se selviää elämässä joka itse on hyväosainen tai jolla on kavereina näitä hyväosaisia!

[QUOTE="poks";23849126]Ei, kyllä on ihan fakta, että huono-osaisuus ja köyhyys periytyvät ja asuinaluekin vaikuttaa vahvasti jopa eliniän ennusteeseen! Samalla tuloerot ovat kasvaneet ja oravanpyörän tahti vain kiihtynyt.

Suomessa on mahdollista nousta ylös, mutta vaikeaa se on. Suomessakin on alueita, joissa samasta pihapiiristä yksikään aikuinen ei välttämättä käy palkkatyössä. Miten siellä opit arvostamaan koulutusta tai minkälaiset valmiudet se antaa eteenpäin, varsinkin kun syrjäytymisessäkin on kyse ns. deprivaatiokehästä, jossa huono-osaisuus kasautuu; lapsuuden traumaattiset kokemukset, alhainen koulutustaso, köyhyys, työttömyys, huonot sosiaaliset verkostot..[/QUOTE]


No mutta mitä ehdotat ratkaisuksi? Annetaan kaikille lisää rahaa, mutta kun se ongelma ei ole mielestäni taloudellinen vaan nimenomaan henkinen. Laitetaan opettajille kasvatusvastuuta? Ei hyvä ratkaisu mielestäni sekään.

 

Joo, mutta jos pidät jostain henkilöstä niin ei se ole niin yksinkertaista, että vaan valitset hänet itsellesi. Sillä toisella osapuolella kun on myös mahdollisuus sanoa haluaako hän sinut vai ei. Jos puolison voisi noin vaan valita niin eiköhän täällä monella olisi Brad Pitt tai David Beckham tai joku rikas miljonääri miehenä. =)

Niin että kun ei voida saada Brad Pittiä, niin tyydytään siihen juoppoon vaimonhakkaajaan?

 

Joo, mutta jos pidät jostain henkilöstä niin ei se ole niin yksinkertaista, että vaan valitset hänet itsellesi. Sillä toisella osapuolella kun on myös mahdollisuus sanoa haluaako hän sinut vai ei. Jos puolison voisi noin vaan valita niin eiköhän täällä monella olisi Brad Pitt tai David Beckham tai joku rikas miljonääri miehenä. =)

Avioliitto on tai seurustelu on kahden kauppaa tottakai. Mutta kyllä mä olen ihan miehen valinnut tulevaksi puolisokseni ja hän on minut. Jotenkin töksähtää mun korvaan tuo ettei voisi valita puolisoaan.. Jos ei olis sillä kertaa onnistunut, niin luotan elämään, että joku toinen ihanuus olisi kävellyt vastaan Ja ps. mä en kyllä noista julkkismiehistä välitä

 

Ai koulussa ihan suoraan sanotaan, ettei ammattia pidä valita palkan takia. :O Kerrottiinko koulussa sitten myös se kuka nämä pienipalkkaiset työt tekee jos kukaan ei niihin hakeudu?

70-luvulla ei sanottu suoraan juuri noilla sanoilla, mutta jo ammatinvalinnan oppikirjassa oli kunkin ammatin kohdalla sen hetkiset keskimääräiset palkkatiedot. Ja opettaja kehoitti ottamaan palkkauksen huomioon siinä missä esim kolmivuorotyönkin, kun jatko-opintoja itselleen suunnittelee.

 

Oma äitini potkaistiin kotoa pihalle oppikouluun. Oli sukulaisten nurkissa. Vanhin veli peri kaiken. Äitini ei ole saanut senttiäkään perintöjä.

Isäni oli alkoholisti, narsisti.

Äitini tahdonvoima ja luonteenlujuus ja sinnikkyys sai hänet opiskelemaan ja kouluttautumaa ja tekemään ahkerasti työtä. Hänellä oli tahdonvoimaa erota miehestä, joka on itsekäs hemmoteltu pikkupoika edelleen.

Me lapset olemme korkeakoulutettuja, yhtä lukkuunottamatta. Olimme siis köyhän pienipalkkaisen yh-äidin lapsia, ja lapsia oli monta.

Toki kaikilla ei ole samat lähtökohdat. vaan ne ratkaisevat paljon. Jonkin verran voi sinnikkyydellä saavuttaa, mutta kaikilla ei ole voimia tai älyä yksinkertaisesti tai sitkeyttä.

Mutta duunareiden palkat ovat kyllä suomessa paljon paremmat kuin muualla maailmassa. Suomessahan duunarit tienaavat enemmän lähestulkoon kuin korkeammin kouluttautuneet, toisin kuin muualla maailmassa.Eli vaikka ei olisi lukupäätä, niin voi opiskela jonkun ammatin ja tehdä rehellistä työtä, elää säästäväisesti, kasvattaa lapsensa ahkeruuteen omalla esimerkillä. Yrittää opettaa arvojakin.

Enkä oikein ymmärrä, miten kenenkään kaverit voivat kenellekään työpaikkoja hankkia, vai mitä tarkoitti, että kaikki on kavereista kiinni?

Paljon on kiinni lähtökohdista. Jos ei saa tukea kotoa, ei ole helppoa, mutta silti voi edes yrittää. suomessa on kuitenkin asumistuki mitä ei missää muualla ole. ja opiskelu toistaiseksi ilmasita, ei lukukausimaksuja.

 

[QUOTE="vieras";23850443]Niin että kun ei voida saada Brad Pittiä, niin tyydytään siihen juoppoon vaimonhakkaajaan?[/QUOTE]

Jos nyt vielä yrittäisin selventää asiaa. Kaikilla ei ole samat miesmarkkinat eikä yhtä suurta mahdollisuutta valita miestään. Jollain voi olla mahdollisuus 80 % miehistä, jollain toisilla 1 % miehistä. Moni asia vaikuttaa tähän, mm. ulkonäkö, ihmisen luonne jne. Karkeasti sanottuna hyvännäköisillä on helpompi mahdollisuus valita mies ja vaatia mieheltä jotain tasoa. Karua, mutta totta. Jos on miesmarkkinoilla heikommasta päästä niin se ei todellakaan ole niin helppoa saada miestä. Moni voi etsiä miestä vuosia, vuosikymmeniä eikä sittenkään löydä. Sitä yritin vain sanoa, ettei se todellakaan ole niin helppoa, että napsautetaan sormia ja valitaan itselle se mies.

 

Meille sanottiin eläintenhoitoalalla ihan suoraan ettei pieneläinhoitaja työllisty, eikä palkka ole hyvä, ellei pääse klinikalle töihin.
Kaverille sanottiin kosmetologikoulussa ettei.kosmetologi työllisty, ellei perusta omaa ytitystä, eikä silläkään rikastu.

 

70-luvulla ei sanottu suoraan juuri noilla sanoilla, mutta jo ammatinvalinnan oppikirjassa oli kunkin ammatin kohdalla sen hetkiset keskimääräiset palkkatiedot. Ja opettaja kehoitti ottamaan palkkauksen huomioon siinä missä esim kolmivuorotyönkin, kun jatko-opintoja itselleen suunnittelee.

Edelleen kysymys, jos kaikille toitotetaan, että ammatti pitää valita palkan mukaan niin kuka tekee ne huonosti palkatut työt? Minä olen mm. jättänyt yhden alan opiskelun kesken, kun en tykännyt siitä yhtään. Jos en saanut edes opintoja valmiiksi niin miten olisin sitten pärjännyt työssä... Palkka oli viimeinen asia mitä siinä mietin. Vaikka palkkaa olisi tullut 10 000 e/kk niin tuskin olisin saanut niitä opintoja valmiiksi, sillä inhosin jo sitä opiskelua ja niitä aiheita siellä.

 

[QUOTE="vieras";23850511]Meille sanottiin eläintenhoitoalalla ihan suoraan ettei pieneläinhoitaja työllisty, eikä palkka ole hyvä, ellei pääse klinikalle töihin.
Kaverille sanottiin kosmetologikoulussa ettei.kosmetologi työllisty, ellei perusta omaa ytitystä, eikä silläkään rikastu.[/QUOTE]

Ymmärrän tuon jos työtä EI ole, mutta en sitä, että jos työtä on ja sitten sanotaan, ettei kannata kun on niin huono palkka. Sitä en ymmärrä.

 

Jos nyt vielä yrittäisin selventää asiaa. Kaikilla ei ole samat miesmarkkinat eikä yhtä suurta mahdollisuutta valita miestään. Jollain voi olla mahdollisuus 80 % miehistä, jollain toisilla 1 % miehistä. Moni asia vaikuttaa tähän, mm. ulkonäkö, ihmisen luonne jne. Karkeasti sanottuna hyvännäköisillä on helpompi mahdollisuus valita mies ja vaatia mieheltä jotain tasoa. Karua, mutta totta. Jos on miesmarkkinoilla heikommasta päästä niin se ei todellakaan ole niin helppoa saada miestä. Moni voi etsiä miestä vuosia, vuosikymmeniä eikä sittenkään löydä. Sitä yritin vain sanoa, ettei se todellakaan ole niin helppoa, että napsautetaan sormia ja valitaan itselle se mies.

Tota en todellakaan allekirjoita! Vaikken itse mikään "ruma" ole, eikä puolisonikaan, mutta jos puolison valitsee ulkonäön perusteella, niin on jo alunperin väärät lähtökohdat.

 

Edelleen kysymys, jos kaikille toitotetaan, että ammatti pitää valita palkan mukaan niin kuka tekee ne huonosti palkatut työt?

No kyllä sä tiedät ettei raha tuo onnea eikä se voi olla ainoa motivaattori hakeutua jollekin alalle. kyllä sen tietää kaikki muutkin, jotkut on valmiita uhraamaan sitä rahallista korvausta sen edestä että saavat tehdä kutsumustyötä, jotkut ei.

Edelleen, valintakysymyksiä eikä niistä pitäisi jälkikäteen kiukutella.

 

No mutta mitä ehdotat ratkaisuksi? Annetaan kaikille lisää rahaa, mutta kun se ongelma ei ole mielestäni taloudellinen vaan nimenomaan henkinen. Laitetaan opettajille kasvatusvastuuta? Ei hyvä ratkaisu mielestäni sekään.

Jos mulla olisi valta ja ennenkaikkea rahakirstun avaimet, mä lähtisin muuttamaan asioita 70-luvun oppikoulun henkeen. Meillä oli koulun puolesta järjestettynä mitä erilaisimpia kerhoja, oli leffakerhoa, puutyökerhoa, ruuanlaittokerhoa, kirjallisuuskerhoa, kuvataidekerhoa, valokuvauskerhoa ja vaikka mitä. Ne järjestettiin iltaisin koulun tiloissa eikä silloin lapsilla ja nuorilla kovin paljon muita harrastuksia ollutkaan. Kerhojen vetäjinä oli aikuisia, jotka innostivat ja kannustivat lapsia. Tiedän, että joillekin tuo kerhoilu antoi suunnan ammattiinkin.

Mä lisäisin myös nuorten työpajojen määrää. Siis niitä, mitä työkkäri järjestää peruskoulun päättäneille nuorille, joilla ei ole töitä eikä opiskelupaikkaakaan, ja joissa pääsee tutustumaan eri alojen töihin ja myös tekemään ja opiskelemaan hieman alaa.

 

Edelleen kysymys, jos kaikille toitotetaan, että ammatti pitää valita palkan mukaan niin kuka tekee ne huonosti palkatut työt? Minä olen mm. jättänyt yhden alan opiskelun kesken, kun en tykännyt siitä yhtään. Jos en saanut edes opintoja valmiiksi niin miten olisin sitten pärjännyt työssä... Palkka oli viimeinen asia mitä siinä mietin. Vaikka palkkaa olisi tullut 10 000 e/kk niin tuskin olisin saanut niitä opintoja valmiiksi, sillä inhosin jo sitä opiskelua ja niitä aiheita siellä.

Ne, joille palkka ei ole työssä kovin merkityksellinen asia sekä ne, jotka mieluummin valitsevat pienen palkan kuin ponnistelevat vuosia saadakseen suuremman palkan.

 

[QUOTE="vieras";23850546]Tota en todellakaan allekirjoita! Vaikken itse mikään "ruma" ole, eikä puolisonikaan, mutta jos puolison valitsee ulkonäön perusteella, niin on jo alunperin väärät lähtökohdat.[/QUOTE]

Et ymmärtänyt mitä haen takaa. Ulkonäkö on vain yksi esimerkki. Tarkoitus on todeta, että kaikille puolison löytäminen ei ole yhtä helppoa, vaikka olisi samat vaatimukset. On ihmisiä, joista ei "yleisesti pidetä" niin paljon ja joille puolison löytäminen on paljon vaikeampaa kuin useimmille muille. En osaa tätä enää tarkemmin selittää, mutta kyse ei ole nyt pelkästään puolison etsimisestä pelkän ulkonäön perusteella.

 

Ne, joille palkka ei ole työssä kovin merkityksellinen asia sekä ne, jotka mieluummin valitsevat pienen palkan kuin ponnistelevat vuosia saadakseen suuremman palkan.

Mutta kouluthan koko ajan alentavat tällaisia ihmisiä ja sanovat, ettei noin saisi valita. Koulujen tavoitteenahan tuntuu olevan juuri se, ettei tuollaisia ihmisiä olisi.

 

Vielä esimerkki tuosta puolison löytämisestä. Esimerkkinä Maajussille morsian -ohjelma. Siellä on ollut ihmisiä, joista joku saa 400 kirjettä ja toinen 4 kirjettä. Väitättekö oikeasti, että kummallakin on yhtä paljon valinnanvaraa ja yhtä helppoa puolison löytäminen?

 

Mutta kouluthan koko ajan alentavat tällaisia ihmisiä ja sanovat, ettei noin saisi valita. Koulujen tavoitteenahan tuntuu olevan juuri se, ettei tuollaisia ihmisiä olisi.

Kyllähän moni yliopistokoulutettukin vaihtaa jossain vaiheessa stressittömämpään työhön. vaikka tohtori alkaa jakaa postia.

ei raha merkitse mitään, kunhan on vaatimaton asunto ja ruokaa, ja sitä saa kyllä hyvin siivoojankin palkalla.

eikä puolison saaminen pitäisi kenenkään onnea ratkaista. Kyllä se pitäisi itsestä lähteä.

 

Miksi sä Akaatti tartut tuohon puolisoon noin kovasti?

Onnellisen elämän perusta lähtee itsestä, omista teoista ja saavutuksista. Puoliso on sitten bonusta siihen päälle..

 

Mutta kouluthan koko ajan alentavat tällaisia ihmisiä ja sanovat, ettei noin saisi valita. Koulujen tavoitteenahan tuntuu olevan juuri se, ettei tuollaisia ihmisiä olisi.

Mä näen tuon asian vähän eri tavalla kuin sinä. Mun mielestä on ihan hyvä, että koulussa kehotetaan miettimään myös sitä palkkaa. Ettei sitten tarvitse jälkeenpäin valittaa, miksi lähihoitajana saa vähemmän rahaa kuin luokkakaveri silmälääkärinä. 80-luvun alussa sairaanhoito-opiston pääsykokeissakin haastattelussa sanottiin, että "tiedäthän sinä, että sairaanhoitajan palkalla ei rikastu". Ja tiesinhän minä. Jos olisin halunnut rikastua, en olisi edes hakenut sairaanhoito-opistoon.

 

Et ymmärtänyt mitä haen takaa. Ulkonäkö on vain yksi esimerkki. Tarkoitus on todeta, että kaikille puolison löytäminen ei ole yhtä helppoa, vaikka olisi samat vaatimukset. On ihmisiä, joista ei "yleisesti pidetä" niin paljon ja joille puolison löytäminen on paljon vaikeampaa kuin useimmille muille. En osaa tätä enää tarkemmin selittää, mutta kyse ei ole nyt pelkästään puolison etsimisestä pelkän ulkonäön perusteella.

Mä yritän ymmärtään mitä ajat takaa, siis oikeasti. Mutta mä en tunne yhtään ihmistä, joista ei yleisesti pidetä. Määritteletkö sen? Ja jos ihminen on epävarma itsestään esim. miesten läheidyydessä tai ei uskalla lähestyä kiinnostuksen kohdetta, niin siihenkin voi vaikuttaa ja muuttaa asiaa.
Brat pitt taas on musta unelma, ei realistinen siis. Kaikissa ihmisissä taas on hyviä ja huonoja puolia. Kun mä olen valinnut puolison, niin mä olen tiennyt ne hyvät ja huonot puolet puolisostani, niinkuin hänkin minun. Jos en olisi puolisoa ottanut, niin sekin olisi ollut mun valinta. Eli jos suhde on epätyydyttävä ja siitä lähtee pois, niin se ihminen sen silloin valitsee. Päättä etsiä parempaa ja jos sitä ei heti löydy, niin etsintähän jatkuu. Mutta en mä oikein silloin kuvailisi ihmistä, ettei hän saa miestä. Vaikeaahan puolison löytäminen voi olla mutta silloinkin voi olla kyse valinnoista. Joskus musta taas tuntuu, että ihmisen kriteerit puolisolle voi olla liian korkeat. Silloinhan ihminen jatkaa puolison etsinttää mutta silloinkin se on valinta musta.

 

Joo, omat valintamme, mutta vaikka itse haluaisi lukemaan lääkäriksi, niin yliopistot valitsevat kokeilla omat oppilaansa ja vain pieni osa pääsee opiskelemaan. Vaikka kuinka olisi päättänyt opiskella, niin kaikki ei vaan pääse.

Sitten täytyy vaan tehdä töitä niin hemmetisti ja yrittää uudelleen niin kauan, että onnistuu. Yksi mun kaveri haki lääkikseen viisi kertaa ennen kuin pääsi. Itse pänttäsin koko kevään ja kävin eilen pääsykokeessa, ja penkin alle meni. Ensi vuonna sitten sama rumba. Olen päättänyt, että musta tulee lääkäri ja teen mitä tarvitsee sen saavuttamiseksi.

Toki sen ymmärrän, ettei kaikilla vaan ole tarpeeksi matikkapäätä ym, ei sille mitään mahda. Mutta jos rahkeita edes teoriassa pitäisi olla, niin sinnikkyys kyllä palkitaan.

 

Miksi sä Akaatti tartut tuohon puolisoon noin kovasti?

Onnellisen elämän perusta lähtee itsestä, omista teoista ja saavutuksista. Puoliso on sitten bonusta siihen päälle..

Siksi, kun joku aiemmin ketjussa antoi ymmärtää, että puolison voi noin vaan valita. En itse ole sitä mieltä, että puolison löytäminen on joku maailman tärkein tavoite tai avain onneen, mutta mielestäni on turha väittää, että puolison löytäisi kuka tahansa tuosta vaan.

 

[QUOTE="vieras";23850686]Sitten täytyy vaan tehdä töitä niin hemmetisti ja yrittää uudelleen niin kauan, että onnistuu. Yksi mun kaveri haki lääkikseen viisi kertaa ennen kuin pääsi. Itse pänttäsin koko kevään ja kävin eilen pääsykokeessa, ja penkin alle meni. Ensi vuonna sitten sama rumba. Olen päättänyt, että musta tulee lääkäri ja teen mitä tarvitsee sen saavuttamiseksi.

Toki sen ymmärrän, ettei kaikilla vaan ole tarpeeksi matikkapäätä ym, ei sille mitään mahda. Mutta jos rahkeita edes teoriassa pitäisi olla, niin sinnikkyys kyllä palkitaan.[/QUOTE]

Aivan!!! Esikoinen haki 2 vuotta sitten opiskelemaan eikä päässyt esikarsintatehtävien perusteella edes pääsykokeisiin. Todettiin, että noh..ensi vuonna uudestaan. Ja sitten väliin jäävä aika käytettiin siten, että siitä oli mahdollisimman paljon hyötyä seuraavia pääsykokeita varten. Vuosi sitten haki uudestaan, oli yksi niistä 20:sta, jotka 184:stä hakijasta pääsi pääsykokeisiin. Ja yksi niistä neljästä, joka näiden 20 joukosta sai opiskelupaikan.

 

Mä yritän ymmärtään mitä ajat takaa, siis oikeasti. Mutta mä en tunne yhtään ihmistä, joista ei yleisesti pidetä. Määritteletkö sen? Ja jos ihminen on epävarma itsestään esim. miesten läheidyydessä tai ei uskalla lähestyä kiinnostuksen kohdetta, niin siihenkin voi vaikuttaa ja muuttaa asiaa.
Brat pitt taas on musta unelma, ei realistinen siis. Kaikissa ihmisissä taas on hyviä ja huonoja puolia. Kun mä olen valinnut puolison, niin mä olen tiennyt ne hyvät ja huonot puolet puolisostani, niinkuin hänkin minun. Jos en olisi puolisoa ottanut, niin sekin olisi ollut mun valinta. Eli jos suhde on epätyydyttävä ja siitä lähtee pois, niin se ihminen sen silloin valitsee. Päättä etsiä parempaa ja jos sitä ei heti löydy, niin etsintähän jatkuu. Mutta en mä oikein silloin kuvailisi ihmistä, ettei hän saa miestä. Vaikeaahan puolison löytäminen voi olla mutta silloinkin voi olla kyse valinnoista. Joskus musta taas tuntuu, että ihmisen kriteerit puolisolle voi olla liian korkeat. Silloinhan ihminen jatkaa puolison etsinttää mutta silloinkin se on valinta musta.

Taatusti ei ole liian korkeat vaatimukset. Esim. siinä Maajussille morsian -ohjelmassa moni hakee tosi vähillä vaatimuksilla puolisoa ja ei silti saa kuin jonkun muutaman kirjeen. Sitten toisella voi olla kymmeniä vaatimuksia ja kirjeitä satelee. Pari vuotta sitten oli se Jaakko, joka sai 4 kirjettä. Ei ollut vaatimukset liian korkealla, mutta se vaan on tosiasia, että "ei-minkään-näköinen", vähän pyöreä ei ihmisiä kiinnosta samalla tavalla kuin 25-vuotias kiinteä, hyvännäköinen ja hoikka ihminen.

 

Mä näen tuon asian vähän eri tavalla kuin sinä. Mun mielestä on ihan hyvä, että koulussa kehotetaan miettimään myös sitä palkkaa. Ettei sitten tarvitse jälkeenpäin valittaa, miksi lähihoitajana saa vähemmän rahaa kuin luokkakaveri silmälääkärinä. 80-luvun alussa sairaanhoito-opiston pääsykokeissakin haastattelussa sanottiin, että "tiedäthän sinä, että sairaanhoitajan palkalla ei rikastu". Ja tiesinhän minä. Jos olisin halunnut rikastua, en olisi edes hakenut sairaanhoito-opistoon.

On eri asia miettiä kuin mitä aiemmin ketjussa oli jonkun koulussa sanottu, ettei parturikampaajaksi kannata hakea, kun on surkea palkka. Siitä surkeastakin olisin kyllä eri mieltä. Suomessa melkein missä tahansa työssä on bruttopalkka lähemmäs 2000 € ja hyvin jo tuolla rahalla elää.