Hei. Itse sain murtuman 2,5 kk sitten. Paljon on itse joutunut infoa netistä kaivaa ja erityisesti sitä on löytynyt englanninkielisiltä sivuilta. Sain saappaan, walkerin, ja kepit. Pari vk siitä ja sain irrotettavan kipsin: noh, sillä on kätevämpi nukkua, mutta kävelykaverinä vielä liian tukematon ja hyödytön. Alusta lähtien piti varata Walkerin kanssa kantapäälle, joka oli tohjona myös ja kipuili ja pisteli liikkumisyrityksissä. Ohjeistuksen määrä oli työterveyden lääkäreillä sitä luokkaa, että piti kääntyä fyssarin puoleen, joka kertoi miten kepillä kävellään. Hänen ohjeensa oli niin rankkoja, että alun tuskissa, ja shokissa tunsin vain huonommuutta, kun en pystynyt kuin millin tai kaksi heiluttaa varpaita. Pää oli perunamuussia ekan 2 vk ja huonosti nukuttujen öiden jälkeen niin kauan kuin piti herätä öisin vaihtamaan asentoa saappaan tai kipsin kanssa. Nyt 2,5 kk jälkeen olen vasta voinut nukkua ns. normaalihkoja öitä. Toki vieläkin pitää asetella jalka, joka vielä murtunut, mutta hieman luutumista tapahtunut, mutta nyt muutama vk ilman mitään tukea. Ortopedien ja fyssarin ohjeet ovat olleet keskenään ristiriitaisia ja jotain tolkkua on yrittänyt löytää netistä. Kannattaa kuunnella omia tuntoja. Kaiken aikaa kipuja on ollut jalkaterässä siellä ja täällä. Pohjassa, kantapäässä, murtumakohdassa, varpaissa ja mustelmia on tullut ja mennyt. Edelleen 2,5 kk tapaturmasta murtumakohta nipistelee ja kantapää on lysynoloinen ja kipuilee ja nilkka turpoilee. Keppien ansiosta (2 kk) kämmenet olivat aamusta iltaan kipeät ja olkavarret kipuilivat myös. Vieläkin ovat kämmenet karheat ja toipuvat koettelemuksesta. Polvi tuli vaivaseksi 6vk kohdalla, kun piti jättää toinen keppi ja kipsi pois ja yrittää löytää kovapohjainen kenkä. Jossain vaiheessa sain vaivaksi hautovaan kipsijalkaan jalkasienen. Sen poistaistelemisessa meneekin aikaa. Vieläkin jotain pientä varpaanvälissä. Omenaviinietikan, Pevisonen ja Daktarinin kanssa säädetty jo tovi. Kovettumat toki jalkapohjiin ovat taasen tulleet ei-normaaleista kävelyasennoista/kengistä. Koko sopassa kaikkineen on hankalinta ollut tiedon puute: mikä on normaalia ja miten prosessin pitäisi edetä. Vertaistuki paras tuki. Se että kuulee, että luutuminen kestää muillakin, helpottaa. Olen lisäravinteet (kalsium, D, magnesium, kurkuma, K jne) löytävät matkan varrella ja jelppivät osaltaan. Tällä hetkellä jalka turpoilee ja nipistelee erityisesti pidemmissä kävelylenkeissä. Portaita pääsee jo askeltamaan ylöspäin vuoroaskelin, mutta ei alaspäin, silloin tasatahtia porras kerrallaan. Jalka kaipaisi tukea kuten ideaalisidettä välillä, sen aionkin hankkia. Nyt vasta tuntuu, että voin alkaa harkita fyssarin jumppaihjeita, joita sain alussa. Kaiken aikaa olen käynyt päivittäin kävelyllä: kevyt varaaminen saappaan kanssa on onnistunut slusta lähtien tosin edellyttänyt miltei koko painon kevittämistä kepeillä. Nyt kepeittä hieman hitaampaa mutta täysin jalalle varaavaa. Paljon tsemppiä potilaille! Tämä vaiva on kivulias, hidas ja stressaava. Toivottavasti saatte apua asioiden ja itsenne hoitamiseen, ottakaa kaikki passsaus vastaan. En tiedä miten olisin itse ilman siipan superapua pärjännyt.
