Pystyykö lääkäri kirjottaan tälläsen lausunnon...

Tuo Tappavat lääkkeet...kirja on ihan huuhaata. Voi kuinka paljon enemmän maailmassa olisi kärsimystä ilman lääkkeitä, miten paljon ihmisiä kuolisi jo lapsina ja ihan hoidettaviin sairauksiin.
Sekakäyttö ja lääkkeiden väärinkäyttö ovat ihan eri asioita kuin oikea käyttö tositarpeeseen.
Mirtatsapiini hyvä, kunhan varoo ettei lihota.

 

jaa mä olen luullut että on ihan normaalia jännittää tiettyjä tilanteita etukäteen ja että jännitys ilmenee ripulina ja unettomuutena... ja mitä olen jutellut ihmisten kanssa niin ihan yleisiä jännitysoireita, ja ihan yleistä että ihmiset jännittää joskus...

 

[QUOTE="höh";30221084]jaa mä olen luullut että on ihan normaalia jännittää tiettyjä tilanteita etukäteen ja että jännitys ilmenee ripulina ja unettomuutena... ja mitä olen jutellut ihmisten kanssa niin ihan yleisiä jännitysoireita, ja ihan yleistä että ihmiset jännittää joskus...[/QUOTE]

Niin se onkin. Mulla se jännittäminen vaan oli niin rajua, että kärsin useita viikkoja putkeen hirveästä ummetuksesta ja olin siksi kokoajan turvoksissa ja tosi kipeä. Vaihtoehtoisesti kärsin taas pitkiä aikoja myös rajusta ripulista ja sain fissuurankin kun ripuli on niin tujua tavaraa, että poltti peräpään rikki. Oksentelen myös paljon stressaantuneena ja kun ruuansulatus ei toimi en myöskään pysty syömään kunnolla ja saan vitamiininpuutoksia ja oireita niistä. KK-kierto on myös käytännössä jäänyt pois. Unettomuuden takia olen mm. nukahdellut rattiin. Töissä myös saan rampata jatkuvasti vessassa tai lyllertää tuskissani kun ummettaa ja tärisen, itken, vapisen ja olen niin sekaisin että pahimmillaan aiheutan vaaratilanteita muille ja en kertakaikkisesti edes pysty pidemmänkään ajan kuluessa kunnolla omaksumaan työtehtäviä, vaan käyttäydyn kuin ääliö kun en vain osaa ja pysty ja kärsin ja häpeän siitäkin sitten. Tällaista on pahimmillaan jatkunut usean vuoden putkeen, lopulta terveys romahti ja pää ei kestänyt enää enempää. Opiskeluaikana olin usein koulussa joko humalassa, lääkepöhnässä tai vessassa itkemässä kun pelkäsin, jännitin ja stressasin niin paljon ja lopulta sekin jäi kesken sitten.

Pelkojen takia en myöskään juuri uskalla poistua kotoa ja kaupassa maksaminen, auton tankkaus yms ovat aivan poissuljettuja juttuja, jotka aiheuttavat paniikkikohtauksen.

 

[QUOTE="höh";30221084]jaa mä olen luullut että on ihan normaalia jännittää tiettyjä tilanteita etukäteen ja että jännitys ilmenee ripulina ja unettomuutena... ja mitä olen jutellut ihmisten kanssa niin ihan yleisiä jännitysoireita, ja ihan yleistä että ihmiset jännittää joskus...[/QUOTE]

:headwall:

Meinasin tähän kirjottaa jonki vastineen mutta totesin sitten ettei taida maksaa vaivaa....

 

oliskohan auttanut jos heti alkuun olis sitä jännitystä koitettu laannuttaa jotenkin? koulussa jotain rentoutumisharjoituksia ennen esitelmiä yms? vois luulla, että jos sille antaa pikkuhiljaa valtaa, niin kyllä se sen ottaa sitten. se jännittäminen.

 

:headwall:

Meinasin tähän kirjottaa jonki vastineen mutta totesin sitten ettei taida maksaa vaivaa....

joo ei kannatakaan. eipähän me, jotka ei olla samaa koettu, koskaan voida ymmärtää, kun jätätte kertomatta. saattepahan jatkaa valittamista siitä, ettei kukaan tajua.

 

[QUOTE="höh";30221111]oliskohan auttanut jos heti alkuun olis sitä jännitystä koitettu laannuttaa jotenkin? koulussa jotain rentoutumisharjoituksia ennen esitelmiä yms? vois luulla, että jos sille antaa pikkuhiljaa valtaa, niin kyllä se sen ottaa sitten. se jännittäminen.[/QUOTE]

Vuosikausia terapiaa, lääkkeillä ja ilman lääkkeitä, harjoituksia ja yrityksiä takana. Esitelmät ovat olleet ihan poissuljettu juttu kun jo muiden kanssa samassa luokassa istuminenkin on niin sietämätöntä kun en kestä sitä että joku on takanani ja pienetkin häiriötekijät haittaavat niin paljon ja pelkään että joku kiinnittää huomiota minuun mitenkään. Hoitosuhde alkoi oikeastaan heti kun ongelmatkin, että heti tähän on pureuduttu kyllä.

 

[QUOTE="Vieraana";30221024]Tuo Tappavat lääkkeet...kirja on ihan huuhaata. Voi kuinka paljon enemmän maailmassa olisi kärsimystä ilman lääkkeitä, miten paljon ihmisiä kuolisi jo lapsina ja ihan hoidettaviin sairauksiin.
Sekakäyttö ja lääkkeiden väärinkäyttö ovat ihan eri asioita kuin oikea käyttö tositarpeeseen.
Mirtatsapiini hyvä, kunhan varoo ettei lihota.[/QUOTE]

Väitteesi on vailla todisteita, toisin kuin kirjassa esitetyt faktat. Mikäli kärsimystä pitää lieventää, miksi et käytä huumeita? Otat muutaman viivan ooppiumia niin varmasti olo paranee - ja on jopa turvallisempaa kuin monet lääkkeet.

Vertaappa Mirtatsapiinin haittoja ooppiumiin:

Oppiumin haitat: Oopiumin käyttö aiheuttaa helposti fyysisen riippuvuuden. Vieroitusoireet ovat voimakkaat.

Mirtatsapiinin haitat:
ruokahalun lisääntyminen ja painon nousu
väsymys ja uneliaisuus
päänsärky
suun kuivuminen
horros
heitehuimaus
vapina
pahoinvointi
ripuli
oksentelu
ihottuma tai iho-oireiden puhkeaminen (rokkoihottuma)
kipu nivelissä (artralgia) tai lihaksissa (myalgia)
selkäkipu
huimaus tai pyörrytys noustessa nopeasti seisomaan (ortostaattinen hypotensio)
nesteen kertymisestä johtuva (tavallisesti nilkkojen tai jalkojen) turvotus (edeema)
väsymys
vilkkaat unet
sekavuus
ahdistuneisuus
unihäiriöt.
mielialan liiallinen kohoaminen (mania)
epänormaalit ihoaistimukset, esim. polttava tunne, kirvely, kutina tai pistely (tuntoharha)
levottomat jalat
pyörtyminen (synkopee)
puutumisen tunnetta suussa (suun hypoestesia)
matala verenpaine
painajaiset
ahdistuneisuuden tunne, johon liittyy voimakas liikkumisen tarve
aistiharhat
pakonomainen liikkumisen tarve
silmien tai ihon keltaisuus; Tämä voi olla oire maksan toimintahäiriöstä (keltatauti).
lihasnykäykset tai -supistukset (myoklonus)
aggressiivisuus
tulehduksen oireet, kuten äkillinen selittämätön korkea kuume, kurkkukipu ja suun haavaumat (agranulosytoosi).
Harvinaisissa tapauksissa Mirtazapin Orion voi aiheuttaa häiriöitä verisolujen tuotannossa (luuydindepressio). Joidenkin henkilöiden vastustuskyky voi heikentyä, koska Mirtazapin Orion voi pienentää tilapäisesti valkosolujen määrää (granulosytopenia). Mirtazapin Orion voi myös harvoin aiheuttaa puna- ja valkosolujen ja verihiutaleiden puutosta (aplastinen anemia) tai verihiutaleiden puutosta (trombosytopenia) tai valkosolujen määrän lisääntymistä (eosinofilia).
epileptinen kohtaus (kouristuskohtaus).
puhehäiriö (dysartria)
yhdistelmä erilaisia oireita, kuten selittämätön kuume, hikoilu, tihentynyt sydämen syke, ripuli, (hallitsemattomat) lihassupistukset, väristykset, ylivilkkaat refleksit, levottomuus, mielialan muutokset ja tajuttomuus. Hyvin harvinaisissa tapauksissa nämä voivat olla merkkejä serotoniinioireyhtymästä.
ajatukset itsensä vahingoittamisesta tai itsemurhasta
poikkeavia tuntemuksia suussa (suun parestesia)
suun turvotus (suun edeema)
lisääntynyt syljeneritys
hyponatremia
antidiureettisen hormonin epäasianmukainen erittyminen
Stevens-Johnsonin oireyhtymä
rakkulaihottuma
tulehduksellinen ihottuma (erythema multiforme)
ihon pintakerroksen rakkulanmuodosutus ja irtoaminen (toksinen epidermaalinen nekrolyysi)
unissakävely.

Kumman valitset, ooppiumin vai mirtatsapiinin?

 

Hoitosuhde alkoi oikeastaan heti kun ongelmatkin, että heti tähän on pureuduttu kyllä.

kiitos, tämä minua kiinnostikin, että miten jos apua saisi heti. ei siis auttanut ikävää. mitä arvelet, voisiko se joillekin toisille auttaakin vai onko ero ihan selvä, että "normaalijännittäjiin" auttaa ja sairastajiin ei?

 

Ja pakko vielä kommentoida tähän. Vaikka tuskin se mitään hyödyttää. Meidän yhteiskunnassa kun on tälläsiä ilkeitä ihmisiä, mutta kai niilläkin on joku paikkansa täällä..

Ihan sen verran vaan että kun moni oikeasti mielenterveysongelmainen EI HALUA jäädä rypemään niihin ongelmiin.. mutta kun hän ei pysty itse siihen vaikuttamaan vaikka kuinka haluaisi. Varmaan tiettyyn asti pystyy, mutta jos pääkoppa on sairas, niin minkäs teet. Eipä sille hajonneelle psyykkeelle sanota että nyt lopetat tämän asian ajattelun ja rupeat elämään näin ja pam se oli siinä, yleensä tollasesta ittensä pakottamisesta menee vaan huonompaan kuntoon... kohta ei pysty hoitaa enää muitakaan askareita, mitä ennen pysty, kun keho ikään kuin halvaantuu. Se ei ole mitään herkkua olla mt-ongelmainen, sanon minä. Nämä ongelmat kuuluisi sinun päähäsi, niin tietäisit miltä tuntuu. Sä oot näitä ihmisiä jotka ajattelee että masennuskin on vaan joku tekosyy jäädä töistä pois sairaslomalle...

Enkö osunukkin oikeaan?

Niin mä mietin vain että miten vitun _tyhmä_ ihminen voi oikeasti olla jos se pitää ihmisyyttä jonain tunteettomana koneena? että vaikka ihminen kokisi miten rankkoja asioita tahansa, niin se ei voi koskaan särkyä tai mennä työ ja opiskelu kyvyttömäksi.. ikään kuin ihminen ois täysin rajaton.. huhhuh. Kyllä ne kuule meillä jokaisella ihmisellä menee omat sietokykymme rajat jossain ja sitten kun ne ylittyy, niin olet mt-potilas. Toivon tätä todellakin sinun kohdallesi ja kaikella rumalla, koska ei tollaset ihmiset muuten tajua ja ymmärrä, ennen kun ne ite kokee. Turha tulla sitten itkemään ja toivottavasti sua ei auta sitten kukaan. Tollainen kyseenalaistaminen on tosi loukkaavaa, kun on ihan todistettu juttu että meillä on mielisairauksia ja monet tarvii apua niihin. Lääkäri ja lääketiede ei ole sun juttu, älä ikinä hakeudu vaan opiskelemaan sinne, sinne ei tuollasia empatiakyvyttömiä paskoja tarvita, jotka ei ymmärrä edes mikä masennus on, joten ei tollaset onnistuis edes tulkitsemaan sopivia hoitotoimenpiteitä potilaille... Välillä se on sairaslomaa ja välillä ei. Mä en nyt näe ainakaan omassa tilanteessani muita vaihtoehtoja...

Toivottavasti joku tappaa sut paskiainen.

Tässä sulle sitä mielisairautta. =)

Tota noin. Ihan vaan tälleen mieleltään ei niin tasapainoisen ihmisen vierellä eläneenä voin sanoa, et se että jää neljän seinän sisään ja sulkeutuu oman pikku ajatusmaailmansa sisälle ei myöskään ole hyvä vaihtoehto. Silloin helposti alkaa vatvoa niitä ongelmia vaan omassa päässään ja ne alkaa vääristyä ja suurentua. Terapiakaan ei oo mikään avain onneen, jos ei löydä sitä perimmäistä syytä mikä aiheuttaa sen oman ahdistuksen ja miksi ei saa nukuttua.

Mene huomenna saman lääkärin tykö jonka luona jo kävit ja kysyt et voisko sulla olla mania päällä. Jooko?

 

Jännittäminen on yleistä, mutta mikäli se on päivittäistä, vie unet, haittaa muuta arkea, niin silloin stressin sietokykykin laskee todella alas ja puhutaan paniikista ja ahdistuksesta, se on pitkällä aikajänteellä todella vakava haitta ihmisen terveydelle. Olisi hyvä tiedostaa se, että jännittämistä on monen asteista, jopa niin ettei ole työkykyinen. Minusta ap. halusi vain tukea asialleen. Nuori ihminen ei kysy huvikseen rahan toivossa täältä neuvoja asiaan eikä vanhempikaan. Kukaa haluaa huvikseen itselleen "diagnooseja", kuntoutusta tms. ellei koe sitä tarvitsevansa?

Voimia ap! Itse olen selättämässä vuosien paniikin, ahdistuksen ja masennuksen. Lisäksi olen sivusta huuutelijoille tiedoksi, koulutettu nainen ja työskennellyt omalla alallakin vuosia ennen työuupumusta ja masennuksen puhkeamista. Olen vielä kotona, mutta suunnitelmia tulevaan on. Kukaan ei täällä sairastumistaan päätä tai suunnittele etukäteen sairastumispolkua itselleen. Siihen ajaa valitettavasti muut syyt. Kuitenkaan en jaksa omalta polultani erikseen syyllisiä kaivella, kunhan saa elää nyt tasapainoisempaa arkea perheen, ystävien, läheisten ja vertaisten tuella. Se riittää tällä erää. Lääkärin mukaan en vielä ole työelämään tarpeeksi vahva enkä opiskelemaankaan, mutta kirjoitti ensi kertaa papereihini, että toipuminen on alkanut. Se tuntui mahtavalta!

Lääkäri kirjoittaa sinulle taatusti sairauslomaa kertomasi perusteella. Se ei ole lopullinen tuomio haaveillesi. Tauon ja terapian myötä varmasti olet eheämpi kohtamaan tulevaisuuden haasteet! Onnea sinulle siihen!

 

Mirtatsapiinin haitat:
ruokahalun lisääntyminen ja painon nousu
väsymys ja uneliaisuus
päänsärky
suun kuivuminen
horros...

Siis pakkausselosteessahan luetellaan haitat; yleiset, harvinaiset, jne. Eihän ne sitä tarkoita, että ne ihan 100% varmasti tulee ja jokaiselle käyttäjälle.

Migreenilääkekin saattaa aiheuttaa päänsärkyä, tuoteselosteen mukaan. Samanlaisia esimerkkejä lienee jokaisesta lääkkeestä. Yhdellä tuhannesta käyttäjästä on voinut vaikka ripulilääke aiheuttaa vapinaa, joten se mainitaan pakkausselosteessa. Kuinka todennäköisesti sinulle aiheutuu siitä vapinaa? Promillen mahdollisuus, eli ei kovin suuri.

 

[QUOTE="höh";30221135]kiitos, tämä minua kiinnostikin, että miten jos apua saisi heti. ei siis auttanut ikävää. mitä arvelet, voisiko se joillekin toisille auttaakin vai onko ero ihan selvä, että "normaalijännittäjiin" auttaa ja sairastajiin ei?[/QUOTE]

Näin se varmaan on että keskuudessamme tosiaan elelee täysin elinkelvottomia yksilöitä, aivan sama tuleeko apu nopeasti vai viiveellä, onko se intensiivistä vai harvajaksoista, käytetäänkö lääkkeitä ja/tai terapiaa.

Kuula päähän, tulee kaikille edullisemmaksi.

Ennen vanhaan sanottiin että ken ei töitä tee sen ei syömänkän pidä. Tämmöinen realiteettiterapia voisi olla ihan parantavakin hoitomuoto monen yleistärisijän kohdalla.

Kehotan tutustumaan myös Eino Leinon runoon Tuo oli tumma maammon marja.

 

Siis pakkausselosteessahan luetellaan haitat; yleiset, harvinaiset, jne. Eihän ne sitä tarkoita, että ne ihan 100% varmasti tulee ja jokaiselle käyttäjälle.

Migreenilääkekin saattaa aiheuttaa päänsärkyä, tuoteselosteen mukaan. Samanlaisia esimerkkejä lienee jokaisesta lääkkeestä. Yhdellä tuhannesta käyttäjästä on voinut vaikka ripulilääke aiheuttaa vapinaa, joten se mainitaan pakkausselosteessa. Kuinka todennäköisesti sinulle aiheutuu siitä vapinaa? Promillen mahdollisuus, eli ei kovin suuri.

Kysymys oli siitä, että jos haluaa poistaa kurjuutta elämästä, teetkö sen ooppiumilla, jota ihmiskunta on käyttänyt iät ajat vai nykylääkkeillä, joihin KAIKKIIN liittyy suuri riski eikä pitkäaikaisvaikutuksista tiedetä yhtään mitään?

Etenkin psyykelääkkeet ovat sellaista kamaa, joista kannattaa pysyä ehdottomasti erossa, ellei sitten tosiaan koe saavansa niistä apua. Silloinkin vaikutus voi olla placeboa, kuten masennuslääkkeissä n. 50% on.

 

[QUOTE="höh";30221119]joo ei kannatakaan. eipähän me, jotka ei olla samaa koettu, koskaan voida ymmärtää, kun jätätte kertomatta. saattepahan jatkaa valittamista siitä, ettei kukaan tajua.[/QUOTE]

No onhan täs ketjus jo paljo tätä avattu. Et pitäis niistä jo ymmärtää että kyse ei ole normaalista jännittämisestä.

Mutta esimerkkinä nyt sit vaikka mun normaali kauppareissu: Ennen kauppaan lähtöä käyn 1-3 kertaa paskalla. usein pyörrän vielä autolta paskalle, toisinaan kerkeän kaupan pihaan -> takasi kotia paskalle -> kauppaan. Tossa samalla syke kiihtyy ja alkaa pieni ahdistuksen tunne hiipiä takaraivoon.
No, lopulta pääsen kauppaan sisään. Otan kärryn, kävelen hiljakseen lattiaan vahdaten, sydän hakkaa ja mahas kiertää. Katsetta en uskalla nostaa koska sitten alkaa pyörryttää ja paniikkia pukata päälle. Henkittelen rauhallisesti ja yritän keskittää kaikki ajatukset siihen hengittämiseen (etten ajattele mitään muuta). Tätä n. 2-15 minuuttia jonka jälkeen vihdoin pystyn aloittaa ostosten teon.
Yritän saada tavarat mahdollisimman nopeasti kärryyn. Koko ajan on vähän heikottava olo.
Pääsen kassalle asti, yritän keskittyä jonottaessa pohtimaan lehtien otsikoita. Tavaroita alan nostaa hihnalle vasta kun edellinen maksaa ostoksiaan. Yritän suoriutua nopeasti. Sitten puolijuoksua autoon ja "huh, mä selvisin tällä kertaa".

Usein joudun kesken ostosten teon mennä käymään vessas, joskus 2-3 kertaa. Usein myös alkaa kassajonos pukata paniikkia jolloin poistun jonosta johonki rauhalliseen nurkkaan (siksi alan nostaa ostoksia vasta viime tingassa hihinalle). Toisinaan tilanne menee niin pahaksi että joudun lähteä kaupasta pois kesken kaiken kiireellä, siksi haen kylmätuotteet viimeisenä.
Joskus käy myös niin että jo kaupan pihassa joudun todeta ettei tästä tänään mitään tuu.

Joskus on myös sellaisia kauppareissuja ettei mitään noista tapahdu. Että voin kävellä kauppaan pää pystyssä, voin pysähtyä tutkimaan tuotteita yms. Näitä vaan on valitettavan harvoin.

Kaupas käynti ei kuitenkaan kauaa kestä. Jos on jossain paikassa (työ tai opiskelu) useamman tunnin joka päivä niin se vaan käy liian raskaaksi. Koska se on jatkuvaa taistelua paskahätää ja paniikkia vastaan.

 

kiitos HippuTAR ja iso :hug: tuo todellakin selvensi asiaa minulle paljon. kun iei oikeasti voi tietää miten tavallinen kaupassakäynti voi olla jollekin noin rankka juttu. ja esimerkkinä itselleni tosi hyvä siksikin, että tuo kaupassakäynti ei ole mikään esitelmänpito vaan ihan arkipäivää ja että tuommoinen arkinen juttu voi tuntua noin pahalta jollekin.

kiitos selvennöksestä :flower: ja voimia.

 

[QUOTE="höh";30221251]kiitos HippuTAR ja iso :hug: tuo todellakin selvensi asiaa minulle paljon. kun iei oikeasti voi tietää miten tavallinen kaupassakäynti voi olla jollekin noin rankka juttu. ja esimerkkinä itselleni tosi hyvä siksikin, että tuo kaupassakäynti ei ole mikään esitelmänpito vaan ihan arkipäivää ja että tuommoinen arkinen juttu voi tuntua noin pahalta jollekin.

kiitos selvennöksestä :flower: ja voimia.[/QUOTE]

Ton sun ekan viestin perusteella oletin sun olevan näitä päänaukojia joka et sitten näköjään ollukkaan. Joten pyydän anteeksi erehdystäni. Ja kiitos.

 

Miten sun hipputar annetaan pitää lapset kun sulla fyysisiä ja noin pahoja psyykkisiä oireita? huostaan pitäisi lapset ottaa.

 

[QUOTE="höh";30221135]kiitos, tämä minua kiinnostikin, että miten jos apua saisi heti. ei siis auttanut ikävää. mitä arvelet, voisiko se joillekin toisille auttaakin vai onko ero ihan selvä, että "normaalijännittäjiin" auttaa ja sairastajiin ei?[/QUOTE]

Uskon sen olevan kiinni enemmänkin ongelman syistä ja lähtökohdista kuin mistään muusta. Minä jouduin vakavan fyysisen väkivallan uhriksi ja vaikka asia ei sinällänsä enää vaivaa ollenkaan ja olen tietääkseni päässyt sen yli, niin jotenkin nuo vähän epäolennaisemmat sivuvaikutukset jäivät päälle alitajunnan syövereihin ja en pääse niistä sitten millään irti.

 

kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia. tosin ei niitä tule kuin osalle lääkkeen käyttäjistä.

 

[QUOTE="joopajoo";30221416]kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia. tosin ei niitä tule kuin osalle lääkkeen käyttäjistä.[/QUOTE]

Näin juuri. Kukaan ei voi tietää onko yksi kymmenestä, sadasta, tuhannesta tai kymmenestä tuhannesta. Ongelma on vielä siinä, että pitkäaikaisia vaikutuksia ei tiedetä. Eli jos nyt syö lääkettä, mistä tiedät ettei 10v päästä puhkeava sairaus ole lääkkeen aiheuttamaa? Esimerkkinä Ketipinor/Seroquel ja diabetes.

 

[QUOTE="heh";30221379]Miten sun hipputar annetaan pitää lapset kun sulla fyysisiä ja noin pahoja psyykkisiä oireita? huostaan pitäisi lapset ottaa.[/QUOTE]

Sitä sun pitänee kysyä joltain muulta. Mutta josko vielä voisit tarkentaa minkä takia lapset pitäisi huostaanottaa?

 

Hohhoijaa. Ap:llä ei ole edes mitään halua yrittää parantua. Taikka kuunnella näkemyksiä, että ei ole ihmisen pakko jäädä negatiivisen ajattelun kierteeseen. Selvästi et usko itsekään itseesi, miksi muutkaan uskoisivat! Mikset voi mennä kurssille, mitä siellä voi muka tapahtua? On näitä nähty, että oikea syy on että ei vaan viitsi eikä halua, jättäytyy vaan muiden holhottavaksi ja kehtaa vielä haukkua muita!

 

[QUOTE="Vieraana";30221024]Tuo Tappavat lääkkeet...kirja on ihan huuhaata. Voi kuinka paljon enemmän maailmassa olisi kärsimystä ilman lääkkeitä, miten paljon ihmisiä kuolisi jo lapsina ja ihan hoidettaviin sairauksiin.
Sekakäyttö ja lääkkeiden väärinkäyttö ovat ihan eri asioita kuin oikea käyttö tositarpeeseen.
Mirtatsapiini hyvä, kunhan varoo ettei lihota.[/QUOTE]

taitaa tulla varoitus ap:lle myöhässä!

 

Toivottavasti joku tappaa sut paskiainen.

Annoit kyllä itsestäsi nyt niin asiallisen ja fiksun kuvan tuolla kommentilla, tai sitten et. Tiesitkö, että onnistuit tuolla yhdellä letkautuksellasi vajoamaan huomattavasti syvemmälle kuin nimimerkki bbierass koko viestissään?