Saitko sinä lapsesi nuorena? Olitko/oletko teiniäiti?

  • Viestiketjun aloittaja "joku vaan"
  • Ensimmäinen viesti
-.-
17 vuotiaana sain eka lapseni ja sitä ei ihmetelty eikä kauhisteltu sen enempää.Sain hyviä neuvoja ja opastusta neuvolasta.
Tosin minulla ei ollut minkäänlaisia ns "ongelmia" entuudestaan vaan olin ihan normi nuori joka opiskeli jne. Perheeni tuki myös minua.
 
"viera"
Kuten tossa aiemmin joku totesi sillä, että tunsitko itsesi teiniäidiksi 17v tai 18v tai 19v ei ole mitään virkaa. Olet teni jos ikäsi on alle 20v. Teni olet kun olet nineteen and under that - like it or not :kieh:
 
kfkfkf
:wave:

16v ja 19v

Enemmän on kauhisteltu nyt kun lapset on jo vanhempia. "ai niinkö nuorena oot saanu" tms
Ei siis niinkään silloin, kun lapset oli pieniä.. outoa :D
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
,.,,.
minä sain esikoisen 18vuotiaana, toisen 20vuotiaana, olin normien mukaan teini-äiti, jotenkin en vain tuntenut itseäni mitenkään liian nuoreksi.. hyvin on mennyt, lapset kasvanut ja kehittynyt fiksuiksi koululaisiksi, miehen kanssa pidetään edelleen yhtä ja ollaan saatu omaisuuttakin kasaan, molemmilla myös työpaikat. oli helppo jäädä lasten kanssa silloin kotiin, kun ei ollut kovin paljon omaisuutta minkä ylläpito olisi vaatinut suuria summia, tultiin siis toimeen hyvin miehen palkalla ja minun kotihoidontuella, nyt olisikin vaikeampi viettää lapsen kanssa 3vuotta kotiäitinä, koska omaisuuden ylläpitäminen maksaa enemmän kuin tuolloin, elinkustannukset ovat siis nouseet reippasti verrattuna siihen, mitä ne silloin olivat kun esikoisen sain.
 
Vierass
18-vuotiaana sain esikoisen. Kaveripiirissä ei ollut yhtään äitiä, joten olin sikäli kummajainen. 24-vuotiaana olin jo kolmen lapsen äiti. Kukaan ei tätä silloin kovasti ihmetellyt, mutta nykyään saan osakseni kummastelua, kun kerron, että minulla on aikuisia lapsia. En kuulemma näytä niin vanhalta, että se olisi mahdollista.
 
19-vuotiaana sain ensimmäisen joten kyllä, olen teiniäiti. En erikoisemmin saanut päivittelyä osakseni. Itse en koe olevani enää tuossa vaiheessa teini vaan varhaisnuoriaikuinen eli sellainen teinin ja aikuisen välimuoto :D nyt olen 27v ja synnytin 4.lapseni kaksi viikkoa sitten :)
 
kfkfkf
18-vuotiaana sain esikoisen. Kaveripiirissä ei ollut yhtään äitiä, joten olin sikäli kummajainen. 24-vuotiaana olin jo kolmen lapsen äiti. Kukaan ei tätä silloin kovasti ihmetellyt, mutta nykyään saan osakseni kummastelua, kun kerron, että minulla on aikuisia lapsia. En kuulemma näytä niin vanhalta, että se olisi mahdollista.
Mua myös katsotaan aika pitkään esim koulujen vanhempainilloissa. Näytän niin nuorelta, että papereita välillä kysytään kaupassa :D
Sit oon kohta 13v pojan vanhempainillassa :D Kummajaiseksi varmaan luulevat
 
Vierass
Mua luultiin kerran lasteni kaveriksi, ei täti ymmärtänyt, että lapset on ihan äidin kanssa liikkeellä :D mutta noi koulujen vanhempainillat on just niitä missä huomaa ikäeron ja opettajat on opettaneet muaki :D
En silti koe, että olisin ollut mikään teiniäiti.
 
Olin 19v kun esikoinen sai alkunsa, 20v kun syntyi. En ole kokenut itseäni teiniäidiksi, eikä missään ole sellaista esitettykään :) ihan normaalia suhtautumista olen saanut osakseni ihan kaikkialla :) jokunen päivittely, että "noin nuorena!", mutta viimeistään kun on minuun tutustunut on todettu että kyllä me hyvin pärjätään eikä se ikä mitään sano.

Tunnen useammankin suht samanikäisenä lapsensa saaneen ja hyvin kaikilla menee, kaikilla mittapuilla. Enkä ole kuullut että kummempia epäilyksiä tmv hekään olisi kohdanneet.
 
teini-esa
Porukalla on selvästi luetunymmärtämisessä vikaa. Aloituksessa kysyttiin oletko/olitko teiniäiti, ei sitä [tunsitko[/b] itsesi teiniäidiksi.
Ei mulla muuta. Oikein ymmärtäminen on vaan ihan jees edes jonkinlaisen keskustelun aikaansaamiseksi.
 
Vierass
Vastauksena teini-esalle, jota tuntuu häiritsevän kun puhutaan asian vierestä... Olin teini-äiti, silloin ei vain sellaista käsitettä käytetty, enkä tuntenut olevani teini. Toivottavasti tämä vastaus tyydyttää sinua ja voit jatkaa keskustelun seuraamista ärsyyntymättä. Nimimerkistä päätellen tämä on sinulle hyvin ajankohtainen aihe :)
 
bud
Olin 18v kun poika syntyi ja 22v kun tyttö syntyi. Nyt olen 27v. Meitäkin perheemme tuki alusta asti ja hyvin pärjättiin. Toki kummasteluakin oli ja tuijottelua esimerkiksi kaupassa. Ja joku terveydenhoitaja joskus heitti jotakin typerää kommenttia. Pahinta oli kun muutamat lapsuudenaikaiset ystävät hylkäsi. Mutta näistä on jo kohta 10v, joten olen päässyt niistä yli.

Nyt kun poika on jo 9v, tuntuu itsestäkin hassulta, kun tässä iässä on jo noin iso lapsi. Muutama vuosi menikin katseilta rauhassa, mutta nyt taas välillä huomaa jonkun vilkaisun, kun poika kutsuu mua äidiksi. Mahtaa tuntua hassulta, kun 30-vuotiaana tuo sälli on jo 12v, eikä se oma naama parissa vuodessa nyt huomattavasti vanhene.
 
..
Esikoiseni sain 20v, enkä todellakaan kokenut itseäni teiniäidiksi :D naimisissa ja omat talot oli jo.. Ainoa negatiivinen suhtautuminen oli heti synnytysvuodeosastolla, eräs vanhempi hoitaja siellä töksäytteli ja jätti mut oman onneni nojaan vaikka pyysin apua vauvan kanssa. Kävi huoneessa, kuunteli asiani ja sanoi että kyllä sinun nyt täytyy vain alkaa itse vauvaasi hoitamaan ja lähti pois.. Ja kätilö sanoi että en saa itse kantaa vauvaa kun minua pyörrytti. Luulen että johtui nuoresta iästäni ja näytin varmaan vielä nuoremmalta kuin olin. Tuo oli inhottava kokemus, mutta tosiaan sen jälkeen ihan normaalisti on suhtauduttu minuun ja nyt 29 olen kolmen lapsen äiti.
 
"Vierailija"
Minua vähän kauhistuttaa teiniäidit. Lapselle olisi niin paljon enemmän tarjottavaa myöhemmin, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

"Suomalaisnainen saa tätä nykyä ensimmäisen lapsensa keskimäärin 29-vuotiaana. "
http://yle.fi/uutiset/ensisynnyttajan_keski-ika_nousemassa_uudelle_kymmenluvulle/6645509
 

Yhteistyössä