Saatiin vauvasta 3 ultrakuvaa. Jos odottaisin esikoista, niin parku pääsisi.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy aivot. Kiva juttu, vauvalla on siis aivot.

Toisessa ja kolmannessa kuvassa (ovat lähes identtiset ultrakuvat) näkyy vauvan reidet, sääret ja sukupuoli. Kiva juttu tämäkin, vauvalla on siis todistetusti 2 jalkaa ja sukupuolikin saatiin selville.

Mutta kyllä mä olisin arvostanut sitä, jos olisin saanut vauvan kasvoistakin kuvan, tai edes jonkinnäköisen sivuprofiilikuvan koko vauvasta.

Mä en nyt oikein vielä ole päättänyt, että mitä noista kuvista esittelisin innokkaille mummuille ja papoille, jotka haluavat nähdä uuden tulokkaan ultrakuvan.

Jos odottaisin esikoista, niin parku tosiaan pääsisi. Onneksi kyseessä on jo neljäs lapsi, niin osaan ottaa huumorin kannalta, vaikka kieltämättä asia ihan pienesti kaihertaa

 

Paljonko sinulla on nyt viikkoja? Meillä myös rakenneultrasta saadut kuvat oli samaa tyyliä kuin teidän. Tosin sukupuolta ei saatu tietää

 

kaks lasta oulussa synnyttänyt... ja kummastakin oli vain yksi ultra, rakenneultra...ja vain yksi sivuprofiilikuva kummallakin kerralla saatu :/
tällä nykyisellä paikkakunnalla ultrataan kolme kertaa ja kaikista saa kuulemma useita kuvia.

 

Voi hyvää päivää! Jo on sitten parku herkässä kun ei pääse kohdun sisältöä esittelemään sukulaisille. Itse olemme ultrassa jännänneet, että kaikki pikkuisella olisi hyvin. Rakenneultra jouduttiin uusimaan kun aluksi näytti siltä, että mahan alueella olisi jotain. Onneksi ei sitten kuitenkaan ollut. Sukupuolesta ei saatu selville kun pieni arvaus ja silti ei harmita yhtään kun kaikki kunnossa. Kyllä jotkut muille näytettävät kuvat on ihan viho viimeisenä mielessä. Eiköhän me ehditä pikkuista sitten muille näytellä kun on valmis syntymään. Pääasia, että itse tiedemmä, että kaikki on KUNNOSSA. Ultrauksen tehtävä ei ole mikään "valokuvaamo" vaan selvittää rakennepoikkeavuuksia...

 

Paljonko sinulla on nyt viikkoja? Meillä myös rakenneultrasta saadut kuvat oli samaa tyyliä kuin teidän. Tosin sukupuolta ei saatu tietää

Päälle puolenvälin olen. Me saatiin onneksi oikein hyvät kuvat (näkyi sormet ja kaikki) nt-ultrassa ja vielä on ainakin yksi ultra edessä, jotta kyllä meillä pikkuisesta parempiakin kuvia on, kuin mitä tuolta rakenneultrasta saatiin. Mutta kyllä tuo vähän hämmästytti, kun kuvat kotona ultran jälkeen katsoin.

 

:O

Eipä tullu koskaan mieleen, et ultra onkin joku valokuvaajalla käynti...
Sehän on ihan tekninen juttu, jossa tarkistetaan et kaikki on hyvin.
En tosiaan tajunnut, et jotain poseerauskuvia ois pitänyt saada.

 

[QUOTE="oulu";28467946]kaks lasta oulussa synnyttänyt... ja kummastakin oli vain yksi ultra, rakenneultra...ja vain yksi sivuprofiilikuva kummallakin kerralla saatu :/
tällä nykyisellä paikkakunnalla ultrataan kolme kertaa ja kaikista saa kuulemma useita kuvia.[/QUOTE]

Me oltiin Turussa yksityisellä. Siellä ollaan käyty ennenkin ja hyviä kuvia ollaan saatu. Mutta nyt kävi kyllä joku kämmi. Lääkäri sanoikin, että "voi ei, nyt ei tullut yhtään kasvokuvaa" kun ultra oltiin lopetettu, mutta mä silti kuvittelin, että siellä olisi edes joku sivuprofiilikuva. Mutta ei sitten ollutkaan.

Neuvolassa nuo kuvat näytin ja siellä oltiin todella pahoillaan. Olivat kuulemma juuri olleet jossakin koulutuksessa mukana, jossa oltiin painotettu ultrakuvien tärkeyttä. Joidenkin naisten on vaikea "luoda suhdetta" vauvaan, kun vauva on vielä mahassa ja varsinkin heidän kohdallaan ne ultrakuvat voivat olla hyvinkin iso ja konkreettinen asia ja siksi siis tärkeä.

Omalla kohdallani tilanne ei onneksi ole tämä, mutta toivon, ettei samanlaista mokaa tosiaan käy niiden esikoisten odottajien kanssa.

 

Parempi noin ku niin ettei ultrassa näy aivoja. Ei kivoin ultrakäynti...

 

Kun luin otsikon, luulin, että vauvalla oli jokin huonosti... mutta tää olikin tällainen... okei.

 

Hmm Mulla on tuontyylisiä kuvia jokaisen lapseni jostakin ultrasta, näkymä esim. takaraivosta esitellen aivot ja toisessa kuvassa toinen jalka ja häivähdys sääri- ja pohjeluuta. En ole kyllä osannut kummempaa kaivata enkä odottaa käytyäni tutkimuksessa, jossa olen päässyt toteamaan, että sikiöllä näyttäisi kaikki olevan hyvin.

 

Neuvolassa nuo kuvat näytin ja siellä oltiin todella pahoillaan. Olivat kuulemma juuri olleet jossakin koulutuksessa mukana, jossa oltiin painotettu ultrakuvien tärkeyttä. Joidenkin naisten on vaikea "luoda suhdetta" vauvaan, kun vauva on vielä mahassa ja varsinkin heidän kohdallaan ne ultrakuvat voivat olla hyvinkin iso ja konkreettinen asia ja siksi siis tärkeä.
.

Ei voi olla totta!
Mä en todellakaan enää ymmärrä mihin tää maailma menee ja järki pakenee. Sorry.
Kaikki on niiiin vaikeeta nykyään.

 

Voi hyvää päivää! Jo on sitten parku herkässä kun ei pääse kohdun sisältöä esittelemään sukulaisille. Itse olemme ultrassa jännänneet, että kaikki pikkuisella olisi hyvin. Rakenneultra jouduttiin uusimaan kun aluksi näytti siltä, että mahan alueella olisi jotain. Onneksi ei sitten kuitenkaan ollut. Sukupuolesta ei saatu selville kun pieni arvaus ja silti ei harmita yhtään kun kaikki kunnossa. Kyllä jotkut muille näytettävät kuvat on ihan viho viimeisenä mielessä. Eiköhän me ehditä pikkuista sitten muille näytellä kun on valmis syntymään. Pääasia, että itse tiedemmä, että kaikki on KUNNOSSA. Ultrauksen tehtävä ei ole mikään "valokuvaamo" vaan selvittää rakennepoikkeavuuksia...

Palstalogiikka on ehkä maailman paras logiikka ikinä

Jos ultrakuva on äidille tärkeä, niin se automaattisesti sitten tarkoittaa sitä, etteikö äidille ensisijaisen tärkeätä kuitenkin olisi se lapset terveys? Jep, jep. Pakkohan sen on niin olla. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

 

Pikku vinkki, ei kannata laittaa ultrakuvien päälle kontaktimuovia Meni totaalisen piloille KAIKKI kuvat Täynnä pientä pistettä, kun muutaman vuoden päästä niitä katselin toista lasta odottaessani.

 

Me oltiin Turussa yksityisellä. Siellä ollaan käyty ennenkin ja hyviä kuvia ollaan saatu. Mutta nyt kävi kyllä joku kämmi. Lääkäri sanoikin, että "voi ei, nyt ei tullut yhtään kasvokuvaa" kun ultra oltiin lopetettu, mutta mä silti kuvittelin, että siellä olisi edes joku sivuprofiilikuva. Mutta ei sitten ollutkaan.

Neuvolassa nuo kuvat näytin ja siellä oltiin todella pahoillaan. Olivat kuulemma juuri olleet jossakin koulutuksessa mukana, jossa oltiin painotettu ultrakuvien tärkeyttä. Joidenkin naisten on vaikea "luoda suhdetta" vauvaan, kun vauva on vielä mahassa ja varsinkin heidän kohdallaan ne ultrakuvat voivat olla hyvinkin iso ja konkreettinen asia ja siksi siis tärkeä.

Omalla kohdallani tilanne ei onneksi ole tämä, mutta toivon, ettei samanlaista mokaa tosiaan käy niiden esikoisten odottajien kanssa.

Oh hoh! Jo kuullostaa erikoiselta! En ole koskaan kuullut, että ihan oltaisiin pahoillaan huonoista ultrakuvista, kun vauvalla kaikki hyvin!! Kyllähän siellä ultrassa sen pienen näkee liikkuvan. Kuinka moni oikeasti tuijottelee niitä kuvia kotona? Mun mielestä ultrakuvat on aina vähän hmm.. erikoisia ja lähinnä ihmettelen kun niitä aina mukaan laitetaan Ehkä se sitten joitakin auttaa luomaan suhdetta se kuvien tuijottele.. Mulle kyllä auttaa eniten toisen potkujen ihmettely ja niiden seurailu ja masulle jutteleminen. Mut kai jokainen taklaa tyylillään..

 

[QUOTE="vieras";28467993]Kun luin otsikon, luulin, että vauvalla oli jokin huonosti... mutta tää olikin tällainen... okei.[/QUOTE]

Mä säikähdin kans jo et jotain hyvin surullista tiedossa.

Meillä ei ollu myöskään kasvokuvia, kun vauva ei halunnu kasvojaan paljastaa.

 

mulla harmitti jo se että ei ollut mahdollisuutta kuin siihen rakenneultraan. tässä ultrauspaikassa vielä tuntuu olevan liukuhihna meiniki, kaikki katsottiin tosi nopeasti eikä paljoa selitelty.

 

Kai sen kuvien esittelyn ymmärtäis jos olis kokenut edes yhden kivan ultran 4 raskauden aikana. Mut joo, kade käy kun noinkin pienet jutut harmittaa.

 

Hmm Mulla on tuontyylisiä kuvia jokaisen lapseni jostakin ultrasta, näkymä esim. takaraivosta esitellen aivot ja toisessa kuvassa toinen jalka ja häivähdys sääri- ja pohjeluuta. En ole kyllä osannut kummempaa kaivata enkä odottaa käytyäni tutkimuksessa, jossa olen päässyt toteamaan, että sikiöllä näyttäisi kaikki olevan hyvin.

Toki meilläkin on kaikista lapsista aivokuvat ja niiden lasten kohdalla, joilla on ollut jotakin "häikkäepäilyä", on ollut mm. useampi kuva vatsasta. Mutta aina on ollut silti joku kuva myös siitä vauvasta.

Ja mun mielestäni se on kivaa, että siitä ultrasta saa kuvan muistoksi, jonka voi sitten liittää vauvakirjaan.

Ehkä mä olen sitten tottunut hyvään, kun aina olen tosiaan saanut kuvan vauvasta, kun olen ultrassa käynyt (16 kertaa), mutta jos ja kun tämä asia kuitenkin myös siellä henkilökunnan puolella on ollut jopa koulutuksessa mukana, niin en sitä nyt aivan mitättömänä kuitenkaan pitäisi.

Mutta toki hyvä, jos se ei kaikille ole nin tärkeä asia. Eipähän ainakaan sitten tarvitse pettyä, jos ei saa vauvasta kuvaa.

 

ne muuttuu, vaikkei olisi muovitettukaan. Omat meinasin skannata, kun huomasin niissä pisteitä.

 

Palstalogiikka on ehkä maailman paras logiikka ikinä

Jos ultrakuva on äidille tärkeä, niin se automaattisesti sitten tarkoittaa sitä, etteikö äidille ensisijaisen tärkeätä kuitenkin olisi se lapset terveys? Jep, jep. Pakkohan sen on niin olla. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Kenelläköhän tässä se palstalogiikka kukoistaa?? Väitinkö jotenkin, että äidille jolle ultrakuva on tärkeä ei olisi terveys tärkeää.. Hoh hoh.. Tietenkin on. Mielestäni vaan pitäisi hieman suhteuttaa omat "ongelmat" ja ultrakuvista parkuminen on mun mielestä kyllä aika erikoista, mutta jokainen sit kai tyylillään. Eikös tämä kuitenkin ole keskustelupalsta, jossa tarkoituksena esittää myös omia mielipiteitään? Älä kuitenkaan tee omia päätelmiäsi turhan heppoisasti ja ala syyttelemään. En todellakaan väitä, etteikö kaikille äideille olisi se terveys tärkein asia vaikka mielestäni ihmeellistä vauhkoamista kuvista pitääkin...

 

Pikku vinkki, ei kannata laittaa ultrakuvien päälle kontaktimuovia Meni totaalisen piloille KAIKKI kuvat Täynnä pientä pistettä, kun muutaman vuoden päästä niitä katselin toista lasta odottaessani.

Meillä ultrakuvat on tallessa vauvakirjaan teipatussa kirjekuoressa. Siellä ovat pysyneet hyvinä jo 11 vuotta

 

Oh hoh! Jo kuullostaa erikoiselta! En ole koskaan kuullut, että ihan oltaisiin pahoillaan huonoista ultrakuvista, kun vauvalla kaikki hyvin!! Kyllähän siellä ultrassa sen pienen näkee liikkuvan. Kuinka moni oikeasti tuijottelee niitä kuvia kotona? Mun mielestä ultrakuvat on aina vähän hmm.. erikoisia ja lähinnä ihmettelen kun niitä aina mukaan laitetaan Ehkä se sitten joitakin auttaa luomaan suhdetta se kuvien tuijottele.. Mulle kyllä auttaa eniten toisen potkujen ihmettely ja niiden seurailu ja masulle jutteleminen. Mut kai jokainen taklaa tyylillään..

Ehkä tuo pahoittelu johtuikin juuri siitä, että he olivat tosiaan th:n mukaan juuri olleet koulutuksessa, jossa asiaa oltiin käyty läpi. Ehkei niiden kuvien merkityksen suuruudesta ole vielä kaikilla tietoa tjtn?

Ja kuten tässäkin ketjussa on nähty, eivät ne kuvat kaikille merkkaa niin paljon, kuin toisille. Puhumattakaan sitten heistä, joille kuvat ovat todella tärkeitä.

 

Toki meilläkin on kaikista lapsista aivokuvat ja niiden lasten kohdalla, joilla on ollut jotakin "häikkäepäilyä", on ollut mm. useampi kuva vatsasta. Mutta aina on ollut silti joku kuva myös siitä vauvasta.

Ja mun mielestäni se on kivaa, että siitä ultrasta saa kuvan muistoksi, jonka voi sitten liittää vauvakirjaan.

Ehkä mä olen sitten tottunut hyvään, kun aina olen tosiaan saanut kuvan vauvasta, kun olen ultrassa käynyt (16 kertaa), mutta jos ja kun tämä asia kuitenkin myös siellä henkilökunnan puolella on ollut jopa koulutuksessa mukana, niin en sitä nyt aivan mitättömänä kuitenkaan pitäisi.

Mutta toki hyvä, jos se ei kaikille ole nin tärkeä asia. Eipähän ainakaan sitten tarvitse pettyä, jos ei saa vauvasta kuvaa.

Tietty olen minäkin ollut mielissäni jos ultrakuvien joukossa on ollut jokin selkeämmin kasvonpiirteet näyttävä, sivuprofiilikuva tms. En ole kuitenkaan sellaista osannut odottaa, pikemminkin olen pitänyt iloisena yllätyksenä, että sellainenkin kuva on saatu. On ollut kuitenkin hauskaa katsella myös niitä muita kuvia, vaikka erästä hyvin tarkkaa kuvaa selkärangasta, vatsanpeitteistä, mahalaukusta, virtsarakosta ja pienenpienistä munasarjoista Kaikki ne ovat olleet minulle ihmeellisiä. Mutta tämä on tietysti vain minun kokemukseni

 

Mun mielestä menee kyllä aika sairaaksi tämä maailma jos ultraäänitutkimusta pidetään jonain valokuvaussessiona, josta pitäisi saada mahdollisimman hyvä kuva, jotta voi sitten sukulaisille näytellä ja "luoda suhdetta vauvaa"...

 

Hjaa, minä olen käynyt ultrissa vaan Jorvissa, ja ne kuvat ovat sellaisia, että en ole niitä kyllä osannut oikein tulkita. Jalat niissä näkyy lapsilla olleen ja pää.. mutta ei niistä muuten ole selvää saanut. Enkä niiden ultrakuvien perusteella ole sitä suhdetta lapseen rakentanut, vaikka ovathan ne , etenkin esikoisen kohdalla toki konkretisoineet sitä, että joku siellä on.

Mitään kuvia en ole osannut kaivata, toisaalta, jos jostakusta lapsestani sellaisen selvän kuvan olisin saanut, olisin kaivannut niitä sitten muistakin lapsista.

( foto olis kiva ylläri.. anteeksi..:ashamed: aivan ot.mutta kuvista tuli mieleen tuo 80-luvun kirjeenvaihtoilmoitusten loppulause. )