Ei minuakaan haittaa se, että ostetaan meille, siis etävanhemman kotiin, vaatteita tai muita tarvikkeita. Lähinnä jurppii se, että lähivanhempi ei huolehdi edes oman lapsensa perusasioista. Lisäksi saa jo vaikka miten paljon rahaa mieheltäni elatusmaksuina ja silti aivopesee lasta, että isänsä ei maksa tarvikkeita/vaatteita. Nytkin jouduttiin hankkimaan lapselle rikkinäisen tilalle uusi puhelin, kun eukko ei ole sitä hankintaa tehnyt. Lapsi 11 v. Lähivanhemmalla siis lähes 7000 euron tulot. Lapsi pyytää nykyisen meiltä esim. uudet farkut tai takin kouluun. No pakkohan se on hankkia, kun emme halua että lapsi kärsii. Ja lähivanhempi on sellainen marttyyri/aivopesijä, että lapsi tottelee tasan mitä äiti sanoo. Pääsee meillekin VAIN jos äiti sen sallii eli taukoja on. Monet vaatteet ovat siten jääneet täysin käyttämättömiksi. Ja lastenvalvojan luona tehty läsnäpitosopimus ei toiminut lainkaan kun lähivanhempi vaati minuuttiaikataulun "palautuksen" suhteen ja vaati milloin mitäkin. Ja on vaatinut lisää rahaa oikeusteitse, jonka tosin hävisi. Mutta kaiken se on tehnyt, mitä on vaan keksinyt.
Itsellänikin lapsi exän kanssa enkä edes pyydä elatusmaksuja. Laki on näin naisenkin näkökulmasta täysin epäreilu miehiä kohtaan. Etävanhempi joutuu vain maksumieheksi ja pahimmassa tapauksessa näiden elämäänsä katkeroituneiden naisten maalitauluksi. Lähivanhempi saa kaikki tuet, elatusmaksut yms. ja etävanhempi aivan naurettavan veroedun. Siksi itse ajattelin niin, että haluan maksaa oman lapseni kulut omassa kotonani itse ja saanhan lapsen lapsilisät (vaikka en ole mikään kroisos) ja lapsen kulut ovat silloin exälläni kun lapsi on hänen luonaan. Joutuuhan hänkin ostamaan lapselle ruokaa, ylläpidon, sängyn yms. Tosin muut tarvikkeet ovat minun hankintojani, mutta joskus hän kyllä osallistuu. Ja lapsi on tyytyväinen, että asiat menee hyvin.
Mutta kuten jo kirjoitinkin, näen myös miten lähivanhempi voi käyttää "systeemiä" hyväksi ja olla piittaamatta lapsen parhaasta.