Sisäinen sinkkuus nostaa päätään.... (turhake)

...eli kotiäidillehän ei kuulu edes päiväkään lomaa, eihän.

Tuli väsymys. Ja sitten tietysti se kilahdus. Helteelläkin oma osuutensa.

Vaan oi, kuinka se olisi mukavaa...viettää yksi päivä, ne kokonaiset 24 tuntia pyhitettynä kerrankin vain itselleni. Nukkuisin keskeytyksettä sen max. kahdeksan tuntia. Kiireettä ja rauhassa valmistaisin ja söisin aamiaiseni, lukisin päivän lehden. Ja sen jälkeen viettäisin päivän... tekemällä mitä itse haluan. Luultavasti nauttisin hiljaisuudesta ja pelkästä hengityksestä. Omasta itsestäni....

Mutta ei. Todellisuus kutsuu kolmen vaativan lapsen muodossa, joista jokaisella taas menossa oma vaiheensa...johon ei tietenkään kelpaa selvittäjäksi ja tukijaksi kukaan muu kuin minä, äiti. Miehelläkin omat kotkotuksensa ja murheensa, joita tietysti jaksan kuunnella ja häntä tukea ja kannustaa. Kaiken muun ohjelman ja askareen ohessa.

Mutta...oishan se päiväkin aika luksusta. Tosin osaisinko ollakaan...

 

Mä oon haaveillu vähän samasta nyt lomalla,ku ei ees kouluun tai töihin "pääse yksin"...

 

Mä en kyllä ymmärrä mistä kaikki on löytäneet miehiä, jotka ei ikinä auta lastenhoidossa tai kotitöissä. Vain sillä varjolla, että käyvät töissä. Ja miksi ihmeessä naiset hyväksyvät sen? Kyllä mulla oli kotiäitiaikoinakin vapaata, mies antoi mun nukkua pitkää jos pyysin, auttoi kotitöissä jne. Älkää hyvät naiset suostuko tuollaiseen, ettei ole koskaan omaa aikaa!

 

Ymmärrän niin täysin mitä tarkoitat. Itkisin ilosta, jos saisin sen 24h aivan itselleni vain.

 

Mä en kyllä ymmärrä mistä kaikki on löytäneet miehiä, jotka ei ikinä auta lastenhoidossa tai kotitöissä. Vain sillä varjolla, että käyvät töissä. Ja miksi ihmeessä naiset hyväksyvät sen? Kyllä mulla oli kotiäitiaikoinakin vapaata, mies antoi mun nukkua pitkää jos pyysin, auttoi kotitöissä jne. Älkää hyvät naiset suostuko tuollaiseen, ettei ole koskaan omaa aikaa!

Kyllä mulla on omaa aikaa ja oma harrastus, mies tekee kotitöitä jne. Mutta 24h katkeamatonta, omaa rauhaa - sitä ei oo eikä tuukaan ihan lähikuukausina.

 

Mä en kyllä ymmärrä mistä kaikki on löytäneet miehiä, jotka ei ikinä auta lastenhoidossa tai kotitöissä. Vain sillä varjolla, että käyvät töissä. Ja miksi ihmeessä naiset hyväksyvät sen? Kyllä mulla oli kotiäitiaikoinakin vapaata, mies antoi mun nukkua pitkää jos pyysin, auttoi kotitöissä jne. Älkää hyvät naiset suostuko tuollaiseen, ettei ole koskaan omaa aikaa!

mä peesaan tätä! aina jos haluan niin menen , mies osaa katsoa lapsia myös ja suo mullekin hetkeni

 

Ymmärrän niin täysin mitä tarkoitat. Itkisin ilosta, jos saisin sen 24h aivan itselleni vain.

:flower: kiitos. ja :hug: .

Ja muille - mies on minulla mitä ihanin :heart:; osallistuu kyllä kotitöihin ja lastenhoitoon enemmän kuin moni muu erittäin raskaan työnsä ohella, jolloin tekee pitkää päivää... Mutta nyt en huutelekaan sen muutaman hetken tai tunnin perään, vaan edes sen kokonaisen päivän. Mä olen kuitenkin lähestulkoon paikalla ja käytettävissä sen 24/7 - joo, ja todellakin rakastan nuita lapsiani yli kaiken :heart: , siitäkään ei ole kysymys - olis vain niin kiva olla edes yhden päivän ajan tarpeettomana. Ja vois keskittyä aivan itsekkäästi itseensä. Kerrankin.

Mutta - antaapahan olla, kuten sanottua - aivan turhake