Ruumillinen kuritus

Mutta mitähän tuosta adressista seuraisi? Minun mielestäni sitä, että monet käsittäisivät tuon "kotikurin" väärin, ja sen varjolla sitten pieksäisivät lapsiaan milloin mistäkin asiasta.

Miksi noin kuvittelet? Mahdoitko edes lukea adressin? Siinä nimittäin tuodaan tilastotiedoilla ilmi, että lasten pahoinpitelymäärään ei tällainen laki vaikuta millään tavalla. Vaikuttajana toimii vain lastensuojeluvirastojen ja valistustoiminnan tehokkuus tai sen puute. Ja jos kieltolaki kumottaisiin nimenomaan tuon adressin pohjalta, voitaisiin myös olettaa hallituksen ottavan sen pointeista opikseen ja alkavan lain kumoamisen yhteydessä myös julkisesti valistaa ihmisiä niin että väärinkäsitykset olisivat aika mahdottomia ja ihmisten valppaus lapsiaan oikeasti pieksävien suhteen parantuisi.

Se olisi kaikkein rakentavin ja tasa-arvoisin keino auttaa lapsia. Koska viimeaikaisten tutkimusten tulokset todistavat, että ruumiillinen kuritus, MYÖS tavallinen selkäsauna, kuuluvat rakkauteen. Vaikka toki oman lapsensa tunteminen on avainasia sillä lapsi on yksilö. Tämän kieltolain kanssa lapsia kohdellaan tavallaan yhtenä suurena massana ja pikkuaikuisina vaikka kumpaakaan lapset eivät ole.

 

En viitsi pahoittaa mieltäni lukemalla tätä ketjua. Liian moni kuitenkin kehuu tietävänsä mitä tekee, samalla kun pahoinpitelee lastaan.

Lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin. Kuinka moni pitäisi ihan ok:na esim. luunappien antamista omalle puolisolle tai ystävän tukistamista? Kuinka moni ei tuntisi oloaan nöyryytetyksi tällaisen "normaalin" ojentamisen jälkeen?

 

Pahemmin se lapseen sattuu se rakkaan ja turvallisen lyönti.

Ja tuohan riippuu täysin siitä mistä syystä, millä asenteella ja millä tämä rakas ja turvallinen lyö. Ja missä iässä - ei taaperoikäisiä pidä mennä lyömään missään muotoa.

Mutta iässä jossa lapsi jo ymmärtää oikean ja väärän ja rikoksen ja rangaistuksen käsitteen...Jos kyseessä on vakava rike, mukana varoitukset ja esipuhe, ja jätetään mieluiten kaikki välineet pois...ja muistetaan osoittaa hellyyttä jälkeenpäin... niin ei se lyönti keskivertolapseen henkisesti satu. Joidenkin lasten kohdalla voi mennä kauan saarnojen, kotiarestien ja muiden turvin opettamisella ja siinä välissä lapselta vaikka henki. Mikä olisi ainakin minun mielestä huomattavasti ikävämpi homma kuin olisi yksi ruumiillinen kuritus ollut...Varsinkin sen lapsen kannalta...

Eli kyllä äiti ja isä lastaan voi ruumiillisesti kurittaa, jopa piiskata ilman, että sille tulee traumoja. Uudet tutkimustulokset ovat kirkas todiste siitä. Ja maailma itsessäänkin. Täällä kun on paljon meitä selkäsaunoja saaneita kunnon kansalaisia jotka olemme onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä emmekä kanna kaunaa vanhemmillemme.

Minä en tue naamalle läpsimistä kun siinä on väkisinkin eri tunnelma kuin tavallisessa piiskaamisessa, ja litsarista kun ei yleensä edes varoiteta etukäteen toisin kuin selkäsaunasta. Ja tosiaan se esipuhe ja selvitys on olennaista.

Minusta joskus tuntuu, että tavallisen selkäsaunan ja varsinkin kaiken ruumiillisen kurituksen täysin tuomitsevat eivät joko koskaan ole kasvattaneet lapsia tai heille on siunaantunut vain poikkeuksellisen helppoja sieluja kasvatettavaksi.

Minusta on myös aika ajattelematonta kritisoida, että ruumiillista kuria/selkäsaunoja käyttävät "eivät osaa kasvattaa lapsiaan ja ovat tehneet kriittisiä virheitä". Ei pidä tuomita toisia ennen kuin on itse kokeillut ja nimenomaan kaikkien niiden biljoonien erilaisen pikku persoonan kanssa mitä maailmaan syntyy. Katsottaisiin sitten vieläkö väittäisivät, ettei jossain vaiheessa tehnyt maanperusteellisesti mieli tehdä vähän jotain muutakin kuin puhua, huutaa, saarnata tai räpsoä kotiaresteja. Tai kehtaisivatko väittää, etteivät koskaan tehneet isoja virheitä...(jotka eivät välttämättä liity mitenkään ruumiilliseen kuritukseen. Kuuluuhan lapsenkasvatukseen kurinpidon lisäksi vähintään yhtä olennaisesti paljon muutakin.)

^
Aikuisten oikeesti.

 

"Minusta on myös aika ajattelematonta kritisoida, että ruumiillista kuria/selkäsaunoja käyttävät "eivät osaa kasvattaa lapsiaan ja ovat tehneet kriittisiä virheitä". Ei pidä tuomita toisia ennen kuin on itse kokeillut ja nimenomaan kaikkien niiden biljoonien erilaisen pikku persoonan kanssa mitä maailmaan syntyy. Katsottaisiin sitten vieläkö väittäisivät, ettei jossain vaiheessa tehnyt maanperusteellisesti mieli tehdä vähän jotain muutakin kuin puhua, huutaa, saarnata tai räpsoä kotiaresteja. Tai kehtaisivatko väittää, etteivät koskaan tehneet isoja virheitä...(jotka eivät välttämättä liity mitenkään ruumiilliseen kuritukseen. Kuuluuhan lapsenkasvatukseen kurinpidon lisäksi vähintään yhtä olennaisesti paljon muutakin.)"

Minulla on 8v, kohta 9v poika. ADHD tapaus, lisäksi hänellä on ollut pahoja oppimisvaikeuksia jo eskarista alkaen. Raivokohtauksia yms TOSI vaikeaa, jo uhmaikäisestä, silloin jo meni tilanne sellaiseksi ettei ollut enää normaalia uhmailua. Nyt on selvinnyt että hällä on ADHD:n lisäksi hyvin, hyvin lievä kehitysvammaisuus joka ei edes näy ulospäin tms ja tuli itsellekin tosi yllätyksenä. Vaikuttaa juuri tuohon käytökseen, vaikka muuten on kuin kuka tahansa.
Myönnän, olen ollut yksinhuoltajana tuon lapsen (minulla kun on vielä 3 muutakin, tosin onneksi vanhempia jo) kanssa tosi hukassa välillä. Joskus olen ollut niin poikki, että on meinannut tehdä mieli läimäyttää, tai jotain pientä, kun lapsi ei ole rauhoittunut millään. Mutta olen sentään käsittänyt, etten haluaisi kenenkään tekevän minullekaan noin. Eikä lapsi ole sitä ansainnut. Meillä on edetty positiivisten käyttäytymismallien ja terapian kautta paljon, löydetty kouluaineista vahvuudet yms. Enkä varmasti olisi väkivallalla päässyt mihinkään.

 

Lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin. Kuinka moni pitäisi ihan ok:na esim. luunappien antamista omalle puolisolle tai ystävän tukistamista? Kuinka moni ei tuntisi oloaan nöyryytetyksi tällaisen "normaalin" ojentamisen jälkeen?

Minun nähdäkseni lapset elävät tässä maailmassa eri aaltopituudella kuin aikuiset ja siksi eivät ole ihmisiä tismalleen samalla tavalla kuin aikuiset. Ja avioliittosuhdetta en mitenkään kykene vertaamaan vanhempi/lapsi-suhteeseen. Niissä on aivan liikaa dynamiikka-, tunnelataus- ja tavoite-eroja. Ja vielä...Lapsi ja vanhempansa ovat toki ystäviä keskenään, mutta koska he EIVÄT ole aikuisen tasolla psykologisesti, ei heitä pidä ajatella samalla tavalla kuin aikuisia ystäviämme. Vaan "vanhempi ensisijaisesti, ystävä toisena".

Meillä on olemassa lapsipsykologeja just siks, etteivät lapset ole läheskään sama asia kuin aikuiset. Ja jos nyt jotkut lapsipsykologit yhtäkkiä keksivät jostain, että kaikkien maailman lasten hyvinvointia parantaa aikuisten oikeudet niin mitä taikasieniä mahtoivat imppailla sitä miettiessään...

 

"Minusta on myös aika ajattelematonta kritisoida, että ruumiillista kuria/selkäsaunoja käyttävät "eivät osaa kasvattaa lapsiaan ja ovat tehneet kriittisiä virheitä". Ei pidä tuomita toisia ennen kuin on itse kokeillut ja nimenomaan kaikkien niiden biljoonien erilaisen pikku persoonan kanssa mitä maailmaan syntyy. Katsottaisiin sitten vieläkö väittäisivät, ettei jossain vaiheessa tehnyt maanperusteellisesti mieli tehdä vähän jotain muutakin kuin puhua, huutaa, saarnata tai räpsoä kotiaresteja. Tai kehtaisivatko väittää, etteivät koskaan tehneet isoja virheitä...(jotka eivät välttämättä liity mitenkään ruumiilliseen kuritukseen. Kuuluuhan lapsenkasvatukseen kurinpidon lisäksi vähintään yhtä olennaisesti paljon muutakin.)"

Minulla on 8v, kohta 9v poika. ADHD tapaus, lisäksi hänellä on ollut pahoja oppimisvaikeuksia jo eskarista alkaen. Raivokohtauksia yms TOSI vaikeaa, jo uhmaikäisestä, silloin jo meni tilanne sellaiseksi ettei ollut enää normaalia uhmailua. Nyt on selvinnyt että hällä on ADHD:n lisäksi hyvin, hyvin lievä kehitysvammaisuus joka ei edes näy ulospäin tms ja tuli itsellekin tosi yllätyksenä. Vaikuttaa juuri tuohon käytökseen, vaikka muuten on kuin kuka tahansa.
Myönnän, olen ollut yksinhuoltajana tuon lapsen (minulla kun on vielä 3 muutakin, tosin onneksi vanhempia jo) kanssa tosi hukassa välillä. Joskus olen ollut niin poikki, että on meinannut tehdä mieli läimäyttää, tai jotain pientä, kun lapsi ei ole rauhoittunut millään. Mutta olen sentään käsittänyt, etten haluaisi kenenkään tekevän minullekaan noin. Eikä lapsi ole sitä ansainnut. Meillä on edetty positiivisten käyttäytymismallien ja terapian kautta paljon, löydetty kouluaineista vahvuudet yms. Enkä varmasti olisi väkivallalla päässyt mihinkään.

Hieman ontuva esimerkki, kun pojallasi on neurologisia häiriöitä. Et siis luonnollisestikaan, tietenkään, olisi päässyt voimankäytöllä mihinkään. Kommenttini viittasi lähinnä niihin yksilöihin biljoonista lapsistamme joiden käytökseen ei vaikuta mitkään lääketieteelliset häiriöt, eli ovat vähemän uuvuttavia, mutta silti voivat olla melkoinen haaste kärsivällisyydelle.

 

Minä olen sitten tosiaan ainoa laatuani, joka ei ottanut opikseen edes selkäsaunoista. Kun ei vastata aiemmin esittämiini kysymyksiin.

 

Minä olen sitten tosiaan ainoa laatuani, joka ei ottanut opikseen edes selkäsaunoista. Kun ei vastata aiemmin esittämiini kysymyksiin.

Tuskin ainoa laatuasi olet, mutta melko harvinaiselta kuulostat. Siis kun sinunkaltaisillasi lapsilla, jos kyse ei ole neurologisesta tai kehitysvammasta, kyse on pahemmanlaatuisesta auktoriteettiongelmasta johon olisi paras hakea ulkopuolista apua psykiatrian puolelta. Toki tapaukseesi saattoi liittyä mutkikkaampiakin henkisiä ongelmia, mutta sitä suuremmalla syyllä ammattiapu olisi ollut tarpeen. Vaikka perheterapia (jos sellaista oli sinun nuoruudessasi. En tiedä minkä ikäinen olet.)

Olen samaa mieltä kanssasi, että vanhemmiltaan lapsi toimintansa oppii. Mutta se ei tarkoita automaattisesti tismalleen samanlailla toimimista. Lapsi voi oppia siitä sen mitä ei pidä tehdä ja tekee toisin tai saman asian fiksummin. Mutta juuri siksi, että jotkut toistavat vanhempiensa virheet, se valistustoiminta vanhemmille onkin paljon tehokkaampaa ja viisaampaa kuin ruumiillisen kurituksen täyskielto jota hyvin harva kuitenkaan edes noudattaa, koska valtaosa ihmisistä uskoo ruumiilliseen kuritukseen. Luultavasti siksi, että historia ja nyt nuo uusimmat tutkimukset ovat faktapohjaisesti todistaneet sen voivan olla hyväksi, toki yksilöstä riippuen.

 

Olen samaa mieltä kanssasi, että vanhemmiltaan lapsi toimintansa oppii. Mutta se ei tarkoita automaattisesti tismalleen samanlailla toimimista. Lapsi voi oppia siitä sen mitä ei pidä tehdä ja tekee toisin tai saman asian fiksummin. Mutta juuri siksi, että jotkut toistavat vanhempiensa virheet, se valistustoiminta vanhemmille onkin paljon tehokkaampaa ja viisaampaa kuin ruumiillisen kurituksen täyskielto jota hyvin harva kuitenkaan edes noudattaa, koska valtaosa ihmisistä uskoo ruumiilliseen kuritukseen. Luultavasti siksi, että historia ja nyt nuo uusimmat tutkimukset ovat faktapohjaisesti todistaneet sen voivan olla hyväksi, toki yksilöstä riippuen.

Eli olet nyt vihdoinkin saanut lapsesi siihen kehitysvaiheeseen, jossa hän alkaa testata omaa tahtoaan etkä koe pärjääväsi hänen kanssaan ja siksi haluat saada laittoman toimintasi lailliseksi ennen kuin käry käy?

Vastustan täysin ruumiillista kuritusta. Vanhempani käyttivät väkivaltaa, anteeksi, ruumiillista kuritusta kasvatuksessani. Linja oli se, että selkään tuli ensin ja sen jälkeenkään ei kuunneltu selityksiä siitä, olinko ollut edes mukana siinä asiassa, josta minua syytettiin ja josta sain - vanhempieni mukaan oikeutetusti - selkääni. Jos väkivalta oli kerran oikeutettua, miksi he eivät omien sanojensa mukaan olekaan koskaan antaneet minulle selkään ja miksi niistä asioita ei voi puhua heidän kanssaan asiallisesti?

Ja kyllä, minulla itselläni on viisi lasta enkä tarvitse väkivaltaa heidän kasvattamiseensa, vaikka he eivät mitään Herran nuppuja aina olekaan.

 

Tuskin ainoa laatuasi olet, mutta melko harvinaiselta kuulostat. Siis kun sinunkaltaisillasi lapsilla, jos kyse ei ole neurologisesta tai kehitysvammasta, kyse on pahemmanlaatuisesta auktoriteettiongelmasta johon olisi paras hakea ulkopuolista apua psykiatrian puolelta. Toki tapaukseesi saattoi liittyä mutkikkaampiakin henkisiä ongelmia, mutta sitä suuremmalla syyllä ammattiapu olisi ollut tarpeen. Vaikka perheterapia (jos sellaista oli sinun nuoruudessasi. En tiedä minkä ikäinen olet.)

Minulla ei ollut mitään ongelmia äitini kanssa. Eikä isäpuolenkaan ennen ensimmäistä ruumiillista kuritusta. Vaikka olinkin hätinä seitsemän vanha, tiesin, että toista ei lyödä. Ei lapsi aikuista, ei aikuinen lasta, ei lapsi lasta eikä aikuinen aikuista. Se on väärin ja rangaistava teko.

Minä olin kiltti lapsi, ruumiillinen kuritus lähti yhdestä kotiintuloajan missaamisesta, selkäsaunat ja tukkapöllyt oli isäpuoleni tapa rangaista. Olin sosiaalinen ja iloinen, itsepäinen kyllä, siksi varmaan kestinkin selkäsaunat ja pystyin sen jälkeen murentamaan isäpuolen valtaa. Mallioppilaskin olin koulussa, Auktoriteettiongelmia oli vain hänellä, joka minua ruumiillisesti kuritti, minulla ei ollu tarvetta kyseenalaistaa muiden komentamisia ja käskyjä, koska he kunnioittivat minua ja minun koskemattomuuttani.

Tupakkaa olen muuten elämäni aikana polttanut yhden askin Äidin pitämä saarna ja viikkorahojen pimitys tehosi paljon paremmin kuin selkäsauna.

Tässä minun tapauksessani ero on se, että ruumiillinen kuritus oli ns. ensimmäinen keino. Sen piti kitkeä minusta välittömästi kaikki "tuhmuus". Ettei tarvitse samasta asiasta montaa kertaa sanoa.

Ja sitäkin tässä vielä tahtoisin kysyä, että jos ruumiillinen kuritus on teillä se viimeinen vaihtoehto, mitäs sen jälkeen? Jos se ei vaan tehoa? Ja voiko käydä niin, että kun huomaa, että haa, selkäsauna toimii ja muksu lopettaa sen mistä saa selkäänsä, kynnys antaa selkäsauna madaltuu. Miksi turhaan käskeä, jäähyttää, antaa arestia, viedä viikkorahat, känny, mopo kun selkäsauna tekee autuaaksi ja laki vielä antaisi sille hyväksyntänsä.

Olen sitä mieltä, että jos joku ei kykene lastaan kasvattamaan ilman ruumiillista kuritusta, pitää ottaa yhteys tahoihin, jotka siihen pystyvät. Mikä se taho nyt sitten onkaan, mutta varmasti löytyy ihmisiä joiden ei tarvitse lapsia lyödä tai vetää tukasta saadakseen ne tottelemaan.

 

Eli olet nyt vihdoinkin saanut lapsesi siihen kehitysvaiheeseen, jossa hän alkaa testata omaa tahtoaan etkä koe pärjääväsi hänen kanssaan ja siksi haluat saada laittoman toimintasi lailliseksi ennen kuin käry käy?

Ei, en halua toimintaa takaisin lailliseksi tuollaisen syyn takia. Lukekaa se adressi oikeasti läpi ja myös ajatelkaa mitä siinä sanotaan, älkääkä vain automaattisesti vaahdotko otsikkoa vilkaistuanne. Kiitos.

Vastustan täysin ruumiillista kuritusta. Vanhempani käyttivät väkivaltaa, anteeksi, ruumiillista kuritusta kasvatuksessani. Linja oli se, että selkään tuli ensin ja sen jälkeenkään ei kuunneltu selityksiä siitä, olinko ollut edes mukana siinä asiassa, josta minua syytettiin ja josta sain - vanhempieni mukaan oikeutetusti - selkääni. Jos väkivalta oli kerran oikeutettua, miksi he eivät omien sanojensa mukaan olekaan koskaan antaneet minulle selkään ja miksi niistä asioita ei voi puhua heidän kanssaan asiallisesti?

No niin, olet jälleen yksi esimerkki siitä, että ruumiillista kuritusta täysin vastustavat jotka ovat itse sitä kokeneet, eivät koskaan ole niitä jotka ovat sitä saaneet asiallisesti ja tulleet kohdelluiksi oikeudenmukaisesti. Siis tottakai teidänkin näkökulmanne on lähtökohtaisesti pätevä, koska teidän vanhempienne kaltaisia löytyy, mutta kun te menette unohtamaan, että KAIKKI vanhemmat eivät ole samanlaisia kuin teidän. On biljoonia jotka käyttävät ruumiillista kuritusta oikeudenmukaisesti ja asiallisesti. Ja te ignooraatte maailman laajimmat ja läpikotaisimmat tutkimuksdet vain siksi, että omat vanhempanne sattuivat olemaan pahoinpiteleviä/harhaanjohdettuja. Mikä mielestäni osoittaa, että negatiiviset kokemukset ovat sokeuttavia, eivät silmiä avaavia, vaikka negatiivisen kokemuksen saanut muuta kuvitteleekin. Siksi meillä onkin läpikotaisia ja johdonmukaisia tutkimuksia, jotta totuus kävisi ilmi eikä koko maailma päätyisi harhaanjohdetuksi.

Ja kyllä, minulla itselläni on viisi lasta enkä tarvitse väkivaltaa heidän kasvattamiseensa, vaikka he eivät mitään Herran nuppuja aina olekaan.

Sepä hienoa. Mutta lapset ovat kaikki yksilöitä ja persoonaa tulee mukana geeneissä ja sieltä mistä ikinä sielu tuleekin. Eli et voi väittää omaa perhettäsi absoluuttisena totuutena kaikkien mahdollisuuksista.

Minulla ei ollut mitään ongelmia äitini kanssa. Eikä isäpuolenkaan ennen ensimmäistä ruumiillista kuritusta. Vaikka olinkin hätinä seitsemän vanha, tiesin, että toista ei lyödä. Ei lapsi aikuista, ei aikuinen lasta, ei lapsi lasta eikä aikuinen aikuista. Se on väärin ja rangaistava teko.

Okei, luin viestisi loppuun ja tarkemman kertomasi jälkeen olen samaa mieltä: auktoriteettiongelma oli teidän tapauksessa isäpuolellasi, ei sinulla.

Mutta, yleispätevässä mielessä aion sanoa jotain muutakin. Mielestäni, jos äitisi sinulle tuollaisen äärikatsomuksen opetti, niin tottakai siinä kävi noin pahasti isäpuolesi kanssa. Mutta kun monet vanhemmat eivät halua opettaa lapsilleen aivan noin musta-valkoista elämänkatsomusta. Koska ihmiskunta ei toimi tuollaisen ihanteen mukaan enkä usko, että tulee koskaan toimimaan. Ai, että miksi näin uskon?

Koska väkivalta on primitiivinen ja lähtemätön osa ihmisluontoa siinä missä muitakin lajeja. Se, että satumme olemaan muita lajeja älykkäämpiä ei poista sitä tosiasiaa, että meillä on luontainen taipumus pyrkiä ohjaamaan toisia voimankäytöllä - joillakin yksilöillä vahvempana joillain heikompana. Älykkyystaso mahdollisti vain sen, että löysimme MYÖS muita keinoja ja voimme ensin yrittää puhua asiat halki, toisin kuin muut lajit. Lisäksi, kuten millä tahansa määräysvaltaan pohjaavalla asialla, väkivallallakin on monia tahoja pohjaten sen käytön motiivin, tapaan, määrään ja käyttäjän aseman kohteeseen nähden.

Ja pointtini yrittää olla, että väkivaltaisuutta ei ole opittu vaan on ihmisessä ja muissa lajeissa alunperinkin mikä taas nähdäkseni tarkoittaa sitä, että sen vaikutukset ovat osa ihmisen perustarpeita myös positiivisessa mielessä. Uskon, että tuossa on syy, miksi tavallinen selkäsauna vähentää aggressiota ja täysin ilman ruumiillista kuria kasvaneet ajautuvat moninkertaisesti enemmän väkivaltarikoksiin. Ja syy miksi ruumiillista kuritusta saaneet osoittautivat paremmiksi koulussa ja optimistisemmiksi elämänasenteessaan.

Ja mielestäni miljardien vuosien jälkeen on aika toivotonta yrittää muuttaa tällaista perustavanlaatuista asiaa yhtäkkisellä, radikaalilla lainsäädännöllä - ja kuten tutkimustulokset osoittavat, moinen yritys on vain haitaksi. Ja meidän ei pitäisi yrittää muuttaa ihmisen perusluontoa ja perustarpeita saati riistää ihmisiltä oikeus yksilöllisyyteen - sillä kaikki nuo kolme asiaa kuuluvat ihmisoikeuksiin tasan yhtä paljon ellei enemmänkin, kuin fyysinen koskemattomuus. Tai mielestäni ainakin PITÄISI kuulua. Kyllä harhaanjohtuneita tai sairaita yksilöitä voidaan auttaa ilman, että kaikilta yksilöiltä viedään nippu ihmisoikeuksia.

Ja sitäkin tässä vielä tahtoisin kysyä, että jos ruumiillinen kuritus on teillä se viimeinen vaihtoehto, mitäs sen jälkeen? Jos se ei vaan tehoa?

No sitten on niiden ulkopuolisten psykiatrian alan ammattiauttajien aika astua kehiin ja kaivaa esiin mistä on kyse. Luonnollisesti siis heidät olisi kutsuttu hätiin jo aiemmin, jos olisi vähänkään epäilystä, että syy on jossain muualla kuin lapsen asenneongelmassa. Siitähän kun saa jo paljon selville kysymällä lapselta ja puhumalla lapsen kanssa ja tarkkailemalla tätä varsinkin rikkeiden yhteydessä.

Ja voiko käydä niin, että kun huomaa, että haa, selkäsauna toimii ja muksu lopettaa sen mistä saa selkäänsä, kynnys antaa selkäsauna madaltuu.

Voi, mutta jos se madaltuisi hurjasti eikä olisi enää lainkaan suhteellista, sehän olisi jo pahoinpitelyksi luokiteltavaa ja voidaan puuttua siihen ilman täyskieltolakiakin.

 

lukekaapa tämä ajatuksella.
varsinkin tuo ensimmäinen kappale.
Lapsi ei opi tottelevaisuutta, hän oppii pelkäämään fyysisesti vahvempaa.

Ja sitäkin tässä vielä tahtoisin kysyä, että jos ruumiillinen kuritus on teillä se viimeinen vaihtoehto, mitäs sen jälkeen? Jos se ei vaan tehoa? Ja voiko käydä niin, että kun huomaa, että haa, selkäsauna toimii ja muksu lopettaa sen mistä saa selkäänsä, kynnys antaa selkäsauna madaltuu. Miksi turhaan käskeä, jäähyttää, antaa arestia, viedä viikkorahat, känny, mopo kun selkäsauna tekee autuaaksi ja laki vielä antaisi sille hyväksyntänsä.

Olen sitä mieltä, että jos joku ei kykene lastaan kasvattamaan ilman ruumiillista kuritusta, pitää ottaa yhteys tahoihin, jotka siihen pystyvät. Mikä se taho nyt sitten onkaan, mutta varmasti löytyy ihmisiä joiden ei tarvitse lapsia lyödä tai vetää tukasta saadakseen ne tottelemaan.

 

Selkäsauna ei kuulu rakkauteen. Jos puoliso tekee jonkin virheen, niin annetaanko hänellekin sitten selkäsauna? Ei.

Itse asiassa joissakin perheissä annetaan, tosin ei ilman, että siitä olisi etukäteen sovittu. Sitä kutsutaan aikuisten väliseksi suostumukselliseksi kotikuriksi. Itseään voi sivistää lukemalla aiheesta lisää kotikurifoorumilla.

 

Lapsi ei opi tottelevaisuutta, hän oppii pelkäämään fyysisesti vahvempaa.

Jos olisi olemassa hyviä haltiattaria tai lampunhenkiä, toivoisin, että kaikki ääriajattelijat kokisivat jonkinlaisen ihmeherätyksen. Ei vain tämän aiheen takia vaan siinä säästyisi monta ihmishenkeä...

Ja ennen kuin kukaan kommentoi tuota, toivoisin, että hän lukee tuon tätä edeltäneen kirjoittamani viestin sekä ykkössivulla linkittämäni adressin sisällön ajatuksella läpi. Koska jos ette lue, niin todennäköisesti negatiivinen mielipiteenne asenteestani ei ole kovin pätevällä pohjalla...(Pointti: älä koskaan muuodosta mielipidettä ihmisestä vain yhden viestin tai parin lauseen pohjalta.)

 

Lapsi ei opi tottelevaisuutta, hän oppii pelkäämään fyysisesti vahvempaa.

Minua tukistettiin lapsena, jos ei sana tehonnut. Opin tottelevaiseksi, en pelännyt silti vanhempiani silloin, enkä nytkään. Miten sen selität?

 

lukekaapa tämä ajatuksella.
varsinkin tuo ensimmäinen kappale.
Lapsi ei opi tottelevaisuutta, hän oppii pelkäämään fyysisesti vahvempaa.

Nimenomaan. Mitä selkäsauna OPETTAA? Sen, että jotakin asiaa ei tehdä, koska siitä tulee selkään vanhemmilta, ja selkäsauna on pelottava, nöyryyttävä kokemus. Sen sijaan oikein pidetty puhuttelu, voi olla nöyryyttävä myös - mutta opettavalla, hyvällä tavalla, ja lapsi myös OPPII jotakin.

Kunnioitus ja pelko eivät ole kaksi samaa asiaa. Jos lyö lasta, oli tilanne mikä tahansa, niin kyse ei ole mistään kurittamisesta vaan siitä, ettei aikuinen tiedä miten toimia järkevästi. Helppohan se on vitsaa viuhutella, mutta kovin vaikea oikeasti saada lapsi ymmärtämään mitä hän on tehnyt väärin.

Voihan joku toki todeta, että "kyllä minua lapsena piestiin, mutta ei se nyt jälkeenpäin pahalta tunnu!" mutta silloin, sillä hetkellä, kun sen selkäsaunan isä lapsena antoi ja läimi persauksille nahkavyöllä, niin se tilanne oli pienelle lapselle hirveä, pelottava, varmasti lapsi itki ja huusi että älä lyö. Myöhemmin tätä ei ehkä muista - monet kylläkin valitettavasti muistavat - mutta miksi pientä lasta pitäisi kohdella noin, vaikka olisi 100% varmaa että hän ei tulevaisuudessa kärsisi tapahtuneesta? Se riittää, että tilanne on sillä hetkellä pelottava.

Luotettava, hyvä kasvattaja ei lyö lastaan. Ei missään tilanteessa. Ymmärrän esimerkiksi holding-menetelmän, että jos lapsi alkaa riehua liikaa ja yrittää hutkia ja potkia, häntä pidellään paikoillaan, tukevasti ja tiukasti. Mutta en ymmärrä sitä, että pitäisi tukistella, selkäsaunottaa ja näpsiä luunappeja otsalohkoon. Mitä se opettaa? Ei mitään.
Sehän on aivan sama, kuin vain sanoisi "älä heittele kivillä naapurin koiraa" mikä ei kerro mitään, kun taas: "naapurin koiraa ei saa heitellä kivillä, KOSKA...." ja kerrotaan mitä siitä seuraa.

Tottakai ne lapset usein pieksämällä rauhoittuvat kolttosistaan, koska pelkäävät vanhempiaan. Ja silloin isä hymyilee ylpeänä koivuniemen herra kädessään, ja toteaa, että kylläpäs hän on hyvä vanhempi kun lapset kunnioittavat häntä niin paljon...

 

Mietin tätä asiaa siltä kannalta että mikä olisi laillisen kurituksen ja pahoinpitelyn ero. Ihmisen käsi on kuitenkin niin erilainen ja voimaa on vaikea säännöstellä. Kuritus tulisi jotenkin saada vakioitua. Tietty sovittu lyöntivoima selkäsaunoihin ja luunappeihin. tukistuksiin vakioitu ote ja vetonopeus ja vedon pituus. Lasten piiskaamiseen tarvittaisiin kone. Näitä piiskauskoneita voisi sittten palstalla vertailla. Olisiko joku tietty ikä jonka jälkeen piiskaaminen ei olisi sallittua vai säilyisikö vanhemman oikeus kaiken ikää? paljon on vielä ratkaisemattomia asioita.

 

Johan tuo on aikuisillakin aikoja sitten todettu ettei rangaistuksen pelko, edes kuolemantuomion, vähennä rikollisuutta. Miten tämä rangaistuksen pelko toimisi sitten lapsella?

Ja itse adressiin: en kyllä keksi mitään vastenmielisempää kuin adressi väkivallan laillistamiseksi, paitsi sen että väkivalta omaa lasta kohtaan laillistettaisiin.

 

Kerääköhän tämä vieras adressia myös vaimonhakkaajille?

 

Mikäköhän siinä on, ettei ihmiset ymmärrä miten hakkaaminen ja kuritus on aivan eri asia.

 

Johan tuo on aikuisillakin aikoja sitten todettu ettei rangaistuksen pelko, edes kuolemantuomion, vähennä rikollisuutta. Miten tämä rangaistuksen pelko toimisi sitten lapsella?

Ja itse adressiin: en kyllä keksi mitään vastenmielisempää kuin adressi väkivallan laillistamiseksi, paitsi sen että väkivalta omaa lasta kohtaan laillistettaisiin.

Peesi. Jokseenkin oksettavaa kun jotkut puolustelevat heikompansa pahoinpitelyä.

 

Mikäköhän siinä on, ettei ihmiset ymmärrä miten hakkaaminen ja kuritus on aivan eri asia.

Minkä sinä kokisit itse kurittamisena ja minkä pahoinpitelynä? Lain edessä taitaa molemmat olla sama asia. Taisi vaimon kurittaminenkin tulla ihan lain piiriin äskettäin.

 

Mikäköhän siinä on, ettei ihmiset ymmärrä miten hakkaaminen ja kuritus on aivan eri asia.

Tarkoitus pyhittää keinot hakkaajan / kurittajan näkökulmasta. Aina on ns. hyvä tarkoitus, esim. "lapsen ohjaaminen oikeaan suuntaan".

Lapsen näkökulmasta molemmat ovat raakaa pahoinpitelyä, joka turmelee lapsen sielun. Miksi se on niin vaikea ymmärtää?

 

Mikäköhän siinä on, ettei ihmiset ymmärrä miten hakkaaminen ja kuritus on aivan eri asia.

Niinpä. Mulle ainakin tulee sanasta 'hakkaaminen' ensimmäisenä mieleen nyrkki ja sillä iskeminen lukuisia kertoja. Tai joku keppi/metallitanko/vastaava ja sillä ympäri kehoa iskeminen lukuisia kertoja. Ja siihen mielikuvaan liittyy yleensä kauhea vihanpurkaus jostain itsekkäästä syystä.

Ja johan se maailmanhistoria on tuhansien vuosien ajan todistanut, ettei kuritus tarkoita tuota. Okei, joidenkin aikuisten mielestä tarkoittaa, mutta niillä nyt on sitten niin vinksahtanut asenne ettei kaiken kurituksen täyskieltolaki heitä estä. Johan Ruotsikin sen on todistanut yli 30 vuoden historiassaan.

 

Mikäköhän siinä on, ettei ihmiset ymmärrä miten hakkaaminen ja kuritus on aivan eri asia.

Ihmisten tulisi ymmärtää, että hakkaaminen ja kuritus ovat aivan sama asia.