Olisi mielenkiintoista kuulla naisten näkemyksiä miehistä jotka harrastavat pelaamista

  • Viestiketjun aloittaja Mietiskelijäää
  • Ensimmäinen viesti
kfkfkf
Mun mies pelaa myös, joskus pahimpina aikoina saattoi istua nenä kiinni tietokoneessa 6-8h putkeen :O

Ihan älytöntä, ymmärrän kyllä että pelaa joo, mutta sit kun se menee tuohon, että monen monta tuntia, eikä tajua yhtään sitä ajankulua. "enkai mä ny niin kauan pelannu"..

Eniten ehkä ärsyttää se, ettei saa mitään kontaktia toiseen, kun ne kuulokkeet päässä istuu siinä. Nykyään kun meillä on pieni vauva, ei enää istu kuin ehkä max tunnin, huomaan että vilkuilee kelloa kokoajan, varmaan ihan sen takia että pysyisi siinä ajankulussa kärryillä :D
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Mietiskelijäää
Mun mies pelaa myös, joskus pahimpina aikoina saattoi istua nenä kiinni tietokoneessa 6-8h putkeen :O

Ihan älytöntä, ymmärrän kyllä että pelaa joo, mutta sit kun se menee tuohon, että monen monta tuntia, eikä tajua yhtään sitä ajankulua. "enkai mä ny niin kauan pelannu"..

Eniten ehkä ärsyttää se, ettei saa mitään kontaktia toiseen, kun ne kuulokkeet päässä istuu siinä. Nykyään kun meillä on pieni vauva, ei enää istu kuin ehkä max tunnin, huomaan että vilkuilee kelloa kokoajan, varmaan ihan sen takia että pysyisi siinä ajankulussa kärryillä :D
Ootkohan sä mun yhen pelikaverin vaimoke, se sai just lapsen :) Ei oo pahemmin peleissä näkyny viimeaikoina :mad:
 
Itseäni ei hevonhelvettiä kiinnosta ns. tosimiesten harrastukset (Ranteet rasvassa jakohihnan hoonaaminen tai tuhat orgasmia uusista ahtopaine-enkoista kusisessa autotallissa, metsästys tmv.), kroppa rikottu jo aikanaan sportissa, joten nykyjään kun otan ns. omaa ja peliaikaa, saatan ruuvata jokusen erän jotain potkupalloa tai rakentaa ehkä maailman parhaan valtakunnan Civilization IV:n parissa. Toki kesällä tykkään käydä hinaamassa uistinta, pidän reippailusta jne. En lue itseäni peliharrastajaksi, mutta totean sen olevan oiva tapa nollata ajatukset...Pelailen yleensä myöhään illalla tai aamuyön alkutunteina kun Rva:n silmäluomet tavoittavat toisensa, eli peli 'harrastus' ei ole pois perheeltä eikä parisuhteelta.
 
v¡eras
Pelaaminen, pelaaminen... joo... No teoreettisestihän sillä ei ole mitään väliä mitä pelaa. Se voi olla salibändyä, biljardia, petanqueta tai Warcraftiä. Idea taustalla on pitkälti sama; yritetään voittaa vastustaja. Esimerkiksi samanlaista tiimipelaamista, keskustelua strategiasta ja taktikointia se on pelata Warcraftiä netissä kuin curlingia jäähallilla. Joku näpsäkkä ottaa tietenkin urheilukortin esille ja sanoo että on eri asia urheilla, kuin "roikkua tietokoneella". No jos puhutaan pelaamisesta, niin väite eksyy aiheesta. Keskustelu ei ollut urheilun tärkeydestä, vaan kyse oli pelaamisesta. Samalla tavalla se vie aikaa perheeltä, samalla tavalla se yleensä vie rahaa ja samalla tavalla se muodostaa kaveripiirin joka aiheesta keskustelee aina kun siihen on mahdollisuus.

Tietokonepelaamisen tai oikeastaan tietokonepelaajan stereotypia on se mikä useimmiten häiritsee. Kyseisten pelien pelaajat arvostellaan itse pelin ulkopuolella, siis ihmisenä. Tietokonepelaaja nähdään rimppakinttuisena silmälasipäisenä nörttinä ja vastakkaisesti esimerkiksi koripalloilija pitkänhuiskeana ja lihaksikkaana atleettina. Tämäkin on keskustelu erikseen! Joku pitää äidistä ja joku tyttärestä sanoo sanonta, mutta nyt aloittaja ei kysynyt mielipidettä ulkonäöstä. Edelleenkin puhe oli pelaamisesta.

Ehkä yleisohjeena voisi sanoa, että minkä tahansa pelin pelaaminen on parisuhteelle häiritsevää, mikäli pelaaminen on liian intensiivistä. Jos tietokonepelaaja pelaa yöt läpeensä ja viikonloput päälle, se ei varmasti parisuhdetta paranna. Toisaalta sama on jääkiekkoilijalla, jonka jäävuorot ovat aina myöhään illalla ja viikonloput menevät matseissa. Sekään tuskin parisuhdetta saa loistamaan.

Suurin osa pelejä harrastavista myös harrastaa sitä laajalti. Se sama atleetti siellä jalkapallokentällä menee usein kotona Xboxinsä ääreen ja pelaa Battlefieldia samojen jengikavereiden kanssa verkossa. Samoin se verkossa pelaava "Zrobot66" menee seuvaavana päivänä salibändymatsiin paidassa jonka selässä lukeekin Virtanen.

Ei tää maailma ole niin mustavalkoinen.
 
v i e r a s
Joku kommentoi pitkiä peliaikoja. Kyllä on muinoin "jokunen" viikonloppu käytettyä pelaamiseen. On tullut pelattua jopa 15 h putkeen ja kivaa oli. :D Mies pelasi netissä ja itse pelasin konsolilla roolipelejä. Lasten myötä ei voi moista harrastaa, mutta tulee välillä pelattua kun on sopiva hetki. Pelaaminen on harrastus siinä missä lukeminenkin. :)
 
vieras*
Harrastus siinä missä muutkin. Ihan ok, kunhan se pelaaminen ei muodostu elämän tarkoitukseksi ja riippuvuudeksi. Pelailen itsekin vähän, mies enemmän. Ennen lapsia pelattiin aika paljonkin, mutta kummallakaan ei enää ole ollut oikein mielenkiintoa sellaisiin peleihin, jotka vaatisivat paljon aikaa ja omistautumista. Sinänsä mua ei haittaisi, jos tuo haluaisi vielä joskus pelailla pitkiä aikoja putkeen, kunhan niistä sovitaan ensin, eikä niin, että toinen vaan mitään sanomatta lösähtää illalla koneen eteen eikä sen jälkeen näe tai kuule mitään, ja puoliso hoitaa yksin lapset ja kotityöt. Eihän me lähdetä minnekään kodin ulkopuoelllekaan tuntikausiksi harrastamaan sopimatta ensin :) Silloin kun oli vasta yksi lapsi, mies joskus pelaili jotain mihin meni enemmän aikaa, eikä oikein voinuy keskeyttää (pelin kärsimättä), mutta silloin ilmoitteli yleensä, että tänä iltana olisi peli siihen ja siihen aikaan, niin ei haitannut :D Sain sit vastaavasti jonain toisena iltana aikaa tehdä mitä itse haluan, ja mies hoiti lapsen.
 
"nainen"
Alkuperäinen kirjoittaja Mietiskelijäää;29460592:
Minkälaisia mielikuvia teille herää? Lähinnä tässä mietin, että kuinkahan vanhanaikaiset käsitykset naisilla on kyseisestä harrastuksesta, kun niihin törmää jatkuvasti ja tuntuu että monilla ei ole mitään hajua kyseisestä touhusta.
Miten niin monilla naisilla ei ole käsitystä koko touhusta? Kai nyt jokainen tietää, mitä pelaaminen tarkoittaa. Siinä pelataan eri pelejä.

Mua itseä ällöttää/halveksituttaa miehet, jotka pelaa, koska he hukkaavat aikaa ihan turhanpäiväisyyteen. Yleensä harrastuksista olisi kiva olla jotain hyötyä.
 
Harrastus muiden joukossa kunhan ei koko elämää valtaa. Mun mies pelaa kyllä konsolilla mutta se on hyvin kausittaista eli kun tulee joku uusi peli mitä on odottanut niin saattaa ekan viikon kaks pelata joka ilta lapsen mentyä nukkumaan. Mutta sitten on näitä kausia kun ei pelaa yhtään. En jaksa moisesta stressata.
 
Oikeaa elämää
Jos se olisi jatkuvaa ja viikottaista, lähtisin suhteesta. Meillä tehdään tietokoneella töitä, joskus huvin vuoksi foorumeissa mutta ei sen enempää. Pelaaminen kuuluu lapsille ja teini-ikäisille.

Pari tuttavaa joiden mies pelaa. Toisen mies hankkii sillä elantonsa, ja tarvitsee päivittää tietojaan miten pelejä kehitetään. Tämä on minusta normaalia, jos pelailee usean tunnin. Toisen mies roikkuu netissä yökaudet ja on tuhonnut heiltä mm. seksielämän. Itse en jäisi tuollaiseen suhteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mietiskelijäää;29460802:
Pelaatko itse ollenkaan? Jos et niin kokeile vaikka Angry Birdsiä, hauska peli ja rentouttavaa touhua.
Kyllä mun bussimatkat menee Candy Crash Sagan parissa ja olen viihtynyt jopa GTA5 tiimellyksessä :-D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oikeaa elämää;29461236:
Jos se olisi jatkuvaa ja viikottaista, lähtisin suhteesta. Meillä tehdään tietokoneella töitä, joskus huvin vuoksi foorumeissa mutta ei sen enempää. Pelaaminen kuuluu lapsille ja teini-ikäisille.

Pari tuttavaa joiden mies pelaa. Toisen mies hankkii sillä elantonsa, ja tarvitsee päivittää tietojaan miten pelejä kehitetään. Tämä on minusta normaalia, jos pelailee usean tunnin. Toisen mies roikkuu netissä yökaudet ja on tuhonnut heiltä mm. seksielämän. Itse en jäisi tuollaiseen suhteeseen.
Ompas jyrkkä suhtautuminen, kun onhan kaikilla jotain paheita. Naisten meikkaus ja laittautuminen on miesten mielestä varmasti aika turhia tai ainakin siinä määrin mitä siihenkin aikaa menee, joten miksei miehillä saisi olla oma juttunsa?
 
"Sphynx"
Pelaan itse tietokone-, mobiili- ja konsolipelejä ja niin pelaa mieskin. Kiinnostus peleihin on yhdistänyt meitä alusta asti, enkä kyllä näe siinä mitään pahaa. Käymme molemmat töissä, harrastamme liikuntaa päivittäin ja tapaamme ystäviämme - ei pelaamisen tarvitse olla mikään ongelma.

Äänekkäimmät arvostelijat jaksavat aina puhua pelaamisen hyödyttömyydestä. Toki sieltä sohvalta on hyvä huudella, Salatut Elämät ja kaikki muut laatusarjat ovat taatusti paremmin vietettyä aikaa.
 
Pelit
Pahe on eri juttu kun riippuvuus. Se on sitä kun ei kuule ja näe enää mitään, lakkaa olemasta läsnä perheelle, kumppanille. Istuu vaan ja pelaa. Ei sellaista kukaan tervejärkinen halua katsella.

Tiedän pari jotka nousseet pelisuosta. Jälkikäteen ovat kuvailleet että eivät olleet elossa ollenkaan.

Peliriippuvuus? Illat venyvät yön puolelle. Suututtaa kun joku keskeyttää (Vaikeuttaa keskeyttämistä niin että pistää luurit päähän eli on paikalla muttei läsnä). Vapaa-ajasta valtaosa kuluu pelaten. Kun lapsi tai puoliso sanoo jotain, ei tule katsekontaktia. Keksii lapsille tekemistä joka mahdolistaa oman pelaamisen esim. Laittaa telkkarin päälle. Haluton ja flegu. Ei osallistu arjen askareisiin tai jos osallistuu, palaa kiireesti koneelle. Lomalla oltava joku pelimahdollisuus, ei pysty olemaan ilman.
 
ewgdsgfdsg
[QUOTE="vieras.";29461555]Mies lopetti pelaamisen jo 80-luvulla. Täysin hyödytöntä ajan ja energian tuhlaamista.[/QUOTE]

Telkkarin katsominen tai kaljan kittaaminen yms. ovat varmaan sitten jotenkin parempia valintoja? Millä logiikalla. Pelit tutkitusti voivat estää alzheimerin kehittymisessä. ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Shesie

Yhteistyössä