Heippa mammat!
Kopioin toiseen pinoon kirjoittamani jutun eiliseltä kun tytsä tuolla siihen malliin ääntelee että heräilemässä ollaan. Elikkäs tässäpä hieman tarinaa viime päivien tapahtumista ja kiitoksia onnitteluista!
Me päästiin eilen kotia ja tässä on vauva-arkea ihmetelty ja ihasteltu kohta vuorokauden ajan. Tytsy on ihana ja pään peittää tumma ja kiiltävä tukka.
Ennenkuin kirjoitan synnytyskertomusta niin kehotan kyllä omasta kokemuksesta syömään tuota rautaa. Mulla oli vikassa neuvolassa hemppa 133 ja synnytyksen jälkeisenä aamuna vain 91. Onneksi hemppa saatiin nousuun siitä missä se alhaisimmillaan oli eli 103.
No synnytyksestä sitten...
Lapsivedet alkoivat lorahtelemaan kesken paikallisen yhdistyksen johtokunnan kokouksen seitsemän maissa ja vitsailtiinkin että pitänee kirjata pöytäkirjaan että lapsivedet meni, puheenjohtaja päätti kokouksen
Menin sitten terkkarille, josta laittoivat omalla autolla synnärille (matkaa se 130 kilsaa... ). Ihmettelin hieman, kun neuvolassa puhuttu koko ajan että jos lapsivedet menee niin sitten matkaan ambulanssilla tai paaritaksilla eli makuuasennossa. No, makailin sitten omassa autossa etupenkki kallistettuna ja matka meni oikein rattoisasti yhden supparin voimin. Synnärillä oltiin kymmenen maissa, jossa kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen (auki noin 3 senttiä ) ja laittoi käyrille. Käyrän jälkeen kehotti rupeamaan nukkumaan ja vinkkasi että mieskin voisi lähteä jonnekin yöksi. Hotelliinhan se lähti kun mulla ei kuitenkaan pahemmin supistellut ja kätilö sanoi että lääkäri tekee kierron kahdeksalta aamulla ja sitten katsotaan että käynnistetäänkö. Yritin sitten nukkua mutta kahdeltatoista alkoi käymään jo kipeämmin eikä nukkumisesta tullut mitään. Pyysin jotain kipulääkettä ja käyrän oton jälkeen sain sen synnytysosaston kiireestä johtuen noin puoli kaksi. Kätilö sanoi piikin laitettuaan että ei vaikuta heti, joten odottelin tunnin verran ja soitin sitten kelloa kysyäkseni olisiko pitänyt jo vaikuttaa. Olisi kuulemma pitänyt mutta mulla supparit olivat kipeytyneet. Oma kätilö oli toisessa salissa tositoimissa ja toinen kätilö tuli valmistelemaan epiduraalia, jonka sainkin todella nopeasti. Tässä kohti vissiin olin 5 senttiä auki. Kätilö tuumasi että parasta olisi soittaa mies paikalle ja soitinkin samantien, jolloin kello oli puoli neljä. Mies tuli noin vartissa paikalle ja tyttö syntyi 4.40. Ponnistusvaiheen kesto 20 min. Eppari leikattiin, koska sitä toivoin mieluummin kuin repeämää. Nyt tikit vähän ikävästi kiristää mutta muuten olo hyvä. Niin ja istukka jouduttiin irrottamaan käsin koska ei ruennut tunnin suostuttelun jälkeen irtoamaan. Olo oli aika sekava ja pyörryttävä nukutuksen jälkeen ja varmaan osittain tuostakin johtui tuo alhainen hemppa.
Osastolla oltiin vajaa 4 vuorokautta ja ensimmäisen yön jälkeen lääkäri kävi kyselemässä vointia ja totesi, että seuraavat synnytykset saattavat olla sitten puolta nopeampia
Todella hyvä fiilis jäi kokemuksesta ja oli helpompi kuin mihin olin varautunut. Ihanat kätilöt ja kovasti kehuivat että osasin ponnistaa erityisen hyvin. Miehelle totesin jossain vaiheessa että helpolla pääsit kun ei joutunut edes yhtään kertaa hieromaan. Oltiin molemmat varauduttu pitkään odotukseen avautumisvaiheessa =)
Sanni-Maria ja tytsä 5 vrk