee kovasti, mutta totta, sehän on vaan sitä uutuuden viehätystä.. ja voii mennä ohi hyvinkin nopeesti..
no en tiiä, täytyy miettiä asioita harkiten, mutta olisi kiva kuulla jos jollain muulla samankaltaisia kokemuksia..
Täähän on kuin mun elämästä!!!!!!!!!!!
 
Voin kertoa jotain omasta kokemuksesta. Mulla oli vastaava tilanne, erotuksena vain se että olin ollut mieheni kanssa muutaman vuoden kauemmin yhdessä kuin alkuperäinen kirjoittaja. Sekin oli erotuksena, että en kokenut oman parisuhteen menevät mitenkään huonosti. Siitä huolimatta rakkaus toiseen mieheen sitten iski eikä sille tunteelle siinä tilanteessa voinut mitään, käyttäytymiselle ja lähteekö sitten pettämään, sitten tietenkin voi, vaikkei sekään niin helppoa ole. Pidin toiseen mieheen yhteyksiä - nähtiin ihan työn puolesta aika usein - muutaman kuukauden ajan (tunne oli molemminpuolinen), kunnes rupesin pohtimaan tilannetta kunnolla. Samalla alkoi kai huumakin haihtua? Tilanne toisen miehen kanssa kuivui mun puolelta sitten kokonaan ja olen edelleen oman rakkaan mieheni kanssa, ja meillä menee hyvin. Luulen kärsineeni itse "kriisistä" joka otti sitten tällaisen ilmenemisasun eli ihastumisen toiseen. On muistettava, että jos tilanne on "oma kriisi" niin se hyvin herkästi toistuisi toisessakin parisuhteessa, sitten muutaman vuoden kuluttua kun arki astuu enempi kuvioon. Eikä ratkaisu aina voi olla taas seuraavaan suhteeseen lähteminen. Itse olen sitä mieltä, että jos vastaavaan tilanteeseen joudun joskus vielä elämässäni, niin rauhassa vuoden-pari mietin tilannetta ja muistan menneet kokemukseni. Nämä olivat siis vain minun ajatuksia, kokemuksia ja jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa eikä niitä muiden passaa arvostella.
 
joku vaan
meillä on ollut jo monia erittäin epämukavia aikoja parisuhteessa, yhdessä oltu kymmenisen vuotta. Ilman esikoistamme emme varmaan yhdessä olisikaan enään. Mutta kun tehtiin lapsi päätettiin yrittää ja pian huomasimme ettei se niin pahasti metsässä se meidän suhde ollut tarvitsi vain vähän lisä yritystä molemmin puolin. Näihin päiviin mennessä meillä ollut vaikeita "vuosia", tai puhuisin mieluummin kuukausista, 3., 6. ja 9. vuoden aikana (menee kai kolme vuotis kausissa).
Olen onnellinen vaikkei se arki tietenkään samaa ole kuin ensimmäisinä kahtena yhdessä olo vuotena, mutta se on meidän arkea ja jos piristystä haluan niin sitä löytyy, voi vaikka iskeä sen oman miehen uudestaan varsinkin kun sen tietää jo miten se onnistuu. ;)
 
Mä laittaisin uuden ihastuksen jäähylle ja keskittyisin oman suhteen pelastamiseen. Parisuhdeterapia, yhteinen loma, mitä vaan. Jos senkin jälkeen, kun olette molemmat tehneet kaikkenne, homma ei pelaa, voisi pakata kamat ja lähteä kohti uusia seikkailuja, mutta jos molemmat vielä kuitenkin rakastatte toisianne, teillä on yhteinen lapsi ja historia eikä mitään ISOJA ongelmia (alkoholin liikakäyttöä, pettämistä, väkivaltaa...) niin kannattaa kyllä panostaa nykyiseen suhteeseen ihan kaikki ja jos homma ei pelaa, ainakin tietää tehneensä kaikkensa. Kuten itsekin sanoit: arki se astuu kuvaan uudessakin suhteessa kun alkuhuuma menee ohi.
 

Yhteistyössä