Ruumillinen kuritus

Siis onko tätä vielä nyky-Suomessa. Antaako joku jopa selkään? Entäs luunapit ja tukkapöllyt. Tai korvasta repiminen. Tiedän, että on laitonta, mutta tuli taas mieleen noista Auer-jutuista ja muutenkin kuullut myös sellaisia mielipiteitä että nää hyväksyttäis.

Olen saanut selkääni ja se ei mua tuhonnut (kai), mutta omat lapset ovat kasvaneet ilman väkivaltaa. Paitsi keskinäistä, sitä ei aina voi estää...

 

no en minä nyt luunappia väkivaltana pitäisi...eri asia on mennä lyömään lasta

 

Kyllä on luunappikin väkivaltaa. Jos lasta saa fyysisesti kurittaa, saa aikuistakin samalla logiikalla. Ja laki kieltää kaiken fyysisen kurituksen, hyvästä syystä. Kyllä lapset saa muutenkin kuriin.

 

kyllä meillä annetaan luunappia ja jopa tukistetaan jos ei muuten uskota.
mutta ei todellakaan joka päivä, viikko tai kuukausikaan. joskus on tilanteita joissa ei mikään muu tehoa vaikka mitä on yrittäny.

 

Mulla ei tulisi mieleenkään tukistaa tai muuten satuttaa mun lapsia, ei vaikka ne olisi kuinka raivostuttavia. Mun mielestä siinä kohtaa aikuinen on menettänyt otteen kasvatukseen jos ei mitään muuta keinoa keksi. En siis missään nimessä hyväksy ruumiillista kuritusta.

 

[QUOTE="Kop";24680202]Mulla ei tulisi mieleenkään tukistaa tai muuten satuttaa mun lapsia, ei vaikka ne olisi kuinka raivostuttavia. Mun mielestä siinä kohtaa aikuinen on menettänyt otteen kasvatukseen jos ei mitään muuta keinoa keksi. En siis missään nimessä hyväksy ruumiillista kuritusta.[/QUOTE]

No, kyllä se mieli saattaisi muuttua jos mikään muu ei kertakaikkiaan tehoa. on kokeiltu hyvällä, pahalla, keskustelemalla ym.

esikoinen on unelma jota ei tarvi kuin katsoa pahasti niin uskoo, mutta tämä kakkonen on....hmmmm... hieman erimaata.

 

Mielestäni ruumiillisen kurituksen TÄYSkielto oli monella tapaa todella huonosti harkittu juttu. Ja varsinkin Suomen hallituksen näkökulma on mielestäni hieman ontuva.

Tämä addressi puhuu viimeaikaisten, ammattilaisten tekemien tutkimusten pohjalta ja vaatii ruumiillisen kurituksen laillistamista kotona, ei kouluissa:
http://www.adressit.com/lasten_ruumiillinen_kuritus_lailliseksi_kotona

Minä sain selkääni pienenä aika lahjakkaastikin, mutta eipä se minua rikkonut millään tavalla. Myös teininä muistan voimakeinoja käytettäneen joskus, joskaan ei enää selkäsaunoja. Kaikki hyvin ja oloni oli ja on turvallinen ja rakastettu ja olen vahva ja hyvä ihminen. Miielestäni lapsissa ei pitäisi nähdä ensisijaisesti heikkoutta, saatika vanhemmilta viedä oikeuksia kasvattaa omia lapsiaan, kun kuitenkin vain isät ja äidit voivat tietää ja nähdä mikä omille lapsilleen on parhaaksi. Ei hallitus ole meidän lapsiamme joka päivä katselemassa ja kasvattamassa ja sitten he kuitenkin päättivät mielivaltaisesti pakottaa kaikki seuraamaan yhtä tiettyä aatetta. Ihan kuin jo lapsen yksilöllisyys ei tekisi siitä täysin hullua.

 

Mielestäni ruumiillisen kurituksen TÄYSkielto oli monella tapaa todella huonosti harkittu juttu. Ja varsinkin Suomen hallituksen näkökulma on mielestäni hieman ontuva.

Tämä addressi puhuu viimeaikaisten, ammattilaisten tekemien tutkimusten pohjalta ja vaatii ruumiillisen kurituksen laillistamista kotona, ei kouluissa:
Lasten ruumiillinen kuritus lailliseksi kotona - Adressit.com

Minä sain selkääni pienenä aika lahjakkaastikin, mutta eipä se minua rikkonut millään tavalla. Myös teininä muistan voimakeinoja käytettäneen joskus, joskaan ei enää selkäsaunoja. Kaikki hyvin ja oloni oli ja on turvallinen ja rakastettu ja olen vahva ja hyvä ihminen. Miielestäni lapsissa ei pitäisi nähdä ensisijaisesti heikkoutta, saatika vanhemmilta viedä oikeuksia kasvattaa omia lapsiaan, kun kuitenkin vain isät ja äidit voivat tietää ja nähdä mikä omille lapsilleen on parhaaksi. Ei hallitus ole meidän lapsiamme joka päivä katselemassa ja kasvattamassa ja sitten he kuitenkin päättivät mielivaltaisesti pakottaa kaikki seuraamaan yhtä tiettyä aatetta. Ihan kuin jo lapsen yksilöllisyys ei tekisi siitä täysin hullua.

Minä sain selkääni kotona, 3-vuotiaasta 17-vuotiaaksi asti. Haukuttiin, halveksuttiin. Lyötiin, piestiin, uhkailtiin aseilla, kuristettiin, syljettiin päälle, potkittiin.. Ja kaikki siksi, että "se joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" ja "se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa", nuo olivat vanhempieni mottoja.
Mitä tuosta kaikesta seurasi? Pelkään luottaa ihmisiin, pelkäsin pitkään kosketusta, ihan halauksia tms, koska olin niin tottunut siihen, että lyödään ja satutetaan, en osannut olettaa muuta. Vanhemmiltani en saanut koskaan rakkautta, aina vain vihattiin ja poljettiin maahan. Sairastuin masennukseen, syömishäiriöön, ahdistuneisuushäiriöön, heidän takiaan. Kaikki alkoi parantua vasta KAHDENTOISTA VUODEN terapiakäyntien jälkeen, ja en olisi koskaan edes alkanut parantua ellen olisi lähtenyt kotoa ja pistänyt kokonaan yhteyksiä vanhempiini poikki. En pysty antamaan heille anteeksi, tai unohtamaan, mutta sen pystyn takaamaan, että en koskaan toimi samoin kuin he.

Ei ole oikein, että lyödään ja satutetaan henkilöä jota pitäisi rakastaa. Jos rakastaa, ei lyö eikä satuta. Eihän kukaan muksi ystäviäänkään, tai sukulaisiaan. Miksi omaa LASTA tai PUOLISOA pitäisi? Herrajumala, sairasta hommaa. Väkivaltaa lasten "kasvatuskeinona" käyttävät ne, joilla ei ole hermoja/tietämystä toimia toisin.

Sen sijaan, heti lapsuuteni naapurissa, asui perhe jossa ei koskaan, koskaan käytetty väkivaltaa. Heidän lapsensa kasvoivat hyvin tasapainoisiksi, onnellisiksi ihmisiksi joilla on hyvä itsetunto, ja menestyvät, ja osaavat keskustella asioista ja käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa. Miksi? Koska heille opetettiin miten ongelmatilanteet ratkaistaan, opetettiin pyytämään anteeksi, opetettiin kunnioittamaan muita (ja ei, väkivallalla saatu pelko ei ole sama asia kuin kunnioitus!) ja opetettiin, että he ovat arvokkaita, hienoja ja ihania ihmisyksilöitä. Heillä menee nykyäänkin hyvin, minä taas kieriskelen vielä varsin katkerana kaikessa mitä vanhempani ovat minulle aiheuttaneet. Pahin on toki jo takana, mutta mietin, toivunko tästä koskaan?

"saatika vanhemmilta viedä oikeuksia kasvattaa omia lapsiaan, kun kuitenkin vain isät ja äidit voivat tietää ja nähdä mikä omille lapsilleen on parhaaksi. "
Ai vain isät ja äidit näkevät ja tietävät mikä on heidän lapsilleen parhaaksi? Esim. Josef Fritzl toimi sitten oikein, siittäessään tyttärelleen liudan lapsia, ja pitäessään näitä kellarin pimennoissa? Ruotsalaisäiti, joka oli vastikään uutisissa, teki oikean ratkaisun, murhatessaan poikansa? Ne äidit ja isät, jotka lyövät ja haukkuvat lapsiaan, eivät tosiaankaan toimi oikein. Ei se, että on vanhempi lapselle, tarkoita sitä, että osaa aina toimia oikein ja tietää mikä on lapselle parasta.

 

Yllä olevaan kirjoitukseen vastaisin, että ei kukaan tietenkään väitä että sinun kohtalosi olisi ollut oikeudenmukainen. Päin vastoin, tuollaisesta joutaisi vanhemmat joutua linnaan.
Mutta ymmärräthän, että yksi tukistus ei tee normaalista vanhemmasta samankaltaista kuin omat vanhempasi olivat. Täysikiellon moittiminen ei tarkoita että ruumiillista kuristusta ylistettäisiin ja sinun tapaustasi pidettäisiin oikeutettuna, vaan että osattaisiin nähdä milloin rikos oikeasti tapahtuu ja milloin ei. Toisaalta voi olla, että sitä ei voida erottaa milloinkaan, ja täysikielto on ainoa oikea ratkaisu.

Itse olen selkään saanut, ja kyllä ihan rakkaudesta. Ja tietenkin vähän muustakin. Ikinä ei ole peloiteltu eikä uhkailtu. En haluaisi omia kasvattajiani rikosvastuuseen meidän yhteenotoista, vaikka heillä keinot loppuivatkin kanssani kaksi kertaa.

 

Kaikki myötätuntoni sinulle lapsuutesi traumoista ja sinänsä siis ymmärrän miksi et pysty katsomaan tätä asiaa lainkaan neutraalista näkökulmasta. Ja kaikki kunnioitukseni vahvuudestasi hakea terapia-apua ja olla muuttumatta vanhempiesi kaltaiseksi!

Toivoisin kuitenkin, että edes yrittäisit ajan kanssa ymmärtää, että potkimisella, muksimisella, pieksämisellä, sylkemisellä saatika aseilla uhkailulla yms. ei ole mitään tekemistä maailmanhistorian käsityksen kanssa mitä tulee normaaliin ruumiilliseen kotikuriin. Jo 1800-luvulla ellei jopa aiemmin, tuollainen (ja paljon vähempikin) luokiteltiin pahoinpitelyksi ja viimeistään myöhemmin ko. kaltaiset vanhemmat sairaiksi. Ikävä kyllä, kaikki pahoinpitelyn uhrit eivät saa apua vaikka hallitukset säätäisivät miljoona lakia. Kautta historian, kun puhutaan vanhempain ruumiillisesta kurituksesta lapselleen, se tarkoittaa oletusarvoisesti ja notmaaleimmillaan aivan tavallisia hyvästä syystä annettuja läpsäisyjä, luunappeja ja selkäsaunoja jotka eivät tuota ruhjeita.

Jos luet joskus linkittämäni adressin, ehkä ymmärrät, että sillä vaaditulla muutoksella ei ole mitään tavoitteita sinun kokemasi kaltaisen kohtelun suuntaan. Pahoinpitely ja kotikuri ovat kaksi aivan eri asiaa. On julmaa ja surullista, että jotkut vanhemmat eivät sitä eroa ymmärrä. Se ei kuitenkaan saisi tarkoittaa rakastavien ja varovaisten vanhempien oikeuksien viemistä. Psykovanhempien hillitsemiseen voitaisiin aivan hyvin käyttää muuita keinoja muiden lakien kautta.

Adressissa muuten psykoanalysoin myös syytä miksi lasten lyöminen asiallisimmillaan ja inhimillisimmillään ei yleensä tuota lapselle traumoja ja voi joidenkin kohdalla olla tavallaan tarpeellista - mutta vahvimmat argumentit siihen osoittaa faktapohjaiset tutkimustulokset viime vuosilta.

En kuitenkaan ole aivan varma kelpaako traumaattinen lapsuutesi enää kahdentoista vuoden terapian jälkeen hyväksi selitykseksi sille, että menit vetämään Fritzit ja ruotsalaisäidin johtopäätöksiisi lainaamastasi kommentistani. Ko. kommenttini luonnollisesti tarkoitti kotikurin tiimoilla, koska ketjuna ihe on kotikuri. Ja herra Fritzin teoilla ei ollut mitään tekemistä kurinpidon kanssa. Ei sitteen millään muotoa tai missään suhteessa. Ja lapsenmurha? Tuskin tarvitsee perustella miksi murha ja kurinpito ovat täysin eri planeetoilta. Fritzi/lapsenmurha-vertailusi meni aika lahjakkaasti hyvän maun yli, jo muutenkin saati sitten keskusteluketjun aiheeseen nähden.

Tiedän, että varsinkin negatiivisissa tunnekuohuissa tulee sanotuksi asioita joita ei ehkä pitäisi, mutta mietihän ensi kerralla kahdesti ennen kuin painat lähetä-nappia. Tekstimuotoisessa keskustelussa kun on se etu, että kaiken saa miettiä rauhassa ennen kuin kukaan saa tietää, mutta se haitta, että sanottu asia on ikuisesti kaikkien nähtävillä. En minä itseni takia tästä nyt paasaa...Uskon vain, etten ole ainoa joka pitää tuota sanomaasi jokseenkin mauttomana.

Jotta nyt kenellekään wi varmasti jäisi epäselväksi:
En todellakaan ajattele, että Fritzin perheen isä ja lapsensa murhannut ruotsalaisäiti tiesivät mikä on lapsilleen parasta. Mielipiteeni koski vain ja ainoastaan terveitä vanempia ja kotikuri-teemaa.

 

@ "KIu"

Minä en usko, että tuo täyskielto iskettiin siksi, ettäkö se olisi ainao vaihtoehto vaan enemmänkin halussa kokeilla jotain uutta ja kaunista unelmaa. Mutta, koska siitä on ollut niin huomattavaa ja selkeää haittaa maailman nuorisolle ja lapsille, en jaksa uskoa päättäjien edes harkinneen asiaa kunnolla. Lastenoikeusaktivisteista nyt puhumattakaan. Ja koska bannin iskeneet maat eivät tunnu haluavan tunnustaa noita uudempia tutkimuksia jotka todistavat modernin psykologian pahasti ontuvaksi ja bannilain hyvinvoinnille haitalliseksi...eivät edes julkaisemalla niitä laajasti medioissaan...pistää myös miettimään mahtoiko lakisäädön motiivi edes olla lasten hyvinvointi. Taisi olla vain/lähinnä se "kehityksen pyörä käynriin tälläkin alalla heti kun löytyy yksikin pikkuvika tai kun muuten vaan vanha kyllästyttää". Kuten kaikki varmaan tiedämme, kehityksen pyörä ei ole aina ystävämme.

Kunnioitan Britanniaa yli kaiken. Niiden hallitus ei koskaan ole suostunut tuohon lakiin, lastenoikeusaktivistien vastaantaistelusta huolimatta. Niiden hallitus on julkisesti tunnustanut ihmisen yksilöllisyyden ja oikeuden siihen tässä asiassa ja julkaisi uusimmat tutkimustulokset laajalti lehdissään. Britannian lapsikuolleisuus pahoinpitelyjen takia on silti aivan minimaalisesti suurempi kuin Saksan jossa tämä ruumiillisen kurituksen täyskieltolaki on voimassa. Ja joissain muissa maissa joissa tuota täyskieltoa ei ole kuten Britanniassa ei ole, lasten kuolleisuus pahoinpitelyjen takia on kirkkaasti korkeampi. Mikä mielestäni todistaa, että lasten pahoinpitelyjen määrä ei riipu siitä kielletäänkö ruumiillinen kuritus vai ei, vaan siitä miten hyvin kunkin maan lastensuojelu- ja sosiaalipalvelut pelaa!

 

Vieras adressilinkin kera

Samaa mieltä olen kyllä kanssasi tässä.

 

En tule allekirjoittamaan tuota, koska en hyväksy ruumiillista kuritusta. Mutta minua häiritsee tässä yhteydessä ilmaisun "fyysinen koskemattomuus" käyttö. Minusta pienen lapsen kasvattaminen ilman fyysistä koskettamista on teeskentelyä. Kyllä tilanteisiin välillä joutuu puuttumaan fyysisesti, toki ilman väkivaltaa. Nostamaan pois kielletystä paikasta, kantamaan vastaanhangoittelevaa taaperoa, taluttamaan kauniisti kädestä jne. Ei sekään timi, että puolitoistavuotiaalle lirkutetaan puoli tuntia, että tulisitko nyt, äitillä on kova kiire.

Puhuisin siis mieluummin väkivallattomuudesta kuin fyysisestä koskemattomuudesta.

 

Kaikki myötätuntoni sinulle lapsuutesi traumoista ja sinänsä siis ymmärrän miksi et pysty katsomaan tätä asiaa lainkaan neutraalista näkökulmasta. Ja kaikki kunnioitukseni vahvuudestasi hakea terapia-apua ja olla muuttumatta vanhempiesi kaltaiseksi!

Toivoisin kuitenkin, että edes yrittäisit ajan kanssa ymmärtää, että potkimisella, muksimisella, pieksämisellä, sylkemisellä saatika aseilla uhkailulla yms. ei ole mitään tekemistä maailmanhistorian käsityksen kanssa mitä tulee normaaliin ruumiilliseen kotikuriin. Jo 1800-luvulla ellei jopa aiemmin, tuollainen (ja paljon vähempikin) luokiteltiin pahoinpitelyksi ja viimeistään myöhemmin ko. kaltaiset vanhemmat sairaiksi. Ikävä kyllä, kaikki pahoinpitelyn uhrit eivät saa apua vaikka hallitukset säätäisivät miljoona lakia. Kautta historian, kun puhutaan vanhempain ruumiillisesta kurituksesta lapselleen, se tarkoittaa oletusarvoisesti ja notmaaleimmillaan aivan tavallisia hyvästä syystä annettuja läpsäisyjä, luunappeja ja selkäsaunoja jotka eivät tuota ruhjeita.

Jos luet joskus linkittämäni adressin, ehkä ymmärrät, että sillä vaaditulla muutoksella ei ole mitään tavoitteita sinun kokemasi kaltaisen kohtelun suuntaan. Pahoinpitely ja kotikuri ovat kaksi aivan eri asiaa. On julmaa ja surullista, että jotkut vanhemmat eivät sitä eroa ymmärrä. Se ei kuitenkaan saisi tarkoittaa rakastavien ja varovaisten vanhempien oikeuksien viemistä. Psykovanhempien hillitsemiseen voitaisiin aivan hyvin käyttää muuita keinoja muiden lakien kautta.

Adressissa muuten psykoanalysoin myös syytä miksi lasten lyöminen asiallisimmillaan ja inhimillisimmillään ei yleensä tuota lapselle traumoja ja voi joidenkin kohdalla olla tavallaan tarpeellista - mutta vahvimmat argumentit siihen osoittaa faktapohjaiset tutkimustulokset viime vuosilta.

En kuitenkaan ole aivan varma kelpaako traumaattinen lapsuutesi enää kahdentoista vuoden terapian jälkeen hyväksi selitykseksi sille, että menit vetämään Fritzit ja ruotsalaisäidin johtopäätöksiisi lainaamastasi kommentistani. Ko. kommenttini luonnollisesti tarkoitti kotikurin tiimoilla, koska ketjuna ihe on kotikuri. Ja herra Fritzin teoilla ei ollut mitään tekemistä kurinpidon kanssa. Ei sitteen millään muotoa tai missään suhteessa. Ja lapsenmurha? Tuskin tarvitsee perustella miksi murha ja kurinpito ovat täysin eri planeetoilta. Fritzi/lapsenmurha-vertailusi meni aika lahjakkaasti hyvän maun yli, jo muutenkin saati sitten keskusteluketjun aiheeseen nähden.

Tiedän, että varsinkin negatiivisissa tunnekuohuissa tulee sanotuksi asioita joita ei ehkä pitäisi, mutta mietihän ensi kerralla kahdesti ennen kuin painat lähetä-nappia. Tekstimuotoisessa keskustelussa kun on se etu, että kaiken saa miettiä rauhassa ennen kuin kukaan saa tietää, mutta se haitta, että sanottu asia on ikuisesti kaikkien nähtävillä. En minä itseni takia tästä nyt paasaa...Uskon vain, etten ole ainoa joka pitää tuota sanomaasi jokseenkin mauttomana.

Jotta nyt kenellekään wi varmasti jäisi epäselväksi:
En todellakaan ajattele, että Fritzin perheen isä ja lapsensa murhannut ruotsalaisäiti tiesivät mikä on lapsilleen parasta. Mielipiteeni koski vain ja ainoastaan terveitä vanempia ja kotikuri-teemaa.

Mutta mitähän tuosta adressista seuraisi? Minun mielestäni sitä, että monet käsittäisivät tuon "kotikurin" väärin, ja sen varjolla sitten pieksäisivät lapsiaan milloin mistäkin asiasta. Selkäsauna ei kuulu rakkauteen. Jos puoliso tekee jonkin virheen, niin annetaanko hänellekin sitten selkäsauna? Ei. Mielestäni lasta pitää pystyä hallitsemaan ja kasvattamaan ilman selkäsaunoja, läpsäisyjä, luunappeja ja tukistuksia yms, tai noilla uhkailua. Ja kyllä pientä lasta pystyykin. Jos ei pysty, niin sitten ei kyllä ole kovin kummoinen kasvattaja.
Kaikista ihanimmat, empaattisimmat, ja ymmärtäväisimmät ihmiset joita olen tavannut, ovat myös niitä joita ei ole kotona satutettu. Ongelmia taas on niillä, joiden perheessä on käytetty fyysisiä rangaistuksia.
Kun aikuinen tukistaa lasta muutaman kerran, alkaa vähitellen se raja hämärtyä ja rangaistuksista tulla kovempia, eikö tästäkin ole tehty tutkimusta, väkivalta vain raa'istuu? Koska väkivaltaa tuollainen tukistaminen ja läpsäiseminen on. Eikö esim. 180cm pitkä, 70kg painava aikuinen saa ilman voimakeinoja kuriin 3-vuotiasta lasta, jonka paino ja pituus ei ole puoltakaan tuon aikuisen mitoista?
Hyväksyn kyllä sen, että jos vaikka uhmaikäinen lapsi alkaa riehua, huutaa, kiljua ja yrittää lyödä, purra ja potkia (kuten monilla tuonikäisillä on tapana joskus yrittää) niin lapsen saa ottaa tiukkaan otteeseen, jottei hän pääse vahingoittamaan muita vaan rauhoittuisi. Mitään muuta voimakeinoa en hyväksy.

 

Ja minä kysyisin sitä, että sitten kun vanhemmille tuleekin vastaan minunlaiseni jäärä, joka ei tukistamisesta muuttanut tapojaan, eikä edes selkäsaunojen jälkeen. Mitä sitten? Minä mm. 15 vuotiaana myöhästyin ensin kotiintuloajasta ja kun sain siitä huudot, pistin tupakaksi isäpuolen edessä. Sitten sainkin jo selkäsaunan vyöllä. Ja sen jälkeen poltin tupakan silmiin katsoen keittiössä (meillä ei poltettu sisällä).

Samaa tein jo 7 vuotiaana, tosin en tupakan kanssa, mutta uhmasin selkeästi jokaisen selkäsaunan jälkeen ja tein tasan miten minua huvitti. Kun tiesin sen, että seuraava askel on tyyliin sairaalakuntoon hakkaaminen ja siihen ei pysty.

Ja mitä siitä sitten on seurannut? En voi sietää isäpuoltani, halveksin häntä syvästi ja näytän sen. kyllä ne selkäsaunat ja hiuksista repimiset minuun arpia jätti.

Sitäkin mietin, että kuinka lapsi sitten sen ruumiillisen kurittamisen jälkeen ottaa vastaavat keinot käyttöön omissa toimissaan? Kaverin kanssa tulee erimielisyyksiä ja kaveri ei tottele, niin otetaan tukasta kiinni. Vanhemmiltaanhan se lapsi ottaa oppia omiin toimiinsa.

 

http://www.alalyolasta.fi/ala_lyo_lasta

 

Enpä nyt jaksanut lukea kuin aloituksen, mutta
Ei sillä, että itse haluaisin tulevaisuudessa käyttää ruumiillista kuritusta, mutta en tosiaankaan ymmärrä sitä miksi jotain luunappia tai pientä tukistamista pidetään "lainvastaisena" tai paheksutaan? Kyllä niin ennenvanhaan saatiin tehdä niin miksei nyttenkin ja jos ei kerran yksinkertaisesti mikään muu auta ?! Ei se tarkoita sitä, että jos mikään muu ei auta, että olet menettänyt otteen tai olet tehnyt virheitä kasvatuksessa. Ei hitto taas näitäkin juttua :stick:

 

Enpä nyt jaksanut lukea kuin aloituksen, mutta
Ei sillä, että itse haluaisin tulevaisuudessa käyttää ruumiillista kuritusta, mutta en tosiaankaan ymmärrä sitä miksi jotain luunappia tai pientä tukistamista pidetään "lainvastaisena" tai paheksutaan? Kyllä niin ennenvanhaan saatiin tehdä niin miksei nyttenkin ja jos ei kerran yksinkertaisesti mikään muu auta ?! Ei se tarkoita sitä, että jos mikään muu ei auta, että olet menettänyt otteen tai olet tehnyt virheitä kasvatuksessa. Ei hitto taas näitäkin juttua :stick:

Jos luunappi ja pieni tukistus ei tunnu miltään, niin mihin ne sitten "auttaa". Pyydäpäs miestäsi tukistamaan sinua tai napauttamaan luunapin sinulle, niin tiedät miltä ne tuntuvat.

Luuletko että ne on on ihan huvikseen jopa laissa kiellettyjä?

 

[QUOTE="Vieras";24680090]Kyllä on luunappikin väkivaltaa. Jos lasta saa fyysisesti kurittaa, saa aikuistakin samalla logiikalla. Ja laki kieltää kaiken fyysisen kurituksen, hyvästä syystä. Kyllä lapset saa muutenkin kuriin.[/QUOTE]

Peesi sille, että myös jotkut aikuiset kaipais joskus ihan kunnon selkäsaunaa! En koe vakavana asiana niinkään, jos joskus joutuu vähän tukistamaan kun ei muuten tottele. Minua on lapsena tukistettu, jos olen tehnyt pahojani (olin TODELLA villi), eikä se ole vaikuttanut muuhun kuin siihen, että opin kunnioittamaan vanhempia ja olemaan yhteiskuntakelpoinen yksilö. Rakkauteni isääni tai äitiäni kohtaan se ei todellakaan laimentanut

 

Oon ajatellut tämän niin, että en missään tapauksessa hyväksyisi sitä, että joku lyö mun lasta. Mikä antaisi silloin oikeuden minullekaan lyödä? Pahemmin se lapseen sattuu se rakkaan ja turvallisen lyönti.

 

Minä sain selkääni kotona, 3-vuotiaasta 17-vuotiaaksi asti. Haukuttiin, halveksuttiin. Lyötiin, piestiin, uhkailtiin aseilla, kuristettiin, syljettiin päälle, potkittiin.. Ja kaikki siksi, että "se joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" ja "se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa", nuo olivat vanhempieni mottoja.

Tuttua puhetta, samanlaisia vanhan kansan viisauksia meilläkin toistettiin. Vielä oli koivuniemen herra oven pielessä muistuttamassa, mitä tapahtuu, jos ei tottele.

 

[QUOTE="vieras";24747014]Jos luunappi ja pieni tukistus ei tunnu miltään, niin mihin ne sitten "auttaa". Pyydäpäs miestäsi tukistamaan sinua tai napauttamaan luunapin sinulle, niin tiedät miltä ne tuntuvat.

Luuletko että ne on on ihan huvikseen jopa laissa kiellettyjä?[/QUOTE]

Ei mun tarvitse miestäni pyytämään, olen itse saanut kyseistä kuritusta lapsena kun en mitään uskonut ja muhun se ainakin auttoi.

Kyllä mä ymmärrän, että hakkaaminen ja "liian kova" kuritus on kieletty, mutta ei se hemmetin luunappi todellakaan niin pahasti satu taikka se tukistaminen ja itse sain kyllä kunnon selkäsaunoja nuorempana.

 

Siis selvennykseksi, etten minäkään lyöntiä hyväksy! Mutta pienen tukistuksen kyllä.

 

[QUOTE="minä vain";24747089]Peesi sille, että myös jotkut aikuiset kaipais joskus ihan kunnon selkäsaunaa! En koe vakavana asiana niinkään, jos joskus joutuu vähän tukistamaan kun ei muuten tottele. Minua on lapsena tukistettu, jos olen tehnyt pahojani (olin TODELLA villi), eikä se ole vaikuttanut muuhun kuin siihen, että opin kunnioittamaan vanhempia ja olemaan yhteiskuntakelpoinen yksilö. Rakkauteni isääni tai äitiäni kohtaan se ei todellakaan laimentanut [/QUOTE]

Näinpä juuri !

 

Ei mun tarvitse miestäni pyytämään, olen itse saanut kyseistä kuritusta lapsena kun en mitään uskonut ja muhun se ainakin auttoi.

Kyllä mä ymmärrän, että hakkaaminen ja "liian kova" kuritus on kieletty, mutta ei se hemmetin luunappi todellakaan niin pahasti satu taikka se tukistaminen ja itse sain kyllä kunnon selkäsaunoja nuorempana.

Surullista. Nyt ymmärrän, että et voi käsittää miten jotkut pärjäävät ilman tukistamisia ja luunappeja. Ja silti lapset uskovat ja osaavat käyttätyä.