Subjektiivinen lastenhoito-oikeus!

Mulle ihan sama. Veisin lapsen yksityiseen päiväkotiin sitten.

Miksi?

Samasta syystä mitä tuolla ylempänä perusteltiin lapsen päivähoidossa olemista. Tietty en veis kokopäiväisesti mut aamupäivät saisi isompi olla kavereiden kanssa hoidossa ja mä saisin totutella ja tutustua uuteen vauvaan kahdestaan. Iltapäivät sitten koko perhe yhdessä.

Itsekin olen tätä mieltä vaikka en toista lasta ole tekemässä. Mutta mielestäni tässä törmätään taas siihen, että kuka määrittelee ja miten se, että kenelle päivhoito on sitten oikeasti tarkoitettu.

Kerron pienen tosi tarinan:
Kaverini ei saa lapsellensa tarhapaikkaa, koska Helsingin seudulla pulaa niistä ja hän on työtön sekä kotona, joten hän voi olla lapsen kanssa. No työkkäri kuitenkin ahdistaa kaveriani ottamaan vastaan työn ja hän haluaisikin mennä töihin.. Kaverini ei kuitenkaan voi ottaa vastaan työtä, koska ei saa lapselle tarhapaikkaa, koska on työttömänä kotona. Tätä rumbaa mentiin puoli vuotta läpi.

Eli kuka on oikeutettu/pakoitettu (tai mitä termiä ikinä haluattekään käyttää) pitämään lapsi kotona, kun on itse siellä?

 

En kannata missään tapauksessa tuon lopettamista, mutta jonkinlaista rajaamista voisin kannattaakin. Vaikka niin että hoitopäivt tuolloin voisi olla max 6h (erityistapauksissa sitten pidempiä ).

samoilla linjoilla.

 

En kannata missään tapauksessa tuon lopettamista, mutta jonkinlaista rajaamista voisin kannattaakin. Vaikka niin että hoitopäivt tuolloin voisi olla max 6h (erityistapauksissa sitten pidempiä ).

Ainakaan meillä Turussa ei anneta kokopäiväpaikkaa, jos toinen vanhempi kotona, ja tämä ihan ok. Ajattelen itse, että subjektiivinen tarkoitta puolipäiväistä hoitopäivää niille joiden vanhemmat olisivatkin kotona.

Annetaan kyllä.....

Aha - en tiennyt. Itse olen aina vain ajatellut, että tuo subjektiivinen oikeus tarkoittaa sitä puolipäivähoitopaikkaa ja eräs tuttavani olisi halunnut kokopäiväpaikan, muttei saanut. ehkä sitten tapauskohtaisesti..?!

 

En kannata missään tapauksessa tuon lopettamista, mutta jonkinlaista rajaamista voisin kannattaakin. Vaikka niin että hoitopäivt tuolloin voisi olla max 6h (erityistapauksissa sitten pidempiä ).

Ainakaan meillä Turussa ei anneta kokopäiväpaikkaa, jos toinen vanhempi kotona, ja tämä ihan ok. Ajattelen itse, että subjektiivinen tarkoitta puolipäiväistä hoitopäivää niille joiden vanhemmat olisivatkin kotona.

Annetaan kyllä.....

Aha - en tiennyt. Itse olen aina vain ajatellut, että tuo subjektiivinen oikeus tarkoittaa sitä puolipäivähoitopaikkaa ja eräs tuttavani olisi halunnut kokopäiväpaikan, muttei saanut. ehkä sitten tapauskohtaisesti..?!

Niin ja siis aiempaan kommenttiini että puolipäiväisesti jos lapsi on siis joku 2-3 vuotias. Jos vanhempi, vaikka eskarilainen niin sitten toki kokopäiväisestikin jos itse tykkää.

 

En kannata missään tapauksessa tuon lopettamista, mutta jonkinlaista rajaamista voisin kannattaakin. Vaikka niin että hoitopäivt tuolloin voisi olla max 6h (erityistapauksissa sitten pidempiä ).

Ainakaan meillä Turussa ei anneta kokopäiväpaikkaa, jos toinen vanhempi kotona, ja tämä ihan ok. Ajattelen itse, että subjektiivinen tarkoitta puolipäiväistä hoitopäivää niille joiden vanhemmat olisivatkin kotona.

Annetaan kyllä.....

Aha - en tiennyt. Itse olen aina vain ajatellut, että tuo subjektiivinen oikeus tarkoittaa sitä puolipäivähoitopaikkaa ja eräs tuttavani olisi halunnut kokopäiväpaikan, muttei saanut. ehkä sitten tapauskohtaisesti..?!

Tapauskohtaista varmaankin, ja paljolti kiinni myös päiväkodin johtajan ja työntekijöiden kannasta asiaan.

 

Ei tarvitsisi lopettaa kokonaan, mutta ph-oikeutta voisi rajoittaa niillä joilla toinen/molemmat vanhemmista kotona. Täyspitkän hoitopäivän saisi pitää vain sosiaalisista syistä.

 

Joissain tapauksissa hyväksyisin "virikehoidon", jos se todella olisi sitä.
Ja heille se on ihan oikeasti ok.

Mutta kyllä mua ärsyttää porukat, jotka vie oikeasti tarvitsevilta hoitopaikan. Tiedän montakin tyyppiä, jotka puolustelee hoitopaikkaa tuolla "virikehoidolla".
Yleensä ottaen lapset saa ihan tarpeeksi virikkeitä kotonaan ja pihapiirissä.

 

Mulle ihan sama. Veisin lapsen yksityiseen päiväkotiin sitten.

Miksi?

Samasta syystä mitä tuolla ylempänä perusteltiin lapsen päivähoidossa olemista. Tietty en veis kokopäiväisesti mut aamupäivät saisi isompi olla kavereiden kanssa hoidossa ja mä saisin totutella ja tutustua uuteen vauvaan kahdestaan. Iltapäivät sitten koko perhe yhdessä.

Harvempi yksityinen suotuu ½pv lapseen koska se on heidän maksuistaan taas pois. Toki varmasti niitäkin yksityisiä löytyy.

Mun mielestä taas lapsi saa kotona ihan tarpeeksi virikkeitä. Hänen kanssaan voi tehdä ruokaa ja siivota ja voi olla apuna kaupassa. Päiväkodissa on aika kova meteli ja aikuisia menee ja tulee ja hoidon laatu alkaa olemaan mitä o kun kouluttamattomia sijaisia ... parveilee. Välillä tuntuu että varsinkin pienillä päivä on vaan liukuhinta työtä ja voin sanoa että tiukkina päivinä on ärsyttänyt ne mammat jotka istuvat kahviloissa ja tuovat ensin lapsen päiväkotiin. Ja vielä vaativat vaikka mitä lapselleen.
Ja kun lapset kiukuttelevat niin syy on päiväkodin ja ei missään nimessä voi miettiä että syy voisi olla siinä että lapsi haluaisi olla myös kotona äidin ja pienemmän kanssa.

2000 luvun alusta on säästetty ja säästäminen jatkuu edelleen. Säästetään monissa materiaaleissa ja sijaisissa. Yleensä se ensimmäinen päivä pitää selvitä, välillä todella vajaalla henkilökunnalla ja sitten lasketaan paljon on lapsia.

Lapsen elämä ei tarvitse olla virikettä toisen perään ja liian valmiiksi tehtyjä leikkejä. Olisi hyvä oppia keksimään itse leikkejä, tekemään itse vaikka paperinukkeja ja toimimaan ilman tietokonetta ja tv:tä.

 

Mitä tarkoittaa rajoittaa?

Meille paras oli, että esikoinen 3v, joka oli tottunut kaverihin ja päivärytmiin jatkoi neljätuntisena - puoipäiväsenä siis - kun meille syntyi vauva. Ja tämä OLI KOKO PERHEEN ETU. Suomelle Kiitos Subjektiivisesta lastenhoito-oikeudesta. Ja muutenkin koko päiväkotisysteemistä!!!!!!!!!

Miksi se oli koko perheen etu? Miten et olisi pärjännyt toisenkin lapsen kanssa? Miten voit olla niin kädetön ettet pärjää kahden lapsen kanssa? Miksi hän ei voisi 3 vuotiaana saada uusia kavereita esim päiväkerhosta, johon olisitte menneet? Luuletko että 3 v saa traumoja jos ei voi kaveerata enää sellaisten kanssa joiden kanssa on laitoksessa himmaillut pari vuotta? Mikset voinut itse suorittaa sitä päivärytmiä mihin päiväkodissa oli tottunut? Miksei hän voinut uutta päivärytmiä opetella jos se oli vaikeaa? Ymmärräthän että olet vain itse keksinyt tuon tekosyyn että se oli KOKO PERHEEN ETU, se nimittäin ei voi olla. Tai toivottavasti et ymmärrä, muuten tulet pettymään itseesi.

He he.

Meidän perheelle oli ihanaa, että aamupäivisin vein esikoisen tarhaan puoli yhdeksältä ja tulin kotiin tekemään päivän pakolliset siivoukset ja pyykinpesut ja sillä aikaa vauva nukkui ja saatiin vauvan kanssa ihan hetki kahdestaankin olla valveilla. Hain esikoisen puoli yhdeltä, jolloin hän oli saanut sillä välin kun minä olin saanut kotia puhtaaksi, leikkiä, piirtää ja askarrella, laulaa ja näytellä ryhmässä... mitä ikinä päiväkodissä tehdäänkään! Iltapäivällä ulkoilimme yhdessä ja söimme päivällisen ja ulkoilimme ehkä vielä kerran, jos säät sallii.

Mikä tästä oli niin kamalaa?? KUka ei nauttinut olostaan?? Ja esikoisella on vieläkin, 4-luokkalaisena, niitä samoja kavereita kuin tuollin päikkärissä!

Sinun etu=koko perheen etu? Sysäät esikoisen muualle hoitoon että voit tutustua rauhassa vauvaan. 3-vuotias ei ymmärrä muuta kun, että hän menee hoitoon ja uusi vauva saa jää äidin kanssa kotiin.

 

jos vanhempi kotona ei hoitopaikkaoikeutta. Ainoastaan siinä tapauksessa jos vanhempi sairastunut esm. masennukseen. Naurettavia juttuja ne, että vanhemmat vievät vanhemman lapsen hoitoon kun uusi vauva syntyy. Kun niitä lapsia tehdään niin opetellaan alusta asti hoitamaan ja huoltamaan ne itse.Meillä vaikka lapset joutuivat menemään hoitoon noin kolmevuotiaana nuorempi ja viisivuotiaana vanhempi niin kaikki mahdolliset omat pekkaset ja sairastelut pidin lapset kotona. Ainut syy miksi vein lapset hoitoon oli työ. Olisin pitänyt lapset vielä vanhemmaksi kotona mutta ei onnistunut enää niin että toinen teki aamua ja toinen iltaa ja vaihdettiin joka toinen viikko.

 

Mitä tarkoittaa rajoittaa?

Meille paras oli, että esikoinen 3v, joka oli tottunut kaverihin ja päivärytmiin jatkoi neljätuntisena - puoipäiväsenä siis - kun meille syntyi vauva. Ja tämä OLI KOKO PERHEEN ETU. Suomelle Kiitos Subjektiivisesta lastenhoito-oikeudesta. Ja muutenkin koko päiväkotisysteemistä!!!!!!!!!

Miksi se oli koko perheen etu? Miten et olisi pärjännyt toisenkin lapsen kanssa? Miten voit olla niin kädetön ettet pärjää kahden lapsen kanssa? Miksi hän ei voisi 3 vuotiaana saada uusia kavereita esim päiväkerhosta, johon olisitte menneet? Luuletko että 3 v saa traumoja jos ei voi kaveerata enää sellaisten kanssa joiden kanssa on laitoksessa himmaillut pari vuotta? Mikset voinut itse suorittaa sitä päivärytmiä mihin päiväkodissa oli tottunut? Miksei hän voinut uutta päivärytmiä opetella jos se oli vaikeaa? Ymmärräthän että olet vain itse keksinyt tuon tekosyyn että se oli KOKO PERHEEN ETU, se nimittäin ei voi olla. Tai toivottavasti et ymmärrä, muuten tulet pettymään itseesi.

He he.

Meidän perheelle oli ihanaa, että aamupäivisin vein esikoisen tarhaan puoli yhdeksältä ja tulin kotiin tekemään päivän pakolliset siivoukset ja pyykinpesut ja sillä aikaa vauva nukkui ja saatiin vauvan kanssa ihan hetki kahdestaankin olla valveilla. Hain esikoisen puoli yhdeltä, jolloin hän oli saanut sillä välin kun minä olin saanut kotia puhtaaksi, leikkiä, piirtää ja askarrella, laulaa ja näytellä ryhmässä... mitä ikinä päiväkodissä tehdäänkään! Iltapäivällä ulkoilimme yhdessä ja söimme päivällisen ja ulkoilimme ehkä vielä kerran, jos säät sallii.

Mikä tästä oli niin kamalaa?? KUka ei nauttinut olostaan?? Ja esikoisella on vieläkin, 4-luokkalaisena, niitä samoja kavereita kuin tuollin päikkärissä!

Sinun etu=koko perheen etu? Sysäät esikoisen muualle hoitoon että voit tutustua rauhassa vauvaan. 3-vuotias ei ymmärrä muuta kun, että hän menee hoitoon ja uusi vauva saa jää äidin kanssa kotiin.

Oletko tosiaan ope, kun olet noin yksinkertainen?

Tyttö lähti aamulla ihan innoissan tarhaan ja myös lastentarhanOPETTJAT päikkärissä olivat sitä mieltä, että on hyvä, että hän saa olla sen neljä tuntia päivässä siellä ja sittenhän hänellä on kotona äidin ja vauvan jakamaton huomio, kun ollaan jo kotityöt tehty ja esikoinen on saanut virikkeensä. Hän vaan meni sinne aina innoissaan; jos ois hangoitellut vastaan , niin olisin miettinyt uudestaan, mutta kun hän kerran ITSEKIN TYKKÄSI niin KYLLÄ SE OLI KOKO PERHEEN ETU.

 

Silvia: no yksityinen varmasti pitää puolipäiväisen lapsen jos maksaa kokopäiväisestä. Meillä ei niin pahasti oo rahasta pulaa etteikö olis varaa yks päivähoitopaikka maksaa. Ja vaikka olis kunnallisella niin maksettaisiin siinäkin koko paikasta jotta voidaan ite niitä aikoja määrätä.

Ja olen ihan samaa mieltä, että lapsi saa virikkeitä kotona jos/kun äiti jaksaa sen kanssa leikkiä. Vastasyntyneen kanssa vaan voi olla äiti aika väsynyt ja jos valvoo yöt niin mielellään aamupäivän köllöttelisi pienen kanssa kun isompi saa pahimpia tarmojaan päiväkodissa purkaa.

Minusta tuommoinen 4-5 tuntia on oikein hyvä aika isomman remuta kaveriensa kanssa ja sitten iltapäiväksi voisin hakea hänet kotiin meidän kanssa olemaan.

Mutta sama se minulle, ei suoraan sanottuna muiden mielipiteet kiinnosta tuossa vaiheessa jos/kun sisarus tulisi.

Ainiin, tuossa ylempänä olikin jo joku juttu että henkilö vastustaa, hoitanut omansa 3 ja 5 vuotiaiksi kotona...eli kotiäiti siis ollut. Tähänkö tämä ikuisuuskysymys kiteytyy taas kerran, kotiäidit vastustaa että muut vie lapset hoitoon??

 

jos vanhempi kotona ei hoitopaikkaoikeutta. Ainoastaan siinä tapauksessa jos vanhempi sairastunut esm. masennukseen. Naurettavia juttuja ne, että vanhemmat vievät vanhemman lapsen hoitoon kun uusi vauva syntyy. Kun niitä lapsia tehdään niin opetellaan alusta asti hoitamaan ja huoltamaan ne itse.Meillä vaikka lapset joutuivat menemään hoitoon noin kolmevuotiaana nuorempi ja viisivuotiaana vanhempi niin kaikki mahdolliset omat pekkaset ja sairastelut pidin lapset kotona. Ainut syy miksi vein lapset hoitoon oli työ. Olisin pitänyt lapset vielä vanhemmaksi kotona mutta ei onnistunut enää niin että toinen teki aamua ja toinen iltaa ja vaihdettiin joka toinen viikko.

Tuolla edellisen sivun lopussa on kirjoittamani lista joistain syistä miksi ihmiset turvautuvat subjektiiviseen päivähoitoon. Onko nekin kaikki mielestäsi ihan turhia?

Entä millaisena näet kuntoutuksellisen päivähoidon?

 

rajoitettaisi osapäivähoidoksi tai pelkästään harkinnanvaraiseksi perheen tilanteen mukaan. Nykysysteemi saa liian monet vanhemmat kuvittelemaan, että lapsen kuuluu olla jossain muualla kuin kotonaan, ja että lapsi jää jostain suuresta, ihmeellisestä elämänopista paitseen, jos ei ole hoidossa ja me ammattilaiset pyörittelemme silmiämme....

Joko nykyisin kotien laatu on merkittävästi heikentynyt tai sitten päivähoidon laatu merkittävästi parantunut. En tiedä kumpaa, sillä omien lasteni päivähoitoajoista on jo toistakymmentä vuotta ja silloin ainakin lapsi ei jäänyt mistään tärkeästä paitsi, vaikka ei päivähoidossa ollutkaan.

Lääketieteellisistä ja sosiaalisista syistä lapsen sai kunnalliseen hoitoon jo ennen subjektiivista päivähoito-oikeuttakin, joten subjektiivisen päivähoito-oikeuden lopettamisen ei pitäisi olla este sille, että päiväkodissa tapahtuvaa kuntoutusta tai muuta lapsen kehityksen kannalta välttämätöntä asiaa ei voitaisi jatkossakin tarjota sitä tarvitseville.

 

Onko kaikilla tosiaan oikeus KOKOpäivähoitopaikkaan. Ja ehkä jos vanhempi haluaa tuon käyttää, eikö se ole lapsellekin hyväksi. Onko lapselle hyväksi olla vanhemman kanssa, joka ei haluaisi olla hänen kanssaan... Joo, ihmettelen itsekin miksi sellaiset sitten tekee lapsia.

Puolipäivähoito ihan okei!!!

 

jos vanhempi kotona ei hoitopaikkaoikeutta. Ainoastaan siinä tapauksessa jos vanhempi sairastunut esm. masennukseen. Naurettavia juttuja ne, että vanhemmat vievät vanhemman lapsen hoitoon kun uusi vauva syntyy. Kun niitä lapsia tehdään niin opetellaan alusta asti hoitamaan ja huoltamaan ne itse.Meillä vaikka lapset joutuivat menemään hoitoon noin kolmevuotiaana nuorempi ja viisivuotiaana vanhempi niin kaikki mahdolliset omat pekkaset ja sairastelut pidin lapset kotona. Ainut syy miksi vein lapset hoitoon oli työ. Olisin pitänyt lapset vielä vanhemmaksi kotona mutta ei onnistunut enää niin että toinen teki aamua ja toinen iltaa ja vaihdettiin joka toinen viikko.

Tuolla edellisen sivun lopussa on kirjoittamani lista joistain syistä miksi ihmiset turvautuvat subjektiiviseen päivähoitoon. Onko nekin kaikki mielestäsi ihan turhia?

Entä millaisena näet kuntoutuksellisen päivähoidon?

no esim tuo ettei ole oikeasti ikäistään seuraa, On sitä, ei suomi nyt niin harvaan asuttu ole. Sitä minä en hyväksy että laiskuuttaan viedään. Mites sitten kun lapset alkaa harrastaa. Meilläkin joka arki-ilta on harjoituksiin vienti ja haku,siihen tulee opetella jo pienenä, että lasten eteen täytyy tehdä asioita aika paljon. Ne kasvaa siitä tosi äkkiä.
Nykyään monella mummot hoitaa melkein lapset kun itseä pitää vaan kehittää ja harrastaa.

 

Kannatan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista, en lopettamista.

 

itse ainakin pidän paikat vaikka työt loppuivat lokakuussa. Nyt tehnyt keikka töitä vaikkei taloudellisesti kannata mutta ei kotonakaan ole kiva pyöriä. ja vaikka töitä ei löytyisikään niin paikkoja ei lapsilta viedä, paras ratkaisu meidän perheelle.

 

Ei tarvitsis lopettaa mutta:
- etusija lähimpään päiväkotiin niille jotka käy töissä. Kotona olevilla on aikaa kuljettaa kauemmas
- max.5h päivät

 

Kannatan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista, en lopettamista.

Eihän se silloin olisi enää subjektiivinen. Vaan pelkkä hoito-oikeus tietyin rajoituksin.

 

jos vanhempi kotona ei hoitopaikkaoikeutta. Ainoastaan siinä tapauksessa jos vanhempi sairastunut esm. masennukseen. Naurettavia juttuja ne, että vanhemmat vievät vanhemman lapsen hoitoon kun uusi vauva syntyy. Kun niitä lapsia tehdään niin opetellaan alusta asti hoitamaan ja huoltamaan ne itse.Meillä vaikka lapset joutuivat menemään hoitoon noin kolmevuotiaana nuorempi ja viisivuotiaana vanhempi niin kaikki mahdolliset omat pekkaset ja sairastelut pidin lapset kotona. Ainut syy miksi vein lapset hoitoon oli työ. Olisin pitänyt lapset vielä vanhemmaksi kotona mutta ei onnistunut enää niin että toinen teki aamua ja toinen iltaa ja vaihdettiin joka toinen viikko.

Tuolla edellisen sivun lopussa on kirjoittamani lista joistain syistä miksi ihmiset turvautuvat subjektiiviseen päivähoitoon. Onko nekin kaikki mielestäsi ihan turhia?

Entä millaisena näet kuntoutuksellisen päivähoidon?

no esim tuo ettei ole oikeasti ikäistään seuraa, On sitä, ei suomi nyt niin harvaan asuttu ole. Sitä minä en hyväksy että laiskuuttaan viedään. Mites sitten kun lapset alkaa harrastaa. Meilläkin joka arki-ilta on harjoituksiin vienti ja haku,siihen tulee opetella jo pienenä, että lasten eteen täytyy tehdä asioita aika paljon. Ne kasvaa siitä tosi äkkiä.
Nykyään monella mummot hoitaa melkein lapset kun itseä pitää vaan kehittää ja harrastaa.

Omaa kokemusta ei tuosta ole kun en ikimaailmassa voisi kuvitella muuttavani jonnekin jumalan selän taakse, mutta usin vain kuulee äitien valittavan sitä että jos ovat esim. vastikään muuttaneet uudelle paikkakunnalle jossa eivät tunne ketään ja naapurit kaukana eikä lapsia lähimain niin sen kaverin löytäminen voi olla hankalaa.

Meillä käytännössä tilanne on se että lähiympäristön 1,5v lapset alkavat olemaan päiväkodissa, ihan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta joten yli 3v lapselle voi olla jo hankalampaa löytää päivisin ikäistään seuraa.

TUota harrastusjuttua en ihan ymmärtänyt. Siis on työlästä viedä lapsia harrastuksiin ja hekea kotiin? Eikö samoin voisi ajatella on raskasta viedä niitä lapsia muutamaksi tunniksi päiväkotiin ja hakea sitten takaisin? Itse ainakin tykkäsin että ne 3h hoitopäivät olivat äidille aika sitovia ja työllistäviä kotihoitoon verrattuna, vaikkakin siinä sai sitten mahdollisuuden olla hetken vauvan kanssa kaksin, hoidella kotihommia jne. Ihan laiskana äitinä olisin päässyt kyllä helpommalla pitämällä pojun kotihoidossa ja sitten oltaiiin oman jaksamisen ja kiinnostuksen mukaan menty vaikka avoimeen päiväkotiin saamaan seuraa. Meillä siis syyt päivähoitoon oli kuntoutukselliset, mutta kuvittelisin sen olevan aika lailla samanlaista edestakaisin uoksemista silloinkin kun lapsi olisi muista syistä päivähoidossa.

 

En kannata missään tapauksessa tuon lopettamista, mutta jonkinlaista rajaamista voisin kannattaakin. Vaikka niin että hoitopäivt tuolloin voisi olla max 6h (erityistapauksissa sitten pidempiä ).

samoilla linjoilla.

Minä myös. Mutta rajaaminen ainoastaan tuohon että virikehoitopaikka olisi puolipäiväinen tai esim. 13 päivää/kk. Ei niin, että virikehoitopaikan saisi jos perheessä mielenterveysongelmia tms. Sellaisten todistusten hankkiminen veisi aivan liikaa resursseja julkiselta terveydenhoidolta tai lastensuojelulta, eikä moni perhe halua leimaantua hakemalla virallisia dignooseja. Ja lapset joutuisivat kärsimään kun eivät pääsisi päiväkotiin.

Subjektiivinen päivähoito on ennen kaikkea LAPSEN etu.

 

Mulle ihan sama. Veisin lapsen yksityiseen päiväkotiin sitten.

Miksi?

Samasta syystä mitä tuolla ylempänä perusteltiin lapsen päivähoidossa olemista. Tietty en veis kokopäiväisesti mut aamupäivät saisi isompi olla kavereiden kanssa hoidossa ja mä saisin totutella ja tutustua uuteen vauvaan kahdestaan. Iltapäivät sitten koko perhe yhdessä.

Itsekin olen tätä mieltä vaikka en toista lasta ole tekemässä. Mutta mielestäni tässä törmätään taas siihen, että kuka määrittelee ja miten se, että kenelle päivhoito on sitten oikeasti tarkoitettu.

Kerron pienen tosi tarinan:
Kaverini ei saa lapsellensa tarhapaikkaa, koska Helsingin seudulla pulaa niistä ja hän on työtön sekä kotona, joten hän voi olla lapsen kanssa. No työkkäri kuitenkin ahdistaa kaveriani ottamaan vastaan työn ja hän haluaisikin mennä töihin.. Kaverini ei kuitenkaan voi ottaa vastaan työtä, koska ei saa lapselle tarhapaikkaa, koska on työttömänä kotona. Tätä rumbaa mentiin puoli vuotta läpi.

Eli kuka on oikeutettu/pakoitettu (tai mitä termiä ikinä haluattekään käyttää) pitämään lapsi kotona, kun on itse siellä?

Jos on työtön työnhakija, niin pitäisi saada melkein heti tarhapaikka kun töitä löytyy. Itse olin hoitovapaalla kun sain yllättäen työpaikan ja mulle sanottiin, että saatan joutua odottamaan 4kk tarhapaikkaa, koska en ollut työtön työnhakija ja näin ollen heillä ei ole velvollisuutta tarjota lapselleni paikkaa aikaisemmin.
Ja käsittääkseni toi 4kk on sellanen aika että kunnalla on velvollisuus hankkia se paikka lapselle oli tilanne mikä tahansa, kiitos subjektiivisen hoito-oikeuden.

Joka tapauksessa kyllähän pk:n henkilökunta on ymmärtäväistä ja inhimmillistä sakkia, joten ei munkaan tarvinnut sitten sitä 4kk odottaa vaan sain paikan aika nopeasti.

Lisäksi kun hain asuntoa toisesta kunnasta (Espoo), niin laitoin sinnekin pk-hakemuksen, niin mulle ihan soiteltiin tarhasta että onko asunnosta kuulunut (kun eivät voineet tarjota paikkaa ennen muuttoa). Sinne päiväkodille kannattaa mennä kertomaan oma tilanne, niin osaavat varautua siihen kyllä.

Vähän ot, sori.

 

Lapsen elämä ei tarvitse olla virikettä toisen perään ja liian valmiiksi tehtyjä leikkejä. Olisi hyvä oppia keksimään itse leikkejä, tekemään itse vaikka paperinukkeja ja toimimaan ilman tietokonetta ja tv:tä.

Täysin samaa mieltä.

Minä ihmettelen suuresti sitä, mihin se tavallinen arki lasten kanssa on kadonnut. Miksei kodin arki (ulkoiluineen yms) muka riittäisi lapselle? Usein tälläkin palstalla äidit puhuvat jo 2 vuotiaan muka tarvitsevan kauheasti erilaisia virikkeitä. Samaan aikaan kun jo taaperoiden päivät täytetään mitä erilaisimmilla harrastuksilla ja toiminnoilla, valitetaan, kun koko nykyelämästä on tullut pelkkää suorittamista. Itsehän te lastenne elämästä sitä suorittamista teette jo pienestä pitäen!

 

Lapsen elämä ei tarvitse olla virikettä toisen perään ja liian valmiiksi tehtyjä leikkejä. Olisi hyvä oppia keksimään itse leikkejä, tekemään itse vaikka paperinukkeja ja toimimaan ilman tietokonetta ja tv:tä.

Täysin samaa mieltä.

Minä ihmettelen suuresti sitä, mihin se tavallinen arki lasten kanssa on kadonnut. Miksei kodin arki (ulkoiluineen yms) muka riittäisi lapselle? Usein tälläkin palstalla äidit puhuvat jo 2 vuotiaan muka tarvitsevan kauheasti erilaisia virikkeitä. Samaan aikaan kun jo taaperoiden päivät täytetään mitä erilaisimmilla harrastuksilla ja toiminnoilla, valitetaan, kun koko nykyelämästä on tullut pelkkää suorittamista. Itsehän te lastenne elämästä sitä suorittamista teette jo pienestä pitäen!

Kyse ei ole ainakaan isommalla lapsella vain niistä päiväkodin hoitajien järjestämistä virikkeistä (vaikka ne hauskaa puuhaa lapsille ovatkin), vaan juuri ikätoverien seurasta. Monessa paikassa on hankalaa löytää 4-5-vuotiaalle päivittäin samanikäistä, kotihoidettua leikkiseuraa. Kerhoissakin on vapaata leikkiä todella vähän, eikä 5-vuotiaalle riitä parin tunnin samanikäisen kanssa leikkiminen viikossa.