Pojan paras kaveri on muuttunut

Mulla itellä vaihtui teininä kaveripiiri melkein kokonaan, ja paras lapsuudenkaveri naapurikadulta jäi, äitimme olivat ystävystyneet meidän kautta. Äidit kyllä harmittelivat tilannetta mutta ovat vieläkin viikottain tekemisissä keskenään ja äidin kautta kuulen tän lapsuudenkaverin vauvauutiset yms, ite en ole kyseiseen ihmiseen törmännyt edes sattumalta vähintään yli kymmeneen vuoteen.

 

Ensin oli hirveä surku pojan parhaan kaverin menetyksen puolesta, ja nyt poikaa ei oikeastaan koko poika kiinnostakaan, kun intressit on niin erilaiset?

No ihan miten vaan. Onko tässä nyt vaan äidin tunteet loukkattuna, kun ei oma poika kelpaakaan kaveriksi ystävän lapselle, niin pitää nyt mustamaalata kaljakokeiluista ja koulussa valehteluista, ja korostaa miten ystävä TUPUTTI lasta kaveriksi, ei oikein olisi muuten huolittu.

 

mutta kenenkään ei ole pakko "leikkiä" toisen kanssa jos ei itse halua. voittehan te äidit edelleen olla ystäviä vaikka lapsenne ei olisikaan. vai onko teillä joku ihme sopimus että jos sä et pekka ole ton jussin kaa niin mäkään en ole sun äitis kaveri....

 

Ensin oli hirveä surku pojan parhaan kaverin menetyksen puolesta, ja nyt poikaa ei oikeastaan koko poika kiinnostakaan, kun intressit on niin erilaiset?

No ihan miten vaan. Onko tässä nyt vaan äidin tunteet loukkattuna, kun ei oma poika kelpaakaan kaveriksi ystävän lapselle, niin pitää nyt mustamaalata kaljakokeiluista ja koulussa valehteluista, ja korostaa miten ystävä TUPUTTI lasta kaveriksi, ei oikein olisi muuten huolittu.

mä mietin samaa.. sit just tää että hänen poikansa on rehti urhailijanuorukainen ja toinen on mitä on. ja hänen poikansahan ei voi valehdella jne.

 

Eipä siinä paljoa voi tehdä..
Mun siskolle on nyt käynyt juur noin serkkulikan kans, serkkua kiinnostaa musiikki ja muut teinien jutut ja mun siskoo ei. jotenka serkkulikka ei halua olla tekemisissä siskon kanssa, eikä sille mitään voi...joskus siinä vaan käy niin kun kiinnostuksen kohteet muuttuu. Ei voi pakottaakaan olemaan kaveri.

 

Onko tässä nyt vaan äidin tunteet loukkattuna, kun ei oma poika kelpaakaan kaveriksi ystävän lapselle.

Voi olla. Musta tuntuu, että nykyään on kovin korostunutta se, että "kaikkien kanssa pitää olla ja kaikkien kaveri pitää olla ja ketään ei saa jättää joukosta pois ja kukaan ei saa olla parempi kaveri kuin toinen". Ihan kuin ystävyys/kaveruus olisi jokin etu, joka kaikilla pitää olla - jos ei muuten niin äidin tai yhteiskunnan järjestämänä - ja josta luopumaan joutuminen koetaan suurena vääryytenä.

 

Ensin oli hirveä surku pojan parhaan kaverin menetyksen puolesta, ja nyt poikaa ei oikeastaan koko poika kiinnostakaan, kun intressit on niin erilaiset?

No ihan miten vaan. Onko tässä nyt vaan äidin tunteet loukkattuna, kun ei oma poika kelpaakaan kaveriksi ystävän lapselle, niin pitää nyt mustamaalata kaljakokeiluista ja koulussa valehteluista, ja korostaa miten ystävä TUPUTTI lasta kaveriksi, ei oikein olisi muuten huolittu.

mä mietin samaa.. sit just tää että hänen poikansa on rehti urhailijanuorukainen ja toinen on mitä on. ja hänen poikansahan ei voi valehdella jne.

Miksi sinun on vaikea ymmärtää, että joillakin on rehtejä lapsia ja joillakin ei?