Oonko natsi jos en halua miestä synnytykseen...?

Jaa onko se joku sääntö ihan? Kyllä meillä mies oli mukana ennenkaikkea siksi että sai olla mukana oman lapsen syntymässä. Tukijaksi siitä ei ollut kun havisi kuin haavanlehti jo melkein siitä saakka kun kurvattiin sairaalan pihaan.

Eiköhän jokainen synnytys ole omanlaisensa tilanne ja isänkin rooli juuri se omalle perheelle sopiva. Tarviiko kaikesta tehdä aina ruusunpunasta kuvitelmaa jossa vain yksi tapa on oikea. Sit tulee isoja pettymyksiä, niinkuin tässäkin ketjussa näkyy. Mies on ihan paska ja mihinkään kelpaamaton kun asia ei mennyt juuri niinkuin nainen halusi...

Jos ap ei halua ottaa mukaan niin sitten ei ota. Mutta kysyi näkökantoja ja niitä on tullut erilaisia. Hyvä.

No mä en ainakaan olisi halunnut joutua olla jollekin tärisevälle miehelle tukena synnytyssalissa. Jotkut on miestensä äitejä ja kait se on ok jos tykkää olla mikkihiiren kanssa.

 

" Mainitsin asiasta miehelle, joka vetäs tietenkin herneenpalon nenukkiin, ja ilmoitti vaan että hänhän tulee mukaan, ja sillä selvä."

No selvää on että miehesi haluaa tulla mukaan eli haluaa olla osallisena. Valitat että mies ei osallistu ja sitten itse valikoit mihin hän saa ja ei saa osallistua? Kenties jopa koitat kiristää?

" Mies ei oo osallistunut millään lailla lapsen tuloon, eikä sitä oo mikään raskauteen liittyvä asia edes kiinnostanut. Sanoi että hänen ei esim. tarvitse lapsen tavaroita kustantaa/menoihin osallistua, koska hän on juuri sijoittanut oman talonsa remonttiin sievoisen summan rahaa. (Tarpeeton remontti, imo) "

Mikä oli "tarpeeton" remontti? Asutteko yhdessä? Jospa tuo oli miehen tapa osallistua lapsen tuloon ja perheen perustamiseen, vai oliko se joku treenikämpän kuntoonlaitto? Kurjaa jos ei osallistu lapsen hankintoihin sitten, mutta ymmärrettävää jos esim. rahat meni kodin remontointiin johon sinä taas et osallistunut.

" Kaiken vapaa-aikansa viettää tietokoneella tai tehden omia juttujaan. Ei kiinnosta mikään muu. Neuvolaan oli varattuna hänelle oma isä-aika, ukko ei mennyt kun "unohti", vaikka puuhasteli jotain omia hömpötyksiään sen ajan. Koitin saada sitä varaamaan itselleen uuden ajan, mutta totesi vaan että "sinähän se raskaana olet, en minä"."

Moni mies taitaa vähän kammoksua noita neuvolajuttuja. Kun siellä kysellään tunteista jne.. Ja kuulostaa vähän siltä että miehesi ei ole niitä kaikkein sujuvimpia supliikkimiehiä joka osaisi ajatuksiaan muille sanoittaa - etenkin jollekkin neuvolatädille. Eli "unohdus" saattoi olla ihan sitä että "hermostutti koko homma niin saatanasti niin en mennyt".

Oma mies meni neuvolaan yksin ekan kerran silloin kun kuopus oli 3 kk:tta. Eli n. 4 vuotta sen jälkeen kun ekan kerran tulin raskaaksi. Ja moni mies ei mene neuvolaan koskaan yksin, yllättävän moni ei edes vaimon kanssa....

" Jos kerron sille jotain asioita raskaudesta tai mun oloista tai vauvan voinnista, ei se katsettaan nosta puhelimelta/tietokoneelta, eikä kommentoi mitenkään. Ite höpisee omia juttujaan taukoamatta."

Jospa se ei osaa sanoa niihin mitään? Ei miehet ymmärrä välttämättä raskausasioista mitään. Jotkut jutut saattaa jopa hämmentää tai nolottaa. Mutta kuitenkin puhuu sinulle, eli selvästi on kuitenkin kiinnostunut kommunikoimaan sun kanssas. Ehkä joku parisuhdeterapia olisi paikallaan, jossa opitte puhumaan toisillenne.

" Sanoi että synnyttämään mennään mun autolla, kun hän ei halua oman autonsa penkkien mahdollisesti sotkeentuvan. Sanoin meneväni taksilla."

Sanoiko ihan tosi-tosissaan vai oliko heitto? Onko miehen auto oleellisesti esim. kalliimpi kuin sinun auto? Onko tuo sitten lopulta kovin paha juttu? Käytännön syistä voi olla ihan ymmärrettävä pointti, vaikka voishan sen nätimminkin sanoa.

" Isyyslomaa odottaa innolla, että on vihdoinkin kunnolla aikaa puuhailla omien harrastustensa kanssa. "

Nojoo, mutta käsi sydämellä, etkö itse ole haaveillut yhtään siitä että saat äippälomalla ihan rauhassa esim. käydä kaffella, shoppailla, lukea kirjoja tai mitä nyt ikinä satutkaan harrastamaan..... Muistuta miestä että isyysloman tarkoitus on kuitenkin se että tutustutte toisiinne myös uutena perheenä. Mutta ihan samalla tapaa se isyysloma on miehelle pieni breikki työelämästä, mitä äitiys-, vanhempain- ja hoitovapaat on breikkejä äidille.

" Ei oo suostunut koskemaan muhun sen jälkeen kun maha alkoi näkymään, ei oo suoraan sanonut että raskausmaha iljettää, mut katseesta sen kyllä pystyy lukemaan.... Vaikka olisin itse aloitteellinen, ja oon suoraan sanonutkin että kaipaan läheisyyttä ja seksiä, ni ei. (Joku heittää läskikortin kuitenkin, siis en ole lihonut ollenkaan, oon nyt rv 37 ja bmi yhä alle 25) "

Yllättävän monella miehellä on sellainen (naurettava) pelko että seksi satuttaa vauvaa. Kun pippelillä tökitään sinne niin sitten se osuukin vauvaa päähän tai tarttuu joku tauti ja se syntyy etuajassa. Tai se litistyy. Eikä näistä monet kehtaa ääneen puhua, voisin kuvitella että sinun mies kuuluu siihen ryhmään, etenkin kun se ajoittuu tuohon hetkeen kun vasta näkyy = miehelle konkretisoituu ekan kerran että mahassasi tosiaan asuu pieni ihminen.

Tai sitten sitä toki voi ällöttää sun vatsasi, mutta kuulostaa aika epätodennäköiseltä jos et muuten ole muuttunut ja seksi ennen on ollut ihan ok.

" Yhteinen päätös oli lapsen tulo, eli miestä ei oo pakotettu mihinkään."

Eli mies haluaa lasta kanssasi.

Summasummarum.. PUHUKAA, PUHUKAA JA VIELÄ KERRAN PUHUKAA. Suurin osa suhteista päättyy kommunikaation puutteeseen ja virheellisiin tulkintoihin, kun ei osata toiselle PUHUA. KAIKESTA.

 

No mä en ainakaan olisi halunnut joutua olla jollekin tärisevälle miehelle tukena synnytyssalissa. Jotkut on miestensä äitejä ja kait se on ok jos tykkää olla mikkihiiren kanssa.

Jotkut myös tykkää haukkua toisia ihmisiä, jos ne ei satu olemaan juuri oman maun mukaisia. Mutta eipä se susta yhtään parempaa ihmisenä tee.

 

Jaa onko se joku sääntö ihan? Kyllä meillä mies oli mukana ennenkaikkea siksi että sai olla mukana oman lapsen syntymässä. Tukijaksi siitä ei ollut kun havisi kuin haavanlehti jo melkein siitä saakka kun kurvattiin sairaalan pihaan.

Eiköhän jokainen synnytys ole omanlaisensa tilanne ja isänkin rooli juuri se omalle perheelle sopiva. Tarviiko kaikesta tehdä aina ruusunpunasta kuvitelmaa jossa vain yksi tapa on oikea. Sit tulee isoja pettymyksiä, niinkuin tässäkin ketjussa näkyy. Mies on ihan paska ja mihinkään kelpaamaton kun asia ei mennyt juuri niinkuin nainen halusi...

Jos ap ei halua ottaa mukaan niin sitten ei ota. Mutta kysyi näkökantoja ja niitä on tullut erilaisia. Hyvä.

Miksi mies havisi kuin haavanlehti? Eikö aikuisen pitäisi kuitenkin pystyä kokoamaan itsensä ja tuollaisessa tilanteessa tosiaankin olemaan sen puolisonsa tukena? Ei tosipaikan tullen nosteta käsiä pystyyn ja vinguta, että en osaa, en pysty. Aikuisen on pystyttävä. Mitä, jos mies on joskus yksin kotona lasten kanssa ja toinen lapsi satuttaa itsensä ja täytyy viedä äkkiä terveyskeskukseen vaikka haavan ompeluun? Ei siinä voi alkaa täristä ja havista, vaan pitää pystyä toimimaan ja olemaan vahva ja AIKUINEN. Sitten jälkikäteen voi alkaa täristä ja itkeä. Sama koskee synnytystä.

 

Sun ei todellakaan tartte ottaa mukaan ihmistä, joka vaan vaikeuttaa sun synnytystä. Isää ei oteta mukaan siksi että se on isälle joku elämys, vaan isä otetaan mukaan yleensä tukihenkilöksi. Jos isästä ei ole tukea, hänen ei ole järkeä tulla sinne olemaan tiellä ja vaivaksi.

Tottakai isä otetaan mukaan koska on kyseessä kumminkin oman lapsen syntymä. Voi herranen aika sentään. Isä on siis vanhempi juuri niin kuin äitikin. Isä ei ole pelkkä apuri.

 

Niin... Mut mihin pisteeseen asti mun pitää ite joustaa jotta mies saa sen kallisarvoisen lapsen syntymähetken kokemuksen? Kun ukolla tuntuu olevan ainoa päämäärä että pääsee kuorimaan kermat päältä, eli synnytystä seuraamaan, vitunkaan väliä ei oo lapsella ollut hälle tähänkään asti, saatika mulla.

Koen oloni pikkumaiseksi näpäyttäjäksi jos jätän ukon salin ulkopuolelle, mut koen myös omanarvontunteeni säilyväksi ja kynnysmaton roolin poisjääväksi jos kiellän sen osallistumisen. Kun en oo pohjimmiltani todellakaan mikään pompoteltava lammas, jota saa kohdella miten huvittaa. Tää raskausaika ja hormonit on kai saanut mun pään pehmenemään niin että oon vaan sietänyt tota sen itsekeskeistä käytöstä. Mut näpäytänkö liian kovaa väärässä paikassa? :O jos ukolla on oikeus olla itsekeskeinen omaan napaan tuijottelija niin miksei mulla olis samaa oikeutta?

Argh toivottavasti se olis vaikka töissä ni jäis luontevista syistä pois silloin. (Työt sellasia että ei pääse moneen tuntiin kotiin jos lähtö tulee yllättäen) Ainiin, la tosiaan elokuussa ja alunperin sen piti ottaa vuosiloma elokuulle jotta pääsee synnytykseen, mut sille tulikin "tärkeä" oma meno heinäkuulle ni piti/pitää lomansa sittenkin heinäkuussa. Tämä lomansiirto siis ennenku oltiin puhuttu mistään synnytykseen osallistumisista..

AP

Kyllä näpäytät liian kovaa väärässä paikassa. Se ei ole mikään pikkujuttu joka unohtuu ihan pian. Minulle ainakin tuollainen päätös aiheuttaisi monen vuoden katkeruutta. Vielä vuosien päästä miehesi voi kertoa lapsille miten äiti ei edes päästänyt syntymää seuraamaan. Jos haluat tämmöisen suhteen niin siitä vaan.

 

Miksi mies havisi kuin haavanlehti? Eikö aikuisen pitäisi kuitenkin pystyä kokoamaan itsensä ja tuollaisessa tilanteessa tosiaankin olemaan sen puolisonsa tukena? Ei tosipaikan tullen nosteta käsiä pystyyn ja vinguta, että en osaa, en pysty. Aikuisen on pystyttävä. Mitä, jos mies on joskus yksin kotona lasten kanssa ja toinen lapsi satuttaa itsensä ja täytyy viedä äkkiä terveyskeskukseen vaikka haavan ompeluun? Ei siinä voi alkaa täristä ja havista, vaan pitää pystyä toimimaan ja olemaan vahva ja AIKUINEN. Sitten jälkikäteen voi alkaa täristä ja itkeä. Sama koskee synnytystä.

Missä sanoin että nosti kädet pystyyn? En missään. Se oli sun omaa kuvitelmaa.

Ihmiset kyllä pystyy tekemään asioita, vaikka niitä pelottaa. Minun mies tuli synnytykseen (x2), vaikka kammoaa sairaaloita ja kammoaa esim. minun näkemistä tuskissani.

Ja minä olen vienyt lapseni sairaalaan tikattavaksi, vaikka meinasin pyörtyä siitä veren määrästä ja tärisin ihan konkreettisestikkin.

Mieheni ei ole superihminen, enkä ole liioin minä itsekkään. Onneksi ei tarvikkaan olla ja omat pelot saa tässä suhteessa tuoda julki. Ilman että haukutaan mikkihiireksi tai jotain muuta perin lapsellista.

 

" Jos kerron sille jotain asioita raskaudesta tai mun oloista tai vauvan voinnista, ei se katsettaan nosta puhelimelta/tietokoneelta, eikä kommentoi mitenkään. Ite höpisee omia juttujaan taukoamatta."

Jospa se ei osaa sanoa niihin mitään? Ei miehet ymmärrä välttämättä raskausasioista mitään. Jotkut jutut saattaa jopa hämmentää tai nolottaa. Mutta kuitenkin puhuu sinulle, eli selvästi on kuitenkin kiinnostunut kommunikoimaan sun kanssas. Ehkä joku parisuhdeterapia olisi paikallaan, jossa opitte puhumaan toisillenne.

Miten niin miehet eivät "ymmärrä" raskaudesta mitään? Raskaudestahan aletaan puhua jo ala-asteen bilsantunnilla, joten ei se niin vaikea asia voi olla. Ihan simppeliä juttua. Ja jos kertoo vauvan tai omasta voinnistaan ja toinen ei edes vastaa mitään, niin onhan se aika epäkohteliasta.

" Sanoi että synnyttämään mennään mun autolla, kun hän ei halua oman autonsa penkkien mahdollisesti sotkeentuvan. Sanoin meneväni taksilla."

Sanoiko ihan tosi-tosissaan vai oliko heitto? Onko miehen auto oleellisesti esim. kalliimpi kuin sinun auto? Onko tuo sitten lopulta kovin paha juttu? Käytännön syistä voi olla ihan ymmärrettävä pointti, vaikka voishan sen nätimminkin sanoa.

No on kyllä idioottimaista mieheltä puhua tuollaisia.

" Ei oo suostunut koskemaan muhun sen jälkeen kun maha alkoi näkymään, ei oo suoraan sanonut että raskausmaha iljettää, mut katseesta sen kyllä pystyy lukemaan.... Vaikka olisin itse aloitteellinen, ja oon suoraan sanonutkin että kaipaan läheisyyttä ja seksiä, ni ei. (Joku heittää läskikortin kuitenkin, siis en ole lihonut ollenkaan, oon nyt rv 37 ja bmi yhä alle 25) "

Yllättävän monella miehellä on sellainen (naurettava) pelko että seksi satuttaa vauvaa. Kun pippelillä tökitään sinne niin sitten se osuukin vauvaa päähän tai tarttuu joku tauti ja se syntyy etuajassa. Tai se litistyy. Eikä näistä monet kehtaa ääneen puhua, voisin kuvitella että sinun mies kuuluu siihen ryhmään, etenkin kun se ajoittuu tuohon hetkeen kun vasta näkyy = miehelle konkretisoituu ekan kerran että mahassasi tosiaan asuu pieni ihminen.

Tai sitten sitä toki voi ällöttää sun vatsasi, mutta kuulostaa aika epätodennäköiseltä jos et muuten ole muuttunut ja seksi ennen on ollut ihan ok.

Voisihan sitä harrastaa jotain muutakin seksiä kuin yhdyntöjä, jos kerran pelkää vauvan siitä vahingoittuvan.

 

Kyllä näpäytät liian kovaa väärässä paikassa. Se ei ole mikään pikkujuttu joka unohtuu ihan pian. Minulle ainakin tuollainen päätös aiheuttaisi monen vuoden katkeruutta. Vielä vuosien päästä miehesi voi kertoa lapsille miten äiti ei edes päästänyt syntymää seuraamaan. Jos haluat tämmöisen suhteen niin siitä vaan.

Eli on ihan ok, että mies katkeroituu vuosiksi yhdestä tapauksesta, mutta ap:n pitäisi vaan ymmärtää ja ymmärtää raskausaikana toistuvasti tapahtunutta välinpitämättömyyttä? Ja jos kukaan vanhempi lapselle koettaa tuolla lailla siirtää katkeruuttaan, on kyllä aika lapsellinen tapaus.

 

Tottakai isä otetaan mukaan koska on kyseessä kumminkin oman lapsen syntymä. Voi herranen aika sentään. Isä on siis vanhempi juuri niin kuin äitikin. Isä ei ole pelkkä apuri.

Ei isän kuulukaan olla pelkkä apuri, vaan aikuinen. Mutta jos ei ole aikuinen, eikä osaa olla apurikaan, niin mitä ihmettä mies siellä synnytyksessä tekee? Ei se synnytys ole mikään elämysmatka joka järjestetään jonkun säälittävän tohvelieläimen iloksi. Siellä ei tarvita ketään ylimääräistä huolehdittavaa.

 

Alan ymmärtää miksi jotkut on lesboja jos suurin osa miehistä kerran on jotenkin ihan alikehittyneitä muumeja. Luin näitä juttuja mun miehelle ja sekin vähän ihmetteli, että miten muka joku voisi olla oikeasti niin avuton...

 

Missä sanoin että nosti kädet pystyyn? En missään. Se oli sun omaa kuvitelmaa.

Ihmiset kyllä pystyy tekemään asioita, vaikka niitä pelottaa. Minun mies tuli synnytykseen (x2), vaikka kammoaa sairaaloita ja kammoaa esim. minun näkemistä tuskissani.

Ja minä olen vienyt lapseni sairaalaan tikattavaksi, vaikka meinasin pyörtyä siitä veren määrästä ja tärisin ihan konkreettisestikkin.

Mieheni ei ole superihminen, enkä ole liioin minä itsekkään. Onneksi ei tarvikkaan olla ja omat pelot saa tässä suhteessa tuoda julki. Ilman että haukutaan mikkihiireksi tai jotain muuta perin lapsellista.

Ahaa. No itse kuitenkin kirjoitit, että pelkonsa vuoksi miehestä ei ollut sinulle tukijaksi. Se kuulostaa minusta siltä, että on nostettu kädet pystyyn eikä ole pystytty tekemään sitä, mitä olisi pitänyt.

 

" Miten niin miehet eivät "ymmärrä" raskaudesta mitään? Raskaudestahan aletaan puhua jo ala-asteen bilsantunnilla, joten ei se niin vaikea asia voi olla. Ihan simppeliä juttua. Ja jos kertoo vauvan tai omasta voinnistaan ja toinen ei edes vastaa mitään, niin onhan se aika epäkohteliasta. "

Kirjoitin "välttämättä" mitään, ja se että on raskaudesta (siis sen alkamisesta ja pääpiirteittäin sen vaiheista) puhuttu viimeksi jossain peruskoulussa on kuitenkin vähän eri juttu kuin se että oikeasti käy vaimon kanssa ekaa raskautta läpi. Se on suuri tunnemyllerrys naisille ja myös miehille.

" No on kyllä idioottimaista mieheltä puhua tuollaisia."

Niin on. Mutta tuskinpa sinäkään täydellinen olet. Voisinpa sanoa että juuri tässäkin keskustelussa olet suoltanut näppikseltä vähän typeriä juttuja.

" Voisihan sitä harrastaa jotain muutakin seksiä kuin yhdyntöjä, jos kerran pelkää vauvan siitä vahingoittuvan. "

Niinpäs voikin. Siksi kehoitinkin puhumaan asioista kahden miehen kanssa.

 

Missä sanoin että nosti kädet pystyyn? En missään. Se oli sun omaa kuvitelmaa.

Ihmiset kyllä pystyy tekemään asioita, vaikka niitä pelottaa. Minun mies tuli synnytykseen (x2), vaikka kammoaa sairaaloita ja kammoaa esim. minun näkemistä tuskissani.

Ja minä olen vienyt lapseni sairaalaan tikattavaksi, vaikka meinasin pyörtyä siitä veren määrästä ja tärisin ihan konkreettisestikkin.

Mieheni ei ole superihminen, enkä ole liioin minä itsekkään. Onneksi ei tarvikkaan olla ja omat pelot saa tässä suhteessa tuoda julki. Ilman että haukutaan mikkihiireksi tai jotain muuta perin lapsellista.

Siis itse sanoit ettei miehestä ollut sinulle tukea.

 

Ei isän ja lapsen suhde siitä vahingoitu jos isä ei pääse mukaan synnytykseen. En näe tässä mitään ongelmaa. Itse en ap:n tapauksessa ottaisi miestä synnytykseen mukaan. ENkä kokisi, että se olisi lapsen kautta kostamista tai lapselta pois. Kautta maailman sivun naiset ovat synnyttäneet siten,e ttä miehillä ei ole ollut mitään asiaa samaan huoneeseen..

Parhaimmillaan synnytys on yhteinen juttu joka lähentää puolisoita toisiinsa, mutta onkohan näin ap:n tapauksessa...? Jos synnyttäjä ei halua jotain henkilöä huoneeseen seuraamaan tilanteen kulkua niin miksi ihmeessä pitäisi päästää... vain koska "se nyt vaan on niin tärkeä juttu lapsen ja isän suhteen kehittymisen kannalta..." Höpö höpö!

Isän ja äidin suhde vahingoittuu, ja tämän seurauksena isän ja äidin suhde voi jopa päättyä, ja tämän seurauksena isän ja lapsen suhde vahingoittuu. Isän pitäisi tietenkin olla mukana tämmöisissä hetkissä. Tällä tavalla isä saa heti läheisemmän suhteen lapseen. Sinä et tietenkään näe mitään ongelmaa, sinä kun varmasti näet sen oman lapsen syntymän.

 

Ahaa. No itse kuitenkin kirjoitit, että pelkonsa vuoksi miehestä ei ollut sinulle tukijaksi. Se kuulostaa minusta siltä, että on nostettu kädet pystyyn eikä ole pystytty tekemään sitä, mitä olisi pitänyt.

Itse on kokenut tilannetta noin. Mies tuli mukaan ja istui penkillä kun minä punnersin. Ja sen jälkeen juoksi oksentamaan. Ja ketään muuta miestä en olisi sinne mukaan ottanut kuin tuon omani, jota rakastan vaikka hän ei ole Täydellinen. Ja tällä tarkoitin sitä ap:lle, että ei miehen tarvitse leikkiä synnytyssalissa mitään doulaa, vaan pelkkä läsnäolokin voi joskus olla ihan _riittävää_. Se toki on ap;n oma asia, minkä hän katsoo riittäväksi.

 

" Miten niin miehet eivät "ymmärrä" raskaudesta mitään? Raskaudestahan aletaan puhua jo ala-asteen bilsantunnilla, joten ei se niin vaikea asia voi olla. Ihan simppeliä juttua. Ja jos kertoo vauvan tai omasta voinnistaan ja toinen ei edes vastaa mitään, niin onhan se aika epäkohteliasta. "

Kirjoitin "välttämättä" mitään, ja se että on raskaudesta (siis sen alkamisesta ja pääpiirteittäin sen vaiheista) puhuttu viimeksi jossain peruskoulussa on kuitenkin vähän eri juttu kuin se että oikeasti käy vaimon kanssa ekaa raskautta läpi. Se on suuri tunnemyllerrys naisille ja myös miehille.

" No on kyllä idioottimaista mieheltä puhua tuollaisia."

Niin on. Mutta tuskinpa sinäkään täydellinen olet. Voisinpa sanoa että juuri tässäkin keskustelussa olet suoltanut näppikseltä vähän typeriä juttuja.

" Voisihan sitä harrastaa jotain muutakin seksiä kuin yhdyntöjä, jos kerran pelkää vauvan siitä vahingoittuvan. "

Niinpäs voikin. Siksi kehoitinkin puhumaan asioista kahden miehen kanssa.

Siis ei raskauden kulkuun liittyviä asioita tarvitse muistaa tai tietää. Mutta voi silti olla kiinnostunut siitä, mitä se toinen asiasta kertoo - niin kohtahan sitä huomaakin tietävänsä yhtä jos toistakin. Eivät naisetkaan raskauteen liittyviä asioita luonnostaan tiedä, vaan ne on luettu tai kuultu jostain. Ja siihen, että on kiinnostunut kumppaninsa voinnista, ei kyllä tarvita mitään erityistä koulusivistystä. Aitoa kiinnostusta ja kohteliaisuutta kyllä.

Sen autoon liittyvän heiton voi ap varmaan selvittää miehensä kanssa, ja voihan olla että mies itsekin tietää sen olleen tyhmä heitto. Mutta sinä yritit sitäkin selitellä parhain päin, vaikka nyt kuitenkin myönsit, ettei ollut fiksusti sanottu. Voitaisiinko sopia, että kaikki ikävät kommentit eivät ole pohjimmiltaan fiksuja ja rakentavia? Jotkut ikävät kommentit vaan vaan ikäviä kommentteja.

Siitä olen samaa mieltä, että tuollaisessa pattitilanteessa kannattaa keskustella perusteellisesti.

 

Eli onko nyt näin että meidän neljän lapsen isä ei ole iskä ollenkaan kun ei ole ollut missään synnytyksessä?? Näin voisi näistä kirjoituksista luulla. Mutta parempaa isää saa lapsille etsiä. Ikävä kyllä mies vaan sattuu kärsimään pahanlaatuisesta sairaalakammosta, mulla ollut aina oma äiti mukana, josta ollut suoraan sanottuna hieman enemmän hyötyä tuossa tilanteessa kun - luultavasti - pyörtyneestä miehestä........

Viimeisimmän muuten pusersin maailmaan ihan yksin, kuvitelkaa! Tuli vaan niin kiirus, ja tämä lasten isä katsoi kotona muita lapsia.

Hengissä ollaan, ja kappas, lapset ihan järkkyjä iskä-faneja, kuin myös isä rakastaa ehdoitta kaikkia lapsiaan. Eipä sinne synnärille tartte kaikkien niitä isiä haalia jos ei mies siihen pysty...

 

Ei isän kuulukaan olla pelkkä apuri, vaan aikuinen. Mutta jos ei ole aikuinen, eikä osaa olla apurikaan, niin mitä ihmettä mies siellä synnytyksessä tekee? Ei se synnytys ole mikään elämysmatka joka järjestetään jonkun säälittävän tohvelieläimen iloksi. Siellä ei tarvita ketään ylimääräistä huolehdittavaa.

Kuka tässä huolehtimisesta on puhunut? Kyllä mies osaa olla synnytyksessä mukana ihan kuin kuka tahansa normaali ihminen. Onko aloituksen tekijä sanonut että hänen miehestä pitää huolehtia? Ei ole. Mies vain haluaisi olla mukana oman lapsensa syntymässä. Mutta tämä näköjään on liian kova vaatimus joillekin kaksplus-mammoille.

 

Ja siitä se lapsien kautta kostaminen sitten lähtee... onnea vaan jos lähdet sille tielle, kun kuulostaa vähän siltä ettei tuo suhde tule kestämään, valitettavasti. En sano tätä pahalla, vaan siltä tuo tekstisi vaan kuulostaa!

Minusta lapsen syntymä on sellainen asia, johon myös miehellä pitäisi olla oikeus osallistua. Ja parhaimmillaan se synnyttää vahvan siteen jo heti alusta pitäen miehen ja lapsen välille. Ja heidän välisessä suhteessa ei kuitenkaan ole kyse sinun tunteista, vaan ennenkaikkea LAPSEN elämästä. Vaikka isä osottautuisi ihan paskaksi, ei kannata lyödä kapuloita rattaisiin kun kyseessä on isän ja lapsen suhde, ellei sille sitten ole ihan oikeasti painavia perusteita (esim. väkivaltainen mies).

Minusta tuo doula oli hyvä ehdotus. Mies saa olla mukana näkemässä oman lapsensa syntymän joka on isälle ihan yhtä tärkeä juttu kuin äidillekkin, mutta - SINUA itseäsi varten - ota mukaan joku muu tukihenkilö koska jokaisella äidillä on oikeus saada tukea ja turvaa omassa synnytyksessään. Se tuki voi olla esim. paras ystävä, oma äiti tai vaikka ihan koulutettu doula.

Juuri näin.

 

Itse on kokenut tilannetta noin. Mies tuli mukaan ja istui penkillä kun minä punnersin. Ja sen jälkeen juoksi oksentamaan. Ja ketään muuta miestä en olisi sinne mukaan ottanut kuin tuon omani, jota rakastan vaikka hän ei ole Täydellinen. Ja tällä tarkoitin sitä ap:lle, että ei miehen tarvitse leikkiä synnytyssalissa mitään doulaa, vaan pelkkä läsnäolokin voi joskus olla ihan _riittävää_. Se toki on ap;n oma asia, minkä hän katsoo riittäväksi.

No, jos se sinulle riitti, niin mikäs siinä. Kaikki eivät tietysti kaipaa mitään tukea, mutta itseäni välillä vähän harmittaa ja surettaa niiden naisten puolesta, jotka tyytyvät siihen, että mies vaan istuu penkillä (vaikkei oksentaisikaan). Itse olen saanut synnytyksessä paljon apua esim. hieromisesta ja lämpöpusseista, joita jonkun oli käytävä lämmittämässä. Myös henkinen tuki, kannustus ja henkinen läsnäolo on tärkeää. Kaikki tällainen lievittää synnytyskipua ja myös helpottaa synnytystä. Itse en oikein hahmota, mitä apua on siitä, että joku istuu penkillä tai oksentaa. En edes tajua, miksi mies oksensi?! Anteeksi, jos kuulostan tylyltä (ja varmaan kuulostan, pahoittelen), mutta minusta tuollainen kuulostaa todella kamalalta.

 

Alan ymmärtää miksi jotkut on lesboja jos suurin osa miehistä kerran on jotenkin ihan alikehittyneitä muumeja. Luin näitä juttuja mun miehelle ja sekin vähän ihmetteli, että miten muka joku voisi olla oikeasti niin avuton...

Ja minä en koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten vielä aikuisissakin ihmisissä riittää kiusaajia. Jos kiusaa toisia tuolla tavoin, niin onko oma kehitys kuitenkin vähän tyssännyt jossain kohtaa?

Minusta aikuinen ihminen osaa kommunikoida ja keskustella asioista ilman toisen tölvimistä. Luulet olevasi jotenkin muiden yläpuolella, hauska, fiksu kun kommentoit tuollaista? Efekti on kyllä päinvastainen...

Ps. lesbous ei ole mikään sairaus saatikka seuraus siitä että nainen pitää miehiä alikehittyneinä. Jotkut naiset vaan rakastuu ja tuntee seksuaalista vetoa naisiin, eikä se tarkoita että toisessa sukupuolessa on jotain vikaa. Ei lesbon isän, veljen tai ystävän tarvitse olla mikään alikehittynyt muumi, jonka vuoksi naisesta sitten kasvoi lesbo.

Vai rakastuitko sinäkin mieheen ihan vaan siksi että naiset on alikehittyneitä muumeja? Niin, tuskinpa.

 

Siis minä joka en ottanut miestä synnärille jatkaa, meni OT, ap:n tilanteeseen en kommentoinut vaan näihin pakko-ottaa-mies-mukaan-kommentteihin...

 

Kuka tässä huolehtimisesta on puhunut? Kyllä mies osaa olla synnytyksessä mukana ihan kuin kuka tahansa normaali ihminen. Onko aloituksen tekijä sanonut että hänen miehestä pitää huolehtia? Ei ole. Mies vain haluaisi olla mukana oman lapsensa syntymässä. Mutta tämä näköjään on liian kova vaatimus joillekin kaksplus-mammoille.

Minun mielestäni normaali ihminen synnytyksessä tukee sitä synnyttäjää ja tekee mielellään jotain konkreettistakin hänen hyväkseen.

Ymmärrän sen, että mies haluaa olla läsnä oman lapsensa syntymässä, mutta sitä en ymmärrä, ettei halua siinä synnytyksessä tehdä mitään auttaakseen tilannetta. Enkä ymmärrä sitäkään, että raskausaikana sama vauva ei kiinnosta pätkääkään.

 

No, jos se sinulle riitti, niin mikäs siinä. Kaikki eivät tietysti kaipaa mitään tukea, mutta itseäni välillä vähän harmittaa ja surettaa niiden naisten puolesta, jotka tyytyvät siihen, että mies vaan istuu penkillä (vaikkei oksentaisikaan). Itse olen saanut synnytyksessä paljon apua esim. hieromisesta ja lämpöpusseista, joita jonkun oli käytävä lämmittämässä. Myös henkinen tuki, kannustus ja henkinen läsnäolo on tärkeää. Kaikki tällainen lievittää synnytyskipua ja myös helpottaa synnytystä. Itse en oikein hahmota, mitä apua on siitä, että joku istuu penkillä tai oksentaa. En edes tajua, miksi mies oksensi?! Anteeksi, jos kuulostan tylyltä (ja varmaan kuulostan, pahoittelen), mutta minusta tuollainen kuulostaa todella kamalalta.

Hmm.. no eiköhän se ole sun oma henkinen vamma, jos et ymmärrä ihmisten erilaisuutta tai esim. pelkoja. Joten ei tarvitse pyytää anteeksi, ei tuo vaikuta MEIDÄN elämään mitenkään. Sun elämään se voi vaikuttaa.