viime tiistaina 22 päivä. klo 5.18.
painoa oli 4120g(paino arvio kahden viikon takaa oli 3100 joten tais pitää lekurin sanoma en-oikein-tarkkaan-saa mitattua-kun-niin-alhaalla-jo paikkansa
pituutta oli 50cm.
synnytyksen ksto oli jopa 4h 30 min...hyvä kun ymmärsin sairaalaan lähteä kun supparit alko yllättäen yöllä ja kun heräsin niin kaksiekaa oli pitkällä välillä ja sit tulikin tiheeseen..15min,8min,10min,8min,2min,2min,2min,2min,2min......
siinä sitten kaksi tuntia niitten alusta mietin että mitä nytkö mun pitäs sitten herättää kaikki että lähtö tuli ja odottelin vielä pitkään että jos seuraava tulee kahen minsan päästä niin sitten soitan jonnekkinja kun suppari tuli niin taas sanoin että jos seuraava tulee kahen minsan päästä niin sitten soitan jne...varmaan puol tuntia odottelin niitä kahen minsan välein tulevia ennen kuin oikeesti meni jakeluun että kyllä nyt täytyy mennä.
soitin synnärillekkin eka kun en meinannu tajuta asiaa ja sitten soitin porukoille ,äiti vastas unenpöppörössä ja sanoin että joko oot hereillä ja vastas että jooooo kuinka niin? ja sanoin että jos te voisitte tulla kun meiän varmaan pitäs lähtee..(siis esikkoo hoitamaan)että kun supistuksia tulee kahen minsan välein jne.
HERRA JUMALA tuli vastaukseks ja että lähettekste nytte jo...(siis oltas voitu jättää ovi auki että ne olis päässy sit sisälle.kun toi esikko ei heränny...
sanoin että ei mitään kiirettä että menen miestäki vasta herättään..
-jaa nukkuuko se vielä oli seuraava lause äitiltä..
no siinä sitten emnin miestä herättään...mies oli hoo moilasena jaa että nyt vai kun en mitään ollu aiemmin sanonu illalla kun kerta ei mitään oireita ollu...
sanoin että joo mee pukeen ja syömään jotain jos vaikka menee kauanki tms.
ei se sit saanu syötyä
tasan 12min äitille soittamasta puhelusta ne ajo iskän kanssa pihaan...matkaa on siis 10 kilsaa joten ne on vetäny tuhatta ja sataa
päästiin synnärille niin alko tuleen niin kipeitä suppareita että sanoin että voisin sitten jonku piikin ottaa...
ei ne siellä vastaanotossa juurikaan niitä alkuvalmisteluja tehny...ite pidin sitä sydänkäyrääki vattalla eli ne ei sitä vyötä laittanu ees päälle...
puol viideltä oltiin salissa ja sit sain kohdunkaulan puudukkeen ja 18 yli viis poika tuli pihalle. eli ei me mitään ylimäärästä siellä oltu!
tunsin jopa ponnistuksen tarpeen kun esikosta ei niitä ollu lainkaan..
kaikki hyvin ja sain pojan rinnalle
päässä vasta joskus kuuden tunnin päästä tuli tajuntaan että se tosiaan tuli jo
että nyt sitä meilläkin ollaan nelihenkinen perhe =)
painoa oli 4120g(paino arvio kahden viikon takaa oli 3100 joten tais pitää lekurin sanoma en-oikein-tarkkaan-saa mitattua-kun-niin-alhaalla-jo paikkansa
pituutta oli 50cm.
synnytyksen ksto oli jopa 4h 30 min...hyvä kun ymmärsin sairaalaan lähteä kun supparit alko yllättäen yöllä ja kun heräsin niin kaksiekaa oli pitkällä välillä ja sit tulikin tiheeseen..15min,8min,10min,8min,2min,2min,2min,2min,2min......
siinä sitten kaksi tuntia niitten alusta mietin että mitä nytkö mun pitäs sitten herättää kaikki että lähtö tuli ja odottelin vielä pitkään että jos seuraava tulee kahen minsan päästä niin sitten soitan jonnekkinja kun suppari tuli niin taas sanoin että jos seuraava tulee kahen minsan päästä niin sitten soitan jne...varmaan puol tuntia odottelin niitä kahen minsan välein tulevia ennen kuin oikeesti meni jakeluun että kyllä nyt täytyy mennä.
soitin synnärillekkin eka kun en meinannu tajuta asiaa ja sitten soitin porukoille ,äiti vastas unenpöppörössä ja sanoin että joko oot hereillä ja vastas että jooooo kuinka niin? ja sanoin että jos te voisitte tulla kun meiän varmaan pitäs lähtee..(siis esikkoo hoitamaan)että kun supistuksia tulee kahen minsan välein jne.
HERRA JUMALA tuli vastaukseks ja että lähettekste nytte jo...(siis oltas voitu jättää ovi auki että ne olis päässy sit sisälle.kun toi esikko ei heränny...
sanoin että ei mitään kiirettä että menen miestäki vasta herättään..
-jaa nukkuuko se vielä oli seuraava lause äitiltä..
no siinä sitten emnin miestä herättään...mies oli hoo moilasena jaa että nyt vai kun en mitään ollu aiemmin sanonu illalla kun kerta ei mitään oireita ollu...
sanoin että joo mee pukeen ja syömään jotain jos vaikka menee kauanki tms.
ei se sit saanu syötyä
tasan 12min äitille soittamasta puhelusta ne ajo iskän kanssa pihaan...matkaa on siis 10 kilsaa joten ne on vetäny tuhatta ja sataa
päästiin synnärille niin alko tuleen niin kipeitä suppareita että sanoin että voisin sitten jonku piikin ottaa...
ei ne siellä vastaanotossa juurikaan niitä alkuvalmisteluja tehny...ite pidin sitä sydänkäyrääki vattalla eli ne ei sitä vyötä laittanu ees päälle...
puol viideltä oltiin salissa ja sit sain kohdunkaulan puudukkeen ja 18 yli viis poika tuli pihalle. eli ei me mitään ylimäärästä siellä oltu!
tunsin jopa ponnistuksen tarpeen kun esikosta ei niitä ollu lainkaan..
kaikki hyvin ja sain pojan rinnalle
päässä vasta joskus kuuden tunnin päästä tuli tajuntaan että se tosiaan tuli jo
että nyt sitä meilläkin ollaan nelihenkinen perhe =)