Sekundäärilapsettomat
- Viestiketjun aloittaja Tikru -72
- Ensimmäinen viesti
Tirlittan1968
Meillä epäonnistui ensimmäinen IVF -yritys. Menkat alkoi voimalla paripäivää sitten, huomena menen kuitenkin veritestiin jotta nähdään onko ollut minkäänlaista kiinnittymistä ja varaan uuden ajan seuraavaan koetukseen joka tehtäneen syyskuussa.
Mä olen ihmeen hyvin selvinnyt pettymyksestä ja purkanut urheiluun pettymyksen. Miehelle taisi olla kovempi paikka kun hän oli niin varma että onnistutaan.
Itse ihan hyvillä mielin aion nauttia kesästä ja kerätä voimia syksyyn.
Mä olen ihmeen hyvin selvinnyt pettymyksestä ja purkanut urheiluun pettymyksen. Miehelle taisi olla kovempi paikka kun hän oli niin varma että onnistutaan.
Itse ihan hyvillä mielin aion nauttia kesästä ja kerätä voimia syksyyn.
Tikru ja Tirlittan :hug: :hug: :hug: Kunpa osaisin jotakin sanoa. Tuo pettymys on niin suuri. Ja etenkin sinulle Tirku voimia, jos ootte päättäneet tähän lopettaa. Odota nyt kuitenkin vielä rauhassa se veritesti, eihän se tikussa välttämättä vielä näy pp11.
Tirlittan :hug: ja kiitos Tuomenmarja :flower:
Meidän hoidot julkisella puolella loppuvat tähän neljänteen ICSI kertaan. Pakasteaslkiosiirroissa on ollut aina huonoa tuuria, täysiä floppeja kaikki tyystin. Yksityiselle ei ole varaa lähteä. Joten, jos Yläkerran Isäntä luomusti lapsen antaa, laitan liittimet ristiin ja kiitollisella mielellä olen siitä. Mutta hoitoihin ei enää paukut riitä :'(
Meidän hoidot julkisella puolella loppuvat tähän neljänteen ICSI kertaan. Pakasteaslkiosiirroissa on ollut aina huonoa tuuria, täysiä floppeja kaikki tyystin. Yksityiselle ei ole varaa lähteä. Joten, jos Yläkerran Isäntä luomusti lapsen antaa, laitan liittimet ristiin ja kiitollisella mielellä olen siitä. Mutta hoitoihin ei enää paukut riitä :'(
Tirlittan1968
Voimia Tikrulle! Saimme uuden suunnitteluajan jo heinäkuun toiselle viikolle joten aika pikavauhtia päästäneen myös toiseen IVF-yritykseen. Nyt vaan rentoa meininkiä ja elimistön hoivaamista .
Tikru Yläkerran Herralla on kyllä ohjat käsissä. Tämä meidänkin nykyinen raskaus on täysi ihme: luomuversio. Aikoinaan saatiin IVF:N tuoresiirrosta plussa, mut sit km rv 13. PASeista on aina tullu nega, vaikka klinikalla koko ajan sanoivat, että niistä raskautuminen on tilastollisesti todennäköisempää kuin tuoresiirrosta.
Kiitos Tuomenmarja, Kiin ja Merkku & muut:
Minäkin uskon siihen, että jos Yläkerran isäntä niin suo, niin raskaaksi tulee vaikka olisi kolme kierukkaa ja kahdet pillerit!
Niin, viime torstaina veritesti näytti HCG 36 a että olisin "muka" raskaana. Sitä ennen oli kolmen päivän niukat menkat. Että eipä tässä vielä ole liputettu... Perjantaina tiedän seuraavan hcg vastauksen, se jo ratkaisee paljon... huoh :x
Minäkin uskon siihen, että jos Yläkerran isäntä niin suo, niin raskaaksi tulee vaikka olisi kolme kierukkaa ja kahdet pillerit!
Niin, viime torstaina veritesti näytti HCG 36 a että olisin "muka" raskaana. Sitä ennen oli kolmen päivän niukat menkat. Että eipä tässä vielä ole liputettu... Perjantaina tiedän seuraavan hcg vastauksen, se jo ratkaisee paljon... huoh :x
Tikru Hyvä, että hcg-arvoa seurataan. Ihmeitäkin voi tapahtua. Kun tämä nykyinen luomuraskaus alkoi, neuvolan kätilö oli tosi ymmärtäväinen ja laittoi mulle kestolähetteen hcg-arvon mittaamiseksi. Toisen kerran siellä käydessäni, hän soitti oikein kotiin yhtenä iltapäivänä ja kertoi arvon hienosta noususta. Vaikutti siltä, että hän todellakin ymmärsi ja halusi tukea minua tilanteessani. Tuuthan jatkossakin kertomaan kuulumisiasi.
Uutena liityn joukkoonne.
Olemme vuodesta 1997 yrittäneet lasta, Ensimmäinen syntyi 2/07 ja nyt viimeisen 10kk:n sisään on 4 keskenmenoa kaikki rv 11-15 väleillä. Lääkärit, päivystys yms vähän pompottelevat ei saa tulla sinne pitää mennä tuonne ja sinnekään ei lopulta saa mennä. Mutta se on normaalia HUS:n sairaaloissa.
Gynegologien komentteja vaan on saanut kuulla kuinka typerä ihminen on kun ei odota ensin 3 kuukautta tehdäkseen raskaustestin jne.. Keskenmenojen tyhjennykset,kaavinnat yms on siis hyvin tuttua kauraa.
Ensi ke olisi ensimmäinen lapsettomuustutkimuskäynti perhepolille HUS:iin/Jorviin.
Hoitovapaani ihanasta 2/07 syntyneestä terveestä luomupojasta on lopuillaan ja töihin paluu odottaa 7.9.09.
Joten tunteiden kanssa on menty melkoista vuoristorataa. Äidit kerhoissa, puistoissa tai ystäväpiirimme eivät ymmärrä miksi olen surullinen, itkuinen jne. onhan meillä lapsi.. Heillä näyttää olevan oikeus kommentoida kaikkea, mutta harva on se joka ihan oikeasti on pysähtynyt kuuntelmaan meidän tunnelmia.
Vähän pelottaa tuo tuleva polikäynti sen vuoksi kun olemme perheenä huomanneet kuinka ongelmainen HUS:n pyrokratia on, siellä on taisteltava oikeuksistaan edes tyydyttävään hoitoon.
Millaisia ovat hoidot, mitä suosittelisitte?
Olemme vuodesta 1997 yrittäneet lasta, Ensimmäinen syntyi 2/07 ja nyt viimeisen 10kk:n sisään on 4 keskenmenoa kaikki rv 11-15 väleillä. Lääkärit, päivystys yms vähän pompottelevat ei saa tulla sinne pitää mennä tuonne ja sinnekään ei lopulta saa mennä. Mutta se on normaalia HUS:n sairaaloissa.
Gynegologien komentteja vaan on saanut kuulla kuinka typerä ihminen on kun ei odota ensin 3 kuukautta tehdäkseen raskaustestin jne.. Keskenmenojen tyhjennykset,kaavinnat yms on siis hyvin tuttua kauraa.
Ensi ke olisi ensimmäinen lapsettomuustutkimuskäynti perhepolille HUS:iin/Jorviin.
Hoitovapaani ihanasta 2/07 syntyneestä terveestä luomupojasta on lopuillaan ja töihin paluu odottaa 7.9.09.
Joten tunteiden kanssa on menty melkoista vuoristorataa. Äidit kerhoissa, puistoissa tai ystäväpiirimme eivät ymmärrä miksi olen surullinen, itkuinen jne. onhan meillä lapsi.. Heillä näyttää olevan oikeus kommentoida kaikkea, mutta harva on se joka ihan oikeasti on pysähtynyt kuuntelmaan meidän tunnelmia.
Vähän pelottaa tuo tuleva polikäynti sen vuoksi kun olemme perheenä huomanneet kuinka ongelmainen HUS:n pyrokratia on, siellä on taisteltava oikeuksistaan edes tyydyttävään hoitoon.
Millaisia ovat hoidot, mitä suosittelisitte?
(0) Hcg laski 10een. En ole raskaana. Julkisen puolen hoidot päättyvät tähän. Yksityiselle ei ole varaa. Ja ei tässä vaiheessa ole henkisiä voimavaroja alkaa niitä miettimäänkään. Antaa nyt asian olla. Jos Yläkerran isäntä niin suo, me toinenkin lapsi saadaan.
Lämmin kiitos kaikille Sekundoille myötäelämisestä :flower:
Hyvää kesää ja iloa elämään toivottaen, Tikru
Kirjoittelinkin jo aikaisemmin tilanteestamme Hoitoihin vai ei -otsikon alle, eli fiilikset ovat kovin samanlaiset kuin sinulla, Vauvatoiveissa. Koska se yksi lapsi jo on, niin emme osaa perustella itsellemme sitä, miksi se toinen pitäisi vielä saada (vaikka niin kovasti haluaisimmekin).
Eli olemme kolmekymppinen pari, jolla on ennestään 11 v tyttö. Toinen lapsi olisi saanut tulla vaikka heti perään, jos olisi ollut tullakseen. Viimeisimmän parin vuoden aikana olemme yrittäneet vähän enemmänkin, eli olemme kiinnittäneet huomiota ruokavalioon, lopettaneet satunnaisenkin tupakoinnin, pidättäytyneet yhdynnästä sekä olleet pidättäytymättä ja ovulaatiotikutkin on otettu käyttöön. Yhtään plussaa en ole saanut, mutta vika voi olla käyttäjässä. Joku viisaampi sanoi tässä ketjussa (anteeksi, nyt en muista nimimerkkiäsi!), että testi pitäisi ottaa iltapäivällä ja kauan rakossa olleesta virtsasta. Itse olen hätähousuna tainnut tehdä testit jo aamupäivän puolella.
Kroppa toimii kuitenkin ihan niinkuin pitääkin, hormoniarvot ovat kohdallaan jne. Isompia tutkimuksia ei ole verikokeiden ja ultran lisäksi tehty, emmekä ole vielä varanneet aikaa lapsettomuustutkimuksiin - emmekä tiedä vielä, varaammeko milloinkaan. Miehellä riittäisi kärsivällisyyttä odotella vieläkin pidempään, mutta itselläni alkaa vauvan kaipuu olla kohta ylitsepääsemätön, ja viimeistään parin vuoden sisällä olisi tehtävä päätös siitä, että yritämmekö kovempia keinoja vai lopetammeko yritämisen kokonaan.
Joka tapauksessa, tässä pähkäillessä on kiva lukea myös muiden samassa tilanteessa olevien kokemuksia. Itse olen yrittänyt katsella tätä sekundäärilapsettomuutta vähän kauempaa, isommasta perspektiiivistä. Olemmehan varmasti kaikki todella onnellisia siitä että meillä jo on yksi tai useampi lapsi. Olen yrittänyt nauttia elämästä ison lapsen vanhempana, kun saa tulla ja mennä mielensä mukaan, matkustella ja harrastaa, ja unohtaa sen mielipahan, minkä toisen lapsen kaipuu saa aikaan. On kannustavaa lukea teidän rohkeiden naisten kirjoituksia siitä, että myös meillä on lupa tuntea surua siitä, ettei "sitä yhtä vielä" meille suoda. Tuossa rehellisyydessä minulla riittää vielä opeteltavaa.
Eli liityn mielelläni mukaan keskusteluun, ja kannustamaan muita samassa tilanteessa olevia. Täytynee kuitenkin lukea ketju ajatuksella läpi, että nimimerkit jäisivät mieleen
Eli olemme kolmekymppinen pari, jolla on ennestään 11 v tyttö. Toinen lapsi olisi saanut tulla vaikka heti perään, jos olisi ollut tullakseen. Viimeisimmän parin vuoden aikana olemme yrittäneet vähän enemmänkin, eli olemme kiinnittäneet huomiota ruokavalioon, lopettaneet satunnaisenkin tupakoinnin, pidättäytyneet yhdynnästä sekä olleet pidättäytymättä ja ovulaatiotikutkin on otettu käyttöön. Yhtään plussaa en ole saanut, mutta vika voi olla käyttäjässä. Joku viisaampi sanoi tässä ketjussa (anteeksi, nyt en muista nimimerkkiäsi!), että testi pitäisi ottaa iltapäivällä ja kauan rakossa olleesta virtsasta. Itse olen hätähousuna tainnut tehdä testit jo aamupäivän puolella.
Kroppa toimii kuitenkin ihan niinkuin pitääkin, hormoniarvot ovat kohdallaan jne. Isompia tutkimuksia ei ole verikokeiden ja ultran lisäksi tehty, emmekä ole vielä varanneet aikaa lapsettomuustutkimuksiin - emmekä tiedä vielä, varaammeko milloinkaan. Miehellä riittäisi kärsivällisyyttä odotella vieläkin pidempään, mutta itselläni alkaa vauvan kaipuu olla kohta ylitsepääsemätön, ja viimeistään parin vuoden sisällä olisi tehtävä päätös siitä, että yritämmekö kovempia keinoja vai lopetammeko yritämisen kokonaan.
Joka tapauksessa, tässä pähkäillessä on kiva lukea myös muiden samassa tilanteessa olevien kokemuksia. Itse olen yrittänyt katsella tätä sekundäärilapsettomuutta vähän kauempaa, isommasta perspektiiivistä. Olemmehan varmasti kaikki todella onnellisia siitä että meillä jo on yksi tai useampi lapsi. Olen yrittänyt nauttia elämästä ison lapsen vanhempana, kun saa tulla ja mennä mielensä mukaan, matkustella ja harrastaa, ja unohtaa sen mielipahan, minkä toisen lapsen kaipuu saa aikaan. On kannustavaa lukea teidän rohkeiden naisten kirjoituksia siitä, että myös meillä on lupa tuntea surua siitä, ettei "sitä yhtä vielä" meille suoda. Tuossa rehellisyydessä minulla riittää vielä opeteltavaa.
Eli liityn mielelläni mukaan keskusteluun, ja kannustamaan muita samassa tilanteessa olevia. Täytynee kuitenkin lukea ketju ajatuksella läpi, että nimimerkit jäisivät mieleen
Heippa kaikille!
Ilmoittaudun minäkin joukkoonne, jos vain huolitte...
Olemme yrittäneet mieheni kanssa lasta reilut kaksi vuotta. (minä 33, mies 43).
Kummallakin meillä on (luomu)lapsi edellisistä liitoistamme. (eli periaatteessahan lapsen saaminen pitäisi olla mahdollista =) ). Vaan ei.
Aluksi ajattelin, että en aio ottaa asiasta mitään stressiä, joten mitään ovulaatiotestejä en ole tehnyt, enkä kokeillut ihmekikkoja raskaaksi tulemiseen (terveellisiä elämäntapoja lukuunottamatta). Mutta kun ikää tulee koko ajan lisää, eikä vauvaa kuulu, niin alkoi asia huolestuttamaan urakalla.
Kävin sitten yksityisesti omalla gynekologillani, joka määräsi alkuun prolaktiinikokeisiin. (vastausta ei ole vielä saatavilla). Lisäksi tehtiin UÄ-tutkimus, että kaikki minussa sen valossa on ok. Miestä ei ainakaan tässä vaiheessa ole tarpeen tarkemmin tutkia.
Sain nyt sitten alkuun lääkkeiksi Lugestronia, jota käytetään seuraaviin menkkoihin asti, ja sitten, kun vuoto tulee, kolmannesta vuotopäivästä alkaen pitäisi ottaa Clomifeniä tabletti päivässä 5 päivää.
Jänskättää ja toisaalta jotenkin sekavat fiilikset, sillä ensimmäinen raskaus (1998) luomuna alkoi helposti kahden kierron jälkeen, eli en olisi ikinä osannut ajatellakaan, että lapsettomuus voisi minua/meitä koskettaa. :/
Mukava siis lukea jatkossa, miten teillä muilla tilanteet etenee...Toivon osaltani plussatuulia kaikille ketjulaisille... :hug:
Ilmoittaudun minäkin joukkoonne, jos vain huolitte...
Olemme yrittäneet mieheni kanssa lasta reilut kaksi vuotta. (minä 33, mies 43).
Kummallakin meillä on (luomu)lapsi edellisistä liitoistamme. (eli periaatteessahan lapsen saaminen pitäisi olla mahdollista =) ). Vaan ei
. Aluksi ajattelin, että en aio ottaa asiasta mitään stressiä, joten mitään ovulaatiotestejä en ole tehnyt, enkä kokeillut ihmekikkoja raskaaksi tulemiseen (terveellisiä elämäntapoja lukuunottamatta). Mutta kun ikää tulee koko ajan lisää, eikä vauvaa kuulu, niin alkoi asia huolestuttamaan urakalla.
Kävin sitten yksityisesti omalla gynekologillani, joka määräsi alkuun prolaktiinikokeisiin. (vastausta ei ole vielä saatavilla). Lisäksi tehtiin UÄ-tutkimus, että kaikki minussa sen valossa on ok. Miestä ei ainakaan tässä vaiheessa ole tarpeen tarkemmin tutkia.
Sain nyt sitten alkuun lääkkeiksi Lugestronia, jota käytetään seuraaviin menkkoihin asti, ja sitten, kun vuoto tulee, kolmannesta vuotopäivästä alkaen pitäisi ottaa Clomifeniä tabletti päivässä 5 päivää.
Jänskättää ja toisaalta jotenkin sekavat fiilikset, sillä ensimmäinen raskaus (1998) luomuna alkoi helposti kahden kierron jälkeen, eli en olisi ikinä osannut ajatellakaan, että lapsettomuus voisi minua/meitä koskettaa. :/
Mukava siis lukea jatkossa, miten teillä muilla tilanteet etenee...Toivon osaltani plussatuulia kaikille ketjulaisille... :hug:
Hei kaikki! Tällaiseen ketjuun koen minäkin kuuluvani, jos otatte mukaan. Kovasti haluan lähettää kaikille plussatuulia!
Tikru72, olen todella pahoillani :hug:
Sekundäärilapsettomuus ei ole mikään kiva juttu, vaikka me olemme onnekkaita, koska meillä on jo yksi lapsi. Kaikki eivät saa sitä ainuttakaan. Silti se, ettei toista lasta kuulu, aiheuttaa ja saakin aiheuttaa surullisia tunteita. Itse uskon, että sekundäärisen lapsettomuuden suru on erilaista, kuin se, jos lasta ei olisi tullut lainkaan. Meillä on onni olla lapsiperhe, mutta emme haluaisi lapsemme jäävän ilman sisaruksia ja haluaisimme kokea uuden raskauden, vauva-ajan, lapsen kehityksen jne.
Täällä on eroja taustoissa siinä, onko ensimmäinen lapsi tullut helposti vai ei. Itse olen joutunut elämään lapsettomuuden kanssa jo ennen vauvanyrityksen aloittamista. Minulla on paha PCO (ei menkkoja) ja tiesin jo kauan aikaa sitten, etten tule saamaan lasta luomusti. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa metformiinilla (1000 mg/vrk), jota olin syönyt jo pitkään sekä toisesti clomikierrosta (2 tabua/vrk). Kaikki kävi kuitenkin melko helposti, vaikka aikaa meni noin vuosi siitä, kun tilasin ajan lapsettomuusklinikalle. Luomustihan meidän ei kannattanut yrittää lainkaan.
Rakas lapseni on pian 1,5 vuotta ja toivoisin kovasti hänelle sisaruksen. Vaikka suhtaudun asioihin yleensä varovaisesti, minun on myönnettävä, että vähän sillä ajatuksella lähdin liikkeelle, että toinen voisi saada alkunsa samoin hoidoin. Uskoin, että yksi onnistunut raskaus parantaa mahdollisuuksia. Tätä käsitystäni lääkäri hieman horjutti. Hän sanoi, että minun on hyvä tietää PCOn pahenevan jokaisen raskauden jälkeen. Monet kuulemma tulevat hakemaan lapsen samoin hoidoin ja voivat hämmästyä, ettei kaikki välttämättä käykään niin helposti. Tämä pudotti minut maan pinnalle. Ensimmäinen lapsemme alkoi - jos mahdollista - vaikuttaa vieläkin suuremmalta ihmeeltä.
Olen syönyt metuja vajaa kaksi kuukautta ja kolmisen viikkoa isommalla annostuksella 1500mg/vrk, johon en muutamana vuosi sitten pystynyt sivuvaikutusten takia. Otan metut kolmesti päivässä kahden sijaan ja olen pystynyt syömään isompaa annostusta. Aika näyttää, alkaako isompi annostus tehota paremmin. Lääkäri määräsi Femaria. Hän ei käytä clomeja, mutta olisi voinut nekin määrätä, jos olisin vaatinut. Aloitin Femarin annostuksella 2tabua/vrk kp 3-7. Kp 8 tehtiin ultra, mutta valitettavasti ei kasvua. Lääkäri otti heti piikit mukaan. Tehokasta toimintaa, niin ei mennyt kierto suoraan hukkaan.
Piikittelin Menopuria kp 8-10 ja kp 11 ultrattiin. Ei kovin hyvä kasvu, vain yksi "mahdollinen" 10 mm. Menopurin annostusta nostettiin puolesta ampullista kokonaiseen ja uusi ultra kp 13. Nyt oli kasvua: yksi 13,5 mm. Lisää Menopuria ja ultra kp 14 tänään. Menin klinikalle toiveikkaana, koska tuntemuksia oli munarakkulan kasvukivuista. Valitettavasti ei kasvua, mikä pettymys. Lääkäri sanoi, että mietitään jatko verikokeen perusteella: otettiin progesteroni ja estrogeeniarvot. Odottelin tunnin verran verikokeiden tuloksia. Niiden perusteella lääkäri päätti, että hoitoa vielä jatketaan. Pistin tänään 1,5 ampullia Menopuria ja huomenna saman verran. Ultra ylihuomenna kp 16.
Vähän alkaa olla jo epätoivoinen olo tämän kierron suhteen. Onko 13mm rakkulalla enää mahdollisuus kasvaa kp 14 jälkeen riittävästi, vaikka Menopur-annosta nostettiin? Tarkkaa puuhaa tuo annostelu ja ultrassa on todella saanut rampata. Mua lohduttaa se, että nyt on vasta eka hoitokierto. Ehkä tokassa voisi olla paremmat mahdollisuudet, kun munasarjoja on jo stimuloitu? Jotenkin toivoisin myös, että metformiini vaikuttaisi kunnolla, kun sitä olen syönyt kauemmin (yleensä sanotaan, että 3-4 kk pitäisi syödä vaikutuksen näkemiseksi).
Kävi miten kävi yritän olla murehtimatta liikaa ja keskittyä ihanaan lapsukaiseeni. Väkisinkin vain hoitoihin menee niin paljon aikaa ja vaivaa, että harmittaa, jos ei tulosta synny. Totta kai kateus hiipii välillä, kun suurin osa saa sen ensimmäisen ja toisenkin lapsen tuosta noin vain. Hyväksyntää harjoitetaan siis edelleen...
Tikru72, olen todella pahoillani :hug:
Sekundäärilapsettomuus ei ole mikään kiva juttu, vaikka me olemme onnekkaita, koska meillä on jo yksi lapsi. Kaikki eivät saa sitä ainuttakaan. Silti se, ettei toista lasta kuulu, aiheuttaa ja saakin aiheuttaa surullisia tunteita. Itse uskon, että sekundäärisen lapsettomuuden suru on erilaista, kuin se, jos lasta ei olisi tullut lainkaan. Meillä on onni olla lapsiperhe, mutta emme haluaisi lapsemme jäävän ilman sisaruksia ja haluaisimme kokea uuden raskauden, vauva-ajan, lapsen kehityksen jne.
Täällä on eroja taustoissa siinä, onko ensimmäinen lapsi tullut helposti vai ei. Itse olen joutunut elämään lapsettomuuden kanssa jo ennen vauvanyrityksen aloittamista. Minulla on paha PCO (ei menkkoja) ja tiesin jo kauan aikaa sitten, etten tule saamaan lasta luomusti. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa metformiinilla (1000 mg/vrk), jota olin syönyt jo pitkään sekä toisesti clomikierrosta (2 tabua/vrk). Kaikki kävi kuitenkin melko helposti, vaikka aikaa meni noin vuosi siitä, kun tilasin ajan lapsettomuusklinikalle. Luomustihan meidän ei kannattanut yrittää lainkaan.
Rakas lapseni on pian 1,5 vuotta ja toivoisin kovasti hänelle sisaruksen. Vaikka suhtaudun asioihin yleensä varovaisesti, minun on myönnettävä, että vähän sillä ajatuksella lähdin liikkeelle, että toinen voisi saada alkunsa samoin hoidoin. Uskoin, että yksi onnistunut raskaus parantaa mahdollisuuksia. Tätä käsitystäni lääkäri hieman horjutti. Hän sanoi, että minun on hyvä tietää PCOn pahenevan jokaisen raskauden jälkeen. Monet kuulemma tulevat hakemaan lapsen samoin hoidoin ja voivat hämmästyä, ettei kaikki välttämättä käykään niin helposti. Tämä pudotti minut maan pinnalle. Ensimmäinen lapsemme alkoi - jos mahdollista - vaikuttaa vieläkin suuremmalta ihmeeltä.
Olen syönyt metuja vajaa kaksi kuukautta ja kolmisen viikkoa isommalla annostuksella 1500mg/vrk, johon en muutamana vuosi sitten pystynyt sivuvaikutusten takia. Otan metut kolmesti päivässä kahden sijaan ja olen pystynyt syömään isompaa annostusta. Aika näyttää, alkaako isompi annostus tehota paremmin. Lääkäri määräsi Femaria. Hän ei käytä clomeja, mutta olisi voinut nekin määrätä, jos olisin vaatinut. Aloitin Femarin annostuksella 2tabua/vrk kp 3-7. Kp 8 tehtiin ultra, mutta valitettavasti ei kasvua. Lääkäri otti heti piikit mukaan. Tehokasta toimintaa, niin ei mennyt kierto suoraan hukkaan.
Piikittelin Menopuria kp 8-10 ja kp 11 ultrattiin. Ei kovin hyvä kasvu, vain yksi "mahdollinen" 10 mm. Menopurin annostusta nostettiin puolesta ampullista kokonaiseen ja uusi ultra kp 13. Nyt oli kasvua: yksi 13,5 mm. Lisää Menopuria ja ultra kp 14 tänään. Menin klinikalle toiveikkaana, koska tuntemuksia oli munarakkulan kasvukivuista. Valitettavasti ei kasvua, mikä pettymys. Lääkäri sanoi, että mietitään jatko verikokeen perusteella: otettiin progesteroni ja estrogeeniarvot. Odottelin tunnin verran verikokeiden tuloksia. Niiden perusteella lääkäri päätti, että hoitoa vielä jatketaan. Pistin tänään 1,5 ampullia Menopuria ja huomenna saman verran. Ultra ylihuomenna kp 16.
Vähän alkaa olla jo epätoivoinen olo tämän kierron suhteen. Onko 13mm rakkulalla enää mahdollisuus kasvaa kp 14 jälkeen riittävästi, vaikka Menopur-annosta nostettiin? Tarkkaa puuhaa tuo annostelu ja ultrassa on todella saanut rampata. Mua lohduttaa se, että nyt on vasta eka hoitokierto. Ehkä tokassa voisi olla paremmat mahdollisuudet, kun munasarjoja on jo stimuloitu? Jotenkin toivoisin myös, että metformiini vaikuttaisi kunnolla, kun sitä olen syönyt kauemmin (yleensä sanotaan, että 3-4 kk pitäisi syödä vaikutuksen näkemiseksi).
Kävi miten kävi yritän olla murehtimatta liikaa ja keskittyä ihanaan lapsukaiseeni. Väkisinkin vain hoitoihin menee niin paljon aikaa ja vaivaa, että harmittaa, jos ei tulosta synny. Totta kai kateus hiipii välillä, kun suurin osa saa sen ensimmäisen ja toisenkin lapsen tuosta noin vain. Hyväksyntää harjoitetaan siis edelleen...
Pitkälti omanapaisen viestin jälkeen kommentteja muillekin.
Niiskuneiti, ymmärrän hyvin, että lapsettomuudessa on sulattelemista, kun aikaisemmin ei ole siitä kärsinyt. Itselläni on vieläkin sulattelemista, vaikka jo vanha tuttu...
Kysymysmerkki, ihan varmasti sekundäärilapsettomuuteen liittyy sekalaisia tunteita. Toisaalta kiitollisuus yhdestä ja kaipuu siihen, mitä kakkosen tulo voisi perheeseen antaa. Vaikka mielipahaa ei voi kokonaan sivuuttaa, uskon, että iloisiin asioihin keskittyminen auttaa. Eihän tämä sekundäärilapsettomuus saa haukata liian isoa osaa elämästä, eihän?
SMP, hoidot voivat aluksi tuntua pelottavilta, mutta niihin tottuu. Itse en olisi voinut lasta, sitä ensimmäistä, muuten saadakaan. Julkiselta ei tosin ole itselläni kokemusta. Siellä kai huonona puolena se, että lääkärit vaihtuvat, eivätkä aina ole perehtyneet papereihin. Ystäväni ovat sanoneet, että saa joskus selittää samat asiat eri lääkärille, mikä turhauttaa. Toivottavasti saatte hyvää kohtelua!
Tirlittan, yrittäkää nauttia hoitotauosta ja syksyllä sitten täysillä päin!
isabella, sun hoidoista lukiessa tulee mieleen lääkärini sanat, jotka kirjoitin ylempään viestiinikin: PCO voi pahentua synnytysten jälkeen ja vastetta lääkkeille voi olla vaikeampi saada. Mutta uskoahan me emme menetä! Sanonpa tässä positiivisenkin asian: jostain muistan lukeneeni tutkimuksesta, että PCO naisilla on keski-iässä keskimäärin yhtä monta lasta kuin muillakin, vaikka niiden saamiseen olisi mennyt enemmän aikaa! Muistetaan se!
Suurensuuret onnittelut raskautuneille, Tuomenmarjalle ja Hipskukalle! Toivon sydämestäni, että kaikki menee loppuun asti hyvin ja esikoisenne saavat sisaruksen/sisarukset!
Niiskuneiti, ymmärrän hyvin, että lapsettomuudessa on sulattelemista, kun aikaisemmin ei ole siitä kärsinyt. Itselläni on vieläkin sulattelemista, vaikka jo vanha tuttu...
Kysymysmerkki, ihan varmasti sekundäärilapsettomuuteen liittyy sekalaisia tunteita. Toisaalta kiitollisuus yhdestä ja kaipuu siihen, mitä kakkosen tulo voisi perheeseen antaa. Vaikka mielipahaa ei voi kokonaan sivuuttaa, uskon, että iloisiin asioihin keskittyminen auttaa. Eihän tämä sekundäärilapsettomuus saa haukata liian isoa osaa elämästä, eihän?
SMP, hoidot voivat aluksi tuntua pelottavilta, mutta niihin tottuu. Itse en olisi voinut lasta, sitä ensimmäistä, muuten saadakaan. Julkiselta ei tosin ole itselläni kokemusta. Siellä kai huonona puolena se, että lääkärit vaihtuvat, eivätkä aina ole perehtyneet papereihin. Ystäväni ovat sanoneet, että saa joskus selittää samat asiat eri lääkärille, mikä turhauttaa. Toivottavasti saatte hyvää kohtelua!
Tirlittan, yrittäkää nauttia hoitotauosta ja syksyllä sitten täysillä päin!
isabella, sun hoidoista lukiessa tulee mieleen lääkärini sanat, jotka kirjoitin ylempään viestiinikin: PCO voi pahentua synnytysten jälkeen ja vastetta lääkkeille voi olla vaikeampi saada. Mutta uskoahan me emme menetä! Sanonpa tässä positiivisenkin asian: jostain muistan lukeneeni tutkimuksesta, että PCO naisilla on keski-iässä keskimäärin yhtä monta lasta kuin muillakin, vaikka niiden saamiseen olisi mennyt enemmän aikaa! Muistetaan se!
Suurensuuret onnittelut raskautuneille, Tuomenmarjalle ja Hipskukalle! Toivon sydämestäni, että kaikki menee loppuun asti hyvin ja esikoisenne saavat sisaruksen/sisarukset!
Tervetuloa mukaan munkin puolestani Toivonsäde!! :wave:
Kiva, että keskustelua on syntynyt...
Toivonsäde sulattelua tässä tilanteessa tosiaan on...nyt totuttelen elämään Lugesteronejen kanssa, ja toivon, että sivuvaikutuksia ei tulisi... :x Pelkään vaan, että tiedostamattani alan nyt stressaamaan asiasta ja siitäkään syystä ei sitten vauvaa ala kuulua... :snotty: Niin ja pitihän ne ovistikutkin lopulta ostaa jo varalle, vaikka olen koko ajan vannonut, että en ala siihen hommaan...
Mutta ihanaa (ja tietysti toisaalta myös kurjaa), että tämän asian kanssa ei tarvitse elää yksin...
Osaisikohan ja jaksaisikohan joku taitavampi väsätä meistä Sekundoista (*huh mikä sana* tässähän tuntee olevansa ihan rupusakkia ) päivitetyn pinon... =) :x
Kiva, että keskustelua on syntynyt...
Toivonsäde sulattelua tässä tilanteessa tosiaan on...nyt totuttelen elämään Lugesteronejen kanssa, ja toivon, että sivuvaikutuksia ei tulisi... :x Pelkään vaan, että tiedostamattani alan nyt stressaamaan asiasta ja siitäkään syystä ei sitten vauvaa ala kuulua... :snotty: Niin ja pitihän ne ovistikutkin lopulta ostaa jo varalle, vaikka olen koko ajan vannonut, että en ala siihen hommaan...
Mutta ihanaa (ja tietysti toisaalta myös kurjaa), että tämän asian kanssa ei tarvitse elää yksin...
Osaisikohan ja jaksaisikohan joku taitavampi väsätä meistä Sekundoista (*huh mikä sana* tässähän tuntee olevansa ihan rupusakkia
) päivitetyn pinon... =) :x "SEKUNDAARIT" / Seur. hoito? / Lapsia
Tikru-72........................................tyttö06-icsi
dreamer78.....................ivf............2x6,5v.-ivf, m1-luomu
Kristiina76...................ivf/pas........poika06-pas
Kiin................................pas...........poika12/07-ivf/pas
Katriina79.....................................poika4/07,1.-luomu
Tupasvilla.......clomit, puregon, iui....1 luomu
tiinu-liinu.......................pas...........poika2v.-ivf
vauvatoiveissa..............................tyttö6v.
Tirlittan1968..................ivf............tyttö
isabella81......................................1 -clomit
SMP...............................................poika2/07-luomu
Kysymysmerkki..............................tyttö 11v.
Niiskuneiti1976......luget, clomit.....1+1 -luomut
Toivonsäde..........metut, femarit....1 metu+clomit
realmerkku78................................kolmas toiveissa + 16.1. ?
Tuomenmarja.....1.ivf/3.pas.....poika9/00, poika7/03-clomit +29.1.
siiri38...........................4.ivf..........-94,-96,-97-luomu, luomu+
Hipkukka.......................pas..........poika11/07-icsi/pas
***************
Hei pitkästä aikaa ja tervetuloa uusille!
Tässä ongin esille listan tuolta muutaman sivun takaa ja lisäilin sinne uusia (toivottavasti huomasin kaikki) ja poistelin joitain keistä ei ole aikoihin kuulunut mitään.
Itse olen enemmän kirjotellu viimeajat tuolla Kesän ivf-ketjussa ja Oo.ssa, joten en taida viitsiä itseänikään siellä roikottaa..taustalla kyllä seurailen tiiviisti!
Tässä siis tämä lista päiviteltäväksi :wave: ja onnea kaikille tuleviin hoitoihin sekä tieytysti plussanneille :heart: :flower:
Tikru-72........................................tyttö06-icsi
dreamer78.....................ivf............2x6,5v.-ivf, m1-luomu
Kristiina76...................ivf/pas........poika06-pas
Kiin................................pas...........poika12/07-ivf/pas
Katriina79.....................................poika4/07,1.-luomu
Tupasvilla.......clomit, puregon, iui....1 luomu
tiinu-liinu.......................pas...........poika2v.-ivf
vauvatoiveissa..............................tyttö6v.
Tirlittan1968..................ivf............tyttö
isabella81......................................1 -clomit
SMP...............................................poika2/07-luomu
Kysymysmerkki..............................tyttö 11v.
Niiskuneiti1976......luget, clomit.....1+1 -luomut
Toivonsäde..........metut, femarit....1 metu+clomit
realmerkku78................................kolmas toiveissa + 16.1. ?
Tuomenmarja.....1.ivf/3.pas.....poika9/00, poika7/03-clomit +29.1.
siiri38...........................4.ivf..........-94,-96,-97-luomu, luomu+
Hipkukka.......................pas..........poika11/07-icsi/pas
***************
Hei pitkästä aikaa ja tervetuloa uusille!
Tässä ongin esille listan tuolta muutaman sivun takaa ja lisäilin sinne uusia (toivottavasti huomasin kaikki) ja poistelin joitain keistä ei ole aikoihin kuulunut mitään.
Itse olen enemmän kirjotellu viimeajat tuolla Kesän ivf-ketjussa ja Oo.ssa, joten en taida viitsiä itseänikään siellä roikottaa..taustalla kyllä seurailen tiiviisti!
Tässä siis tämä lista päiviteltäväksi :wave: ja onnea kaikille tuleviin hoitoihin sekä tieytysti plussanneille :heart: :flower:
Kiitokset Risupesä listauksesta :flower: Kiva, kun/jos kävisit jatkossakin "vierailemassa" myös tässä ketjussa =).
Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin jokainen plussien puolesta...
Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin jokainen plussien puolesta...
Niiskuneiti, en todellakaan usko, että stressaamalla saat hoidon epäonnistumaan. Onhan siitä puhuttu, että stressi huonontaa mahdollisuuksia, mutta emme voi elää elämässä ilman stressiä. Jäisi monta vauvaa syntymättä, jos pelkästään siitä olisi kiinni. Olen sitä mieltä, että hoidot stressaa aina mieltä ja kroppaa, mutta silti hoidoilla moni onnistuu. Meilläkin oli ajoitettu yhdyntä viimeksi lääkärin määrääminä päivinä ja onnistuminen tuli silti, vaikkei tosiaankaan mikään stressitön asetelma. Eli yritä unohtaa moiset ajatukset, normaali stressi kuuluu asiaan. Stressin vaikutusta ei pidä todellakaan alkaa liioittelemaan... Ovistikut on ihan jees. Pari vuotta sitten, kun jouduin tikuttamaan ihan lääkärin määräyksestä, ostin digitaaliset ovistestit. Ovat kalliimpia, mutta ei tarvitse arpoa, tuliko se LH-piikki vai ei.
risukasa, kiitos listasta! Kiva, kun pääsin mukaan. Mulle vois kyllä lisätä metujen ja femarin lisäksi menopurit, joita olen jo yli viikon pistellyt.
Nyt pitää lopettaa hetkeksi, mutta tulen vähän myöhemmin kertomaan tämänpäiväisestä ultrasta.
risukasa, kiitos listasta! Kiva, kun pääsin mukaan. Mulle vois kyllä lisätä metujen ja femarin lisäksi menopurit, joita olen jo yli viikon pistellyt.
Nyt pitää lopettaa hetkeksi, mutta tulen vähän myöhemmin kertomaan tämänpäiväisestä ultrasta.
Jatkanpa juttua :wave:
Tänään kp 16 ja ultraus. Limis 11mm, mikä lienee hyvä, mutta ei merkittävää kasvua munarakkulassa. Pistoksia jatketaan vielä! Olin yllättynyt, koska ajattelin, että tällä kp:lla saatettaisiin jo luovuttaa kierron osalta. Mutta kaipa lääkäri tietää, mitä tekee... Puolitoista ampullia menopuria sain tänään ja otan vielä huomenna ja maanantaina. Tiistaina kp 19 uusi ultraus. Tuntuu kyllä vähän uskomattomalta, ehtiikö tässä kierrossa enää mikään kasvamaan? Toisaalta lohtuna on se, että vasta eka hoitokierto ja jos ensi kiertoon mennään, olen syönyt metuja vähän pidempään ja se saattaa parantaa vastetta lääkkeille.
Tuntemuksista sen verran, että eilen sattumalta huomasin vähän enemmän limoja, minkä toivoin kovasti olevan hyvä asia. Mutta vähän vähemmän on ollut nippailuja oikealla, missä isoin follikkeli oli kasvamassa.... Kuitenkin jonkin verran on sielläkin ollut tuntemuksia. Plussakierrossa toista puolta nipisteli ja jomotteli mukavasti oviksen aikaan ja siitä ajattelin, että taisi olla mun elämän eka ovis, kun ihan uudet tuntemukset. Näin saattoi hyvinkin olla. Jo oviksen aikaansaaminen tuntui ihan mielettömältä! Esikoista yrittäessä melkein vuosi oli mennyt, kunnes tuli eka kierto, kun päästiin yrittämään! Sehän tässä onkin, kun ovulaation aikaansaaminen on mulla niin mielettömän hankalaa, että ei tiedä yhtään, milloin päästään yrittämään. Sekin harmittaa, jos hoito menee hukkaan. Rahanmenon lisäksi on aika paljon vaivaa. Olen tällä viikolla ollut neljästi ultrassa. PCO-munasarjoja on seurattava tarkasti, kun Menopur-annosta on nostettu jo kahdesti, koska lääke saattaa stimuloida niitä liikaa ja sitten ei pääse yrittämään. Onneksi mulla ei ole kehittynyt liikaa follikkeleja.
Olettekos sekundat miettineet, miten pitkälle esim. hoidoissa olette valmiita menemään? Mä en osaa vielä yhtään sanoa. Jos tarvittaessa pari kiertoa jaksaisi näitä kevyempiä hoitoja. Lääkäri varmaan kertoo, miten pitkään samantyyppisiä hoitoja voidaan tehdä. IVF:stä en osaa sanoa. Se on varmasti jonkin verran rankempi hoito, kun pistetään isommilla annoksilla, on punktiota jne. Tässä ketjussa jotkut taisivat jo olla tuossa hoidossa. Täytyy harkita sitten, jos pitää IVF:ään asti mennä. Onhan toinen lapsi suuri unelma, jota varten on valmis näkemään vaivaa. Mutta kun on jo yksi kullanmuru, ei haluaisi, että elämä pyörii liikaakaan hoitojen ympärillä. Väkisinkin hoidot jonkin verran määrittää elämää, kun niihin menee niin paljon aikaa.
Aika hiljaista on nyt palstalla, ihmiset taitavat olla lomilla ja monilla varmaan hoitotaukokin? Mukavaa kesää!
Tänään kp 16 ja ultraus. Limis 11mm, mikä lienee hyvä, mutta ei merkittävää kasvua munarakkulassa. Pistoksia jatketaan vielä! Olin yllättynyt, koska ajattelin, että tällä kp:lla saatettaisiin jo luovuttaa kierron osalta. Mutta kaipa lääkäri tietää, mitä tekee... Puolitoista ampullia menopuria sain tänään ja otan vielä huomenna ja maanantaina. Tiistaina kp 19 uusi ultraus. Tuntuu kyllä vähän uskomattomalta, ehtiikö tässä kierrossa enää mikään kasvamaan? Toisaalta lohtuna on se, että vasta eka hoitokierto ja jos ensi kiertoon mennään, olen syönyt metuja vähän pidempään ja se saattaa parantaa vastetta lääkkeille.
Tuntemuksista sen verran, että eilen sattumalta huomasin vähän enemmän limoja, minkä toivoin kovasti olevan hyvä asia. Mutta vähän vähemmän on ollut nippailuja oikealla, missä isoin follikkeli oli kasvamassa.... Kuitenkin jonkin verran on sielläkin ollut tuntemuksia. Plussakierrossa toista puolta nipisteli ja jomotteli mukavasti oviksen aikaan ja siitä ajattelin, että taisi olla mun elämän eka ovis, kun ihan uudet tuntemukset. Näin saattoi hyvinkin olla. Jo oviksen aikaansaaminen tuntui ihan mielettömältä! Esikoista yrittäessä melkein vuosi oli mennyt, kunnes tuli eka kierto, kun päästiin yrittämään! Sehän tässä onkin, kun ovulaation aikaansaaminen on mulla niin mielettömän hankalaa, että ei tiedä yhtään, milloin päästään yrittämään. Sekin harmittaa, jos hoito menee hukkaan. Rahanmenon lisäksi on aika paljon vaivaa. Olen tällä viikolla ollut neljästi ultrassa. PCO-munasarjoja on seurattava tarkasti, kun Menopur-annosta on nostettu jo kahdesti, koska lääke saattaa stimuloida niitä liikaa ja sitten ei pääse yrittämään. Onneksi mulla ei ole kehittynyt liikaa follikkeleja.
Olettekos sekundat miettineet, miten pitkälle esim. hoidoissa olette valmiita menemään? Mä en osaa vielä yhtään sanoa. Jos tarvittaessa pari kiertoa jaksaisi näitä kevyempiä hoitoja. Lääkäri varmaan kertoo, miten pitkään samantyyppisiä hoitoja voidaan tehdä. IVF:stä en osaa sanoa. Se on varmasti jonkin verran rankempi hoito, kun pistetään isommilla annoksilla, on punktiota jne. Tässä ketjussa jotkut taisivat jo olla tuossa hoidossa. Täytyy harkita sitten, jos pitää IVF:ään asti mennä. Onhan toinen lapsi suuri unelma, jota varten on valmis näkemään vaivaa. Mutta kun on jo yksi kullanmuru, ei haluaisi, että elämä pyörii liikaakaan hoitojen ympärillä. Väkisinkin hoidot jonkin verran määrittää elämää, kun niihin menee niin paljon aikaa.
Aika hiljaista on nyt palstalla, ihmiset taitavat olla lomilla ja monilla varmaan hoitotaukokin? Mukavaa kesää!
"SEKUNDAARIT" / Seur. hoito? / Lapsia
Tikru-72........................................tyttö06-icsi
dreamer78.....................ivf............2x6,5v.-ivf, m1-luomu
Kristiina76...................ivf/pas........poika06-pas
Kiin................................pas...........poika12/07-ivf/pas
Katriina79.....................................poika4/07,1.-luomu
Tupasvilla.......clomit, puregon, iui......1 luomu
tiinu-liinu.......................pas...........poika2v.-ivf
vauvatoiveissa..............................tyttö6v.
Tirlittan1968..................ivf............tyttö
isabella81......................................1 -clomit
SMP...............................................poika2/07-luomu
Kysymysmerkki..............................tyttö 11v.
Niiskuneiti1976......luget, clomit.....1+1 -luomut
Toivonsäde.....metut, femarit, menopur....1 metu+clomit
Mustikka87................terolut..........2v.
realmerkku78................................kolmas toiveissa + 16.1. ?
Tuomenmarja.....1.ivf/3.pas.....poika9/00, poika7/03-clomit +29.1.
siiri38...........................4.ivf..........-94,-96,-97-luomu, luomu+
Hipkukka.......................pas..........poika11/07-icsi/pas
Tikru-72........................................tyttö06-icsi
dreamer78.....................ivf............2x6,5v.-ivf, m1-luomu
Kristiina76...................ivf/pas........poika06-pas
Kiin................................pas...........poika12/07-ivf/pas
Katriina79.....................................poika4/07,1.-luomu
Tupasvilla.......clomit, puregon, iui......1 luomu
tiinu-liinu.......................pas...........poika2v.-ivf
vauvatoiveissa..............................tyttö6v.
Tirlittan1968..................ivf............tyttö
isabella81......................................1 -clomit
SMP...............................................poika2/07-luomu
Kysymysmerkki..............................tyttö 11v.
Niiskuneiti1976......luget, clomit.....1+1 -luomut
Toivonsäde.....metut, femarit, menopur....1 metu+clomit
Mustikka87................terolut..........2v.
realmerkku78................................kolmas toiveissa + 16.1. ?
Tuomenmarja.....1.ivf/3.pas.....poika9/00, poika7/03-clomit +29.1.
siiri38...........................4.ivf..........-94,-96,-97-luomu, luomu+
Hipkukka.......................pas..........poika11/07-icsi/pas
Toivonsäde, jep.. mies oli käymässä ja nautiskeltiin vaan kokoviikonloppu toisistamme kaikessa rauhassa (poika papallansa..). Eilen käytiin ideaparkissa kiertelemässä ja illallla vielä tammerfesteillä. Ihanaa kyllä oli taas :heart: Siinä välillä tietysti tuli mieleen että jos hoidoista tulee jotain niin kaikki ois sitten ehkä jo enskesänä ihan erilaista.. kuinka sitä sitten saa riittävästi rentouttavaa kahdenkeskistä aikaa.. no, se on sitten sen ajan "murhe"
Siltäkin on välillä tuntunu etten millään jaksais ruveta koko vaivalloiseen hoitoon mutta samalla tietää ettei paljo vaihtoehtojakaan oo, ivf on ainoo, näillä endon tukkimilla johtimilla.
Huomasin ettei "pallomahat" tunnu enää niin pahalta kun joskus parina ekana vuonna. Ehkä jopa tähänkin paskaan alkaa joskus turtua.. vaikka ehkä se johtuu siitäkin ettei oikeestaan odota enää yhtään mitään normaalikierroista, tietää ettei oo mahdollistakaan, eikä tartte sillai pettyä joka h***tin kuukausi niinkun ennen.
Siltäkin on välillä tuntunu etten millään jaksais ruveta koko vaivalloiseen hoitoon
mutta samalla tietää ettei paljo vaihtoehtojakaan oo, ivf on ainoo, näillä endon tukkimilla johtimilla.Huomasin ettei "pallomahat" tunnu enää niin pahalta kun joskus parina ekana vuonna. Ehkä jopa tähänkin paskaan alkaa joskus turtua.. vaikka ehkä se johtuu siitäkin ettei oikeestaan odota enää yhtään mitään normaalikierroista, tietää ettei oo mahdollistakaan, eikä tartte sillai pettyä joka h***tin kuukausi niinkun ennen.
Tirlittan1968
Meillä alkoi jo toinen hoitokerta. Perjantaina suunittelukäynti ja lauantaina sumut. Tämä on sitten toinen IVF yritys ja tehdään pitkällä kaavalla VL:ssa. Hieman muutosta tehtiin eli Gonalit vaihdettiin Menopuriin. Gonal oli niin kätevä käyttää kun oli se pistoskynä, menopurin lasipullot näyttää hankalalta.
Viikolla 33 punktio ja 34 siirto (jos on siirrettävää)
Viikolla 33 punktio ja 34 siirto (jos on siirrettävää)